Aiemmat osat löytyvät täältä.
Brownin pitämän musiikintunnin jälkeen Mitchie, Tess, Peggy ja Ella kävelivät mökkiään kohti keskustellen Mitchien viime tuntista laulukohtausta. Ella ja Peggy olivat aivan haltioissaan, Tess sen sijaan murjotti. Ei ollut reilua, että Mitchien kaltainen aloittelija vei ystäviltä huomion, jopa Brown oli kehunut Mitchietä enemmän kuin Tessiä.
-En tiennyt, että olisit noin hyvä. Se meni mahtavasti! Peggy kiljahteli ihmeissään.
-Todella, Ellakin vakuutteli.
-Kiitos! Mitchie sai sanotuksi väliin kehumistulvalta.
Tess ei kuitenkaan kestänyt syrjään joutumista, joten hän lähti astelemaan nopeammin päästäkseen jälleen johtamaan joukkoaan.
-Minulle tuli mieleen, että sinun pitäisi laulaa kanssamme loppukisassa, Tess sanoi turhankin kovalla äänellä kuin ohimennen. Ella ja Peggy jäivät tuijottamaan sanattomina eteensä, ihan kuin Tess haluaisi pilata tarkoituksella rennon hetken puhumalla jostain loppukisasta, johon oli vielä aivan tolkuttomasti aikaa!
-Sinun äänesi taustalla olisi aivan mahtava. Emme koskaan ota muita mukaan. Mutta sinä? Ehdottomasti, Tess huudahti pysähtyen ylpeän näköiseksi, jolloin myös muu joukko seisahtui paikoilleen.
-Haluatko? Tess kysyi, kun Mitchie ei vastannut heti mitään. Ella ja Peggykin tapittivat Mitchietä odottaen tämän vastaavan niin että Mitchielle tuli jo hiukan tukala olo.
-Ajattelin laulaa yksin loppukisassa, Mitchie selitti hymyillen. Niinhän hän oli alunperinkin suunnitellut, ja mitäpä hyvää suunnitelmaa muuttamaan. Hänellä oli laulukin valmiina, ja kaikki menisi varmasti mainiosti!
-Yksin ekassa loppukisassa? Rohkea veto, Tess totesi kylmästi katsellen Mitchietä hieman epäluuloisena.
-Hyvin se menee, Peggy rohkaisi Mitchietä. Tessillä oli tapana dramatisoida kaikkea mahdollista. Toisaalta, ei Peggy itse uskaltaisi laulaa yksin loppukisassa, ainakaan vielä...
-Tietenkin se menee hyvin. Tiedän vain, miten itse hermoilen, Tess tuhahti yrittäen selvästi luoda Mitchielle paineita.
-Varmasti minuakin aluksi hermostuttaa, mutta... Mitchie aloitti, mutta Tessin pomotteleva ääni sai hänet hiljenemään.
-Kaikkien noiden edessä. Mutta kyllä se hyvin menee. Olet tehnyt sen ennenkin, Tess puhui yhtäkkiä kuin ei olisi asiasta enää yhtään kiinnostunut. Tess tunsi tavan: ota yksi askel taaemmas antaen vähän periksi vastustajalle, sen jälkeen käännä vastustajan heikkous voitoksesi ottamalla samalla kaksi askelta eteenpäin.
-Minkä? Mitchie kysyi viitaten Tessin edelliseen puheenvuoroon. Hän ei oikein pysynyt mukana.
-Etkö ole laulanut yleisön edessä? Tess kysyi paheksuen Mitchien näyttäessä yhä vain hämmästyneemmältä.
-Olen laulanut kuorossa. En mitään sooloa. Ja olin takana, mutta yleisön edessä, Mitchie kertoi kokemuksistaan.
-Jukra. Olet rohkea. Tulkaa, tytöt. Aloitetaan harjoittelu, Tess sanoi tomerasti lähtien johdattamaan omaa porukkaansa jälleen eteenpäin. Heidänhän olisi harjoiteltava loppukisaan, aivan kuin Mitchie ei ehtisi olla heidän kanssaan enää hetkeäkään. Ella ja Peggy näkivät parhaaksi seurata Tessiä. Mitchie jäi vain tuijottamaan. Hylkäsivätkö kaverit nyt, kun hän ei halunnutkaan laulaa heidän kanssaan? Hetkessä Mitchie tunsi itsensä yksinäiseksi, miten ikinä hän uskaltaisi laulaa yksin, vieläpä ekassa loppukisassaan? Olisiko Tess sittenkin oikeassa?
-Ehkä ryhmässä olisi parempi! Mitchie huudahti ystäviensä perään juoksien heidät kiinni.
Kaverit pysähtyivät ja jäivät katsomaan jälleen Mitchietä.
-Jos olet sitä mieltä, Ella huudahti hymyilevästi. Hän ottaisi mielellään Mitchien porukkaan mukaan, salaa hän oli sitä toivonutkin, kuten varmasti muutkin ryhmäläiset.
-Kyllä. Siitä tulee kivaa. Haluan sitä, Mitchie vakuutteli, vaikkei ollut sanoistaan itsekään täysin varma.
-Jos olet varma, Tess totesi nostellen kulmiaan.
-Olen satavarma, Mitchie vakuutteli. Asia alkoi tuntua hänestäkin jo hyvältä. Eipä ainakaan tarvitsisi stressata loppukisaa niin kamalasti, kun pysyi näin alkuun taka-alalla. Ehkä joskus tulevaisuudessa hän voisi sitten vallata lavan itselleen, mutta nyt ei ollut sille oikea hetki.
-Pakko mennä, Mitchie kertoi tajutessaan, miten paljon kello jo oli.
-Minne? Tess tiedusteli kummastuneena.
-Ei vaan, minun pitää soittaa äidille. Kiina-aika, Mitchie selitti kääntyen jo keittiölle johtavaa tietä kohti. Mitchie irvisti ikävälle tilanteelle, ei ollut kivaa valehdella ystäville, muttei Mitchie mahtanut mitään. Pitäisi vain tottua, jos halusi kaveerata Tessin porukan kanssa, ja sitähän Mitchie juuri halusi!
-Hyvä on. Joten... Mitchie kuuli Ellan ja Peggyn kiljahtelevan. Ilmeisesti kolmikko aikoi tehdä vielä muutoksia loppujamien suunnitelmiin, nyt kun heitä olisi kolmen sijasta neljä. Mitchieltä kuitenkin jäi huomaamatta Tessin tyytyväinen katse, hän oli juuri raivannut tieltä pahimman kilpailijansa. Nyt kun Mitchie olisi heidän ryhmässään taustalla, voisi Tess voittaa kaikessa rauhassa koko kilpailun sekä tietenkin Brownin ja Shanen huomion.
---
Mitchie pinkaisi keittiöön niin nopeasti kuin vain jaloistaan sai irti. Työtasot olivat täynnä leivontavälineitä, ilmeisesti nyt oli valmistettu jotain herkkuja! Conniekin touhusi jo täysillä keittiössä kanniskellen valmiita leivonnaisia.
-Anteeksi, että myöhästyin! Mitchie kiljaisi pahoittelevasti. Keskustelu tyttöjen kanssa loppukisasta oli vienyt enemmän aikaa kuin Mitchie oli tajunnut.
-Ei se mitään. Viimeiset pikkuleivät ovat uunissa. Voit aloittaa siivouksen. Vien nämä alas varastoon, Connie selitti nopeasti ja ytimekkäästi. Mitchie nyökkäsi ja oli valmiina töihin.
Connie käveli rauhallisesti naureskellen. Milloin Mitchiestäkin oli tullut noin hajamielinen? Taitaa kiintoisa ja mieluisa ympäristö vaikuttaa tyttöön enemmän kuin Connie olisi osannut arvatakaan. Mitchie kumartui maahan nostaakseen sieltä jauhosäkin.
Juuri, kun Connie oli poistunut huoneesta, ovi kävi narahtaen.
Mitchie säikähti. Kukaan ei saisi missään nimessä nähdä häntä keittiössä työskentelemässä! Sana leviäisi varmasti nopeasti Tessin korviin, minkä seurauksena Mitchie olisi pian ulkona Tessin porukasta. Ja sitähän Mitchie ei haluaisi!
-Hei? kuului Mitchiellekin tuttu, Shanen ääni.
Mitchie säikähti jälleen pahemman kerran. Mitä ihmettä juuri Shane Gray tekisi keittiössä? Olisi ollut ihan kuka tahansa muu, noh, ei ehkä kuitenkaan Tess, mutta kumminkin. Pahus, kun Conniekin ehti livistää juuri paikalta! Hän olisi voinut hoidella Shanen tapauksen. Mitchie päätti olla vain hiljaa, ehkä Shane poistuisi paikalta.
Shane katseli ympäriinsä huoneessa, outoa, että keittiö oli jätetty tyhjilleen. Shane oli jo kääntymässä takaisin, ellei olisi kuullut jotain ihmeellistä kolahdusta.
-Kuulen, että täällä on joku, Shane totesi ivallisesti. Miten joku saattoikin antaa hänen odottaa? Yleensähän kaikki suorastaan jahtasivat ja palvoivat häntä, ehkäpä keittiötyöläiset olivat sitten eri asia.
Mitchie järkyttyi, nyt hänen olisi ainakin noustava piilostaan ja paljastuttava, mutta ei niin saanut käydä! Täytyi olla jokin toinen keino välttää tilanne. Mitchien katse osui jälleen jauhosäkkiin, jota hän oli aikonut nostaa aiemmin. Siinähän pelastus olisikin! Enempiä miettimättä Mitchie sulki silmänsä ja pölläytti naamalleen läjän jauhoja, niin Shane ei tunnistaisi häntä!
Mitchie nousi pöydän takaa varovaisesti. Shanen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen hänen kummastellessaan, mikä ihme valkokasvoinen työntekijä lattialta nousikaan. Shane ei taaskaan ymmärtänyt mitään, ihme porukkaa koko leirikeskus täynnä.
-Hei, Mitchie tervehti yrittäen madaltaa ääntään erilaisen kuuloiseksi.
-Oletko töissä täällä? Shane varmisti epäilevänä.
-Olen, Mitchie sanoi henkäisten. Hän oli jo aivan varma, että Shane tunnistaisi hänet oppilaaksi ja että Mitchie jäisi kiinni.
Shane kuitenkin vain nosteli kulmiaan kummastuneena, häntä ihmetytti tämän keittiöapulaisen jauhoisa ulkonäkö.
-Sinä todella paneudut työhösi, Shane totesi. Kuka kumma kokki jauhoaisi päänsä? Täytyi tosiaankin olla kokkailun ja jauhojen lumossa.
Mitchielle valkeni pikkuhiljaa, ettei Shane ollut tajunnut Mitchien kuuluvan oikeasti keittiöväkeen. Hän huokaisi helpotuksesta, maine olisi edelleen turvassa. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, kun kumpikaan ei tiennyt, mitä sanoa. Lopulta Shane muisti, miksi alunperin oli keittiöön tullutkin.
-Olen Shane. Mutta varmaan keittiöapulainenkin tietää sen, Shane esittäytyi irvistellen, miksi hänen agenttinsa ei voisi olla paikalla hoitamassa tämmöisiä turhanpäiväisiä tehtäviä?
-Tietenkin. Hauska tavata, Mitchie huudahti, kukapa leiriläinen ei Shane Grayta tuntisi? Mitchie halusi tehdä poikaan hyvän vaikutuksen, vaikka se menisikin keittiöpaurin piikkin, oikea Mitchie olisi Shanelle yhä tuntematon. Mitchie väläytti hymyn kasvoilleen.
-Itse asiassa ei ole, Shane tokaisi yllättäen. Mitchien suupielet valahtivat, ja hän jäi tuijottamaan poikaa hämmentyneenä. Mitä hän oli tehnyt väärin?
Hetken kuluttua Shane tuntui seonneen täysin, kun hän alkoi selittää raivoissaan asiaansa:
-Managerini sanoi lähettäneensä tänne listan ruoka-allergioistani, mutta koska en voinut edes lähestyä aamiaistani tänään... Voinko puhua esimiehen kanssa?
-Anteeksi vain, Mitchie tokaisi saatuaan suunvuoron.
-Mitä? Shane murahti kun keittiötyöntekijä ei tuntunut ottanut hänen puheitaan vakavasti.
-Tuo on vähän mänttiä, Mitchie uskaltautui sanomaan vastaan. Kukkoilevan tähden käytös yökötti häntä.
-Ja sinä olet? Shane kysyi huvikseen. Omasta mielestään hän kuului palvelusväen yläpuolelle ja sai karjua näille kun huvitti.
-Ihminen! Ihmisille puhutaan tietyllä tavalla, mutta ei noin, Mitchie sanoi jo hiukan rauhallisemmalla, mutta painokkaalla äänellä. Shanekin hiljentyi miettimään.
-Managerini saa lähettää listan uudestaan, Shane sanoi lopulta. Hän halusi vain äkkiä pois tästä tilanteesta. Kukaan ei ollut aiemmin sanonut hänelle vastaan, yleensä kaikki palvoivat Shanea, joten Mitchien sanat olivat kolahtaneet poikaan erilaisella tavalla.
-Selvä, Mitchie sanoi. Jälleen vaivaantunut hiljaisuus valtasi keittiön. Mitchien olisi tehnyt mieli juosta pois, mutta hän tiesi hyvin, ettei se kävisi päinsä.
Onneksi Shanekin taisi tuntea samoin, ja lopulta hän kääntyi mennäkseen keittiön ovesta ulos. Juuri silloin Mitchien mieleen tuli vielä yksi juttu, ja hän rykäisi kuuluvasti, jolloin Shane pysähtyi ja kääntyi katsomaan Mitchieen päin.
Mitchie katsoi Shanea odottavasti, eikä hän oikein ymmärtänyt, mitä olisi pitänyt tehdä.
-Kiitos? Shane sanoi kuin olisi lukenut Mitchien ajatuksia.
-Paljon parempi, Mitchie vastasi ja väläytti hymyn kasvoilleen. Shane ei ehkä ollutkaan niin tyly kuin antoi muille ymmärtää.
Shanen kävellessä viimein ovesta ulos saattoi Mitchiekin hengähtää. Valkoinen jauhopilvi pöllähti hänen kasvoistaan Mitchien hengittäessä syvään sisään, ja sen jälkeen ulos. Hän ei ollut ikinä osannut sanoa vastaan kenellekään. Ehkä se olikin helpompaa tehdä jauhonaamion takana, mutta joka tapauksessa vastaan pistäminen oli tytölle aivan uutta. Mitä Mitchiekin tulisi vielä saavuttamaan, jos tämä oli vasta alkua?
---
Pihalle saapuessaan Shane huomasi huonoksi onnekseen Brown-sedän lähestyvän häntä. Shane lähti kävelemään ripeämpää tahtia eteenpäin, hän ei setänsä olemattomia neuvoja tarvitsisi! Brown ei kuitenkaan luovuttanut, vaan kiiruhti Shanen luokse.
-En tarvitse esiliinaa! Shane tiuskaisi Brownin tarttuessa hänen käsiinsä ja lähtiessä kuljettamaan tätä musiikin luokkaa päin.
-Et ilmestynyt eilen tunnillesi, joten taidat tarvita, Brown huomautti katkerana.
-En suostunut tähän. Hommaa agenttini puhelimeen, Shane jatkoi kettuiluaan pysähtyen paikoilleen.
-"Hommaa agenttini"? Brown matki Shanea pilkkaavalla äänensävyllä, sillä hänestä Shanen asenne oli naurettava.
-Mitä sinulle on tapahtunut? Se poika TV:ssä et ole sinä, Brown vielä havainnollisti, että Shane varmasti ymmärtäisi, mitä hän oli ajanut takaa.
Kun Shanen ilme ei vieläkään muuttunut normaalista poikkeavaksi, Brown huokaisi ja päätti jatkaa puheitaan.
-Tuolla, Shane, Brown sanoi hempeästi osoittaen Shanen sydäntä.
-Mitä tapahtui pojalle, joka rakasti musiikkia? Brown kysyi kurjasti eläytyen.
-Hän aikuistui, Shane tokaisi. Häntä ärsytti Brownin viisastelu, eiköhän Shane itse tiennyt, miten hänen olisi parasta toimia.
-Hurraa! Brown huudahti, Shane ei ollut käsittänyt taaskaan mitään, samanlainen kovanaama päivästä toiseen.
-Ei kaikki pyöri sinun napasi ympärillä, Brown sinkautti Shanen kääntäessä päätään poispäin sedästään.
-Minun maailmassani pyörii, Shane huomautti puolustukseksi.
-Olemme nyt minun maailmassani. Minun maailmassani olet vetäjänä tällä leirillä, eli sinun pitää opettaa, Brown alkoi kuvailemaan vähän turhankin innostuneesti Shanen korville. Shanen täytyisi vain oppia ymmärtämään, ettei hän voinut tuijottaa vain omaa maailmaansa, vaan maapallossa eli miljoonia muitakin ihmisiä, joiden kanssa kaikki tulisi jakaa.
-Aloitetaan hip-hop-tanssilla klo 14. Ja viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, Brown alkoi selittämään Shanen seuraavan oppitunnin ohjelmaa. Kaiken lisäksi setä alkoi tanssimaan idioottimaista tanssiaan, ja Shane oli hävetä silmät päästään.
Shane huokaisi ja vilkuili Brownia epäkunnioittavasti. Jos kerran miehellä oli energiaa noin paljon, miksei hän voinut opettaa leirillään itse, eikä kiskoa mukaan pakkotyöhön sukulaisiaan? Shane vilkaisi takanaan olevaa masentavaa musiikinluokkaa miettien, menisikö ohjaamaan tunnin, vai pakenisiko jälleen todellisuutta.
---
Mitchie saapui juoksujalkaa iltapäivän oppitunnille, jonne oli määrä varustautua liikunnallisesti sopivasti. Mitchie oli rynnännyt ensiksi keittiöstä vaatekaapille, ja sen jälkeen heti tunnille. Onneksi opettaja ei ollut vielä ilmaantunut paikalle. Mitchie tunsi saapuvansa lähes jokaiseen tapahtumaan muutaman minuutin myöhässä keittiövuorojen vuoksi, joutilasaikaa ei ainakaan ollut!
Ahkerimmat opiskelijat harjoittelivat jo nyt seuraavan tunnin tanssiaskelia, mutta Mitchie päätti suunnata itse ystäviensä luokse istuskelemaan. Tess, Peggy ja Ella juorusivat "noloista" opiskelijoista tapansa mukaisesti. Mitchie kiihdytti vauhtiaan, Tess oli aina kova kyselemään, mikä hänellä oli jälleen kestänyt, eikä totuutta voinut paljastaa.
-Kuulkaa, kaikki. Kun hän tulee tänne, olkaa ihan rauhallisia, Tess komensi kärttyisästi Ellan ja Peggyn nyökkäilevän ymmärtämisen merkiksi. Tess huokaisi ja alkoi sohimaan jälleen hiuksiaan käsillään toivoen niiden muuttuvan edustavimmiksi.
-Siis kuka? Mitchie kysyi istahtaessaan alas muiden luokse. Joskus Mitchiestä tuntui, ettei hän ymmärtänyt mitään porukan sisäpiirijutuista, kun hän oli Connien seurana keittiössä. Nytkään hän ei tiennyt varmasti, kenestä Tess mahtoi puhua.
Tytöt hänen ympärillään alkoivat virnua ja kikatella. He katsoivat ensin toisiinsa ja sitten Mitchieen.
-Shane, Ella kertoi lyhyesti ja ytimekkäästi.
Mitchie puolestaan tunsi saavansa kylmän väreen säikähdyksestä ja yllättyneisyydestä.
-Opettaako hän tätä luokkaa? Mitchie sai kysytyksi vaivalloisesti. Shane ei missään nimessä saisi toimia opettajana, hänhän vielä tunnistaisi Mitchien innokkaasta keittäjätädistä. Ja se tarkoittaisi salailun loppumista ja palaamista normaaliin elämään, eikä Tess hyväksyisi Mitchietä enää joukkoonsa mukaan.
Saliin kasautui entistä enemmän porukkaa, ja Tess nousi seisaalteen, ettei jäisi mitenkään muiden varjoon ja jalkoihin. Muut porukan tytöt seurasivat tietenkin johtajaansa.
-Kiva, Mitchie naurahti reippaasti kuin oikeasti iloiten Shanen opettajan roolista. Muille täytyi kuitenkin esittää, etteivät nämä huomaisi Mitchien käyttäytymisessä mitään outoa. Hehän olisivat saattaneet epäillä ja vetää johtopäätöksiä. Mitchie huomasi ystävyytensä perustuvan vain esittämiselle ja valheelle, mutta kyllä se menetteli saadessa kuulua suosittujen joukkoon. Tätähän hän oli aina toivonut, vai oliko?
Samassa Mitchie heräsi ajatuksistaan Ellan kääntyessä häneen päin.
-Onko tukassasi jauhoja? Ella tokaisi kummastellen kovaäänisesti.
Mitchie säpsähti - tätä hän juuri tarkoitti valheilla. Joka tilanteeseen piti keksiä jokin käyvä selitys, mutta nyt Mitchien aivot löivät tyhjää. Miten ihmeessä hän pystyisi selittämään jauhopäänsä ilman, että se liittyisi mitenkään keittiöön?
Hetkessä Mitchie kuitenkin loihti kasvoilleen riemastuneen hymynsä, kuten normaalistikin valehdellessaan.
-Ei, vaan kiinalaista talkkia. Ei hassumpaa? Mitchie huudahti ylpeästi. Esitys näytti tehoavan muihin, sillä Tesskin veti kasvonsa kiinnostuneena häneen päin.
Samassa Mitchie kääntyi porukasta poispäin ja alkoi heti ottamaan suurimpia jauhopaakkuja pois sormin. Mitchie oli yrittänyt puhdistaa hiuksensa ties kuinka monta kertaa, mutta ilmeisesti jauho oli tarttuvampaa, mitä kukaan osasi edes kuvitella. Tukka oli saatava siistiksi ennen Shanen saapumista.
Kauaa Mitchie ei kuitenkaan ehtinyt hiuksiaan sohia, kun Shane jo paiskasi oven auki ja astui sisään. Pojan kasvoille oli jumittunut tylsistynyt ilme, ja ennen kuin kukaan ennätti kääntää päitään tulijaan päin, Shane jo tokaisi:
-Aloitetaan heti.
Samassa ihmisiä alkoi vyörymään häntä päin. Shane huokaili itsekseen ajatellen, kuinka hitaita oppilaat saattoivat olla. Mitä nopeammin tunnin aiheet saataisiin käsiteltyä, sitä pikemmin Shane ja muut huoneessa olijat pääsisivät vapaa-ajalle. Shanea ei yhtään huvittanut vetää mitään tunteja, mutta ei asiaa varmaan voisi enää paljon myöhemmäksi jättääkään.
-Vauhtia, Shane tokaisi ihmisjoukon suorastaan pysähtyessä paikoilleen. Osa heistä selvästikin jäi katselemaan Shanea lumoutuneina, toiset taas mulkoilivat hänelle. Shanea ärsytti, voisivat opetella pitämään häntäkin tavallisena ihmisenä, niin kaikki sujuisi helpommin.
Shanen huomautettua jo toisen kerran tuli useampaan kaveriin liikettä. Tess lähti yllättäen juoksuun ohittaen kaikki edellään löntystelevät ihmiset. Tess halusi päästä eturiviin näyttämään lahjakkuutensa Shanelle, joten muutkin jengiin kuuluvat päättivät tulla Tessin seuraksi, vaikka Mitchietä aluksi epäilyttikin hieman idea. Mitä sitten tapahtuisi, jos Shane tajuaisi hänen olevan keittiöapulainen?
Kun ihmiset olivat viimein asettuneet oikeille paikoilleen, laittoi Shane musiikin päälle enempiä varoittamatta.
-Tehkää perässä, jos osaatte, hän sanoi lyhyesti ja yksinkertaisesti. Liika harjoittelu olisi turhasta, innokkaat oppilaat olivat taatusti harjoitelleet kaikki askeleet jo vapaa-ajallaan.
Jos haluat kuunnella musiikin, avaa tämä linkki vaikkapa välilehteen. ,-)
Yeah
First off hit the groove, let the music play
Musiikki lähti soimaan, ja Shane alkoi liikehtiä musiikin tahdissa. Oppilaat kuitenkin vain toljottivat paikoillaan. He eivät tienneet, mitä olisi pitänyt tehdä, kun Shane ei ollut kertonut.
Next stop everybody, its time to celebrate
Bady go so lets go show, make the genes you got become real
Let's do this, let me hear you, now show me how you feel
Mitchie kääntyi Peggyyn päin kysyäkseen, miten olisi kuulunut toimia. Peggy kuitenkin vain kohautteli olkiaan. Yhdessä he jäivät jäivät odottelemaan tilanteen kehittymistä.
Start, start, start the party
Ohjeistusta ei kuitenkaan kuulunut Shanen suunnalta, jolloin osa oppilaista päätti lopulta yrittää päästä mukaan rytmiin, toiset taas katselivat kummeksuen touhua. Ryhmän tanssi näytti aikamoiselta sekamelskalta, sillä jokainen liikkui hiukan eri tahdissa.
Come on, come on everyone
Let's start, start, start the party
Shanekin ymmärsi lopulta, että hänen neuvottava, ei tästä muuten mitään tulisi. Niinpä hän viittoili erilaisilla käsimerkeillä, mihin kenenkin piti siirtyä.
What you waiting for now?
Start, start, start the party
Come on, come on, live it up
Let's start, start, start the party
I know you never gonna wanna stop
-Kaikki piiriin. Kasvot keskelle päin, Shane ohjasi.
Let the music take us
Everytime, just close our eyes
Feel the grove, wanna shake us
Vähitellen tanssin idea aukesi suurimmalle osalle, sillä koreografia oli melko yksinkertainen.
Everywhere, and everybody, turn it up and start the party
Start, start the party (Let's do it)
Start, start the party (Everybody now)
Start, start the party (Let's get to it)
Start, start the party
Start, start, start the party
Come on, come on everyone
Let's start, start, start the party
What you waiting for now?
Start, start, start the party
Come on, come on, live it up
Let's start, start, start the party
Andy-raukalla oli kuitenkin hiukan ongelmia pysyä tahdissa mukana, jolloin hän koikkelehti milloin mihinkin suuntaan. Kaikki sujui kuitenkin hyvin siihen asti, kunnes Andy törmäsi vahingossa Tessiin.
I know you never gonna wanna stop.
Siinä vaiheessa Andy sekosi täysin ja kompastui lentäen nurin lattialle. Musiikki lakkasi soimasta, ja kaikki kerääntyivät Andyn ympärille.
-Jollakin on ihan oma rytmi, Tess tuhahti ärsyyntyneenä. Tyttöä harmitti, sillä Andyn törmättyä häneen, olivat hänenkin askeleensa seonneet. Caitlyn mulkaisi Tessiin päin vihaisena tämän kommentoidessa Andyn, Caitlynin ystävän, tanssia.
Sander laskeutui surkeana olevan Andyn viereen lohduttamaan, ei Tessin kommenteista tarvitsisi välittää. Tilanne luokassa meni vähän hankalaksi, kun kaikki tuijottivat Andyä ja supattelivat toisilleen jotakin.
Shanekaan ei oikein tiennyt miten toimia, mutta jotain hänen olisi tehtävä, olihan hän tunnilla opettamassa, ja vastuussa kaikista luokkahuoneessa olijoista.
-Pärjäätkö rummuissa? Shane keksi kysyä huomattuaan Andyn taskusta pilkistävät rumpukapulat. Oppilaat katsahtivat Shaneen kummeksuen, miksi tämä nyt noin vaihtoi aihetta?
Andy ei aikaillut kuultuaan Shanen kysymyksen, vaan kaivoi kapulansa esiin ja alkoi hakata niillä lattiaa. Andy laittoi peliin kaikki taitonsa ja vaikeimmatkin temppunsa.
-Sinähän olet haka, Shane kehui Andyn lopetettua rumpusoolonsa.
-Rumpali hallitsee rytmiä. Sinulla on rytmi käsissäsi, Shane jatkoi.
-Niin kai, Andy totesi innoissaan.
Shane tarttui Andyn käteen, ja auttoi häntä nousemaan ylös.
-Nyt pitää vain saada rytmi noista palikoista tuonne jalkoihin, Shane jatkoi vielä Andyn jälleen hymyillessä iloisesti. Shane oli saanut hänet muistamaan, että vaikka hän ei pärjäisikään tanssissa, olisi hänellä silti omat vahvuutensa.
Tess loi Andyä kohti vihaisia katsahduksia. Miksi Shane oli kiinnittänyt kaiken huomionsa Andyyn, eikä tullut ollenkaan katsomaan, miten hänelle oli käynyt Andyn osuman jälkeen. Caitlyn puolestaan virnuili oikein leveää hymyään tytön vieressä, Tess oli hävinnyt tämän erän.
Mitchiekin hymyili, Shane osasi käyttäytyä kunnolla ilman hänen ohjeitaankin! Mitchie oli varma, että aikaisemmalla keittiö-episodilla oli ollut vaikutusta, ja Shane tuntui viimein tajunneen, että kaikki ihmiset olivat saman arvoisia, eikä Shane ollut muita ylempänä, vaikka julkkis olikin.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti