Veijari, osa 121: Pelikaveri

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
One Direction - Heart Attack --- Måns Zelmerlöw - Run For Your Life --- Simple Plan - Shut Up --- Annika Eklund - Sama aika, sama paikka --- Anna Eriksson - Olen kaunis --- Metro Station - Shake It --- Eric Saade - Boomerang --- Nadav Guedj - Golden Boy --- We The Kings - Art Of War --- Blue - Get Down --- Eric Saade - Popular --- Hurts - Heaven --- AJ McLean - Teenage Wildlife --- Mika - Overrated --- Måns Zelmerlöw - Children Of The Sun --- Eric Saade - Winning Ground --- Jani Wickholm - Ei kukaan muu --- Sean Kingston - Me Love --- Iconcrash - Stockholm --- Marco Mengoni - Ricorderai L'Amore --- Eric Saade ft. J-Son - Hearts In The Air --- Madcon - Liar

Arki Veijareiden perijätontilla tasaantui nopeasti Akin syntymän jälkeen. Elna ja Jimi sopivat kasvattavansa lasta kuin se olisi heidän yhteinen, niin ei tulisi naapureille ja sukulaisille turhaa ihmeteltävää kun täytyisi alkaa selittää "Tyttöystäväni synnytti minulle pikkuveljen" -tyyppisiä juttuja. Selitys menisi hyvin läpi, sillä Akilla on paljon samoja geenejä kuin Jimilläkin.


Jimi ja Elna olivat jatkaneet suhdettaan, ja Jimi ei voinut olla kiinnittämättä huomiota oksennussaastaiseen vessanpönttöön. Voisiko pahoinvointi olla mahdollisesti merkki uudesta raskaudesta? Jimi päätti kysyä asiaa lopulta suoraan, ja Elna tunnusti tehneensä positiivisen raskaustestin.
"Sehän on hieno uutinen! Miksi sinä sitä minulta salailit?" Jimi kummasteli ja veti naisen halaukseen. Ajatella, että tällä kertaa Elnan vatsassa kasvaisi Jimin vauva, joka tulisi myös olemaan Veijareiden kymmennen sukupolven ensimmäinen jäsen!

Jimi hoivasi Akia mielellään. Isäroolin ottaminen tuli mieheltä kuin luonnostaan poikavauvan ollessa samaa verta vaikkei tämä teknisesti Jimin oma poika ollutkaan. Jimi lupasi pikkuiselle että tämä tulisi saamaan onnellisen lapsuuden ja kaksi huolehtivaa vanhempaa.

Jimistä ja Armaksesta (jolle Jimi avautui ensimmäisenä tuntemuksistaan Elnaa kohtaan) tuli ajan saatossa hyviä ystävyksiä, ja Jimi kutsui papan usein kylään peliseuraksi. Jimi kertoi ystävälleen ensimmäisenä Elnan uudesta raskaudesta, ja Armas oli onnellinen ystävänsä puolesta. Jimi oli onnensa kukkuloilla eikä hän uskonut minkään voivan pilata hänen rauhallista perhe-elämäänsä.

Elna yritti käydä töissä, mutta orastava raskaus uuvutti naisen työpäivän aikana niin totaalisesti ettei Elna töistä palattuaan jaksanut tehdä muuta kuin kitistä väsymystään tai nälkäänsä Jimille. Mies yritti ehdottaa Elnaa ottamaan vapaata töistä, mutta nainen kieltäytyi majoittumasta kokonaan kotiinsa. Hän halusi tehdä muutakin kuin viettää kaikki päivät kotona maleksien.

Raskauden edetessä Elnan ei kuitenkaan auttanut muu kuin ottaa rennommin. Jimi yritti olla mahdollisimman paljon avuksi tehdäkseen Elnan olon mukavaksi, ja mies palveli rakastettuaan kantamalla tälle maukkaita ateriatarjottimia aamulla vuoteeseen tai hieromalla naisen kipeita hartioita. Jimi rakasti sitä kun sai Elnan kasvoille kohoamaan hymyn, ja tämä onnistuisi parhaiten pitämällä nainen mahdollisimman tyytyväisenä.

Jimin saapuessa töistä kotiin eräänä päivänä odotti miestä epämieluisa yllätys. Jimi arveli Elnan olevan päiväunilla, joten hän suuntasi kohti makuuhuonetta, mutta Jimi yllättikin Elnan kuhertelemasta jonkin vieraan miehen kanssa parivuoteella! Näky sai Jimin kiehumaan raivosta. Miten hänen rakkaansa oli saattanut pettää hänet näin?

Huomattuaan Jimin saapuneen paikalle Elna katsoi parhaaksi lähettää rakastettunsa pois paikalta. Jimi asteli naisen eteen vaatien selitystä.
"No kun täällä on päivisin niin tylsää yksinään, ja välillä on kiva saada vähän vaihtelua", Elna kertoi.
"Onko tämä 'vaihtelun tarve' uusi juttu, vai voiko olla että olet raskaana jollekin muulle kuin minulle? Jimi tenttasi, eikä Elna voinut muuta kuin myöntää ettei ollut varma kenen hänen rakastettunsa vauva oikeasti olisi. Jimi ei voinut uskoa todeksi sitä että Elna oli pettänyt häntä jo ties kuinka kauan.

Jimi noukki kehdossa makoilleen Akin mukaansa ja poistui sen jälkeen makuuhuoneesta ovet paikkuen. Miehen onneksi Elna ei yrittänyt tunkea hänen seuraansa, ei edes vaikka tänään oli Akin syntymäpäivä. Jimi auttoi Akia puhaltamaan kakkukynttilät sammuksiin.

Akista kasvoi reipas taapertaja, ja pikkuisessa oli paljon isänsä näköä, mutta tumma hiussävy oli peritty äidiltä. Jimi ei oikein tiennyt miten hänen pitäisi toimia Elnan kanssa. Ei olisi oikein ajaa raskaanaolevaa naista poiskaan, sillä Jimi tiesi ettei Elnalla ollut paljoa rahaa, ja Elna veisi todennäköisesti mukanaan myös Akin, mitä Jimi ei halunnut, sillä pikkuveli oli tällä hetkellä miehelle tärkein sim maailmassa.

Vietyään Akin kehtoon nukkumaan päätti Jimi kutsua jälleen vakiopelikaverinsa Armaksen kylään pienen yöpelin merkeissä. Korttipelistä ei kuitenkaan tullut mitään Jimin vaahdotessa Elnan petturuudesta ystävälleen.
"En tiedä mitä tekisin. En haluaisi nähdä sitä akkaa enää ikinä, mutten voi ajaa häntä poiskaan", Jimi selitti.
"Minusta sinulla on oikeus elää onnellisena. Toimi niin kuin parhaaksi näet", Armas neuvoi.

Syrjähypystä kiinni jäämisen jälkeen Elna ei enää salaillut muita rakastettujaan Jimiltä, joten hän oli kutsunut Taavin uudestaan kylään. Pelehtimään ei kuitenkaan päästy tälläkään kertaa, sillä yksi talon haamuista säikytti Taavin kuoliaaksi. Elna järkyttyi tilanteesta, sillä se toi hänen mieleensä liiankin hyvin ison tulipalon joka oli aiemmin tappanut kaikki talon asukkaat. Jimi sen sijaan nauroi vahingoniloisena vihamiehensä tuupertuessa elottomana lattialle, reilua. .-D

Elna onnistui kuitenkin laatimaan sopimuksen Viikatemiehen kanssa, ja Taavi pelastui kuolemalta. Tavallisestihan kuolleista herätetyt npc-simit muuttavat asumaan tontille, mutta Taaville ilmestyi "go away" -käsky, ja hän katosi pelattavien simien joukosta poistuessaan tontilta. Eipä ole aiemmin vastaavanlaista tapahtunut pelatessani, liekö sillä vaikutusta asiaan että Taavi oli opiskelija..?

Jimi alkoi kaipailla perheeseen taas koiraa, mutta eläinten adoptiopalvelusta ei myönnetty lupaa lemmikkien adoptoimiseen heidän kauttaan tontilta aiemmin huostaanotettujen kaltoinkohdeltujen eläinten takia. Onneksi Jimin adoptioäidin puolisilla isovanhemmilla Leealla ja Harrilla oli paljon koiria Harrin elämäntavoitteen vuoksi. Kyllä, aiemman perijän Petrin kaksoisveli Harri on yhä elossa vaimoineen. Kumpikin herätettiin kuolleista henkiin, ja Leea on nyt zombi-vampyyri, joten Jimi ei ole sukunsa ainoa kummajainen.

(Jimi ei myöskään ole ainoa jonka perhesuhteet ovat vähän miten sattuu: Nurmikolla makoilee Harrin ja Leean pojan vaimo (en muista nimiä...), joka sopikin kolmella salamalla yhteen Harrin kanssa, ja kun Harri toivoi vauvaa hankki hän sen poikansa vaimon kanssa. Pakko avata näitä pelini hurjia käänteitä. XD)


Leea johdatti Jimin takapihalla olevaan aidattuun koiratarhaan. Hän selitti Harrin adoptoivan koiranpentuja, jotka sitten aikuisiksi kasvamisen jälkeen lähetettäisi takaisin adoptioon. Jimi sai silmäillä vapaasti koiratarjontaa, ja lopulta hän päätyi ottamaan mukaansa Månster-nimisen valkean koiran, jonka turkissa oli jokunen ruskea täplä.

Akin opettaminen jäi oikeastaan kokonaan Jimin vastuulle Elnan kärsiessä raskausuupumuksestaan tai tapaillessa Taaviaan. Jimiä ei kuitenkaan haitannut ettei Elna osallistunut Akin hoitoon, sillä Jimi vietti mielellään aikaa pikkuveljensä kanssa opettaessaan tälle ensiaskelia ja uusia sanoja. Akikin kiintyi nopeasti enemmän Jimiin.

Akin kasvaessa päivä päivältä isommaksi Jimi alkoi pohtia pitäisikö hänen hankkiutua eroon karvaisesta ihmissusi-olomuodostaan. Akille tuskin jäisi mitään muistikuvia aiheesta isommaksi kasvettuaan jos Jimi hankkisi vastalääkkeen nyt heti, mutta Jimi ei tiennyt miten hänen kannattaisi toimia, sillä ihmissuteus oli ollut osa häntä jo niin pitkän aikaa ettei hän olisi mielellään luopunut siitä.

Jimi turvautui taas kerran ystäväänsä Armakseen ja selitti tälle suunnitelmiaan ihmissuteuden poistattamisesta. Armas oli yhtä mieltä siitä ettei ihmissusia välttämättä miellettäisi aina luotettavimmaksi isähahmoksi, mutta pappa muistutti myös että Aki tulisi rakastamaan Jimiä aina, oli tällä öisin vähän erikoisempi olomuoto tai ei.

Jimin ja Elnan välillä oli ollut jo useiden viikkojen ajan mykkäkoulua, mutta kaksikon satuttua kerran samaan aamiaispöytään Jimi päätti vihdoin avata suunsa. Mies kertoi luopuvansa ihmissuteudesta lasten vuoksi. Jimi ehdotti myös että he kumpikin osallistuisivat Akin ja tulevan vauvan hoitamiseen, jotta lapsilla olisi kaksi heistä välittävää vanhempaa. Suunnitelma kuulosti Elnastakin hyvältä, ja hän oli helpottunut kun Jimi suostui viimein puhumaan hänelle.

Jimi päätti järjestää vapaapäivänään pienet bileet joihin hän kutsui yliopistoaikaisia ystäviään. Ilmeisesti muissakaan perheissä eivät kaikki eläneet sovussa, sillä jutellessaan Aapon kanssa Jimi huomasi lähistöllä olevien kaksossisarusten Maisan ja Ullan tönivän toisiaan vihamielisesti.

Myös Jimin pikkuveli Arvo oli juhlavieraiden joukossa. Jimi avautui tälle Elnan uskottomuudesta ja ihmissusiolemuksestaan luopumisesta.
"Mitä, miten saatoit hylätä ihmissuteuden?" Arvo järkyttyi uutisesta enemmän kuin Elna-asiasta.
"Ymmärrät sitten kun sinulla on omia lapsia", Jimi vastasi, vaikka hänen oli pakko myöntää että yliluonnollisesta puolesta luopuminen oli jättänyt mieheen pienen tyhjyydentunteen, aivan kuin hänestä puuttuisi jotain.

Ensi osassa Veijarit siirtyvätkin sitten taas ties kuinka monetta kertaa eri simssiin uuden koneen myötä, joten se oli syynä Jimin luopumiseen ihmissuteudesta kun en häntä uudelleenluodessa saa takaisin ihmissudeksi niin parempi näin vaikka olikin vähän sääli etten saanut enää pidettyä ihmissuteutta hänellä. .-P

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa

Camp Rock, osa 3: Diiva

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Viimein koitti se odotettu päivä, kun oli aika saapua Camp Rock -leirille. Connie ajoi paikalle ruokafirmansa autolla, jonka kyljessä luki isoin kirjaimin Connien pitopalvelu. Mitchiestä tuntui edelleenkin uskomattomalta, hänen unelmansa olivat käymässä toteen! Mitä lähemmäs he tulivat leirialueetta, sitä enemmän Mitchien mielenkiinto kasvoi. Pian pitkä ajomatka oli ohi, ja Mitchien eteen ilmestyi temmeltäviä leiriläisiä ja ohjaajia, kaikki olivat yhtä intona, aivan niin kuin Mitchiekin!

Connien suuri halppisauto ei ehkä erottunut edukseen kaikkien hienojen ja kalliiden autojen rinnalla, mutta se ei Mitchietä haitannut! Hän tulisi mielellään auttamaan äitiään keittiössä, kuten oli sovittu. Tärkeintä oli, että he olivat nyt täällä! Lopulta Connie pysäytti auton, ja äidin ja tyttären katseet kohtasivat.

-Täällä ollaan! Mitchie kiljaisi onnekkaana, kun ei muutakaan osannut sanoa. Riemua ei ollut niin helppo pukea sanoiksi.

-Jännittääkö sinua? Connie kysyi kiinnostuneena. Hänestä oli niin ihana nähdä Mitchien olevan onnellinen.

-Vähän. No, kovasti, Mitchie totesi puhuen hiukan sekavia. Kaikki oli niin hienoa, etteivät ajatuksetkaan kunnolla toimineet.
-Okei, ihan hurjasti! Kiitos äiti. Tästä tulee tosi hauskaa! Mitchie täydensi melkein saman tien ja kiitteli jälleen kerran kernaasti.

Mitchie käänsi päätänsä voidakseen seurata, mitä muut leiriläiset puuhailivat pihalla. Yllättäen hänen silmiinsä osui kovin säihkyvä näky.

-Jestas, Mitchie ihaili.
Hänen silmiinsä osui eräs tyttö, joka oli aivan selvästi tullut rikkaista piireistä. Tyttö astui sirosti pois kultaisen hehkuvasta autostaan, jossa oli aivan selvästi oma kuskikin!

Valo kimmelsi tytön kauniissa ja tuuheissa hiuksissa, aivan kuin tulija olisi ollut joku elokuvatähti tai vastaava. Tyttö jäi seisomaan autonsa eteen, ja virnuili tyytyväisen näköisenä tiiraillessaan Camp Rock -aluetta. Itsevarmuutta tältä ei puuttunut! Tyttö on varmasti hyvin suosittu.

-Jestas! Mitchie henkäisi uudelleen suu täysin auki.
Juuri tuollainen hän haluaisi itsekin olla, käyttää kalliita muotivaatteita, kulkea hienoilla limusiineilla ja olla suosittu, tietenkin. Samassa Mitchie muisti olevansa jälleen kerran vain kokin tytär, eikä hänellä olisi mahdollisuuksia edes haaveillakaan ylellisestä elämästä.

Vaikka Mitchien olisikin tehnyt mieli seurata rikkaan tytön toimia, oli silti kaikki alkuvalmistelut hoidettava ensin alta. Niinpä Connie johdatti heidät kivalle pikkuiselle hökkellille, joka oli tarkoitettu heidän asuinpaikakseen leirin ajaksi. Huone sijaitsi aivan keittiön vieressä, ja siitä olikin sitten kätevää siirtyä aina keittiölle ja takaisin. Pitkän tuumailun jälkeen, Connie avasi viimein oven.

-Asetutaan sitten taloksi, hän sanoi astellessaan mökin ovesta sisälle Mitchie kannoillaan. Kaksikko silmäili huonetta, jossa saisivatkin viettää paljon aikaansa.

Mitchie ei tietenkään pystynyt olemaan aloillaan, vaan lähti heti juoksentelemaan riemuisesti ympäri huonetta. Connie jäi seurailemaan tyttönsä puuhia vierestä onnellisena. Oli hienoa, miten Mitchie suhtautui tähän kaikkeen!

-Asetuttu on, Mitchie ilmoitti päästyään varaamalle pedilleen. Hän pomppasi heti pötköttelemään, ja haaveilemaan jälleen kaikkea tulevasta leiristään.

Hetken päästä ovi kolahti auki, sisälle selvästikin oli tullut joku. Connie kääntyi nähdäkseen tulijan paremmin.

-Loistavaa. Olen Brown Cesario, leirin johtaja ja White Crows -bändin perustaja ja basisti, mies esitteli itsensä rivakkaan tahtiin kätellen samalla Connieta.
-Sinä olet varmaan Connie Torres, uusi kokkimme, Brown jatkoi heti perään, ennen kuin Connie oli ehtinyt sanoa sanaakaan.

-Kyllä vain, Connie myönsi vaatimattomasti.

-Ja tässä on tyttäreni... Connie sanoi kääntyen esitelläkseen Mitchien, mutta tyttö ei enää köllötellytkään sängyllään.

Samassa kuului vain oven kolahdus, ja Connie arvasi, mitä oli tapahtunut. Mitchie oli ehtinyt livistää jo pihalle.

-...joka lähti jo, Connie perui puheensa harmistuneen näköisenä. Olihan tilanne kieltämättä nolo, Mitchie oli lähtenyt esittäytymättä leirin johtajalle!

-Ei hätää. Hän varmaankin halusi mennä sinne, missä tapahtuu, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Musiikin kutsuun on vastattava, Brown alkoi pölisemään jälleen juttujaan. Onneksi mies ei ollut sentään suuttunut, häntä ei nähtävästi haitannut yhtään.

-Haluan sinun tapaavan hänet. Hänellä on upea ääni! Connie huudahti innoissaan, kun tajusi "vaaran" olevan ohi.
-Ja tässä minä jo kehuskelen, Connie höpisi tirskahtaen. Mitäköhän Brown juuri tällä hetkellä ajatteli "hulluista" Torreseista.

-Kehu pois vain. Opin sen Micksteriltä, Jaggerilta, Brown sanoi rennosti.
-Tunnetko Mick Jaggerin? Connie kysäisi ihmeissään.

-Tunnen. Soitin vuosia hänen bändissään. Hyviä aikoja, hyviä aikoja...! Brown kertoi muistoistaan ääneen.

-...Mutta eivät yhtä hyviä kuin Aerosmithin kanssa, Brown sanoi yrittäen keksiä mahdollisimman hyvää lesoamisen aihetta.
-Tunnetko Aerosmithin? Connie kysyi yllättyneenä, tämä mieshän tunsi kaikki hienot tyypit!
Hetken päästä Brownin puheen sorina täytti huoneen, eikä Connie kohteliaana kehdannut pysäyttää miehen juttuja, kun tämä näytti niin innostuneelta saadessaan kertoa kaikenlaista. Niinpä Connie tyytyikin nyökkäilemään Brownin villeille nuoruusmuistoille, vaikka pitäisi saada se illallinenkin jo alulle.

 ---


Kun Connie sai kuunnella uuden pomonsa juttusia, oli Mitchie jo päässyt leiritunnelmaan kiinni. Hän oli seikkaillut pihalla, ja löytänyt paikan, jonne kaikki tulevat leiriläiset ilmeisesti kokoontuivat. Mitchie vilkuili vieläkin ympärilleen ihmeissään, kohta kaikki alkaisi. Tästä tulisi mahtavaa!

Mitchie kuunteli ympäriltä kantautuvia ääniä. Hän kuuli kaikkialla joko kauniisti sointuvaa laulua tai soittimien pauketta. Mitchie ei ollut ikinä nähnyt niin paljon lahjakkuutta yhdessä paikassa. Kaikki kuulosti niin hyvältä, Camp Rock ei todellakaan ollut keillekään amatöörille! Mitchie päätti rentoutua täysin, hän sulki silmänsä alkaen hyräillä erästä kepeää biisiään.

Pahaksi onnekseen Mitchie tunsi törmäävänsä johonkin. Hän avasi salamannopeasti silmänsä nähden kauniit kutrit naamallaan. Mitchie tarkkaili tyttöä johon oli törmännyt tajuten samalla tämän olevan se sama, jota hän oli katsellut ja ihaillut Camp Rockiin saapuessa!

-Anteeksi! En huomannut sinua! Mitchie huudahti kauhuissaan. Olihan nyt aika noloa törmärä toiseen! Ja vielä nolommaksi sen teki muiden paikalla olleiden leiriläisten tyrmistyneinä tuijottavat kasvot heidän ympärillään.

-Ilmeisesti et, tyttö tiuskaisi happamasti pistäen kätensä puuskaan ja huokaisten äänekkäästi.
Mitchie ei osannut tehdä muuta kuin vain odottaa, mitä tyttö seuraavaksi tekisi.

Mitchien ihmeeksi tyttö ei tehnyt enää mitään välien selvittämiseksi, vaan lähti matkoihinsa kuin mikäkin huonosti kohdeltu huippumalli. Mitchie ei ymmärtänyt enää ollenkaan, hän jäi vain tuijottamaan paikoilleen suu auki.

-Tuo on Tess Tyler, leirin diiva, ilmoitti lavan reunalla istuva tyttö, ilmeisesti hän oli nähnyt äskeisen törmäyksen. Mitchie kääntyi tyttöön päin, ja astui pari askelta lähemmäksi.

-Onko hän hyväkin? Mitchie kysyi, kun ei mielenkiinnoltaan muutakaan voinut.

-Hänellä on yritystä olla hyvä. Ymmärrettävää, onhan hänen äitinsä TJ Tyler, tyttö kertoi melko välinpitämättömästi.

-Se TJ Tyler? Hän on saanut triljoona Grammya! Mitchie karjaisi ihmeissään. Kuvitellakin, Camp Rockissa käyvät jopa kuuluisuuksien lapset, paikka ei todellakaan ollut mikään turha tämänkään perusteella!

-Triljoona ja yksi, luulen, Caitlyn kommentoi vitsikkäästi.
Tytöt siirsivät katseensa Tessin porukkaan, jotka näyttivät johtavan koko leirin suosiollisuus-paikkoja, kelpaisi kunnia Mitchiellekin. Kiinnostus näitä tyttöjä kohtaan nousi entisestään.

-Hei, minä olen Caitlyn. Tänään leiriläinen, huomenna musiikin huipputuottaja, Caitlyniksi esittäytynyt tyttö ilmoitti yllättäen, milloin Mitchie kääntyi takaisin uuden tuttavuutensa suuntaan. Mitchie hymyili tälle, Caitlyn vaikutti erittäin mukavalta tytöltä!

-Kuuntele tätä, Caitlyn sanoi alkaen näpytellä lavalla ollutta kannettavaansa, josta alkoi hetken päästä kuulua mitä omaperäisintä musiikkia, jossa oli hauskoja sointuja.

-Upeaa. Olen Mitchie, Mitchie esittäytyi Caitlynin noustessa seisomaan. Samassa tyttö oli jo ehtinyt kasata soittokoneensa pois.

Samassa lavalle hipsi hilpeänoloinen nainen, joka ilmeisesti oli yksi leirin ohjaajista. Kaikki liikkuivat lavaa kohti, jokin ohjelma oli selvästikin alkamassa parhaillaan.

-Hei kaikki. Olen Dee La Duke, Camp Rockin musiikillinen johtaja! nainen huudahti päästessään suunnilleen lavan keskelle samalla, kun porukkaa kasaantui yhä enemmän ympärille.

-Hei, Dee, leiriläiset tervehtivät.
-Täällä Camp Rockissa lauletaan. Otetaan uusiksi! Dee komensi leikkisästi kiusoitellen.
-Hei, Dee, leiriläiset toistivat sanansa tällä kertaa laulaen.

-Hyvältä kuulostaa. Pieni epäpuhtaus korjataan loppukisaan mennessä, Dee totesi nyökytellen päätänsä hyväksyen.

Yleisön haukotuksista päätellen ketään ei kiinnostanut kuunnella Deetä, joten kaksi pirtsakkaa poikaa päättivät kepeyttää tunnelmaa hakeutuen väkijoukon keskeltä lavan reunustalle. Samassa nämä jo pomppasivat riemuikkaasti lavalle.

-Hei! Tultiin näyttämään, mitä osataan. Ja loppukisa varmasti täällä voitetaan! pojat alkoivat räppäämään tehden hienoja sanoituksiin sopivia liikkeitä.

-Holla!
-Holla!
-Kädet ilmaan!
Dee ei selvästikään ollut mitään vakavaa tyyppiä, vaan parhaansa mukaan yritti pysyä poikien liikkeessä mukana. Ikävä kyllä Dee ei hallinnut esiintymisliikkeitä yhtä hyvin kuin pojat, joten esitys jäi epävireiseksi. Myös muu yleisö alkoi jammailla mukana innoissaan.

-Hei, hei! 
-Kädet ilmaan!
-No niin. Rauhoittukaa. Nyt menee liian lujaa, Dee komensi väsyttyään poikien kanssa hyppelyyn ja ties mihin muuhun.

Pojat lopettivat leikkinsä suosiolla, ja he lähtivät kävelemään poispäin lavalta.
-Tämä kesä ei ole vain pelkkää loppukisaa, Dee sanoi mahdollisimman vakavasti, jotta saisi edes hiukan rauhoiteltua villiintynyttä porukkaa.

-Meidän on myös tehtävä töitä. Opitte uusia taitoja, löydätte oman äänenne ja luotte oman tyylinne, Dee luetteli kaikenlaisia leirillä käytäviä asioita.

-Holla! Dee huudahti yhtäkkiä lainaten sanonnan poikien äskeisestä esityksestä keventääkseen liian vakavaksi mennyttä tunnelmaa.
-Ja päätätte, millaisia taiteilijoita haluatte olla, mutta ennen kaikkea pitäkää hauskaa! Dee jatkoi tehden mitä kummallisenpia ilmeitä.

-Wohoo! yleisö karjaisi innoissaan, hauskaa täällä todellakin tultaisiin pitämään!

-Rummut, saanko pyytää, Dee sanoi katsellen erästä poikaa kutsuvasti.
Poika tulikin kaivaen rumpukapulat housujensa taskusta. Hän alkoi paukuttaa lavaa ja sopivassa kohdassa siirtyi taas taakse lopettaen rumpusoolonsa.

-Ensimmäistä kertaa meillä on leirillä mukana erityinen julkkisohjaaja! Dee huudahti samalla, kun yleisö yritti pidätellä innostustaan.

Kukakohan se julkkisohjaaja mahtaa olla? ,-)

♦ Kasa