torstai 25. lokakuuta 2018

Mikaliini, osa 14: Opiskelua ja parisuhteita

Aiemmat osat löytyvät täältä.



Ruusu oli useamman päivän maassa osakuntahakemuksensa hylkäämisestä. Miksi siistin osakuntatalon muut tytöt eivät nähneet kuinka hyvä tyyppi hän oli? Ruusun kerrottua asiasta poikaystävälleen Miro sanoi että ehkä näin oli kuitenkin parempi.
"Minun tulisi kamala ikävä sinua jos muuttaisit osakuntatalolle", Miro selitti, mutta Ruusua vain ärsytti kun kaikki tuntuivat olevan hänen unelmaansa vastaan.


Miia sattui tapaamaan mukavan miehen, jonka kanssa hänellä synkkasi heti. Kaksikko ystävystyi nopeasti, eikä mennyt aikaakaan kun he tapasivat ensitreffien merkeissä. Tuntiessaan Remukan huulet omiaan vasten Miia saattoi viimein jättää taakseen teini-ihastuksensa Aarton perään haikailun, sillä hänellä oli nyt uusi ihastus. Portaita laskeutuva Miika piti hienovaraisesti katseensa katonrajassa kulkiessaan treffiparin ohi.

Kuntomummoja ei näemmä pysäytä edes miesten kuvalla varustettu vessan ovi, sillä kesken Miikan suihkun kuntomummo asteli turhia kainostelematta suihkuhuoneeseen ja määräsi miehen treenaamaan. Sentään Miika sai luvan pukea urheiluvaatteet päälle, sillä vatsalihasten tekeminen kuntomummon edessä ilman vaatetusta olisi ollut varsin kiusallista.

Miron ensimmäinen loppukoe meni nappiin, ja veljensä kanssa samaan aikaan luennolta palaava Mirka onnitteli Miroa hyvästä suorituksesta. Mirkasta oli hienoa nähdä, että hänen teininä antamasta läksyopista oli selvästi ollut apua ja Miron ala-asteella saama viitosen todistus oli enää kaukainen muisto pojan parannettua opiskelumetodeitaan.


Mirka yritti edelleen tasapainotella parisuhteensa kanssa. Nainen ei ymmärtänyt, miten Pekko oli samaan aikaan niin huomaavainen ja ihana, mutta sitten hän saattoi taas linnoittautua lukusaliin useaksi tunniksi ja oli kuin ei huomaisikaan Mirkan olemassaoloa, mikä kävi romantiikkaa kaipaavan naisen hermoille.

Tällä kertaa Mirka valmistautui teleskooppitähyilyyn siistiytymällä nopeasti peilin edessä. Hän oli ehkä aiemmin tuntenut pelkkää vihaa ikikiusaaja Yrjänää kohtaan, mutta nyt Mirka huomasi jostain syystä haaveilevansa flirttituokiosta tämän kanssa ja jokin Yrjänässä oli alkanut yhtäkkiä viehättämään häntä aivan uudella tavalla.

Mirkan "harmiksi" Yrjänä keskittyi tänään kuitenkin luennoimaan pelkästään Miikalle, joka oli myös saapunut logiikkaharjoituksiin samaan aikaan. Mirka halusi vakuutella itselleen että näin olisi parempi. Hän oli kuitenkin kihloissa Pekon kanssa, eikä nainen halunnut oikeasti pettää rakastaan, vaikka hänestä tuntui että pieni syrjähyppy olisi juuri sitä mitä hän kaipasi - tuskin Pekko edes huomaisi...

Miika oli taas tuttuun tapaansa tarjoilemassa aamiaista ruokalassa, kun Ruusu asteli paikalle yllättäen.
"En oo käyny suihkussa ja tukkakin on ihan sekaisin, ja kaiken lisäksi mun pitäisi olla paraikaa yliopistolla, sillä luentokin on jo alkanut, mut ihan sama, ei huvita mennä", Ruusu valitti.
"Käyhän tähän istumaan ja ota lautasellinen munakasta", Miika ehdotti ja laski pöydälle kaksi lautasta.

Ruusu teki työtä käskettynä, ja parin haarukallisen jälkeen hänellä oli jo paljon parempi mieli. Äskeinen äksyily oli tainnut olla enimmäkseen vain nälkäkiukkua. Miika istui myös pöytään Ruusun seuraksi ja kuunteli naisen avautumista epäonnistuneen osakuntajutun vuoksi. Toisin kuin Miro, Miika ei vähätellyt Ruusun tilannetta vaan oli ymmärtäväinen.
"Kiitti kun kuuntelit", Ruusu hymyili noustessaan pöydästä. Luennolleen hän ei enää ehtisi, mutta sekaisin olevalle tukalle hän ehkä pystyisi jotain tekemään.

