Mikaliini, osa 13: Pettymyksiä

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Vaikka Mirkan pääharrastus oli musiikki, oli hän alkanut logiikkaharjoitustensa myötä kiinnostumaan enemmän myös tähtitaivaan saloista. Iltaisin Mirka ja Miska kilpailivatkin teleskoopin käyttövuoroista, mutta Mirkan harmiksi Miska voitti useimmiten ja nainen joutui hankkimaan logiikkapisteensä päiväsaikaan.

Tuli jotenkin yllätyksenä että Mirkalta ja Pekolta oli vielä ensisuudelma vaihtamatta, he ovat kuitenkin suorittaneet muita romanttisia toimintoja jo pidemmän aikaa ja kihloissakin tämä pari on ehtinyt olla jo hyvän tovin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Teleskoopin ääressä olevaa Miiaa ei kiinnostanut isosiskonsa romanssiasiat, vaan hän suuntasi teleskoopin omaan kotipihaansa tarkkaillakseen miten koirat hoitivat ura-asioistaan.

Ensisuudelmasta jatkettiin samantien vähän pidemmälle Mirkan ja Pekon kipittäessä keittiössä olevaan valokuvauskooppiin.

Pekko oli taas jälleen kerran näpyttelemässä tietokoneen ääressä lopputyötään, joten Mirkan täytyi pyytää veljeään Miikaa tanssikaveriksi kun Pekko ei suostunut pitämään taukoa opiskelussaan. Mirka uteli tanssahtelun ohessa pikkuveljeltään oliko tämä tutustunut yliopistolla kiinnostaviin naisiin, mutta Miika ilmoitti että hänen kaikki aikansa kului kadonnen kokin paikkaamisessa ja luennoilla käymisessä.

Mirkan suunnattua luennolle Pekon kanssa Miika ei tohtinut jäädä tanssimaan yksin käytävälle, joten hän suuntasi omaan huoneeseensa tietokoneen äärelle kirjoittamaan musiikkiblogiaan. Harrastus oli Miikalle toki mukavaa ajanvietettä, mutta kun musiikkilaatta kerran komeili jo hänen huoneensa seinällä Miika alkoi miettiä, pitäisikö hänen keskittyä välillä muihinkin asioihin?

Miika päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja järjestää tapojensa vastaisesti pienet bileet asuntolalla sinä iltana. Hän kutsui juhliin luennoilla tapaamiaan opiskelukavereita, ja Miikan yllätykseksi moni otti kutsun vastaan. Juhlissa jutustelu sujui leppoisammin mitä luentojen ohessa, ja Miika ehti saada illan aikana jopa pari uutta ystävää!

Mirka ja Miia olivat lähentyneet huimasti yliopistolla, ja siskokset olivat kuin kaksoset samanlaisine hiustyyleineen. Tyttöjen keskustelut pyörivät usein musiikkiharrastuksen ympärillä, ja kaksikko saattoi käydä usean minuutin mittaisia antoisia keskusteluja Miian huoneessa olevien rumpujen mekanismeista, mutta Mirka Miia juoruilivat yhdessä myös muistakin asioista.

Rumpukeskustelussa ehti mennä hyvä tovi, ja kelloa vilkaistessaan Mirka tajusi missanneensa juuri luentonsa. Nainen sai kuulla asiasta myös kihlatultaan heidän syödessä aamiaista yhdessä.
"Skippasit sitten luennon", Pekko nuhteli Mirkan pyöritellessä silmiään poikaystävänsä saarnakommenteille. Ei yhdeltä luennolta pois jääminen hänen valmistumistaan estäisi, joten Pekko nipotti ihan turhan takia!

Miska oli juuri päättämässä treffejä Aurin kanssa hymyssä suin, sillä tämä oli viimein hänen 50 treffikertansa, ja Miskan toinen elämäntavoite toteutui.
"Oliko tää nyt sitten tässä?" Auri kysyi romanttisen suudelman päätteksi. Miska oli ehkä odottanut treffitavoitteensa päättymistä innoissaan, mutta Auria kalvoi epätietoisuus siitä jatkuisiko heidän juttunsa enää.
"Joo", Miska vastasi lyhyesti. Hänellä ei ollut aikomuksia sitoutua yhteen naiseen.
"No, se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti", Auri hymähti ja katsoi hieman pettyneenä miten Miska poistui paikalta.

Miska lähti suoraan Aurin luota tallustamaan yliopistolle viimeistä loppukoettaan varten. Miestä harmitti vähän, että hän oli suorittanut opintonsa aika hutaisten, sillä nyt pelehdyksien ja treffien jälkeen häntä oli viimein alkanut jopa kiinnostaa työnteko: Miska halusi seuraavaksi pyrkiä ammattimaiseksi juhlavieraaksi. Loppukokeen jälkeen Miska poistui kampukselta.

Miia asteli ruokalaan vaaleanpunaisessa aamutakissaan. Hän katseli ympärilleen, mutta ei nähnyt tänä aamuna valmiiksi tehtyä ruokaa keittiön työtasolla.
"Jääkaapista on ruoka-ainekset loppu, ota tähteitä", munakastaan mutustava Mirka ilmoitti. Ennen kuin Miia suuntasi jääkaapille, hän nappasi mukaansa pöydälle jätetyn likaisen lautasen jotta mahtuisi syömään samaan pöytään siskonsa kanssa.

Miia haki jääkaapista salaattia ja istahti Mirkaa vastapäätä. Isosisko oli tänään poikkeuksellisen vaitonainen, joten Miia kysäisi painoiko jokin tämän mieltä. Mirka huokaisi ja alkoi avautua poikaystävänsä tylsyydestä.
"Seurustelun alkuajat olivat ihanaa aikaa, mutta nykyään Pekko ei muuta tee kuin lukee tenttiin tai tekee lopputyötään. Häneltä ei tunnu liikenevän yhtään aikaa minulle", Mirka selitti.

"Siinä paha missä mainitaan..." Tytöt vaikenivat Pekon ja Miikan saapuessa keittiöön. Mirka ei jaksanut Pekkoa juuri nyt, joten hän hotkaisi nopeasti lautasensa tyhjäksi ja poistui ruokalasta. Jääkaapin vajaa tarjonta ei jäänyt Miikalta huomaamatta, ja hän lupasi tilata uutta ruokaa pian. Miika todella toivoi että kokki palaisi pian, sillä hänellä ei olisi loputtomasti aikaa ylläpitää keittiötä, varsinkaan kun kukaan muu ei milloinkaan auttanut häntä.

Mirka päätti mennä taas ärsyttämään Yrjänää telekooppivakoiluillaan, eikä mennyt aikaakaan kun mies saapui taas paikalle huutamaan samat valituksensa. Vaikka Yrjänän käytös ei ollut kovin ennalta-arvattavaa oli tämän äksyilijän tapaaminen Mirkan mielestä nykyään jollain oudolla tavalla melkein kiinnostavampaa kuin Pekon. Yrjänä sentään huomasi hänen läsnäolonsa, toisin kuin Pekko joka pystyi tuijottamaan tunteja pelkästään kirjan sivuja sulkien kaiken ympärillään tapahtuva pois.

Ei Pekkokaan sentään ihan kaikkea aikaansa kirjoja tuijotellen viettänyt, hulluksihan jatkuva pänttääminen tekisi. Pekon huvittelumetodit olivat kuitenkin tavallisesta poikkeavia: kun muu asuntolan väki kerääntyi iltaisin telkkarin ääreen, sulkeutui Pekko mieluummin omaan huoneeseensa rämpyttämään kitaraa, mikä oli samaan aikaan sekä hauskaa että hyödyllistä tekemistä.

Pian Miskan valmistumisen jälkeen hänen huoneensa saapui valloittamaan Miro, ja hänen tyttöystävänsä Ruusu muutti vieressä olleeseen Aurin huoneeseen. Ihan lopullisesti eroon ei tunnuta Miskasta ja Aurista kuitenkaan pääsevän, sillä kummankin huoneen seinällä riippuu heidän yhteiskuviaan. .-D

Miro oli aluksi vähän huolissaan siitä, miten tulisi pärjäämään yliopistolla, sillä peruskoulussa hänen arvosanansa olivat käyneet pari kertaa hyvinkin alhaisissa lukemissa. Miro yritti kuitenkin karistaa ikävät mietteet pois, sillä lukiossa hän oli pärjännyt jo paremmin, joten kyllä kai hän saisi ylipistotutkinnonkin suoritettua.

Miro innostui tekemään tuttavuutta Pekon kanssa, ja kaksikosta tuli lyhyessä ajassa ystävät. Opetusalalle tähtäävä Pekko tarjosi mielellään Mirolle tukiopetusta ja neuvoi muutenkin opiskeluun liittyvissä asioissa järjestämällä Miron kanssa yhteisiä opintopiirejä tenttiin lukemisen merkeissä. Pekon apu loi enemmän uskoa Miroon, ja tämän vinkkien avulla Miron opinnot lähtivät käyntiin paremmin kuin hyvin.


Ruusu ei puolestaan stressannut turhia opintojensa takia, ja hän ottikin vapaa-ajalleen tavaksi luoda suhteita paikallisen tyttöosakunnan Bailuvaaran jäseniin haaveenaan päästä mukaan heidän toimintaansa. Lopulta Ruusu laittoi hakemusta osakuntaan ja toivoi hyväksyntää, mutta valitettavasti osakunnan tytöt tulivat toogat päällä buuaamaan Ruusulle ja ilmoittivat, ettei hän ollut sopiva jäsen heidän osakuntaansa.

Auri ei ollut vielä päässyt täysin yli Miskasta, ja saatuaan häädön asuntolasta hän alkoi kanniskella yötä päivää asuntolan pihalle ruusukimppuja ja erilaisia lahjoja kiitokseksi hauskoista treffeistä. Nainen toivoi toivoi saavansa kukkasilla Miskan huomion uudelleen. Muuten ihan hyvä suunnitelma Auri, mutta Miska poistui valmistumisensa jälkeen yliopistolta eikä asu enää täällä, joten...

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

Mikaliini, osa 12: Teinien touhut

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Hyvää nimipäivää Mika, Mikael, Mikko, Miika ja Miska! <3


Miroa oli jäänyt vaivaamaan Ruusun kieltäytyessä aimmin hänen treffipyynnöstään, joten poika päätti puhua asiat kunnolla halki Ruusun kanssa pyytämällä tämän kylään.
"Luulin että välimmämme olisi ollut jotain", Miro sopersi ujosti vetäessään tytön halaukseen.
"Olisin kyllä mielelläni lähtenyt kanssasi ulos, mutta minulla oli töitä", Ruusu selitti kiertäessään kätensä Miron niskan taakse.

"Et siis välttelekään minua?" Miro varmisti iloisena.
"En tietenkään, minä pidän sinusta paljon", Ruusu tunnusti punastuen. Miro keräsi kaiken rohkeutensa ja muiskautti ujon pusun suoraan tytön huulille. Ensisuudelma sai kummankin polvet veteliksi, ja kaksikko vietti hyvän tovin vain katsellessa toisiaan silmiin. Miro ja Ruusu sopivat lähteväntä yhtä matkaa yliopistolle kunhan Miro saisi haettua stipendejä.

Mira kuuluu monien muiden Mikaliinien tapaan musiikinharrastajiin, ja rummut olivat valikoituneet hänelle kaikkein mieleisimmäksi soittimeksi. Tytöstä oli mukavaa laittaa välillä loogiset asiat ja lääkiksen pääsykoekirja syrjään ja tehdä jotakin luovaa nollaamaan ajatukset.

Mika puolestaan harrastaa musiikkia nykyään räppäämällä. Toisinaan kylässä olevat naiset saattoivat kerääntyä miehen ympärille seuraamaan ihastellen tämän esitystä ja utelemaan milloin Mika oikein järjestäisi kunnon konsertin suurelle yleisölle. Mika ei kuitenkaan nähnyt koskaan ihailijoiden joukossa hänelle tärkeintä naista - Karoa.

Karon aloitettua romaaniprojektinsa ei Mikalle ja Karolle tuntunut löytyvän enää ollenkaan yhteistä aikaa vaikka he asuivat saman katon alla. Karo saattoi inspiraationpuuskissaan olla koneella koko yön ja kömpiä peiton alle vasta silloin kun Mika jo heräsi aloittamaan uutta päivää. Mikasta tuntui että Karo vältteli häntä, mutta hän ei osannut ottaa asiaa puheeksi vaimonsa kanssa.

Yliopisto-opinnot alkoivat olla ajankohtainen asia lopuillekin Mikaliinien teineille, ja pääsykoekirjojen pläräämiseen ja ennakkotehtävien tekemiseen meni paljon aikaa.
"Sinä se vaan jaksat panostaa kouluun", Miiko ihmetteli siskonsa toimeliaisuutta. Hän itse päätti pitää pienen tauon ja laski koulukirjansa maahan.
"Eikös sinulla pitänyt olla ensi viikolla joku journalismikoulun pääsykoe?" Mira muistutti.
"Kutsuin pari kaveriani kylään. Sinullekin tekisi joskus hyvää tutustua uusiin simeihin", Miiko lausahti ja nappasi siskoaan kädestä kiinni raahatakseen tämän mukanaan ulos.

Mira vastusteli aluksi sillä hän ei ollut kovin sosiaalinen, mutta ei kai parin simin tapaamiseen kuolisi? Miiko esitteli Miran ystävälleen Antolle, ja poika puristi reippaasti Miran vapisevaa kättä tervehdykseksi. Miikon rientäessä portille tervetimään toista kaveriaan Karria Miran ja Anton välille laskeutui kuitenkin hiljaisuus eikä kumpikaan tiennyt mitä sanoa.

Miiko kehotti Karria astumaan peremmälle ja hän itse kiiruhti pihalle kaartaneeseen kimppakyytiinsä. Silloin Miralle valkeni Miikon tahallaan järjestäneen hänet juttusille kahden vieraan simin kanssa. Miraa hermostutti poikien läsnäolo eikä hän tiennyt yhtään mitä sanoisi näille. Hän ei ollut suosiotavoitteisen veljensä tapaan yhtä hyvä aloittamaan keskusteluja, eivätkö pojatkaan tehneet muuta kuin tuijottivat häntä.

Samassa Mira keksi pelastuksekseen kumartua rapsuttelemaan jaloissaan pyörivää Taka-koiraa. Eläimiä oli paljon helpompi lähestyä kuin muita simejä, ja Miran leperrellessä koiralle Karri ja Antto liukenivat vähitellen paikalta, mikä sopi Miralle paremmin kuin hyvin. Nyt hän voisi taas rauhassa palata opiskelujensa pariin.

Veljensä tapaan myös Miralla oli muutamana päivänä viikossa töitä, ja hän työskenteli sairaalassa pienissä avustustehtävissä. Työ ei ollut mitään hehkeintä, mutta Mira uskoi työkokemuksen olevan myöhemmin hyödyksi kun hän havittelisi sairaalanjohtajan virkaa yliopisto-opintojensa jälkeen.

Vaikka kaikki kymmenen lasta olivat jo koossa, Karo ja Mika jatkoivat yhä elämäneliksiirin litkimistä. He ilmoittivat etteivät antaisi hiustensa harmaantua ennen kuin vasta nähtyään ensimmäisen lapsenlapsensa. Varsinkin Karo odotti paljon lapsenlapsia, ja hän toivoi sukunsa laajentuvan ainakin kahdellakymmenellä uudella tulokkaalla lähitulevaisuudessa.

Perheen kuopuspoika Mio on vasta lapsi, joten Mika ja Karo saisivat jatkaa elämänlitkun juomista vielä jonkinaikaa. Mio osoittautui varsin rasavilliksi tapaukseksi, mutta vaikka poika välillä saattoi riehua oppitunneilla menestyi hän hyvin kokeissa, joten villi luonne ei aiheuttanut ongelmia arvosanojen suhteen.

Kerran talon ollessa tyhjillään lasten koulupäivänä Mika tarrasi Karoa kädestä ja kiepautti hänet tanssin pyörteisiin. Hetkeksi Karo unohti romaaninsa ja päätti nauttia Mikan seurasta. Kumpikin tajusi kaivanneensa juuri tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä, mitkä olivat jääneet vähemmälle yhteisen kymmenen lapsen hankkeen tultua päätökseen. Nyt kumpikin oli keskittynyt tavoittelemaan omia unelmiaan niin että kumppanin olemassaolo oli meinannut ihan unohtua,


Karo jaksoi kerrankin käydä sinnikkäästi kitkemässä tomaatintaimia ahdistelevat rikkakasvit sen verran usein että ensimmäistä kertaa tomaattipenkki tuotti satoa. Tomaattien väri ei tosin ollut ihan kukoistavaa tasoa, mutta väliäkö sillä. Kerätessään tomaatteja koriin Karo harkitsi sadon myymistä tienatakseen vähän ekstrasimoleoneja, mutta lopulta hän päätyi kuitenkin viemään kasvikset jääkaappiin perheensä iloksi. Tomaatit toivatkin uudenlaista makua normaaleihin resepteihin, ja muutaman päivän ajan Mikaliineilla syötiin tavallista herkullisempia aterioita.


Mikaliinien kuopuspoikakin kasvaa nyt teinin mittoihin. Mio puhalsi synttärikakun kynttilät tyytyväinen virne naamallaan. Poika odotti teini-ikää ja ylemmälle kouluasteelle siirtymistä sekä ennen kaikkea sitä että vanhemmat lakkaisivat kutsumasta häntä "pieneksi mussukakseen" vain sen takia että Mio oli ainoa lapsi taloudessa. Mion teinityyli on ensisilmäyksellä varsin kapinoiva.

Mio ei tuhlannut aikaansa kakkua syömällä, vaan hän halusi heti tehdä vaikutuksen kylässä olleeseen Seijaan. Tyttö olikin otettu pojan kehuessa häntä. Kakkua maistamaan tullut Miiko seurasi miten luontevasti pikkuveli tuli toimeen tyttöjen  kanssa, ja hän oli jopa hieman huolissaan tulisiko itse koskaan tekemään vaikutusta kehenkään tavallisilla vaatteillaan.


Kapinallisuus kävi Miosta todellakin ilmi muutenkin kuin pelkkien vaatteiden perusteella. Poika vitkasteli työnhaun suhteen, sillä hän ei aikonut alentua mihinkään tavanomaisiin teinien töihin, vaan Mio halusi päästä työskentelemään unelma-alalleen tanssin parissa. Harrastuneisuutensa ansiosta Mio olikin varsin lahjakas, mutta ilman koulutusta hänelle ei helposti heruisi työpaikkaa alalta.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

Mikaliini - Mikko, osa 1: Liilat häät

Laitetaanpas tähän väliin Mikon soolokuulumisia. .-)

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Poistuttuaan kampusalueelta Mikko muutti samaan taloyhtiöön kuin hänen vuotta aiemmin valmistunut isoveljensä Mikael. Allekirjoitettuaan vuokrasopimuksen vuokraisäntä tiedotti asunnon olevan heti muuttokunnossa.

Mikko antoi asunnon seinien ja tapettien olla aikalailla ennallaan ja hankki niihin sopivia kalusteita. Olohuoneen pääväriksi valikoitui vihreä, ja huoneen keskelle sijoitettu korttipelipöytä oli Mikon ylpeydenaihe. Kiinnostustaan musiikkiin Mikko toi ilmi sijoittamalla rumpusetin olohuoneen nurkkaan, ja hänen urheiluharrastuksestaankin on nähtävissä pieniä viitteitä sisustuksessa.


Saatuaan sisustusasiat kuntoon Mikko päätti järjestää pienet tuparit. Juhlavieraiksi Mikko kutsui kaksi elämänsä tärkeintä naista: äitinsä ja rakastettunsa Sirjan. Mikko esitteli Karon ja Sirjan toisilleen, ja naiset tulivat hyvin juttuun keskenään.

Tupareiden kohokohtana oli kun Mikko polvistui Sirjan eteen kosiakseen rakastettuaan. Sirja kiljaisi yllättyneenä nähdessään säihkyvän kihlasormuksen, sillä kosinta tuli aivan odottamatta. Saatuaan hengityksensa tasoittumaan Sirja noukki sormuksen rasiasta ja pujotti sen sormeensa. Nyt Mikko ja Sirja olivat kihloissa!

Mikolla oli tapana käydä tapaamassa isoveljeään kun he kerran naapureita olivat. Tavallisesti kaksikko vaihtoi kuulumisia porraskäytävässä tai sitten ulkona pallottelun merkeissä. Mikko kertoi menneensä kihloihin Sirjan kanssa, ja Mikael oli tietenkin onnellinen veljensä puolesta, mutta samalla miestä hiukan kaihersi se etteivät hänen omat naisasiansa olleet edenneet mihinkään.

Kun kihlauksesta oli kulunut pari kuukautta valmistui Sirjakin viimein yliopistosta ja muutti yhteen Mikon kanssa. Sirja muutti tyyliään villien huutosakkivuosien jälkeen hillitymmäksi pukeutumalla peittävimpiin vaatteisiin. Nainen halusi että hänet otetaan vakavasti hänen uudessa journalismi-työssään.


Pariskunnan yhteiselo sujui mukavissa merkeissä. Mikko ei ollut löytänyt vielä töitä, joten kaksikolle jäi paljon yhteistä vapaa-aikaa. Päivät kuluivatkin leppoisissa merkeissä kaksikon viettäessä aikaa yhdessä. Hempeilyä ei jätetty pelkästään makuuhuoneen puolelle, vaan Mikon ja Sirjan saattoi bongata pitämässä toisiaan kädestä kiinni kesken hampurilaisaterian.


Yhtenä aamuna Sirjalla oli vähän kummallinen olo herätessään. Ehkä hänellä oli nälkä, tai sitten tuleva työpäivä vain jännitti? Sirja haki jääkaapista hampurilaisen, mutta mutustettuaan purilaisesta puolet Sirja totesi ettei huono olo johtunut ainakaan nälästä, ruoka enemmänkin kuvotti häntä. Nainen puketui työvaatteisiinsa ja huikkasi aamiaista valmistavalle miehelleen heipat ennen kuin poistui asunnosta.

Työpäivänsä jälkeen Sirja oli aivan poikki, ja Mikko kehottikin naista menemään hetkeksi lepuuttamaan ennen kuin tämä nukahtaisi seisaalleen. Mikko oli vähän huolissaan Sirjan jaksamisesta, sillä hän oli huomannut naisella olevan aamulla pahoinvointia ja nyt tämä oli työpäivänsä jälkeen aivan rättiväsynyt.

Mikon yliopistosta valmistumisesta oli kulunut jo useampi kuukausi, mutta aktiivisesta työnhausta huolimatta mistään ei löytynyt työtä hänen havittelemaltaan musiikki-uralta. Tilanne alkoi vähitellen turhauttaa Mikkoa, sillä hän koki elämänsä valuvan hukkaan kun töitä unelma-alalta ei irronnut sitten millään. Selattuaan jälleen päivän vapaat työpaikat läpi tuloksetta Mikko löi nyrkillään tietokonepöytää niin kovaa että vieressä oleva kukkamaljakko oli pudota tärähdyksen voimasta.

Pahoinvointi ja väsymys olivat vaivanneet Sirjaa jo usean päivän ajan. Hieman huolissaan terveydentilastaan Sirja avautui aiheesta Mikon äidille Karolle. Naisista oli tullut lyhyessa ajassa hyviä ystäviä. Vaikka Karo ei mikään lääkäri olekaan osasi hän tehdä nopeasti diagnoosiin Sirjan oireiden perusteella:
"Veikkaisimpa että olet raskaana", Karo kertoi tunnistettuaan oireet omista lukuisista raskausajankohdistaan.

Sirja ei ollut uskoa asiaa, mutta positiivinen raskaustesti ja alati kasvava mahakumpu vakuuttivat naisen lopulta. Raskaus tuli ehkä vähän liian aikaisin kuvioihin siihen nähden ettei Mikko ollut vielä löytänyt töitä ja Sirjakin oli vasta ihan alussa toimittajan työssään, mutta vanhemmat olivat tietenkin innoissaan tulevasta uudesta perheenjäsenestä.

Raskaus kiihdytti myös Mikon ja Sirjan avioliittoon astumista, sillä syntyvä vauva haluttiin saada kantamaan Mikaliinien nimeä. Häät saatiin järjestettyä muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Sirjan maha kasvoi sellaista vauhtia ettei pukuompelija pysynyt perässä, ja siksi naisen oli tyydyttävä vähän vaatimattomanpaan hääkolttuun, mutta vihkikaaren alla oleva pariskunta näytti silti oikein hyvältä liiloissa tamineissaan. Häävieraat tuntuvat olevan kiinnostuneempia korttipelistä kuin vihkiseremoniasta, ainoastaan Mika seurasi poikansa naimisiinmenoa sohvapaikaltaan.


Sormuksien vaihtamisen ja muiden muodollisuuksien jälkeen Sirjalla oli jo kiire päästä leikkaamaan herkullisen näköistä hääkakkua, jonka liilat koristukset sopivat oivaksi jatkoksi hääparin vaatteiden väriin. Syötyään kolmannen kakkupalan Sirja pelkäsi mekkonsa repeytyvän millä hetkellä hyvänsä, joten nainen katsoi parhaaksi vaihtaa ylleen mukavan pyjaman ja painua jo nukkumaan.

Juhlavieraiden viihdytys jäi siis Mikon vastuulle. Suurin osa kutsuvieraista olikin Mikon kavereita, joten siinä mielessä Sirjan ei juhlissa ollut mikään pakko pyöriä. Mikaa jäi tosin vähän harmittamaan kun hän ei ehtinyt poikansa vaimon puheille ollenkaan. Korttipelistä vihdoin irtaantunut Karo puolestaan ihmetteli missä vaiheessa sormukset oli ehditty vaihtamaan, sillä hän ei ollut huomannut mitään ollessaan niin keskittynyt peliinsä.

Sirja jatkoi raskaudesta huolimatta yhä töiden tekoa, sillä hän jaksoi kyllä hyvin käydä työpaikalla kirjoittamassa pari artikkelia päivässä. Tietysti moiset työtehtävät olisi voinut hoitaa myös kotoa käsin etänä, mutta Sirjasta oli ikävä seurata miten työttömyys masensi hänen miestään, ja Mikko oli ehkä jollain tapaa jopa kateellinen Sirjan löydettyä töitä niin nopeasti kun mies itse oli ollut työttömänä monta viikkoa.

Ainiin, sit vielä tää: Julkaisen jokaisesta yliopistolta valmistuneesta lapsesta yhden osan, jonka perusteella lukijat saavat antaa osassa esiintyneelle simille pisteitä 1-10 asteikolla sen mukaan kuinka kiinnostavana häntä pitävät. Eniten pisteitä saanut sim pääsee sitten perijäksi ja palaa aloitustontille ja tarinan pääkerronta jatkuu hänestä. Toki muistakin simeistä tulee osia, mutta paljon harvemmin ja osien sisältö ei ole niin yksityiskohtaista. Tasapelitilanteessa saatan ottaa maksimissaan kaksi perijää, tai sitten arvon nopalla kuka voittaa. Toivoisin siis että sisällytätte näihin soolo-osien kommentteihin omat pisteenne perijän valintaa varten.

Osallistun itsekin pisteytykseen: Mikko 8/10

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa