keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Mikaliini, osa 15: Erikoiset treffit

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Stella-kokki ei ilmeisesti ole ihan heti lähtemässä Miskan luota, joten asuntolan väen on tultava jatkossakin toimeen omillaan. Amatöörikokkien hääriessä yhtä aikaa keittiössä ei voitu välttyä kaaokselta: Ruoka paloi pohjaan ja kaikki eivät pyyhkineet työtasoja kokkauksiensa jälkeen, joten paikat alkoivat likaantua.


Ruusu ei todellakaan ole mikään aamuvirkku, ja hänen aikaiset luentonsa saattoivat välillä jäädä väliin ihan vain siitä syystä että nainen nukkui pommiin. Tänä aamuna Miro kuitenkin paukutti seinää saadakseen Ruusun ajoissa ylös, sillä kaksikolla olisi koe edessä. Taitaa molemmilla olla ajatukset jossain muualla kun Ruusu ja Miro poistuivat kumpikin huoneistaan pyjamat päällään.

Koe huoletti vähän Ruusua, sillä hän oli läpäissyt edellisen vuoden loppukokeen vain niukin naukin, ja jos numerot eivät pian nousisi hän saattaisi joutua koeajalle. Miro yritti kannustaa tyttöystäväänsä, ja ennen yliopistorakennukseen astumista hän veti Ruusun tiukkaan halaukseen ja käski tämän luottaa itseensä. Miro jos kuka tiesi millaista on pelko opinnoissa epäonnistumisesta, mutta hänellä oli kokemusta myös siitä miten pohjalta päästiin ylös. Loppukoe meni lopulta ihan hyvin, ja jos Ruusu tsemppaisi hänellä olisi loistavat mahdollisuudet parantaa keskiarvoaan ennen yliopistolta valmistumista.

Miro ja Miia olivat keskustelevinaan, mutta oikeasti kumpikin kuunteli korvat höröllä veljensä Miikan ja tämän tapaaman naisen keskustelua. Miika oli asuntolan asukeista ainoa joka ei ollut milloinkaan parisuhteessa, ja kumpikin toivoi tämän naisen olevan Miikalle se oikea. Pientä ihastusta saattoi jopa olla ilmassa, sillä Miikan ääni värisi hermostuksesta tämän udellessa uuden tuttavuuden nimeä, ja nainen esittäytyi Klaaraksi.

Miiakin päätti pistää vähän romantiikkaa peliin juuri tapaamansa maskottipojan kanssa. Laama-maskottiasu oli Miiasta vähän liikaa, joten hän houkutteli pojan vaihtamaan uikkarit ylleen ja tulemaan porealtaalle. Iltaa jatkettiin vielä myöhemmin maskottipojan huoneessa.

Miia hipsi omaan asuntolahuoneeseensa vähän puolenyön jälkeen ja vaihtoi nopeasti pyjaman ylleen. Vuoteen yläpuolelle ripustetut yhteiskuvat Remukan kanssa saivat Miian miettimään oliko hän tehnyt väärin flirttaillessaan maskottipojan kanssa. He eivät olleet puhuneet mitään toisiinsa sitoutumisesta loppuiäkseen, mutta Miia arveli ettei Remukka ilahtuisi jos kuulisi naisen tekemästä syrjähypystä.


Miika keräsi viimein rohkeutensa pyytäkseen Klaaraa treffeille, ja nainen vastasi myöntävästi Miikan pyyntöön. Treffit alkoivat varsin mukavissa merkeissä Miikan kertoessa aluksi tunnelman keventäjäksi pari hauskaa vitsiä, ja Klaara halusi puolestaan ottaa yhteiskuvia. Lupaavan alun jälkeen tunnelma tuntui kuitenkin vähän lässähtäneen, ja kaksikon istuessa vaitonaisina sohvalla Miika soimasi itseään siitä ettei keksinyt mitään järkevää sanottavaa.
"Hmm, mitä sitten tehtäisiin?" Klaara kääntyi katsomaan Miikaa kohti.

"Haluan syödä juustopastaa, pakko tehdä juustopastaa!" Miika huudahti yhtäkkiä ja riensi hakemaan tarvikkeita jääkaapista. Klaara seurasi miestä vähän kummissaan, aikoikoi toinen tosiaan ryhtyä kokkauspuuhiin kesken treffien? Miika uppoutui ruuanlaittoon niin tosissaan ettei huomannut Klaaran katoavan keittiöstä. Kun juustopasta tuli lopulta valmiiksi ei Miika saanut ruokaa alas kuin yhden suupalan, joten hän päätti säilöä aterian jääkaappiin ja lähteä etsimään Klaaraa.

Miika löysi Klaaran lopulta asuntolan yläkerran oleskelutilan telkkarin äärestä. Miikan istuessa sohvalle Klaara ei viitsinyt siirtää katsettaan pois ruudusta vaikka televisiossa pyöri sillä hetkellä jokin turha shampoomainos.
"Okei, minä taidan olla ansainnut tämän. Anteeksi että jätin sinut yksin kesken treffiemme. Minä vain... menin jotenkin paniikkiin kun en keksinyt mitään sanottavaa", Miika selitti aiempaa käytöstään.
"On jo myöhä. Minun pitää lähteä kotiin", Klaara ilmoitti ja sulki TV:n.


Miika seurasi naista alakertaan ja soimasi itseään siitä ettei ollut onnistunut tekemään hyvää vaikutusta ihannoimaansa naiseen, ja hän pelkäsi ettei Klaara haluaisi enää ikinä tavata häntä. Miikan yllätykseksi Klaara kääntyi kuitenkin vielä ovelta suikkaamaan hyvästelysuukon miehen huulille. Klaaran postuttua Miika lähti talsimaan huoneeseensa hymyssäsuin.

Asuntolan tyttöjen vessasta oli tullut Mirkan ja Miian vakiojuoruilu paikka, sillä missä muualla saisikaan puhua rauhassa miesasioista pelkäämättä sitä että keskustelujen kohteet pöllähtäisivät odottamatta paikalle!
"Portailla oli sulle toimitettu lahja. Pakettikortissa luki "Miialle T: Laamannisi". Luulin että sinulla oli juttua sen Remukan kanssa?" Mirka höpötti vessakopin sisältä käsiään pesevälle Miialle. Miia odotti vessan vetämisestä aiheutuvan lorinan hiipumista ennen kuin vastasi.
"Tiedän, mutta se juttu maskottipojan kanssa nyt vain tapahtui", Miia mutisi.

Tytöt riisuutuivat pyjamistaa ja astelivat seuraavaksi suihkutiloihin.
"Meinaatko pistää välit poikki Remukan kanssa, vai? Mirka uteli.
"Äh, en tiedä. Pidän heistä kummastakin", Miia kertoi.
"Ethän sinä voi kahta miestä samaan aikaan tapailla. Se ei ole reilua kumpaakaan kohtaan" Mirka huomautti.
"Niin... Yritän tehdä valintani mahdollisimman pian", Miia lupasi.

Siskon tilanteen seuraaminen sai Mirkan unohtamaan aiemmat syrjähyppyhaaveensa. Toisen miehen kanssa flirttailu olisi ehkä hetkellisesti kiinnostavaa, mutta sen jälkeen häntä jäisi painamaan syyllisyys pettämisestä. Vaikka Mirkan ja Pekon yhteiselo ei aina ollutkaan täydellistä ei nainen halunnut pilata sitä mitä heidän välillään oli, sillä hän rakasti Pekkoa.

Miron ja Ruusun parisuhde kukoisti. Vaikka opinnot veivät paljon aikaa, piti kaksikko huolen siitä että he järjestäisivät säännöllisesti yhteistä tekemistä. Välillä kuherreltiin porealtaalla, ja toisinaan kaksikko saattoi sopia yhteiset lounastreffit asuntolan ruokalassa tai sitten iltaa vietettiin katselemalla elokuvia telkkarin ääressä.

Miika oli kutsunut jälleen Klaaran kylään aikeenaan pyytää naista toisille treffeille, mutta hänen rohkeutensa petti viime hetkellä. Mitä jos uusillakin treffeillä iskisi yhtäkkinen tekemisen puute? Miika päätti turvautua siskoonsa ja pyysi Miiaa juttelemaan Klaaran kanssa ja selvittämään, mitä nainen hänestä todellisuudessa ajatteli. Miiasta veljen suunnitelma oli vähän kummallinen, mutta hän päätti suostua tämän pyyntöön.