Miika päätti mennä Miron juttusille, sillä aamuisen keskustelun jäljiltä hänelle oli jäänyt vähän sellainen vaikutelma ettei kaikki ollut kunnossa Miron ja Ruusun välillä.
"Ruusu nyt vain on vähän temperamenttinen ja valitaa pienistäkin vastoinkäymisistä. Ei meidän suhteessamme ole mitään ongelmaa. Mikä sinä olet edes neuvomaan minua naisasioissa kun itse et ole ikinä seurustellut?" Miro tokaisi saaden Miikan hiljaiseksi.


Ruusun ensimmäinen vuosi yliopistolla ei mennyt ihan putkeen. Nainen tuntui olevan usein pahalla tuulella ja keksi milloin mitäkin tekosyitä luennoilta lintsaamiseen. Toiminta ei tietenkään tehnyt hyvää arvosanoille, ja Ruusu suoritti valtio-opin ensimmäisen vuoden loppukokeen läpi minimiarvosanalla.

Miro tarjoutui auttamaan Ruusua opintojen kanssa, mutta nainen torjui poikaystävänsä ehdotuksen. Ruusu tiesi että Mirollakin oli ollut vaikeuksia opintojen kanssa, joten parempi kun hän keskittyisi vain omiin suorituksiinsa. Opiskelun lisäksi Miron oli tärkeää pitää myös hyvää kuntoa yllä, sillä tulevalla poliisiuralla sitä tarvittaisiin.


Miia oli jo kauan haaveillut ensipelehdinnästä, ja lopulta hän ja Remukka olivat päättäneet ottaa uuden askeleen suhteessaan. Nainen tunsi Remukan katseen selässään astuessaan porealtaaseen, ja yhtäkkiä häntä alkoi hermostuttaa asian suhteen. Epävarmuus kuitenkin haihtui nopeasti Remukan kietoessa kätensä Miian niskan taakse, eikä kaksikko antanut kuntoilemaan tulleen Miron ja tämän valmentajansa häiritä heidän touhujaan.

Kuka väitti että aikuisena ei sovi käyttäytyä lapsellisesti? Sadekuuro yllätti Miikan tämän ollessa lenkillä, ja kun hän oli ehtinyt jo kastua kokonaan päätti Miika pitää hauskaa ja alkoi hyppiä lätäköissä niin että vesi oli rouskua ohikulkijoidenkin lahkeille.

Mikaliinien lapset eivät ottaneet yhtään pahakseen jos vanhemmat sattuivat pistäytymään heitä katsomassa kampuksella, päinvastoin! Karon tullessa kylään Miika halusi heti esittää äidilleen räppiesityksen, ja Miro odotti malttamattomana vuoroaan päästäkseen kertomaan Karolle opintojensa kulusta. Kuulumisia oli paljon hauskempi vaihtaa kasvotusten kuin puhelimen välityksellä.

Miialle Karolla oli kuitenkin ikävämpiä uutisia. Miian yliopistoon lähdön jälkeen osa urakoirista oli hankkinut itselleen potkut, ja Jake oli jo sen verran vanha ettei tätä kannattaisi enää laittaa töihin vaan koira saisi jäädä viettämään eläkepäiviään. Miiaa ärsytti että kaikki hänen teininä tekemänsä työ koirien uramenestyksen eteen tuntui olleen ihan hukkaanheitettyä aikaa.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Veijari, osa 122: Uusia tuttavuuksia

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
30 Seconds To Mars - Battle Of One --- D'NASH - I Love You Mi Vida --- Fall Out Boy - Fourth Of July --- Tal Bachman - She's So High --- Electro Velvet - Still In Love With You --- Måns Zelmerlöw - Beautiful Life --- Fall Out Boy - She's My Winona --- Take That - Rule The World --- Maroon 5 - If I Never See Your Face Again --- Scissor Sisters - I Can't Decide --- Cody Simpson - Better Be Mine --- Backstreet Boys - One Phone Call --- The Script - Walk Away --- High School Musical - Scream --- Eric Dill - Leaving You Lonely --- Backstreet Boys - Best That I Can --- Joe Jonas - Fastlife


Jimi käveli tuntemattoman naapuruston jalkakäytävää eteenpäin ilman selkeää päämäärää. Kaksitoista tuntia aiemmin hän oli hypännyt junaan ja jättäytynyt kyydistä vasta päätepysäkillä, ja sen jälkeen matkaa oli jatkettu uudella junalla. Jimillä ei ollut väliä minne hän päätyisi, kunhan hän pääsisi mahdollisimman kauas Elnasta.

Elnan synnytyksen vihdoin koittaessa Jimi piteli peukkuja että syntyvä lapsi olisi hänen näköisensä, mutta vastasyntyneestä vauvasta näki kyllä heti tumman ihonvärin myötä ettei lapsi ollut Jimin eikä edes Elnan toisen rakastetun Taavin, vaan naisella oli ollut heidän lisäkseen vielä joku kolmas mies kuvioissa. Vaikka Jimi oli vannonut pitävänsä huolta pikkuveljestään Akista ei Jimi vain voinut jäädä asumaan saman katon alle Elnan kaltaisen petturinaisen kanssa. Niinpä Jimi oli sanaakaan sanomatta poistunut talosta, eikä hänellä ollut aikomusta palata.

Jimi palautui mietteistään takaisin nykyhetkeen Månsterin haukahdellessa miehen jalkojen juuressa. Koira oli uskollisesti seurannut isäntäänsä koko tämän pitkän matkan ajan. Jimi hymyili Månsterille ja kumartui poimimaan maasta koiran löytämän kepin leikkituokiota varten. Jimi pohdiskeli mistä koira oli risun löytänyt, mutta katsahdettuaan ympärilleen Jimi huomasi heidän saapuneen jonkinlaiselle puistoalueelle ja arveli risun olevan peräisin jostakin pensaasta.

Kepin heiton jälkeen Jimi huomasi olevansa kovin väsynyt pitkästä matkaamisesta, joten hän päätti käydä hetkeksi pitkäkseen puiston penkille kun muutakaan makuupaikkaa ei ollut siihen hätään saatavilla. Jimi käski koiraa käyttäytymään kiltisti hänen päivätorkkujensa aikana, mihin koira haukahti vastaukseksi ja lähti tutkailemaan lähiympäristöä kuono sauhuten.

Jimi havahtui hereille kuullessaan lähistöltä askeleita, ja nostaessaan katseensa hän huomasi vieraan naisen astelevan häntä kohti. Jimi pohdiskeli voisiko nainen mahdollisesti kertoa missä saapurustossa Jimi paraikaa olikaan. Mies ei kuitenkaan ennättänyt avata suutaan kun nainen oli jo päästänyt kysymyksen ilmoille.
"Onko tuo koira sinun?" nainen kysyi äkäisesti osoittaen Jimin jaloissa istuskelevaa Månsteria.
"Minunhan se", Jimi vastasi kummastelen naisen ärinää.

"Koirasi pilaa ympäristöä kaivelemalla kuoppia puistoon", nainen tiedotti, ja nyt Jimikin huomasi Månsterin vierellä olevan valtavan kuopan.
"Anteeksi, minä siivoan jäljet heti", Jimi lupasi ja nousi nopeasti ylös penkiltä. Månsteri ei ymmärtänyt tehneensä mitään väärää ja rapsuttelikin tyytyväisenä korviaan Jimin noutaessa lapion puistossa olevasta vajasta.


"Sinä et ainakaan auta minua tekemään hyvää vaikutusta paikallisiin", Jimi mutisi koiralle alkaessaan täyttää kuoppaa. Heitettyään pari lapiollista multaa takaisin kuoppaan Jimille iski yhtäkkiä halu kaivella sittenkin vielä vähän lisää, josko hän löytäisi vaikka aarrearkun! Aarretta kuopasta ei valitettavasti löytynyt, mutta Jimi onnistui löytämään koirien puruluun.
"Tämä tuleekin tarpeeseen, ei sitten tarvitse ostaa uutta", Jimi pohdiskeli iloisena. Hänellä ei ollut paljoa rahaa mukana, joten niinkin pieni hankinta kuin puruluun ostamatta jättäminen auttaisi häntä.

Kun kuoppa oli täytetty Jimi istahti hiukan varautuneena takaisin penkille naisen viereen, sillä hän ei oikein tiennyt pitikö nainen hänestä. Nainen vaikutti kuitenkin leppyneen Jimin täytettyä kuopan, ja tämä esittäytyi Elina Mukavaiseksi.
"Tämä voi olla outo kysymys, mutta voisitko kertoa missä minä olen?" Jimi kysäisi.
"Tämä on Kauniala", Elina selitti.

Väsymyksen lisäksi myös muut Jimin tarpeet vaativat kohottelua, ja nälän kurniessa kovaäänisesti miehen vatsassa Elina lupasi tarjota miehelle hodareita. Jimi kiitti Elinaa tämän ystävällisyydestä. Uusi naapurusto tuntui heti vähemmän jännittävältä paikalta kun oli saanut itselleen uuden ystävän. Elina jopa auttaa Jimiä muuttoon liittyvissä käytännön asioissa kertomalla erään paikallisen kiinteistövälittäjän yhteystiedot.

Kiinteistövälittäjän puheilla käytyään Jimi sai omistukseensa pienen tontin. Suurin osa Jimin varoista oli jäänyt Veijareiden perijätontille, mutta hänellä sattui olemaan sen verran rahaa mukana että pienehkön asunnon sai vaivatta ostettua. Eihän Jimi yksin asuessaan mitään suurta asuntoa heti tarvitsisikaan.

Rahaa olisi kuitenkin tienattava pikaisesti lisää, joten saatuaan muuttopuuhat hoidettua mies istahti selailemaan vapaita työpaikkoja tietokoneelta. Jimi haaveli opetusuralla työskentelystä, mutta valitettavasti tällä erää ei ollut yhtäkään alaan liittyvää työtehtävää tarjolla.

Työnhaussa väsähtänyt Jimi päätti kömpiä sänkyyn nukkumaan Månsterin viereen. Eihän kello ollut vielä edes kahtatoista päivällä, mutta Jimi oli matkaamisesta sen verran väsyksissä että pään laskeminen tyynylle tuntui houkuttelevalta ajatukselta.

Jimi havahtui hereille alakerran puhelimen pirinän kaikuessa makuuhuoneeseen, ja mies asteli unenpöpperöisenä puhelimen luokse. Päiväunet olivatkin vähän venähtäneet, sillä ulkona oli jo ihan pimeää. Soittaja kertoi olevansa Elinan kaveri, ja tämä pyysi Jimiä liittymään Stadiretkelle. Mies päätti suostua pyyntöön, sillä ei hänellä ollut parempaakaan tekemistä sille illalle.

Jimi olisi toivonut näkevänsä myös Elinan retkiryhmässä, mutta tämä ei ollut osallistunut ja paikalla olikin sitten vain Elinan kaverin kavereita. Jimi tuli parhaiten juttuun Cassandra-nimisen naisen kanssa, ja kaksikko jutusteli hyvän tovin keskenään.

Kaikille alkoi tulla nälkä, joten porukka päätti mennä syömään ravintolaan. Jimi tutkaili ruokalistaa vähän huolissaan rahapussinsa tilanteen takia ja tilasi halvinta mahdollista ruokaa. Jimiä huoletti odottivatko ryhmän naiset Jimin hoitavan koko laskun, mutta miehen onneksi jokainen maksoi ateriansa itse.

Retken jälkeen Jimi ehdotti että naiset tulisivat hänen luokseen jatkoille, mutta ainoastaan Cassandra vastasi myöntävästi kutsuun. Kaksikko jutusteli sitten mukavia telkkarin katselun ohessa, ja Jimi todella viihtyi Cassandran seurassa. Jimi tunsi jopa pientä yhteensopivuutta goottinaisen kanssa, mutta Cassandran sormessa oleva kihlasormuksen näkeminen sai Jimin unohtamaan pienen ihastuksensa.

Arki alkoi luistaa Kaunialassa. Jimi oli vihdoin saanut työpaikan havittelemaltaan uralta, ei tosin niin ylhäältä kuin olisi toivonut, mutta kyllä leikkikentän valvojanakin oli hyvä aloittaa työt. Välillä Jimi tunsi olonsa yksinäiseksi kotona. Olihan hänellä seuranaan Månsteri, mutta Jimi kaipasi elämäänsä myös kumppania.

Kuin tilauksesta Jimin tapaama Linda tarjosi hänelle sokkotreffiseuraa ystävästään. Jimi oli innoissaan asiasta ja toivoi unelmiensa naisen ilmestyvän hänen eteensä, mutta Lindan tarjoama seuralainen osoittautuikin vanhaksi mummoksi.
"Ystäväni Toini on lomalla ja hän etsiskelee asuinpaikkaa muutamaksi päiväksi. Voisit varmaan majoittaa hänet", Linda vinkkasi.

Jimiä ärsytti vähän että joku turisti olisi tunkemassa hänen asuntoonsa, sillä ei Jimin talo mikään hotelli ollut! Jimi ei kuitenkaan raaskinut lähettää Toinia poiskaan, joten kaksikko päätti käydä nopeilla treffeillä vaikka kummallekin oli selvää, ettei heidän välilleen tulisi mitään ystävyyttä suurempaa ikäeron takia.

Näin Jimi siis siirtyi uudelle koneelle, kuinkahan mones koneen vaihto tämä jo onkaan Veijareiden pelihistorian aikana..? Hoho, arpoutuipa taas mielenkiintoisia juonipaljastuksia, Jimi siivoaa 2/3 kuvissa ihan samalla posella. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa