Camp Rock, osa 15: Jälkiseuraamukset

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Shane istui yksin mökkinsä edessä soitellen surumielisiä säveliä kitaraansa. Hänen mielialansa oli ollut poikkeuksellisen alhaalla. Shane ei olisi uskonut, että Mitchie oli tekeytynyt hänen seuraansa vain hänen kuuluisuutensa vuoksi.  

Sillä välin Tess hiiviskeli Shanen mökin ympärillä. Tyttö odotti tilaisuutta, jolloin hän voisi lyöttäytyä Shanen seuraan ja hurmata pojan itselleen. Tess oli etenemässä hiljalleen Shanea päin, kunnes jostakin tulevat kävelyaskeleet saivat hänet kääntymään takaisin piiloon. Pitikin sattua! Tess olisi halunnut olla Shanen kanssa kahdestaan.  

Tess kurkki nurkan takaa, ja hän totesi tulijan Browniksi. Tess päätti odottaa, että Brown lähtisi, ja Tess itse pääsisi piristämään nyrpeänaamaista Shanea, jonka kasvoilla oli viimeksi näkynyt ilo Play my music -laulua soittaessa.  

Tessin epäonneksi Brown kuitenkin istahti veljenpoikansa seuraan ja näytti siltä kuin aikoisi vetää pitkänkin juttutuokion. Tess hiukan huokaili kiukkuisena ja hän oli jo lähdössä, ennen kuin muisti, että vakoilu ja salaisen tiedon tietäminen auttaa aina päämääriä toteuttaessa. -Mitä eilen tapahtui? Brown kysyi. -Ei mitään, Shane murahti esittäen, ettei hänellä olisi mitään hätää. Hän oli kyllästynyt, kun kaikki aina tivasivat häneltä, mikä häntä vaivaa. Kukaan ei takuulla edes tajuaisi.  

-Ei se siltä näyttänyt. Olit ihan romuna. Palasina. Ihan hajalla, Brown alkoi puhua yhä vain tunteekkaammin lisäten mukaan vielä kärsiviä ilmeitä. Brown toivoi, että Shane oppisi puhumaan luotettavien aikuisten kanssa, jos jokin asia oli vialla. Ehkä silloin puolet pojan kiukuistakin hälvenisivät puhumisen ansiosta.  

Shane oli kuitenkin tapansa mukaan hyvin itsepäinen, eikä häntä kiinnostanut puhua. 

-Perille meni. Ihan sama, Shane vain karjaisi saaden myös Brownin lopetettua turhat jaarittelut. Kukaan muu ei osannut piristää häntä yhtä hyvin kuin Mitchie, joka ei enää ikinä tulisi viettämään aikaa hänen kanssaan.  

Shane karisti Mitchien pois mielestään, ja huomaamatta hän alkoi puhumaan Brownille kaikista suunnitelmistaan, joihin hän ei tarvitsisi Mitchietä. Samalla vapaa-aijalle ilmenee uutta tekemistä Mitchien kanssa vietetyn ajan tilalle. 

-Aion keskittyä musiikkiini. Vaihdan tyyliä, Shane tokaisi esittäen olevansa tyytyväinen.  

-En anna tykkäämisen vaikuttaa elämääni, Shane vielä lisäsi loppuun voimakkaasti. Mitchie oli koko ajan valehdellut, eikä Shane halua olla sellaisen tytön kanssa tekemisissä. Outoa kyllä oli, miten sanojen sanominen kirpaisi Shanen mieltä. Samaan aikaan hän halusi päästä eroon Mitchiestä, mutta jäisi hän tyttöä kaipaamaankin, vaikka ei pitäisi.  

-Etsitkö edelleen sitä tyttöä? Brown päätti yllättäen vaihtaa aihetta salaperäiseen "ääneen". Shanelta oli tullut yllättävän paljon sanoja ulos, ja Brown toivoi Shanen puhuvan hänelle enemmän mieltä painavista asioista.  

Shane pyöritti silmiään, eikä voinut uskoa kuulemiaan sanoja todeksi. 

 -Mitä? Olen perillä leirin juoruissa, Brown lesoili naureskellen. Viimeisten viikkojen aikana Brown ei ollut kuullutkaan muuta kuin tyttöjen supinaa ja arvailua siitä, kuka Shanen etsimä ääni oikein 

 olisi.

  Brownin toiveiden mukaisesti Shane alkoikin puhua tästäkin asiasta. Poika tosiaan taisi olla niin kurjassa olotilassa, ettei hän pidemmän päälle jaksanut edes esittää kovanaamaa. 

-Se on hullua. Tytön laulu soi päässäni, Shane huokaisi läiskäyttäen kätensä päähänsä.  

"Tässä oon, tällainen Tää mun paikka on",
Shane alkoi toistaa sanoja. Vaikka hän oli kuullut laulun vain kerran, oli se syöpynyt pojan muistiin pysyvästi, ja juuri siksi Shanelle olikin tärkeää löytää tämä lahjakas laulaja.  

"Ja mä tiedän sen niin Enää varjoon voi..." Tessin kulmat kurtistuivat ja suu loksahti auki hämmästyksestä. Laulu oli tuttu, ja Tess oli varma, että oli kuullut sen jossain ennenkin. Tytön mahassa muljahti ikävästi tämän saadessa mieleensä kappaleen mahdollisen esittäjän. Asia täytyisi kuitenkin varmistaa. Tess lähti hiippailemaan pois paikalta, Shanen lohdutus saisi jäädä toiseen kertaan. 

 --- 

   

Tess kiiruhti mökilleen, ja oli mielissään huomatessaan, ettei paikalla ollut muita hänen ystäviään. Vaikka Tess olikin hylännyt Mitchien poruskastaan, ei tämä ollut vielä kiireiltään ehtinyt siirtää tavaroitaan pois Tessin mökistä. Tyttö kyyristyi Mitchien sängyn kohdalle ja alkoi penkoa toisen laukkua. Hän ei kuitenkaan löytänyt etsimäänsä, ja oli jo luovuttamassa, kunnes hänen mieleensä muistui yhtäkkiä, miten Mitchie oli kerran kätkenyt patjansa väliin jotakin. Tess nosti peittoa ja työsi kätensä patjan alle.  

Patjan alta löytyi kuin löytyikin juuri se, mitä tyttö etsikin. Tess piteli käsissään sinikantista vihkosta, jonka kannessa luki "Mitchien laulut". Nopeasti Tess vilkaisi lähellä olevasta ikkunasta, ettei kukaan yllättäisi häntä toisten tavaroiden penkomisesta, ja kun ketään ei näkynyt, tyttö alkoi selata vihkoa.  

Ei mennyt kauaakaan, kun Tess löysi vihkosta biisin, mitä Shane oli hetki sitten laulanut. Tess alkoi lukea ääneen laulun sanoja: "Tässä oon, tällainen Tää mun paikka on."  

"Ja mä tiedän sen niin Enää varjoon voi jäädä en." 

Tess oli järkyttynyt tajutessaan, että kaikkien leiriläisten joukosta juuri Mitchie oli se "ääni", jota Shane metsästi. Ei se toki ihmekään ollut, Tessin täytyi myöntää, että Mitchie oli poikkeuksellisen lahjakas laulaja. Ja se ongelmana olikin: Tess ei ollut varma, pystyisikö päihittämään tämän loppukisoissa. Mitchien pääsy loppukisaan olisi katastrofi siltäkin kannalta, että Shane saattaisi tajuta Mitchien olevan se tyttö, jota poika oli lähes koko leirin ajan koittanut löytää. Samassa ajatukset kuitenkin kirkastuivat tytön kultaisten hiuksien alla sijaitsevissa aivoissa. Hymy levisi Tessin huulille hänen sulkiessaan Mitchien lauluvihkosta -Mitchie. Et tule näkemään loppukisaa, Tess sanoi ilkeästi virnuillen tapittaessaan kädessään olevaa rannekoruaan. 

 ---

Iltapäivällä oli Shanen ylläpitämä tanssitunti. Kukaan ei ollut varma, saapuisiko poika pitämään tuntiaan tänään eilisten pettymystensä vuoksi, mutta porukka oli silti kokoontunut paikalle tanssihuoneelle. Hilpeä puheensoria täytti paikan kaikkien jutustellessa omista asioistaan kavereidensa kanssa. Samassa ovi kävi, ja kaikki kääntyivät katsomaan sisälle tulijaa toivoen Shanen sittenkin saapuneen tuntia pitämään. Tulija ei kuitenkaan ollut Shane, vaan Mitchie, joka tuli myöhässä paikalle keittiövuoronsa takia. Oven avaamisen jälkeen tytön olisi kuitenkin tehnyt mieli kääntyä takaisin, pois muiden katseiden alta.  

Kaikki tuijottivat hiljaisuuden vallitessa ovella seisovaa Mitchietä, ja tilanne tuntui tytöstä erittäin kiusalliselta. Tess huomasi asian, eikä voinut vastustaa kiusausta pilailla vähän toisen kustannuksella. -Mikä vitsi! Tess huudahti hiljaisessa salissa saaden takaansa kuulumaan muutamia naurun tirskahduksia. Ellakin loi Tessin takaa paheksuvia katseita Mitchieen päin, mutta Peggy pyöritteli tympääntyneenä silmiään Tessin kiusanteolle, eikö Mitchie ollut kärsinyt jo aivan tarpeeksi? Mitchie päätti kävellä mahdollisimman kauas muiden silmistä. Tess oli taaskin muistuttanut hänen valehtelustaan, ja tyttö varmasti pitäisi huolen siitäkin, etteivät muut helpolla sitä unohtaisikaan. Mitchie kuuli ihmisten naurua ja ivaa takanaan. Mitchie siirsi katseensa lattiaan ja kulki aivan huoneen nurkkaan istumaan. Samalla hän puhui hiljaa uusimman biisinsä sanoituksia, sillä ne sopivat niin hyvin tilanteeseen: "Voitko ymmärtää mua, oon hukassa mä niin".  

Kaikki ihmiset Mitchien ympärillä jatkoivat naureskelua, ja Mitchie oli varma, että he nauraisivat hänelle. Porukat supattivat keskenään, ja lopuksi he repesivät nauruun. Mitchie yritti helpottaa pahaa oloaan hyräilemällä mukavaa biisiä ja ajattelemalla, etteivät muut nauraneet hänelle.  

-Tiedätkö, mitä? Hän on todella hukassa. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Ella puhui vakavalla äänellä Tessille. Hänestä Mitchien teko oli ollut väärä, mutta ei silti tarvitsisi alkaa piinaamaan jotakuta yhdellä erehdyksellä. Kyllähän kaikki mokaavat joskus. Tess ei kuitenkaan edes yrittänyt näyttää kiinnostuneelta. Samassa ovi kävi, ja kaikkien odottama Shane saapui viimein sisään, myöhässä tosin, mutta mitäs pienistä. 

 -Hei, kaikki. Istukaa, Shane karjaisi epäinnostuneesti. Hänen ei olisi yhtään tehnyt mieli pitää tuntia siinä mielentilassa, mutta hän oli jo luvannut Brownille. Oppilaat kuitenkin tottelivat tarkkaavaisina, ja jo pian he olivat löytäneet paikan lattialta.  

-Loppukisa on tulossa, ja kaikkihan ovat innoissaan, Shane sanoi hymyillen yrittääkseen näyttää edes hitusen innostuneemmalta kuin tavallisesti. Esitys meni nappiin, sillä lähes kaikki riemuissaan huusivat: 

-Näin on!  

-Tässä on pari neuvoa, Shane sanoi luokan kuunnellessa tarkkaavaisena. Shanen tunneilla kaikki olivat aina hiljaa, ja salaa he toivoivat olevansa joskus itsekin samankaltaisessa asemassa kuin Shane. Ehkäpä Shanen vinkit olivat salaisuus menestymiseen!  

-Ei ole kyse imagostanne. Sillä ei ole merkitystä, ellei sisimpänne pääse esiin, Shane puhui totisena. Hän toivoi kaikkien ottavan vinkit tosissaan. Vaikka koko luokka oli täynnä väkeä, tuntui Mitchiestä silti, että Shane kohdisti puheensa vain hänelle. Shane katsoi häneen koko ajan, ja Mitchie yritti siirtää häpeilevänä katseensa muualle kuin Shaneen.  

-Musiikin pitää olla jotain omaa. Sen pitää heijastaa tunteitanne, Shane kertoi. Hän itse tunsi saavansa musiikista paljon enemmän irti, kun hän sai tehdä jotain, mitä hän oikeasti halusi tehdä. Musiikin voima oli saanut Shanen valtaansa, ja hän oli löytänyt täysin uuden ulottuvuuden. Kaikki se oli Mitchien antamien vinkkien ansiota.  

-Muuten sillä ei ole merkitystä, Shane puhui. Mitchie katsoi pelokkaasti otsatukkansa alta, ja hän päästi jännittyneen hengityksensä ulos sisältään. Häntä ahdisti. Hänestä tuntui oudolta, että Shane puhui hänelle kuin vieraalle, ja kaikki se oli hänen omaa syytään. Mitchie sulki silmänsä ja toivoi tunnin pian loppuvan. 

 ---

      

Iltapäivällä Mitchie ja Connie kävelivät luonnossa. Äidin ja tyttären välit olivat saaneet kovan kolautuksen Connien saatua selville tyttärensä valheista. Connie oli päättänyt, että asiat puhuttaisiin halki, vaikka se ei kivalta tuntunutkaan. Ainakin paikka olisi rauhallinen, eikä kukaan tulisi keskeyttämään. 

-En tiennyt, että häpesit itseäsi niin, Connie sanoi pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen.  

-En hävennyt. Halusin vain kerrankin kuulua joukkoon ja olla suosittu, Mitchie tokaisi äkkiä väliin. Hänestä Connie oli hyvä äiti, eikä hän tahtonut tämän ymmärtävän häntä väärin. Suosittuna oli helppo saada väkeä ympärilleen, ja muihin tutustuminen kävi helpommin.  

-Mitä tarkoitat? Sinullahan on paljon ystäviä kotona, Connie kummasteli. Mitchie pudisteli päätään ja veti kasvoilleen harmistuneen ilmeen. 

-Yksi ystävä. Ja mikäli oikein muistan, kukaan ei nähnyt kauheasti vaivaa istuakseen meidän kanssamme samaan pöytään, Mitchie puuskaisi ja käveli rivakammin eteenpäin.  

-Ja kun tulin tänne... Halusin vain olla erilainen. Kerrankin, Mitchie jatkoi. Toisessa paikassa uusien ihmisten keskellä oli helppo unohtaa kotona olevat kurjuudet, ja Mitchie oli halunnut kerrankin kokea, millaista on olla suosittu. Tosin nyt Mitchie katui syvästi typeriä haaveitaan, kun hänen valheen varaan rakentamansa silta oli sortunut. Connien kävi sääliksi tytärtään. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Mitchie luuli, ettei voisi olla hyvä tyyppi ilman suosiota ja suurta ihailijajoukkoa. 

-Olet paljon enemmän kuin tiedätkään. Ei sinun tarvitse valehdella, kuka tai mikä olet. Enkä sano sitä, koska olen äitisi, Connie kertoi rehellisen mielipiteensä. 

-Äiti, Mitchie tuhahti. Ainahan vanhemmat olivat lastensa puolella ja ihailivat heidän aikaansaannoksiaan.  

-Saatan olla vähän puolueellinen. Mutta se on totta. Sinulla on lahjoja. Musiikkisi puhuttelee, Connie yritti takoa faktoja Mitchien päähän. Tyttö tuijotti äitiään ja toivoi voivansa uskoa tämän sanoja.  

-Ihmiset haluavat kuunnella sinua. Muutkin kuin minä ja isäsi, Connie vielä jatkoi puhettaan. Mitchie pyöritteli silmiään, eilisen valheenpajastumis-session jälkeen hän ei voinut kuvitellakaan astuvansa lavalle muiden pilkattavaksi. Hänen maineensa oli mennyt lopullisesti, eikä tilannetta saisi noin vain korjattua. Sanaakaan sanomatta Mitchie kiihdytti askeliaan. Miksi kaiken täytyi olla niin vaikeaa? Conniekin jaksoi yhä kannustaa, vaikka Mitchie oli pettänyt äitinsä pahemman kerran valehdellessaan tämän työnkuvasta. Connie katsoi tyttärensä menoa. Häntä harmitti katsoa, miten Mitchie oli valmis heittämään pyyhkeen kehään, vaikka toivoa olisi vielä.

♦ Kasa