Miia asteli reippaasti Klaaran perään ja kopautti tämän olkapäätä.
"Moi, olen Miia, Miikan sisko. Veljeni onkin puhunut sinusta paljon", Miia tiedotti naurahtaen hermostuneesti. Eihän veli oikeasti ollut kertonut hänelle Klaarasta mitään, ja tuntui oudolta tulla vieraan simin juttusille utelemaan henkilökohtaisia asioita.
"Aijaa? En oikein saa hänestä selkoa, sillä minusta hän on jotenkin etäinen seurassani", Klaara kertoi.
"Miika on vain vähän ujo, mutta hän pitää sinusta paljon. Mitä mieltä sinä olet hänestä?" Miia uteli.
"En kai minä hänen puheluunsa olisi vastannut jos en olisi kiinnostunut", Klaara paljasti.

Udeltuaan kylliksi tietoja Klaaralta Miia lähti etsimään veljeään kertoakseen tälle hyvät uutiset, mutta Miikaa ei näkynyt missään. Keittiöön saapuessaan hän kuitenkin bongasi veljensä kokin tamineissa. Ruuanlaitto oli Miikan vastuulla, mutta ei hän yleensä pukeutunut tehtäväänsä varten näin huolellisesti.
"Tämä on valeasu. Kerro mitä sait selville", Miika uteli vähän jännittyneenä.
"Vai valeasu ja kaikki..." Miia mutisi ja kertoi sitten mitä oli saanut Klaarasta irti: Nainen oli selvästi kiinnostunut, mutta hän toivoi Miikan ottavan rohkeammin kontaktia.

Siskon sanoista rohkaistuneena Miika rohkeni Klaaran puheille. Juttu ei kuitenkaan luistanut täydellisesti toisella eikä vielä kolmannellakaan treffikerralla, mutta Miika ei antanut periksi ja ajan kanssa hän tuli viimein vapautuneemmaksi naisen seurassa ja uskalsi pistää rohkeammin pientä flirttiä peliin. Kaksikon välit lämpenivät hitaasti mutta varmasti.

Ruusu oli vihdoin toipunut osakuntaan pyrkimysyrityksensä epäonnistumisesta, ja nainen haaveili yrittävävänsä hakea osakuntaan uudelleen. Mainittuaan asiasta Mirolle ei tämä ollut kuitenkaan yhtä innoissaan tyttöystävänsä suunnitelmista.
"Onkohan tuollainen osakuntahömpötys järkevää? Sehän vie kamalasti aikaakin, miten ehtisit opiskella?" Miro toppuutteli Ruusun suunnitelmia.
"Voin ainakin kepeästi karsia aikaa sellaisen poikaystävän kanssa joka ei kannusta minun unelmiani", Ruusu kivahti ja poistui pöydästä kesken aterian.

^Minä kun yritän käsillä seisomista. .-D

Kun yksi sim aloittaa räppäämisen asuntolan taukohuoneessa innostuvat muutkin pian osallistumaan musisointiin, ja hetken päästä kokoon on saatu oikein kunnon räppiryhmä. Jopa Pekko innostui tällä kertaa kokeilemaan räppäämistä, vaikka normaalisti mies tykkää enemmän soittaa kitaraa harrastusinnostusta ylläpitääkseen.

Neljä vuotta oli tullut täyteen Mirkan ja Pekon opinnoissa, ja kaksikko lampsi yhdessä taksin kyytin todistukset kourassaan. Pekko oli odotetusti valmistunut täydellisin paperein, mutta ei Mirkan päättötodistuskaan sisältänyt montaa huonoa numeroa. Kumpikin odotti jo innoissaan pääsyä unelmiensa alalle opetustyönpariin, ja Mirkalla saattaa olla päällä pienoinen vauvakuume.

Mirkan ja Pekon yhteiseloa yliopiston jälkeen päästäänkin näkemään heti ensi osassa, tässä vähän juonipaljastuksia:

  

♦ Kasa

lauantai 12. tammikuuta 2019

Veijari, osa 123: Uusi perheenjäsen

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Happoradio - Ihan rauhassa --- Steve Rushton - Ready To Rock --- Nick Carter - The Great Divide --- Westlife - Hey Whatever --- Fall Out Boy - American Beauty/American Psycho --- Waldos People - Back Again --- Eric Saade - Made Of Pop --- Disco - Menneisyyteen --- Marco Mengoni - Invencible --- Anna Eriksson - Niin Se Käy ---  Kurt Calleja - This Is The Night --- Toby Love - Llorar Lloviendo --- Joey Montana - La Melodia --- Måns Zelmerlöw - My Mistake --- Backstreet Boys - One Phone Call --- Anna Eriksson - Sinä Olet Taivas



Toini oli majaillut muutaman päivän Jimin luona, ja kaksikolla oli ollut oikein rattoisaa yhdessä. Jimistä oli mukavaa aloittaa aamu jutustelemalla aamupalan napostelun ohessa. Mies nautti Toinin läsnäolosta ja siitä ettei talossa ollut enää niin yksinäistä. Jimiä harmitti jo valmiiksi ajatus siitä että Toini lähtisi lomansa päätyttyä takaisin kotimaahansa.

Myös Månster-koiruli oli tykästynyt talossa asustelevaan Toiniin. Koirasta oli mukavaa kun talossa oli Jimin työpäivien aikana joku jolta kerjäillä herkkupaloja ja rapsutuksia. Jos Månsterilta kysyttäisi pitäisi hänkin Toinin mielellään talon vakioasukkaana.


Jimi oli kaikessa rauhassa opiskelemassa urapisteitä, kun paikalle säntäsi yhtäkkiä äkäinen vanhus joka tönäisi Jimin pois teleskoopin ääreltä.
"Mikä sinun ongelmasi on?" Jimi tiuskaisi Janus-papalle. Törkeää että kotirauraa tultiin tällä tavalla rikkomaan.
"Minusta teleskooppien käyttö pitäisi kieltää, sillä ne ovat vaarallisia. Alienit kaappasivat vaimoni", Janus kertoi. Jimi hymähteli Januksen uskomattomille kaappausjutuille, vanhus taisi olla päästään sekaisin.

Jimin kotipihalle eksyi toisinaan pyörimään susia, ja vanhan ihmissusitaustansa takia Jimi halusi käydä tervehtimässä näitä eläimiä. Mies kaipasi yhä toisinaan ihmissuteusaikojaan, mutta jos hän nyt saisi valita ei Jimi enää lähtisi kokeilemaan sutena elämistä. Elämä oli yksinkertaisempaa ihan normaalina siminä.

Talon sähkölaitteet olivat alkaneet yhtäkkiä reistailla, joten Jimi päätti kutsua paikalle korjaajan katsomaan missä oli vika. Jimillä tai Toinilla ei ollut niin hyvää mekaniikkatietämystä että he olisivat uskaltaneet lähteä sörkkimään sähkölaitteita, joten oli parempi pyytää ammattilainen paikalle.


Pian koitti Toinin lähtöpäivä, ja mummeli kiersi taloa keräillessään vierailunsa aikana ympäri taloa levittämiään tavaroita. Paluulento taisi vähän hermostuttaa Toinia, sillä tämä joutui koko ajan tarkistamaan lennon lähtöajan Jimin naureskellessa että kone lähtisi vasta iltapäivällä ja nyt oli vasta aamu. Toinin säheltäessä Jimi valmisti paahdettuja leivonnaisia aamupalaksi.

Toini vastusteli aluksi syömistä ennen lentoa, mutta lopulta hän ehti kuitenkin istahtaa ennen Jimiä pöytään leivoslautasen kanssa. Jimi laski hieman kaihoisasti lautasensa Toinin annoksen viereen miettiessään että tämä olisi heidän viimeinen yhteinen ateriansa.

Kaksikko mutusteli leivonnaisiaan eikä kumpikaan oikein tiennyt mitä sanoa. Yhtäkkiä Toini laski kätensä Jimin kämmenselälle ja silitti hennosti miehen kättä. Jimi kääntyi katsomaan Toinia silmiin.
"Älä lähde, jää tänne kanssani asumaan", Jimi yhtäkkiä ehdotti. Toinin äskeinen ele oli saanut Jimin tajuamaan että hänellä ehkä oli sittenkin tunteita Toinia kohtaan.
"Olen toivonut koko ajan että ehdottaisit tuota", Toini hymyili.

Vaikka Toini oli majaillut jo useamman päivän saman katon alla Jimin kanssa päätti Toini muuton kunniaksi vähän päivittää hiustyyliään. Vanhus avasi nutturansa ja antoi hiusten roikkua vapaina. Tarkastellessaan peilikuvaansa Toini mietti mahtaisiko Jimi pitää hänen kaltaistaan rupsahtanutta mummoa kovinkaan viehättävänä.

Toinin ulkonäkökriisiä ei yhtään helpottanut kauniin Lulu Bilehileen tontille saapuminen, ja Toini seurasi katkerasti sivusta miten Jimillä tuntui olevan niin hauskaa Lulun ja Keijon kanssa. Toini ei kehdannut mennä mukaan toisten juttelurinkiin, joten hän kumartui silittelemään Lulun mukanaan tuomaa Nappi-kissaa.

Toini päätti poistua pihalta ja meni lueskelemaan yksinään lehteä yläkertaan. Hetken päästä Jimi saapui etsimään Toinia ja ihmetteli tämän yllättävää katoamista.
"Sinulla näytti olleen niin hauskaa sen Lulun kanssa niin en viitsinyt häiritä", Toini mutisi nostamatta katsetta lehdestä. Jimi kummasteli Toinin kommenttia, mutta arvasi sitten mistä kenkä puristi. Mies käveli Toinin viereen ja kiskaisi lehden tämän kädestä.

"Sinun seurasi on monin kerroin hauskempaa kuin Lulun", Jimi vakuutti.
"Vaikka olen tällainen harmahtunut vanhus?" Toini lausahti varovasti katse maahan painuneena.
"Höpsis, minä näen edessäni kauniin naisen", Jimi vastasi. Mies asetti etusormensa Toinin leuan alle nostaen tämän päätä ylemmäs, ja ennen kuin Toini tajusikaan oli Jimi suudellut häntä.


Januksen käynnin jälkeen Jimi oli perehtynyt vähän tarkemmin alienkaappauksiin, ja löysi yllätyksekseen tietoja moisen olevan aivan mahdollista. Jimi sai myös tietää alienkaappauksiin joutuneiden miesten odottamattomista raskauksista, ja yhtäkkiä Jimi tajusi miten yliopistolla osalla hänen sukulaisistaan oli ollut vihreä iho. Jimi tarvitsi perillisen, mutta koska Toini oli liian vanha hankkimaan lapsia päätti Jimi yrittää vauvan hankintaa vähän erikoisemmalla konstilla...

"Tulisit jo nukkumaan, ihan hölmöä tuollaisten valomerkkien lähettäminen taivaalle", Toini mutisi. Hän oli huolissaan Jimin alieninnostuksesta, sillä tuollaisissa kaappauksissa on aina omat vaaransa.
"Tulen ihan pian, mene sinä jo edeltä sänkyyn", Jimi mutisi irrottamatta katsettaan tähtitaivaasta. Mies oli varma, että jossakin avaruuden syövereissä hänen yhteydenotto yrityksiään tarkkailtiin kaiken aikaa.

Tuntia myöhemmin Toini heräsi vuoteen nytkähtäessä Jimin kömpiessä peiton alle.
"Noh, saitko alienkavereita?" Toini kysäisi.
"Alienit eivät vielä saapuneet luokseni, mutta kaappaus onnistuu varmasti jonakin päivänä", Jimi uskoi. Mies oli valvonut tähtiä tähyillessään niin myöhään että silmäluomet painuivat väsymyksestä kiinni, mutta Toini valvoi hyvän tovin miettiessään asioita.

Jimin herätessä hän huomasi Toinin olevan jo jalkeilla. Vanhus näpytteli keskittyneesti tietokonetta, ja Jimi mietti mitä tämä oikein puuhasi näin aikaisin aamusta. Jimi nousi ylös, mutta Toini sulki selaimen ennen kuin mies ehti nähdä millaisilla sivuilla nainen oli surffaillut.

"Mitä on tekeillä?" Jimi uteli. Toini oli hetken vaiti, mutta päätti sitten kertoa suunnitelmistaan.
"Kun sinä sitä alienlasta halusit, niin mietin vain että adoptiokin on mahdollinen vaihtoehto hankkia lapsi, ei sitä varten tarvitse ulkoavaruuteen asti lähteä etsimään", Toini selitti ja näytti joitakin aiheeseen liittyviä sivustoja tietokoneelta. Jimi kuitenkin tiesi ihan omasta kokemuksesta että adoptio oli pitkä prosessi ja hän ei ollut varma olisiko halukas ryhtymään siihen.

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:
  

♦ Kasa