Veijari, osa 119: Asiat järjestyvät

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Rick Astley - Never Gonna Give You Up (x2) --- Nick Carter - I Will Wait --- Nicole Scherzinger - Poison --- Kim Herold - Panic In The Kitchen --- Timbaland ft. Fall Out Boy - One & Only --- Cezar - It's My Life --- Mika - We Are Golden --- Backstreet Boys - Never Gone --- Hurts - Devotion --- Backstreet Boys - Soldier --- Backstreet Boys - Sick As My Secrets --- Kenan Dogulu - Shake It Up Sekerim --- Sergey Lazarev - Breaking Away --- 30 Seconds To Mars - R-Evolve --- Marco Mengoni - L'Essenziale --- Camp Rock 2 - Wouldn't Change A Thing --- Automatic Eye - Semi-automatic Heart --- Jedward - Everyday Superstar --- Mika - Ring Ring

"Aiotko jo kertoa miksi kuljeskelet nykyään pääpilvissä", tietokoneella istuva Jyri uteli serkultaan Jimiltä.
"Mietin vain Annaa..." Jimi lipsautti ihan huomaamattaan ihastuksensa nimen kuuluville.
"Jos kerran olet hänestä kiinnostunut tee aloite", Jyri vinkkasi.
"Äh, en tiedä... Hän torjui minut jo kerran", Jimi huomautti.
"Hänen mielensä on voinut muuttua. Tuo odottaminen ei ainakaan vie tilannetta eteenpäin", Jyri totesi.

Jyrin painostettua Jimiä tarpeeksi mies päätti lopulta astella Annan juttusille. Anna oli parhaillaan kuuraamassa yhden osakuntatalon vessan likaista suihkua.
"Anteeksi, voin tulla jatkamaan tätä myöhemmin", Anna tiedotti ja poistui kylpyhuoneesta ennen kuin Jimi oli ehtinyt sanoa mitään. Jimi empi hetken aikaa, mutta sitten hän suoristi ryhtinsä ja asteli reippaasti Annan perään.

"Anna, minulla on sinulle asiaa", Jimi tiedotti.
"Eikö se voisi odottaa, minulla on vähän kiire nyt", Anna sanoi.
"Minä vain... Mietin haluaisitko lähteä kanssani ulos?" Jimi sai lopulta kysäistyä.
"Jimi... Olen otettu kutsusta, mutten ole kiinnostunut sinusta, joten minusta olisi parempi jos jättäisit minut rauhaan", Anna tokaisi ja riensi pois paikalta.

Jimi pakeni pettyneenä kylpyhuoneeseen ja asteli vaatteet riisuttuaan suihkukoppiin. Jimi pyöritteli päässään Annan äskeisiä sanoja veden valuessa pitkin miehen kasvoja. Hän soimasi itseään siitä että oli mennyt nolaamaan itsensä yrittäessään Annaa vielä senkin jälkeen kun tämä oli hänet jo kertaalleen torjunut. Olihan hänen pitänyt tietää ettei Anna pystynyt sulattamaan hänen ihmissusiolemustaan. Viemäriin saattoi suihkuveden mukana eksyä pari kyyneltä, mutta kukaan ei voi varmuudella sitä tietää.

Myöhemmin Jimi avautui saamistaan pakeista ystävälleen Kielolle, ja nainen halasi häntä lohdutukseksi. Hetken päästä Jimi havahtui kuitenkin siihen että lohduttajana toiminut Kielo nyyhkytti hänen olkapäätään vasten, ja Jimi tiesi kyllä hyvin mistä naisen suru johtui. Kielo ei edelleenkään tuntenut ihmissusiolemusta omakseen, ja jokaisen auringonlaskun jälkeen nainen tunsi olonsa kurjaksi ihmissusiolomuodossaan.

Jimi ei halunnut Kielon kärsivän enempää, joten hän kutsui vaivihkaa paikalle ennustajan, jonka tiedettiin kaupittelevan kaikenlaisia taikajuomia. Jimi johdatti Kielon osakuntatalon takapihalle, ja varmistettuaan ettei paikalla ollut ketään ulkopuolisia hän ojensi juomapullon Kielon käteen. Jimi tiesi että muu ihmissusilauma pitäisi häntä tämän jälkeen petturina, mutta se riski hänen oli otettava auttaakseen ystäväänsä. Kielo hörppäsi vastalääkettä ja Jimi vahti naisen vieressä että muodonmuutos sujuisi normaalisti.

Kaikki sujui suunnitelman mukaan, ja Kielo oli hetkessä oma itsensä. Jimi lupasi vahtia ettei kukaan talon ihmissusista enää lähestyisi naista, ja Kielolla oli vihdoin turvallinen olo. Kielo halusi heti mennä esittäytymään poikaystävälleen Yrjölle parantuneena, mutta Yrjö pahastui nähtyään Jimin Kielon seurassa.
"Luotatko vielä oikeasti Jimiin sen jälkeen mitä hän teki sinulle? Hänhän olisi saattanut purra sinua uudelleen!" Yrjö huomautti. Jimi häipyi hammasta purren paikalta.

Seuraavana aamuna Jimi istusteki kaikessa rauhassa porealtaalla, kun Yrjö yhtäkkiä pelmahti paikalle.
"Sori se eilinen käytökseni... Kielo kertoi että olit hänen tukenaan etkä uhkanaan", Yrjö sanoi katuen aiempia sanojaan.
"Ymmärrän kyllä miksi olit vihainen. Petin Kieloa purressani sekä hänen että sinun luottamuksesi", Jimi huokaisi.
"Se mitä teit eilen oli hyvä teko", Yrjö sanoi. Jimistä tuntui paljon huojentuneemmalta kun Yrjö ei ollut hänelle enää vihainen. Ehkä kaikki viimein järjestyisi.


Viimeinen loppukoe häämötti pian edessä, ja Jimi keskitti nyt kaiken energiansa tenttikirjan lukemiseen. Neljäs opiskeluvuosi oli mennyt vähän niin ja näin aiemman Kielo-draaman vuoksi, mutta nyt kun asia oli viimein sovittu pystyi Jimi menemään eteenpäin. Myös monet muut osakuntalaiset kokoontuivat lukemaan kokeisiinsa, ja melkein kaikki tuolipaikat olivat varattuina. Juuri kun kaikki olivat asettuneet mukavasti ilmaantui kiusaatekevä maskottilehmä häiriköimään, se siitä opiskelurauhasta...

Loppukoe oli vihdoin oli Jimin ja kumppaneiden osalta. Kielo ja Yrjö onnittelivat toisiaan, kun taas Jyrillä oli yhä pieni stressi päällä ja hän sormeili rubikin kuutiotaan viedäkseen ajatukset muualle. Jimi puolestaan ei oikein tiennyt mitä ajatella. Yliopisto-opinnot olivat tulleet päätökseen, ja häntä odottaisi uudet haasteet Veijareiden perijätontilla.


Jimi kiirehti nelikosta ensimmäisenä tilaamaan taksia. Astellessaan ajoneuvon kyytiin mies tunsi olevansa vihdoin aikuinen ja valmis kohtaamaan uuden ikävaiheen mukanaan tuomat velvoitteet. Jimi tiesi että taksimatka olisi pitkä ja hän ehtisi hyvin nukkua ajankuluksi, mutta minkäs teet kun olet ihmissusi ja virkeimmilläsi yöaikaan?

Aurinko oli jo ehtinyt nousta kun Jimi viimein asteli Veijareiden perijätontin sotkuisella pihalla. Postilaatikon vieressä oleva roskapönttö oli nurin, ja oven edusta oli täynnä vanhoja harrastuslehtiä ja muita roskia. Jimi näki jopa tulipalossa kuolleiden biologisten vanhempiensa tuhkat pihamaalla, ja mies yritti kulkea sisälle taloon katsomatta vanhempiensa jäännöksiä. Muistoja vanhasta kodista tulvi miehen mieleen, ja hetki oli suorastaan liikuttava. Kaikki oli ihan kuin ennenkin, muttei sitten kuitenkaan ollutkaan.


Jimi ryhtyi heti työnhakuun, mutta valitettavasti yhtäkään opettajan paikkaa ei ollut vapaana miehen unelma-alalta. Rahaa olisi kuitenkin tienattava, joten Jimi päätyi lähettämään hakemuksia erilaisiin työtehtäviin, ja hänen yliopistotutkintonsa teki vaikutukseen erääseen luonnontieteiden yritykseen, johon Jimi lopulta pääsi työskentelemään.


Jimin elämä tuntui täydeltä puolet päivästä: Hän kävi töissä, ja kotiin tultuaan hän sai vastailla soittopyyntöihin ja jutella ystävien kanssa, mutta sen jälkeen koitti ilta ja Jimi oli aivan yksin. Hän kaipasi osakuntatalon vilskettä, sillä yksinäisenä sutena eläminen oli pidemmän päälle todella ankeaa.


Onneksi Jimin kohtalontovereita oli eksynyt jokunen asuttamaan Stadiakin. Jimi muisteli nähneensä Terhikki-mummelin joskus osakuntatalolla romantiikka-Aapon seurassa, joten mummelia oli varmaankin purtu jonkin hänen vierailunsa aikana. Stadin ainokaiset ihmissudet päätyivät valvomaan usein öitä yhdessä, eikä Jimi ollut enää niin yksinäinen.

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa

Ilkiöt, osa 2: Valtataisteluja ja kieroja romansseja

Aiempi osa löytyy täältä.


Kiero Kielo menestyi hyvin urallaan, ja hänelle tarjottiin ylennystä ylennyksen perään. Kielo oli ystävystynyt töissä Markus Mariannelan kanssa, jonka hän toi toisinaan kotiinsa vierailemaan töiden jälkeen. Kiero Kielo huomasi, että olihan se välillä mukava hymyillä ja nauraa kavereiden kanssa, eikä aina äksyillä jokaiselle vastaantulevalle.

Ylennykset vaativat kuitenkin taitojen jatkuvaa kohottelua, joten Kiero Kielo ei jutellut pitkään Markuksen kanssa. Heidän työpaikallaan järjestettäisi pian kiinalainen teemaviikko, joten kaksikko päätti harjoitella yhdessä syömäpuikkojen käyttöä rumpukapuloiden avulla. Kapulat pysyivät käsissä niin hyvin että Kielo suunnitteli viihdyttävänsä ravintolassa kävijöitä pienen rumpusoolon avulla käyttäen apunaan keittiöstä löytyviä lautasia ja kattiloita.


Kiero Kielo salli itsensä pitävän loppu illan vapaata työasioista, joten niinpä hän kutsui äskettäin tapaamansa Taavi Ritin treffeille taloonsa. Kiero etsi ylleen jotain hohdokkaampaa päällepantavaa työasun sijaan, ja lipastosta löytyi kauniin vihreä juhlakolttu, jolle ei ollutkaan ollut käyttöä aikoihin. Treffit hermostuttivat Kieloa hieman, sillä hän ei tuntenut Taavia vielä kovin hyvin. Oli suorastaan ihme, että tämä oli hyväksynyt treffipyynnön.

Taavi saapui sovittuun aikaan ja treffit alkoivat varsin mukavissa merkeissä. Taavi kehui Kielon asua ja naisen jännitys karisi vähitellen Taavin paljastuttua mieluisaksi seuralaiseksi. Kaksikon välillä oli selvää kemiaa, ja Kielo nojautui Taavin ojentamia käsivarsia kohti suukottaen tätä kevyesti huulille. Taavin käsien levätessä naisen vyötäröllä Kielo kysäisi pitikö mies tanssimisesta.

Taavi vastasi myöntävästi, ja kaksikko alkoi tanssia radiossa soivan hevikappaleen tahtiin. Keittiössä spaghettiateriaansa mussuttava Ratala huomasi treffiläisten ilonpidon, ja hän tajusi samassa kaipaavansa rakkautta omaan elämäänsä. Olihan Katalalla Ratalalla Amala, mutta hän kaipasi miehen rinnalleen luodakseen perheen.

Tanssikappale vaihtui hitaampaan biisiin, jolloin Kiero Kielo ajatteli lähekkäin tanssimisen olevan soveliasta. Taavi ei kuitenkaan pitänyt Kieron lähentelystä ja rimpuili irti naisen otteesta. Treffit päättyivät ikävähköissä merkeissä, eikä Kielo tiennyt haluaisiko tavata Taavia enää toistamiseen.

Kun juttu ei luistanut Taavin kanssa, päätti Kiero Kielo tehdä lähempää tuttavuutta työkaverinsa Markuksen kanssa. Kielo ei antanut Markuksen sormessa olevan vihkisormuksen estää romanttista kanssakäymistä eikä mies juuri empinytkään teoissaan. Pieni syrjähyppy toi mukavaa vaihtelua Markuksen tylsähköksi vakiintuneeseen perhe-elämään.

Treffien jälkeen Markus meni ulos tuulettamaan päätään. Yhtäkkiä syrjähypyn aiheittama jännitys oli muuttunut katumukseksi eikä Markus tiennyt mikä häneen oli äsken mennyt. Markus seurasi Amalan tikkapeliä ja mietti kotona olevaa poikaansa jolle hän ei ollut antanut tarpeeksi huomiota. Äskeinen syrjähyppy oli avannut Markuksen silmät, ja mies tajusi että hänen olisi ryhdistäydyttävä. Ainakin olisi varmaa ettei Markus halunnut olla enää missään tekemisissä Kielon kanssa. Se voisi tosin olla vaikeaa, sillä he työskentelevät samassa ravintolassa...

Kamala Amala vietti aikaa mielellään erilaisten pelien äärellä, mutta hänestä oli hauskaa välillä myös tanssia. Katala Ratala oli tosin kieltänyt häntä huvittelemasta kaikilla välineillä, joista ei saisi samaan aikaan jotain taitopistettä, mutta eihän Amala kieltoa kuunnellut. Ratala käski lapsensa aina pelaamaan hyödyllistä jalkapalloa, mutta Kamala inhosi sitä peliä.

Äitinsä kieltoja muistellessa, kukas muukaan kuin itse Katala Ratala asteli keittiöön, kesken Amalan tanssituokion.
- Täälläkö sinä taas tuhlaat aikaasi tanssimalla? Menehän tuonne pihalle nyt potkimaan palloa. Tekisi hyvää sinunlaisellesi pullukalle. Minäkin olen saanut vähän kiloja putoilemaan vatsan seudulta, Ratala komensi sormet pelottavasti koukussa.
Amala ei uskaltanut sanoa äidilleen vastaan, joten hän lähti pahastuneena purkamaan vihaansa tyhmään palloon.

Sinä iltana Katala löysi itselleen kaltaistaan seuraa. Upeaniminen Enni Inha sattui kävelemään Ilkiöiden talon ohi, ja Ratala jäi rupattelemaan ja jopa vähän naurahtamaan uuden tuttavuuden seurassa. Ennillä oli myös hyvä vaatemaku. Kerrankin Ratala näki jotain hyvää toisessa simissä, eikä hän kokenut aiheelliseksi huudella solvauksia. Niin Katala Ratala sai ensimmäisen ystävänsä.

Kiero Kielo havaitsi hänen ja Markuksen välien viilenneen, eikä mies enää edes tervehtinyt heidän kohdatessa työpaikalla. Markuksen otettua etäisyyttä Kiero Kielo päätti yrittää tehdä tuttavuutta muiden työpaikallaan olevien miesten kanssa. Kielo sai kutsuttua Raine Puksulan kylään, ja kaksikko pelasi yhdessä shakkia. Ystävystymisen sijaan välit taisivat kuitenkin enemmän laskea, sillä Kiero huijasi jatkuvasti pelissä, mikä ei jäänyt Rainelta huomaamatta.

Kun Katala ei ollut vahtimassa Amalan menoa, käytti tyttö yhä aikansa tikkaa pelaten. Ehkä osaksi ihan sen takia, että sillä tavoin hän pystyi kapinoimaan Ratalan typeriä vaatimuksia. Tähdätessään tikan lentorataa Kamala Amala kuvitteli maalitaulun äitinsä naamaksi. Välillä hänestä oli myös hauskaa kuvitella, kuinka hän tikan kärjellä poksautti jalkapalloja.

Sillä välin Katala Ratala ja Kiero Kielo olivat molemmat yhtä aikaa keittiössä touhuamassa.
- Minäpä osaankin tehdä paremmin ruokaa kuin sinä, joka joudut keittämään itsellesi pelkkää juustopastaa, Kielo naurahti.
- Tässä on vähemmän kaloreita kuin sinun pihveissäsi, Ratala vastasi.
- No syö sitten vaikka nuo ruohot pöydältä, niin saat ruokaasi ehkä jotain makua, Kielo pilkkasi.

Kierolla kävi kuitenkin pieni moka, ja hänen hampurilaisensa kärähti.
- Minä sentään kokkaan jotain, minkä osaan tehdä, enkä joudu syömään palanutta ruokaa. Aika noloa sinulle, mikä kokki oikein luulet olevasi? Ratala ilkeili takaisin.
- No minä tykkään paistuneesta ruoasta! Tämä oli taktinen veto, Kiero yritti väittää jotakin takaisin, mutta Katala lähti huoneesta joka tapauksessa naureskellen.

Kamala Amala oli kotoaan oppinut kiusaamaan toisia, jotka olivat jollain tavalla erilaisia. Hänestä alienit olivat kuvottavia ja rumia, ja heidät pitäisi hävittää koko maailmasta. Kamala sai käytöksellään pahoitettua monen simin mielen, mutta Amala oli tyytyväinen saavutuksistaan. Hänelle tuli kiusaamisesta voimakas olo. Hän ei uskaltanut sanoa äidilleen mitään vastaan, mutta samankokoisille oli helpompi ilkeillä.

Käytöksestään huolimatta Kamala Amala oli suosittu koulussa. Luokan pojat ihailivat hänen sanavalmiuttaan ja aggressiivisuutta, mikä erotti hänet muista luokan tytöistä. Mira Mikaliini oli Amalan paras kaveri, sillä hän oli ymmärtäväinen ja osasi kuunnella Kamalan raivonpuuskat Ratalasta.

Pian oli Amalan aika viettää synttäreitä. Kerrankin talossa oli jotain ilonaihettakin ainakin hetkeksi, ja Ratala oli suotuisammalla tuulella. Amala puhalsi kynttilät kakusta, mutta Ratala ei hurrannut tyttärelleen. Ihan turhaa ja typeräähän sellainen käytös oli. Sen sijaan hänestä oli kiinnostavampaa stalkata salaa blondia Eljasta, joka oli tullut myös katsomaan Amalan kasvua.

Katala Ratala ei ollut ostanut tyttärelleen mitään lahjaa, joten Amala kävi pyytämässä itselleen lampun hengeltä hiukan mammonaa. Hän ei kuitenkaan kertonut toimenpiteestään mitään, sillä Ratala olisi kuitenkin tullut varastamaan rahat itselleen. Niinpä Amala piilotti simoleonsäkit tavaraluetteloonsa yliopiston rahahuolia odottamaan.

Pysyykö Markus erossa Kielosta? Löytääkö Ratala rakkauden? Uskaltaako Amala vastustaa äitinsä tahtoa?

♦ Kasa & Fiku

Camp Rock, osa 1: Haaveita

Päätin käynnistää Pelastetaan Camp Rock -projektin, sillä olisi sääli menettää valmiiksi saatettu simstarina Photobucketin kenkkuilun vuoksi. Minulla ei tietenkään ollut selkeitä kansioita Photobucketissa, joten kuvia talteenkeräillessä sai selata tuhansia simsikuvia läpi. Huomasin nyt kuitenkin keräilyjeni loppupuolella että Photobucket-kuvat näkyivätkin taas blogeissa? Näenkö itse omat kuvani ollessani kirjautuneena vai en kai mennyt jostakin Photobucketin ponnahdusikkunasta ostamaan vahingossa mitään vai onko Photobucket vastikään höllännyt maksullisia rajoitteitaan? Noh, kun kerran siirsin kuvat jo Imgurin puolelle voin kai jatkaa Camp Rockin pelastusprojektiani kaikesta huolimatta sillä koskaan ei tiedä mitä Vuodatus tai Photobucket vielä keksii + tällä saa vähän monipuolistettua blogin sisältöä nyt kun emme ole Fikun kanssa aikoihin edistäneet yhteisiltä perheiltä kertovia tarinoita niin teidän ei tarvitse lukea pelkkiä Veijareita ja Mikaliineja. .-D

Camp Rock oli siis minun ja Fikun simssiliini-nimimerkin alla tekemä tarina vuosilta 2010-2013, ja ideana oli luoda simstarinaversio Camp Rock -elokuvasta. Päädyimme aikoinaan tarinan tekoon, sillä Camp Rock oli tuolloin suosikkielokuvamme (ja on sitä salaa yhä ,-)). Vaikka tästä tuleekin pääosin copy+paste -aiheinen projekti saatan välillä korjata mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muokata puhekuplia pois kuvista ym. pientä parannellakseni tarinaa.

Infoa tarinasta: Lahjakakkaan mutta epävarman Mitchien suurin haave on viettää kesä arvostetulla Camp Rock -musiikkileirillä, jolla lahjakkaat nuoret opiskelevat musiikkitähteyden alkeita. Haave toteutuu mutkien kautta. Miten tavallinen tyttö tulee erottumaan rikkaiden, taitavien ja muutenkin "parempien" tyyppien joukosta? Lue tarina, niin saat tietää!

Käynnistetään tästä sitten näiden ennätyspitkien alkupuheiden jälkeen ensimmäinen osa:


Oli rauhallinen aamu. Mitchie nukkui huoneessaan ihania kauneus uniaan, jossa hän oli rokkaamassa keikalla fanien ympäröimänä. Kaikki tuntui niin ihanalta ja ihmeelliseltä! Mahtava uni olisi saattanut jatkua ties kuinka kauan, ellei todellisuuden ollut pakko änkeä esiin.

-Mitchie ylös, on viimeinen koulupäivä! Mitchien äiti, Connie huusi keittiöstä.
Hetkessä Mitchie oli pudonnut esiintymislavaltaan takaisin sänkyynsä, ja hän tajusi kaiken olleen unta, taas.

Mitchie avasi raskaasti silmänsä, muttei silti lannistunut. Jonain päivänä hänen kaikki haaveensa olisivat totta, hän oli varma siitä. Nyt oli viimeinen koulupäivä, ja Mitchie odotti tältä kesältä paljon. Hänestä tuntui, että lomasta tulisi jotain ainutlaatuista ja hienoa, varsinkin jos hän pääsisi Camp Rock -leirille, josta hän on aina haaveillut.

Mitchie kömpi peiton alta ja tökkäsi innostuksissaan yöpöydällä olevaan läppäriinsä cd-levyn, joka sisälsi hänen omia biisejään. Hetken päästä tuttu musiikki lähti pauhaamaan, ja Mitchie alkoi riemuiten bilettää laulaen mukana. (Jos haluat eläytyä, avaa tämä linkki seuraavaan välilehteen.)

-Whoo!
Michie kipitti ikkunan luo, jotta näkisi, miten kaunis päivä tänäänkin koittaisi.

-Yeah, yeah, yeah! 
Mitchie avasi ikkunan sälekaihtimet ja ihaili aurinkoista näkymää, joka tunki ikkunalasin läpi. Tästä tulisi hieno päivä.


-Päättää saan kuka oon, aina vaan, monta vaihtoehtoo on. Lavalle, valkokankaalle.
Mitchie kiiruhti meikkipöydälleen, ja katsahti itseään peilistä. Hän heilutteli hiuksiaan, ja naurahteli, miten hassusti ne tänään lentelivät. Hetken päästä Mitchie kuitenkin kyllästyi, ja harjasi hiuksensa taas siistin näköisiksi.

-Kukaan tiellä ei oo. Miksen ois kuka vaan?
Hän päätti valita tämänpäiväisen asunsa ja lähti kävelemään kohti vaatekomeroa.


-Miksen vois kaikkee koettaa? 
Mitchie hivuttautui komeroon alkaen etsimään sopivaa puettavaa.



-Rokataan! Kun itse siitä päättää saan, siis päätän sen.
Monta vaatekappaletta tuli kokeiltua, mutta Mitchie päätyi vain tavallisiin arkisiin asusteisiin; mukavaan t-paitaan ja istuviin farkkuihin. Mitchie katsahti jälleen tyytyväisenä itseään peilistä.




-Mä millainen oon, ja muiden tuomioista piittaa en.
Kun mukava asu löytyi, Mitchie poistui vaatekomerosta ja heittäytyi sängylleen lojumaan. Hän kaivoi tyynyn alta salaisen laulukirjansa, johon hän oli kirjoittanut kaikki biisien sanoituksensa, joista tyttö oli erittäin ylpeä. Hän kuitenkin pelkää muiden mielipiteitä, eikä liiemmin esittele tuotoksiaan. Katseltuaan tarpeeksi Mitchie sulki kirjan suunnitellen jo uutta puuhaa.



-Kun tiedän sen. Mä pystyn kai mihin vaan, ja päätän sen.
Mitchie siirtyi sänkynsä vieressä oleville koskettimille jatkaen hyvin alkanutta päiväänsä soittamalla. Hän keksi uusia sävelmiä ja muuta kivaa.



-Tällainen tulevaisuus mua täynnä toivoo oottaa. Mä olen, kuka haluan,ja itse saan päättää sen. Mä päätän sen. 
Soittamisen jälkeen Mitchie kävi vielä nopeasti peilipöytänsä luona kokeilemassa aurinkolasejaan, mutta lopulta päätyi tulokseen, ettei tarvitsisi niitä.



-Tahdon löytää oman sisimpäin. Mä päätän sen.
Hän kävi soittamassa kitarallaan vielä pari nopeaa iloista sävelmää. Pitkään hän ei ehtinyt rämpytellä kitaran kieliä, sillä olisi hyvä ehtiä hivuttautumaan pikkuhiljaa keittiöön päin, jotta ehtisi syödä kunnolla ennen kouluun menoa.



-Tahdon näyttää, mä pärjään hyvin näin.
Ennen lähtöään Mitchie kävi hakemassa tietenkin laulukirjansa, eihän sitä voinut unohtaa!



-Mä päätän sen!
Niin Mitchie asteli huoneensa ovelle, kääntyi vielä ympäri ja lopulta pamautti oven kiinni.

Mitchie saapui keittiöön, jonne Connie olikin kattanut ruuan valmiiksi pöytään. Mitchie alkoi syömään. Hänen äitinsä on loistava kokki, ja täytyykin olla, eihän Connien pitopalvelu pysyisi muuten pystyssä. Tänään Michielle ei kuitenkaan maistunut ruoka, häntä jännitti viimeinen koulupäivä, ja ennen kaikkea eräs asia, josta hän oli päättänyt puhua äitinsä kanssa tänään.

Samassa Connie köpöttelikin huoneeseen, jolloin Mitchie veti syvään henkeä ajatellen:
-Sen on pakko onnistua.

Juuri sillä hetkellä telkkarista pärähti Mitchien lempi tv-ohjelma, Hot Tunes, jossa kerrotaan aina musiikkimaailman kuulumisista.
-Kiva, siellä menee Hot Tunes. Lisää vähän ääntä, Mitchie pyysi äidiltään, sillä tämä oli lähempänä kaukosäädintä.

Connie otti kaukosäätimen laittaen volumen pari pykälää kovemmalle. Mitchie odotti jännittyneenä tämän päiväistä uutista.

Mitchie ei missannut mitään, sillä uutinen vasta alkoi. Tällä kertaa Conniekin päätti jäädä katselemaan, sillä hän halusi keskustella hiukan Mitchien kanssa, kun ohjelma päättyisi.

-Pop-ilmiö Shane Gray meni ehkä tällä kertaa liian pitkälle rynnätessään pois Connect 3:n uuden videon kuvauspaikalta, uutistenlukija kertoi.

Connie kiinnostui, ja päätti itsekin jäädä seuraamaan ohjelmaa. Hän istahti tuolille ja katseli mielenkiinnolla telkkariin päin.

-Toisten Connect 3 -poikien huhutaan saaneen tarpeekseen.


-Tämä viimeinen temppu maksoi levy-yhtiölle tuhansia dollareita, mutta se voi tulla maksamaan koko levytyssopimuksen.

-Mikä tuota poikaa vaivaa? Hänellä on kaikkea, Connie tuhahti ohjelman väliin.

-Paitsi älliä, Mitchiekin totesi paheksuen.

-Viesti on selvä, hänen on parannettava tapansa. Että hän saisi aikaa siihen, on Connect 3:n kesäkiertue peruttu.

Connie sammutti television päättäen alkaa puhumaan asiastaan heti.
-Arvaa muuten, mitä löysin kylmiöstä, Camp Rock-esitteen. Vai pitäisikö sanoa taas yhden Camp Rock-esitteen? Connie kertoi vihjaillen.

-Kappas vain, Mitchie naurahti yrittäen esittää yllättynyttä.

-Ihanaa juustomunakasta, muuten. Kannattaa lisätä se pitopalvelusi ruokalistalle, Mitchie huudahti innoissaan yrittäen vaihtaa puheenaihetta.

-Eli sinulla ei ole aavistustakaan, miten esite joutui sinne? Tai se, joka oli teipattu imuriin? Connie uteli.

-Heh, Mitchie naurahti toiveikkaana.

-Tiedän, että haluaisit mennä leirille. Ikävä kyllä meillä ei ole juuri nyt varaa siihen, Connie pahoitteli.

Mitchien ilme synkistyi heti, joten Connie jatkoi selittelyjään:
-Isä laajentaa kauppaa, ja minun pitopalveluni on vasta alussa.

-Voi kulta. Olen pahoillani, Connie sanoi nähdessään Mitchien surkean ilmeen.
Mitchietä todellakin harmitti, aivan kuin hänen jok'ikinen haaveensa olisi rusentunut.

-Tiedän sen. Minun pitää mennä, Mitchie lopulta vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen.

-Viimeinen koulupäivä. En halua myöhästyä, Mitchie kertoi nousten tuoliltaan.


Connie katsoi murheissaan tyttärensä raskaita ja onnettomia askeleita. Hän todella tiesi Mitchien haluavan niin kovasti leirille. Tänä kesänä se ei vain ollut mahdollista, ennemmin seuraavalla tai sitä seuraavalla. Connie ei vain tiennyt, jaksaisiko Mitchie odottaa niin kauan.

♦ Kasa