tiistai 17. heinäkuuta 2018

Camp Rock, osa 2: Yllätys

Edellisen Camp Rock -tarinan osan löydät täältä.


Viimeinen koulupäivä hujahti nopeasti ohi, mutta käytäville oli silti jäänyt vielä porukkaa. Opiskelijat kertoivat innoissaan lomasuunnitelmistaan, mikä sai Mitchielle jälleen masentavan tunteen. Kaikkia odotti mahtava kesä ja ihanat päivät, häntä ei odottanut mikään.

Kyllästyksissään Mitchie tyhjensi lokerostaan vuoden aikana kertyneet turhat roinat. Riemuisat puheet kaikuivat Mitchien korvissa, eikä hän meinannut kestää.
-Olisivat hiljaa, Mitchie haaveili viskoessaan tavaroitaan laukkuunsa.
Samassa matematiikan kirjan välistä luiskahti Camp Rock-esite, joka sai Mitchien taas muistamaan, miten pitkästyttävä kesä häntä odottaisi kesätyöpaikkansa kanssa. Mitchie katsoi hetken esitettä, mutta heitti sen lopulta raivokkaasti vieressä olevaan roskakoriin. Hänen oli vain totuttava ajatukseen, että Camp Rock oli liian hienoa hänelle.

Tyhjennettyään viimein koko lokeronsa, Mitchie pamautti oven kiinni. Hetken päästä hän kuuli askelten lähestyvän häntä. Mitchien ei ollut vaikea arvata, kuka tulija mahtaisi olla - Sierra tietysti, hänen ainoa ystävänsä, joka suostui viettämään aikaa Mitchien seurassa. Ketään ei kiinnostanut Mitchien musajutut, tai ei oikeastaan Sierraakaan, mutta silti tämä jaksoi aina kuunnella ja kertoa mielipiteensä - siis sen jälkeen, kun oli puhunut ensin omat juttunsa.

-Hei, Mitchie! Sierra kiljaisi pirteästi jo kaukaa.
-Hei, Sierra, Mitchie vastasi tervehdykseen hiljaisemmin sekä apeammin samalla kääntyen tulijaa kohden.

-Saanhan olla eka, joka toivottaa sinulle shing sha ji? Se tarkoittaa "hyvää kesää", Sierra pölpötti innoistuksissaan naureskellen.

-Arvaa, kuka sai kympin mandariinikiinasta? Minä. Taas! hän jatkoi riemuiten välittämättä Michien vakavasta naamasta. Sierra kertoi kaikenlaisia omia juttujaan, joilta Mitchie sulki korvansa. Hän oli kuullut kaiken jo moneen kertaan. Mitchie heräsi ajatusten maailmastaan vasta, kun kuuli Sierran kysymyksen.

-Onnistuiko se tämän aamuinen? Sierra kysyi yllättäen, vaikka varmasti tiesikin jo vastauksen. Kun Mitchie oli niin onneton ja eloton, ei kyseessä voinut olla kuin yksi asia.

-Ei, Camp Rock ei käy, Mitchie kertoi surkeana.

-Mutta sinun on mentävä. Camp Rock on paras musiikkileiri. Jos haluaa olla jotain musiikin saralla... Sierra alkoi puolustella, vaikka mitä se auttaisi.

-Minkä sinä tiedätkin. Tosi kurjaa, Sierra totesi laittaen suunsa mutruun.

-Niin minustakin. Olin tosi innoissani musiikin täyttämästä kesästä. Ja... Mitchie kertoi onnettomalla äänellään.

-Tiedän sen, Sierra keskeytti Mitchien jutut.
Hiljaisuus syntyi heidän välilleen, molemmat miettivät jotain puhuttavaa.
-Mitä aiot tehdä tänä kesänä? Sierra lopulta kysyi.
Mitchie ei vastannut mitään, kohautti vain olkiaan, hän ei todellakaan tiennyt.

Myöhemmin iltapäivällä Mitchie palasi takaisin kotiin vieläkin apeana ja murheen murtamana. Hänen uusi kesätyöpaikkansa hampurilais-yrityksessä ei todellakaan vastannut sitä ihanuutta, mitä Camp Rock hänelle olisi tarjonnut. Pihalle saavuttuaan Mitchie näki grillin äärellä kokkailevat vanhempansa, joiden luo suuntasi.

-Miten töissä meni? Mitchien isä, Steve kysäisi kuullessaan Mitchien väsyneet askeleet.
Conniekin käänsi katseensa tyttäreensä päin toivoen tämän olevan hiukan paremmalla mielellä. Conniella itsellään oli aivan mahtava olo, hän hymyili iloisena ja jännittyneenä.

-Tiedät kai Barneysin? Burgerit tarjotaan Barneysin hymyllä, Mitchie vitsaili kuitenkaan itse nauramatta, häntä ei huvittanut iloita. Vanhemmat kuitenkin naurahtivat toisiaan katsellen odottaen sopivaa hetkeä.

-Mitä me syömme? Mitchie kysyi yllättäen, vaikka asia olikin jo arvattavissa grilliltä saapuvan tuoksun perusteella. Hän vain halusi saada jonkinlaisen keskustelun aikaiseksi, ettei tarvitsisi miettiä masennuttavia asiota.
-Burgereita, Steve vastasi kulmiaan nostellen.
-Maailmankuuluja Torresin burgereita, Connie julisti kunniakkaalla äänellä.

-Äh, jätän väliin, Mitchie tiuskaisi. Juuri nyt hänestä tuntui, että oli saanut hampurilaisia aivan riittävästi yhden päivän tarpeisiin. Hänestä suorastaan tuntui, että hän oli hampurilaisen sisällä. Rasvaisen pihvin välissä musertuivat kaikki toiveet, mitä edes saattoi haaveilla.

-Hyvä on. En kestä tätä. Kerro tytölle, Steve huudahti vaimolleen kyllästyneenä.
-Vastahan hän tuli kotiin, Connie puolusteli, tällainen pommi saisi kenen tahansa ahkerasti uurastaneen tytön jalat alta.

-Mitä? Mitchie kysyi jo hiukan kiinnostuneempana. Pieni toivo putkahti hänen sisällään.

-Rummun pärinää, Connie sanoi jännittäen Mitchietä.
-Äiti? Mitchie yritti saada Connien kertomaan. Nyt hän oli pakahtumaisillaan jännityksestä.

-Hyvä on. Sinä pääset Camp Rockiin! Connie kiljaisi riemuiten.

-Mitä? Mitchien suu loksahti auki kuullessaan nuo sanat, pilailiko äiti? Vielä aamulla Connie oli  vakuuttunut, ettei heillä olisi varaa sellaisiin "turhuuksiin". Mitchie yllättyi vieläkin enemmän, etteivät vanhemmat peruneet puheitaan, vaan näyttivät entistä iloisemmilta.

-Että pääset Camp Rockiin, Steve varmisti leveästi hymyillen.
-Tai me pääsemme. Connien pitopalvelu hoitaa leirin ruoat, Connie alkoi selittelemään.

-Kesällä on hiljaista, se on pidempi toimeksianto, ja sinä pääset leirille alennetulla maksulla, Connie vakuutteli Mitchien pidätellessä rajatonta iloa, riemuaan ja naurua. Hän ei osannut muuta kuin hymyillä, ja lopulta kiljaisi kovaan ääneen purkaakseen innostuksensa.
-Mutta sinun on autettava keittiössä, Connie kertoi yrittäen hillitä tyttärensä onnea, mutta turhaan.

-Kiitos! Kiitos miljoonasti! Mitchie karjaisi saaden jälleen elämänilonsa takaisin.
Hän ei voinut uskoa äskeistä keskustelua todeksi. Mitchietä ei häirinnyt keittiövuorot ollenkaan, kaikki oli niin pientä siihen verrattuna, että hänen unelmansa toteutuisivat juuri! Mitchie ei edes tajunnut, mitä kaikkea upeaa hänellä oli edessä.



Samassa Mitchie tajusi, kenen ansiota kaikki tämä oli, hänen äitinsä tietysti. Connie oli järjestänyt kaiken, jotta Mitchie olisi tyytyväinen. Hän pinkaisi juoksuun haliaikeet mielessään. Connien kohdalla Mitchie rutisti tätä niin kovaa, ettei raukka meinannut saada henkeä. Synkät pilvet olivat haihtuneet Mitchien mielestä, ja tilalle oli saapunut hymyilevä kirkas aurinko, kaikki oli sittenkin mahdollista.

♦ Kasa

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Mikaliini, osa 6: Nimiyhteys

Nyt jätetään hetkeksi kotitontin väki rauhaan ja katsotaan, millaista on vanhimpien poikien meno yliopistolla. .-)

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Mikaliinien vanhin poika Mikael aloitti opintonsa vähän muita aikaisemmin. Muutto yksin opiskelupaikkakunnalle jännitti vähän Mikaelia, sillä hän oli hyvissä väleissä perheensä kanssa ja tuntui kurjalta muuttaa niin kauas. Mikael lähti kuitenkin reippaasti juttelemaan muille samassa asuntolassa asuville opiskelijoille, ja hänen huonenaapuristaan Karolasta tuli nopeasti hyvä ystävä Mikaelille.

Voiko edes käydä parempaa sattumaa nimien suhteen: Mikael ja Karola olisivat selvästi Mikan ja Karon seuraajat, mutta katsotaan nyt mihin suuntaan kaksikon suhde kehittyy... Mitä enemmän Mikael ja Karola viettivät aikaa yhdessä sitä useampia yhteisiä kiinnostuksenkohteita heiltä löytyi. Mikaelin tapaan myös Karola tykkäsi tanssimisesta, ja kaksikko alkoikin tanssahdella säännöllisesti yhdessä ja opettaa toisilleen uusia tanssiliikkeitä.

Tanssimisen lisäksi Mikael kehitti musiikkiharrastustaan räppäämällä itse keksimiään biisejä. Räppääminen osoittautui myös oivaksi rahan tienaustavaksi, sillä luovuuden maksimoinut Mikael keräsi paljon kuuntelijoita jotka lahjoittivat hänelle kerralla jopa sata simoleonia! Ainakaan Mikaelille ei tulisi rahahuolia opintojensa aikana.

Vaikka asuntolassa oli oma kokki hoitiamassa ruuanlaiton, halusi ravintola-alalle pyrkivä Mikael  valmistaa ateriansa itse. Mikael olikin opiskellut ruuanlaittoa sen verran hyvin että hänen keitoksensa päihittivät kokin valmistamat ruuat 5-0. Mikaelin salaisuus oli monipuolisten mausteiden käyttäminen, ja tuttu resepti sai heti aikaan uuden elämyksen kun ruuan valmistuksessa käytti eri mausteita.

Mikaelin ensimmäinen opiskeluvuosi kului hujauksessa, ja hän suorastaan yllättyi yhtenä aamuna kun törmäsi opintonsa juuri aloittaneeseen veljeensä Mikkoon asuntolan käytävällä. Veljekset tervehtivät toisiaan iloisina jälleennäkemisestä, mutta Mikael oli vähän pettynyt siitä että hänen entinen huonetoverinsa Karola oli joutunut muuttamaan muualle Mikon tieltä. Näkisikö Mikael enää Karolaa kun he eivät asuneet saman katon alla?

Mikael ihmetteli miten Mikko roikkui heti saapumisestaan lähtien kiinni puhelimessa, aivan kuin hän tuntisi kampuksen piirit jo valmiiksi. Tavallaan Mikael olikin oikeassa, sillä Mikko oli jo teininä tutustunut netissä keskustellessaan Nerissa-nimiseen opiskelijaan, ja kaksikko oli siirtynyt nyt keskustelemaan myös puhelimen välityksellä. Mikael ei ehtinyt opiskelultaan juurikaan olla yhteydessä ystäviin, sillä hän aikoi maksimoida ruuanlaiton.

Mikko piti tiiviisti yhteyttä myös teiniaikaisiin ystäviinsä, ja hän kutsui joitakin kavereita jopa kampukselle asti kyläilemään. Vaikka kumpikin veljeksistä oli suosiotavoitteitia tuntui suosiotavoitteelle tyypilliset piirteet näkyvän enemmän toiveitaan toteuttavassa Mikossa, kun taas Mikael puolestaan keskittyi enemmän opiskeluun.

Mikael ei ollut kuullut asuntolasta pois muuttaneesta Karolasta pitkään aikaan, ei näillä näkymin tule kuulemaankaan, sillä Mikael vaikuttaa olevan kiinnostuneempi eräästä toisesta naikkosesta tällä hetkellä. Mikael ei oikein tiennyt miten lähestyä ihastustaan Sissiä, eivätkä kaksikon välit ole ainakaan vielä osoittaneet lämpenemisen merkkejä.

Mikaelilla oli enää logiikka maksimoimatta ravintola-alalla tarvittavista taidoista, ja tämä osoittautuikin siinä mielessä haastavammaksi ettei asuntolassa ollut muuta logiikkavehjettä kuin teleskooppi, jonka käyttö oli työlästä varsinkin päiväsaikaan vihaisten naapureiden syyttäessä Mikaelia tirkistelystä. Mikkoa ei vieläkään löydetä kirjojen parista, vaan hän kehittää mieluummin urheiluharrastustaan. Pallottelu oli oiva keino tehdä tuttavuutta mukavanoloisiin simeihin.


Kerran Mikon pallotteluseuraksi päätyi huutosakkityttö Sirja. Vaikka Sirja olikin cheerleader tiesi hän paljon muunkinlaisesta urheilusta, ja tyttö onnistui tekemään Mikkoon vaikutuksen - ehkä jopa pientä ihastusta oli ilmassa pojan puolelta. Mikko ei kuitenkaan tiennyt miten rohkenisi kertomaan tunteistaan, sillä huutosakkitytöt olivat suosittuja kampuksen poikien puheissa ja Mikko pelkäsi ettei hänen kaltaisensa tavallinen poika pärjäisi muille kolleille tytön sydämen valloittamisessa.

Sirjan tavattuaan Mikko eleli seuraavat päivät ihan omissa maailmoissaan. Hän siivosi jopa ajatuksissaan lautasen ruokailun jälkeen, vaikka tavallisesti opiskelijat jättävät tiskit kokin harteille. Keittön pitäjälle ei jää tällä menolla mitään tehtävää kun Mikael valmistaa omat ruokansa ja Mikko hoitaa tiskit mummelin puolesta.


Miten jokaisesta asuntolasta löytyykin aina vähintään se yksi sim joka ei huolehdi hygieniastaan, liikuskelee ympäriinsä alusvaatteissaan tai pyjamassaan ja menee nukkumaan vääriin sänkyihin? Sekä Mikael että Mikko saivat kumpikin hätistellä huoneisiinsa tunkeutunutta haisulia joka oli kömpinyt nukkumaan Mikon sänkyyn ja dataamaan Mikaelin tietokoneella.

Nyt on sitten saatu jo kolmas Mikaliini kampukselle Miskan saavuttua aloittamaan opintojaan. Mikko ja Mikael katselivat vähän paheksuen nuoremman veljensä touhuja, sillä heille opintomenestys oli vakavasti otettava asia ja he tiesivät isän toivovan kolmen lapsen valmistuvan yliopistolta, mutta Miska lintsasi luennoiltaan jatkuvasti. Hänellä ei tällä erää ole minkäänlaisia urasuunnitelmia tulevaisuudelle, joten miksi siis suotta tähdätä huippuarvosanoihin?

Suurimman osan ajastaan Miska teki tuttavuutta naisten kanssa, sillä tämä romantiikkatavoitteinen sim havittelee kahtakymmentä erilaista pelehtimiskokemusta, jotka ehtisi hyvin kerätä nyt yliopiston aikana. Miskalla oli jo jokunen nainen kaverina entuudestaan, mutta hän alkoi solmia kampuksella uusien simien kanssa suhteita.

Mikael yritti keskittyä logiikan opiskeluun, mutta taustalla ollut Miskan aloittama vesisotaleikki naisporukan kanssa aiheutti ärsyttävää taustamelua. Välillä Mikaelista tuntui että hän oli veljeksistä ainoa joka opiskeli tulevaisuuttaan varten. Mikko ei ehkä opiskellut kaikkea aikaansa, mutta hän kävi sentään jokaisella luennolla. Miskan touhu oli kuitenkin huolestuttavammalla tasolla, mutta Mikael ei viitsinyt alkaa komennella veljeään koska ei ollut tämän tekemisistä vastuussa.

Miska koetteli veljiensä hermoja muutenkin kuin vain lintsaamalla luennoilta. Miska teki kaikenlaisia heräteostoksia, joista viimeisin oli kallis poreallas, johon oli kulunut melkein kaikki Mikaelin ja Mikon loppukokeista tienaamat säästöt. Mikaelin ei auttanut muu kuin alkaa taas kerätä rahaa räppäämällä.


Miska alkoi päästä vauhtiin elämäntavoitteensa kanssa, ja hänen luonaan vieraili paljon eri naisia. Miska suorastaan yllättyi miten helposti hän sai naisten kiinnostuksen nousemaan, ja flirttailevista iskurepliikeistä siirryttiin nopeasti kiihkeisiin suudelmiin, minkä jälkeen Miska johdatti naiset porealtaalle saadakseen haluamansa.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa