Veijari, osa 130: Vanhenemista

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Anna Abreu - Silent Despair --- Måns Zelmerlöw - Hope & Glory --- Marco Mengoni - La Vita Non Ascolta --- Carl Espen - Silent Storm --- Adam Lambert - Pick U Up --- Jedward - Your Biggest Fan --- Happoradio - Ihan Hyvät Ihmiset --- Carolina Liar - Last Night --- Simple Plan - I'm Just A Kid --- Eric Saade - Why Do We Need Fashion!? --- We The Kings - Runaway --- Scissors Sisters - Only The Horses --- We The Kings - Sad Song --- The Click Five - Empty --- Joe Jonas - Take It And Run


Jimi oli vihdoin päättänyt opettaa taaperolle muitakin hyödyllisiä taitoja potalla käymisen lisäksi. Kävelyopetustuokiot päätettiin järjestää ulkona, sillä kummankin keskittyminen oli jotenkin parhaimmillaan raikkaassa ilmassa. Harjoitukset venyivät toisinaan myöhään yöhön saakka, mutta askelkuviot alkoivat sentään viimein tulla tutuiksi Eerolle.

Kävelyopetus saatiin hoidettua loppuun juuri parahiksi ennen Eeron kasvua, ja poika loikkikin oikein korkealle ilmaan pienillä jaloillaan!


Eero on piirteiltään varsin sievä, joskin kammoan hieman noita valtavia silmiä. Pojalle arpoutui hauskasti liilat housut niin hän voi jatkaa tuon saman hatun käyttämistä nyt lapsenakin.

Opittuaan koulussa lukemaan kirjojen lukemisesta tuli Eerolle erittäin mukava ajanviete. Pojalle kelpasivat niin romaanit kuin tietokirjatkin, ja hän saattoi ahmia innostuksissaan monta kirjaa viikossa. Pojan onneksi talosta löytyi Jimin opetusuran kirjahyllypalkinto, mikä mahdollisti entistä laajemmat opiskelumahdollisuudet monissa taidoissa. Vanhempi Siiri-koira tykkäsi köllötellä Eeron vieressä sohvalla tämän lukiessa.

Talo oli sen verran pieni ettei Eero saanut kasvettuaan omaa huonetta sängystä puhumattakaan. Jimi ja Eero mahtuivat kuitenkin hyvin nukkumaan molemmat Jimin sängyssä.

Urheilu osoittautui Eeron mieliharrastukseksi kun hänen luokkansa pelasi kerran liikuntatunnilla pesäpalloa. Eero innostui lajista ja alkoi treenata pallon kopittelua ja oikeanlaista syöttötaktiikkaa vapaa-ajallaan kotonakin. Edes pieni lumisade ei saanut T-paidassa olevaa poikaa palaamaan sisälle jos harjoitukset olivat kesken.

Eero joutui käsittelemään kuolemaa ensimmäistä kertaa elämässään kun perheen Siiri-koiran taival tuli päätökseen. Lemmikin kuolema oli kova paikka Eerolle, sillä Siiri oli viihtynyt usein hänen seurassaan pojan lukiessa kirjoja ja joskus Siiri oli jaksanut juosta tovin Eeron pesäpallonkin perässä.


Eero ei ollut saanut koulussa yhtään kavereita, mutta pojalla ei ollut siitä huolimatta koskaan tekemisenpuutetta, sillä hän tykkäsi puuhastella itsekseen omassa rauhassa milloin mitäkin. Kirjojen lukemisen ja pallon kopittelun lisäksi Eero oli myös varsin lahjakas piirtämään. Jimi oli pistänyt merkille ettei Eero kutsunut milloinkaan kavereita mukanaan koulusta, ja hän yritti rohkaista poikaa hankkimaan uusia ystäviä.

Eero jatkoi kuitenkin omissa oloissaan olemista välittämättä isänsä kehotuksista. Eero oli lukenut niin paljon sivistäviä kirjoja että hänestä tuntui ettei hän saanut kunnon keskustelua muiden ikäistensä lasten kanssa aikaiseksi kun muut olivat häntä "tyhmenpiä". Jimilläkin oli vähän ihmettelemistä kun hän huomasi poikansa lukevan edistyneemmän tason mekaniikkakirjaa. Pojan täytyi olla todella älykäs ikäisekseen ymmärtääkseen siitä jotakin.


Suuresta oppimisenhalusta huolimatta koulunkäynti ei ollut Eeron mielipuuhaa, ja hän astelikin koulubussiin usein pää painuksissa. Eero olisi toivonut isänsä opettavan hänen luokkaa, mutta valitettavasti Jimi toimi yliopiston lehtorina, ja Eero tiesi että kun hän itse pääsisi kampukselle olisi isä todennäköisesti jo dekaani tai jokin vielä ylempiarvoinen opetusministeti, joten hän ei milloinkaan pääsisi koulussa isänsä oppiin.

Eeroa harmitti myös se miten isän työpäivät kestivät pidempään kuin hänen koulupäivänsä, ja Eero joutui olemaan lastenhoitajan seurassa aina iltapäivisin. Eero ei mielestään olisi kaivannut ketään katsomaan peräänsä, sillä hän oli jo iso poika. Eeron onneksi lastenhoitaja tuntui välillä olevan kiinnostuneempi perheen koirasta, joten Eero saattoi koulubussista poistuttuaan mennä rauhassa sisälle tekemään läksyjä.

Isän saapuessa töistä Eero juoksi aina halaamaan Jimiä tervehdykseksi. Jimi vastasi hieman väsyneenä halaukseen, sillä hänellä oli mennyt tänään töissä tavallista myöhempään, kun hänen esimiehensä oli suositellut tälle uudenlaista työtehtävää, ja niin Jimi oli siis saanut ylennyksen. Opetusuran huippu ei ole enää kaukana!


Niin se aika vaan hurahtaa ja nyt on Jimin aika siirtyä seuraavaan ikävaiheeseen.

Eerolla oli paha tapa lykätä läksyjen tekemistä myöhään iltaan asti, ja kun hän sitten kymmenen aikaan jaksoi vihdoin tarttua kynään eivät silmät tahtoneet enää pysyä auki mistä aiheutui läksykiukkua. Eero toivoi että hän voisi opiskella omaan tahtiin kotoa käsin ilman pakollisia tehtäviä.

Eero törmäsi kerran välitunnilla Ilmatar-nimiseen tyttöön, joka yritti napata perhosia lasipurkkiin. Eero seurasi tytön touhuja aluksi etäämmältä, sillä luonnon tutkiminen ei ollut hänen vahvuutensa ja Eero ylipäätään ihmetteli mikä tuo perhoslaji oikein oli kun se ei karttanut kevään pientä lumipeitettä.

Lopulta Eero päätyi tapojensa vastaisesti menemään tytön puheille kyselemään näistä erikoisista perhosista. Ilmatar kertoi mielellään luontoharrastuksestaan ja Eero nautti päästessään kerrankin käymään kiinnostavan ja opettavaisen keskustelun jonkun ikätoverinsa kanssa. Kellojen soidessa välitunnin päättymisen merkiksi Eeroa hymyilytti, sillä hän oli juuri saanut ensimmäisen ystävän.

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa