Mikaliini - Miiko ja Mio, osa 1: Rakkautta vai rikkautta?

Sainpas kirjoitettua tämänkin ajoissa loppuun! Joo, eipä se Mikaliini-viikko paljoa venynyt kun nämä kaksi viimeistä veljestä tuli tungettua samaan osaan.

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Jäljellä olevat veljekset Miiko ja Mio päättivät muuttaa samaan asuntoon, sillä kummallakaan ei ollut vielä kumppania saati perheen perustamissuunnitelmia mielessä (ja Kasan mielestä yksin asuvilla simeillä on tylsää pelata). He mahtuivatkin juuri sopivasti kerrostalon viimeiseen vapaana olevaan asuntoon. Kun vuokrasopimukseen liittyvät paperit oli allekirjoitettu veljekset jäivät vielä rupattelemaan vuokraisännälle, joka ei ollut puheliaimmasta päästä mutta muistutti kuitenkin viikottaisesta vuokranmaksupäivästä ja siitä että avustaisi tarpeen tullen asunnon rikkinäisten laitteiden kunnostuksessa.

Vuokraisännän liuettua paikalta veljekset pääsivät asettumaan taloksi. Mio säntäsi ensimmäiseksi tarkistamaan vapaiden työpaikkojen tilanteen, mutta tanssia tai toimittajaa ei ollut tarjolla tällä kertaa. Mion ilmoitteutta asiasta veljelleen päätti Miiko tarttua oppikirjaan. Vaikka työtä ei olisikaan heti tarjolla voisi hän kerryttää taitopisteitä valmiiksi, mikä edistäisi työssä etenemistä sitten kun toimittajan paikka irtoaisi.

Ihan kaikkea aikaa ei kuitenkaan käytetty opiskellen, vaan veljekset viettivät yhdessä aikaa musiikkiharrastuksensa parissa (vaikka toisaalta hyödyttäähän luovuuskin kummankin uraa). Kallis viulu oli ahkerassa käytössä ja kaikkea muuta kuin pelkkä olohuoneen koriste kun Mio oppi uuden soittimen salat. Miiko tykkäsi puolestaan tanssahdella veljensä balettitangolla aina silloin kun se sattui vapaana olemaan.


Jostain syystä Mio oli kovin innokas kouluttamaan naapurissa asustavan Miian urakoiria, ja hän oli kärkkymässä Miialta kyläilylupaa niin usein että Miia päätyi lopulta antamaan asuntonsa vara-avaimen veljensä käyttöön, jotta tämä pääsi tulemaan kylään aina kun halusi ilman erillisiä pyyntöjä. Mio huomasi ikävöineensä lapsuudenkodissa olleita koiria, mutta onneksi osa niistä asusti nyt naapurissa ja Mio pääsi leikkimään heidän kanssaan.


Kerran Mio sattui tulemaan kylään vähän huonoon aikaan kesken Miian ja Miran sanaharkan. Mio yritti keskittyä koirien opetukseen ja olla kuuntelematta siskojen rähinää, mutta riidan yltyessä tappeluksi ei Mio voinut enää esittää etteikö olisi tietoinen huoneessa vallitsevasta kireästä ilmapiiristä. Mio säntäsi kaksikon luo ja repi heidät irti toistensa kynsistä.
(Älkää muuten välittäkö siitä epäloogisuudesta että Miia ja Mira eivät ole tässä enää raskaana ja taustalla konttailee taapero. .-D)

Tappelun keskeytyessä Mira marssi tuohtuneena pois paikalta ja alkoi soittaa vihaisia säveliä bassolla.
"Mitä ihmettä tuo äskeinen oli?" Mio tivasi siskoltaan.
"Ymh, minun ja Miran välit ovat olleet hieman tulehtuneet siitä lähtien kun Mira sai tietää Aarton pettäneen häntä kanssani", Miia selitti. Nainen toivoi saavansa tukea veljeltään, sillä kaikki tuntuivat olevan aina Miran puolella, mutta Miian harmiksi Miokaan ei voinut sulattaa uutisia ja olla syyllistämättä Miiaa tämän tekojen vuoksi.

Mion keskittyessä koirien koulutukseen ja isosiskojen draamoihin käytti Miiko vapaa-aikaansa huvitteluun. Miksi nyhjätä kaikki päivät yksin kotona opiskellen kun sopivan työpaikan löytymistä odotellessa ehti tehdä jotain hauskempaakin. Miiko päätti järjestää kerrostalon yleisissä tiloissa olevassa poreallashuoneessa bileet, ja paikalle kutsuttiin vanhemmat sekä jokunen yliopistokaveri. Porealtaalla istuskelevat Mika ja Karo olivat vähän pettyineitä siitä että nämä olivat pelkät tavalliset bileet eivätkä hääjuhlat.

Juhlat jatkuivat iltaan asti, ja bilevieraat siirtyivät vähitellen veljeksien asuntoon meluamasta taloyhtiön yhteisissä tiloissa. Miiko päätyi tanssahtelemaan Conchita Wurst -nimisen simin kanssa, joka mekosta ja korkokengistä huolimatta paljastui mieheksi. Vaikka kaksikko erosi toisistaan melkoisen radikaalisti ainakin pukeutumisen perusteella (Miikon maajussi-asu ja Conchitan juhlavat tamineet) oli heillä hauskaa yhdessä, ja yhteistanssi kesti useammankin tovin.

Mitä myöhemmäksi ilta eteni sitä vähemmän vieraita enää pyöri veljesten asunnon nurkissa, mutta sen verran väkeä oli kuitenkin vielä paikalla että Conchita ehdotti että he voisivat siirtyä jonnekin rauhallisempaan tilaan keskustelemaan. Keittiössä ei ollut sillä hetkellä ketään, joten kaksikko suuntasi sinne. Miikon yllätykseksi Conchita tarttui häntä kädestä ja kysyi, haluaisiko Miiko treffeille hänen kanssaan. Miiko oli vähän yllättynyt mutta päätti kuitenkin lopulta suostua. Treffien jälkeen Conchitasta ei kuulunutkaan mitään, ja Miiko arveli ettei tulisi häntä enää toistamiseen kohtaamaan.


Mion makuuhuone sijaitsi aivan Miian ja Miran asunnon vieressä, ja useammankin kerran Mio havahtui öisin hereille naapurihuoneistosta kuuluvaan siskosten kovaääniseen riitelyyn. Tuoduksissaan Mio hakkasi nyrkillään pari kertaa seinää, mutta meteli ei ottanut loppuakseen. Myöhemmin Mio kävi ihan sisarusten ovella huomauttamassa häiritsevästä metelistä, mutta vaikka kaksikko pahoitteli käytöstään jatkui sama toiminta naapuriasunnossa päivästä toiseen. Mio ihmetteli miten nuo kaksi edes jaksoivat kinata koko ajan samasta aiheesta. Eikö olisi helpompaa jos toinen muuttaisi kokonaan pois ja rauha laskeutuisi?

Tanssijalle ei ollut tarjolla minkäänlaista työtä, ja Mioa jo kadutti että hän oli teininä ollut niin välinpitämätön ja hävittänyt osa-aikatyöstään saamansa suosituspaperit, sillä nyt niistä voisi olla hyötyä. Rahatilanne ei sentään tuottanut ongelmia, sillä Miolla oli vielä yliopistolla aloittamansa huonekalukauppa-yritys pystyssä. Hyllyjen täyttäminen oli Mion inhokkihommaa, mieluummin hän olisi toiminut koko ajan myyjänä.

Mion yritystoiminta kukoisti "Yritysten ykkönen" -palkinnon saamisen johdosta, ja lehdissä julkaistut positiiviset arvostelut kasvattivat asiakaskuntaa reippaasti. Kassajonokin täyttyi entistä useammin tupaten täyteen ahdettuja ostoskasseja kanniskelevista simeistä, ja rahaa tuli rutkasti. Välillä Miosta tuntui ettei hänellä riittänyt yksin aikaa päivystää kassalla, täyttää hyllyjä ja ylipuhua asiakkaita kauppoihin, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei ole palkannut ulkopuolista työvoimaa avukseen.

Pahuksen noidat kun loihtivat tuholaistorakoita Mion yritystontille... Aluksi Mio taisteli öttiäisiä vastaan, mutta kun tuholaismyrkyt alkoivat vaatia turhan ison summan budjetista Mio päätti antaa olla. Minkä hän noidille mahtaisi, ja sitä paitsi toisinaan ilmaantuvat hyvät noidat loihtivat vierailujensa aikana tuholaiset lopulta pois.

Miikollakaan ei ollut vielä työtä, joten Mio sai ylipuhuttua veljensä pitämään kassaa hänen yrityksessään. Aluksi Miikolla oli vähän ongelmia kassakoneen nappuloiden käytössä ja tuskanhiki ehti kohota otsaan Miikon tuntiessa miten jonottavat asiakkaat loivat häneen ärsyyntyneitä katseita pitkästyessään hitaaseen palveluun. Mio tuli onneksi tällöin veljensä avuksi suosittelemaan jonottajille uusia tuotteita ostettavaksi, ja moni asiakas antoikin Mion johdattaa itsensä takaisin myyntihyllyjen eteen.

Yritystontilta kotiuduttuaan veljekset viettivät aikaa minkäs muunkaan kuin musiikki- ja tanssiharrastuksensa parissa. Miikoa näki yhä useammin balettitangon äärellä, sillä luovuus oli hänellä jo huipussaan jolloin soittimien käyttö oli jäänyt vähemmälle. Miokaan ei tällä kertaa jaksanut tarttua viuluun vaan päivitti mieluummin koneella harrastusblogiaan.


Mika saapui yllätysvisiitille veljesten luo ja alkoi taas tuttuun tapaansa udella poikiensa parisuhde- ja perheenperustus asioita. Onneksi keskustelun käydessä ahdistavaksi Miiko tajusi alkaa kutitella Mikaa ja Mio puolestaan pärskäytti vettä isänsä naamalle heidän istuskellessa yhdessä porealtaalla. Mio selitti että hänen elämänsä suurin rakkaus oli tällä hetkellä mammona, ja hän aikoi keskittyä yritykseensä sekä työnhakuun, mutta Miikolle isän utelut toivat paineita, sillä hän ei yksinkertaisesti ollut vielä tavannut sitä hänelle oikeaa simiä, ja perheen perustaminen ehkä jo vähän houkutteli.

Miiko tuntuu kaveeraavan paljon itseään nuorempien teinien kanssa, joten kumppania ei ainakaan ystävistä kautta löytyisi. Miikoa itseäänkin lähinnä huvitti miten hänen ystäväpiirinsä koostui teineistä tai mekkoihin pukeutuvista miehistä, mutta unelmien naista ei vain tunnu astuvan kuvioihin. Miiko päätti kuitenkin jatkaa sinnikkäästi etsimistä, ties vaikka jo seuraava ohikulkija olisi hänen tuleva puolisonsa.

Perijä-äänestys: Julkaisen jokaisesta yliopistolta valmistuneesta lapsesta yhden osan, jonka perusteella lukijat saavat antaa osassa esiintyneelle simille pisteitä 1-10 asteikolla sen mukaan kuinka kiinnostavana häntä pitävät. Eniten pisteitä saanut sim pääsee sitten perijäksi ja palaa aloitustontille ja tarinan pääkerronta jatkuu hänestä. Toki muistakin simeistä tulee osia, mutta paljon harvemmin ja osien sisältö ei ole niin yksityiskohtaista. Tasapelitilanteessa saatan ottaa maksimissaan kaksi perijää, tai sitten arvon nopalla kuka voittaa. Toivoisin siis että sisällytätte näihin soolo-osien kommentteihin omat pisteenne perijän valintaa varten. Muistakaa antaa molemmille pisteet!

Osallistun itsekin pisteytykseen:
Miiko 1/10 (soriii..)
Mio 3/10

Joo, täytyy myöntää ettei tämä kaksikko oikein omiin suosikkeihini sisälly, Miikosta en oo koskaan pitänyt ja Mio menetti paljon luonnetta sitten teini-iän kapinointinsa. Vuosi tässä meni kirjoittaa kaikki pelaaminen kiinni mutta nyt onkin sitten kiva taas palailla Mikaliinien pariin kunhan uusi perijä vielä varmistuu! .-D Nyt on kuulkaas sellainen tilanne ettei minulla ole kuvia seuraavasta osasta (tai jotain kuvia kyllä on, mutta emme vielä tiedä perijää), joten ette saakaan tällä kertaa juonipaljastuksia.

♦ Kasa