Mikaliini - Mikael, osa 2: Isän jalanjäljissä

Olen nyt pelaillut perijä-äänestyksestä tippuneilla Mikaliineilla, joten ääniä odotellessa (ei mitään paineita lukijoille .-D) Mikaliineista kuullaan epäperijäperheiden tapahtumien merkeissä. Sanoin aiemmin ettei epäperijöistä ole niin tarkkaa kerrontaa ja varmaan huomaatte pian mitä se tarkoittaa.

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.



Jahkailtuaan tarpeeksi Mikael rohkeni viimein tarttumaan puhelimen luuriin ja pyytämään yliopistoaikaista ihastustaan Karolaa treffeille. Kohtaaminen useamman vuoden jälkeen jännitti, mutta pian juttu alkoi luistaa, aivan kuin he eivät olisi olleet päivääkään erossa! Aluksi kaksikko naureskeli muistamilleen vanhoille sisäpiirivitseille mikä kevensi jännittynyttä tunnelmaa. Mentyään sisälle Mikael laittoi radiosta tarkoituksella soimaan hitaamman biisin ja ehdotti naiselle tanssihetkeä.


Tanssikappaleen lopuksi Mikael rohkeni suutelemaan Karolaa ensimmäisen kerran. Lopulta kumpikaan ei halunnut enää päästää irti toisistaan, ja pian kaksikko oli jo päätynyt parivuoteelle.
"Eihän me edetä liian nopeasti? Nää on kuitenkin meidän ekat treffit", Mikael huomautti.
"Ole hiljaa ja suutele minua", Karola komensi, eikä aikaakaan kun päällysvaatteet suorastaan lentelivät pois heidän päältään.


Ensitreffit saivat vielä lisää käänteitä, Mikael nimittäin kosi Karolaa ja pyysi naista muuttamaan luokseen. He kai yrittivät korvata menetettyä aikaa etenemällä suhteessaan reippain harppauksin. Häitä juhlittiin vain muutamaa päivää myöhemmin. Juhlat olivat pienet ja ainoat vieraat olivat Mikaelin vanhemmat Mika ja Karo.


Hääjuhlat etenivät varsin rennoissa tunnelmissa. Kun sormukset oli vaihdettu Mikael esitteli Karolan vanhemmilleen, ja nelikko jutusteli mukavia. Nälkäiset Mika ja Karola siirtyivät kuitenkin pian pöydän ääreen, ja Mikael viihdytti puolestaan äitiään räppiesityksellään. Karola mainitsi Mikalle heidän flyygelinsä menneen epävireeseen, ja Mika lupasi ilomielin hoitaa soittimen kunnostuksen saman tien, olihan hänellä sekä tietämystä musiikista että korjauspuuhista. Juhlien päätyttyä vastanainut pari pääsi viettämään hääyötä.


Hääyöstä lähtien Karolasta tuli paljon nälkäisempi, varsinkin aamulla pitkien unien jälkeen hän heräsi suorastaan huutavaan nälkään. Onneksi hänellä oli taloudessa yksityinen kokki, joka osasi loihtia maittavia ja täyttäviä aterioita. Kumpikin vietti päivät töissä unelma-urillaan: Mikael tavoitteli julkkiskokin virkaa ja Karola puolestaan aloitteli arkkitehtityötään. Mikaelin uraputkeen tuli kuitenkin pientä takapakkia, sillä hänet alennettiin. Asia suretti miestä ja Mikael pelkäsi ettei tulisi tällä menolla koskaan saavuttamaan unelmaansa.


Mikael taisi kuitenkin vaan ylidramatisoida alennustaan, sillä ei kulunut aikaakaan kun hän saavutti uran huipun! Mikael ei heti tiennyt mitä tekemistä keksisi elämällään seuraavaksi, joten hän vietti päiviä opiskelemalla puuttuvia taitopisteitä. Karolan päivistä suuri osa kului edelleen ruokalautasen äärellä, ja pian jatkuvan nälkäilyn syykin selvisi: Karola oli raskaana! Vauva-uutiset inspiroivat Mikaelia:
"Nyt keksin uuden elämäntavoitteen! Haluan tehdä saman kuin isäni!" Mikael kertoi silittäessään vaimonsa vatsaa.
"A-ai hankkia kymmenen lasta?" Karola säikähti.
"Ehei, vaan nähdä kolmen lapsen valmistuvan yliopistosta", Mikael selvensi, ja Karola huokaisi helpotuksesta.

Karola kävi töissä raskaudesta huolimatta, vaikka vatsan pyöristyessä kuukausien edetessä nainen ei meinannut mahtua ahtaasta kimppakyytiautosta ulos. Raskaus väsytti naista, ja lisäriesaksi hän sai vielä flunssan, ja sairastelu uuvutti lopulta Karolan niin täysin ettei tämä jaksanut muuta kuin nukkua. Mikael piti sen sijaan hauskaa kavereidensa kanssa, ja välillä talossa oli sellainen hälinä Mikaelin bilevieraiden takia ettei Karola saanut levätä rauhassa.


"Onneksi" meno rauhoittui siinä vaiheessa kun sairaus tarttui Karolasta Mikaeliinkin. Siinä he sitten nukkuivat yhdessä ja järjestivät köhimisduettoja. Taudin helpottaessa Karola sai ruokahalunsa takaisin ja hemmotteli makunystyröitään oikein kunnolla. Raskaus aiheutti naiselle milloin mitäkin ruokatoiveita, jotka eivät katsoneet kelloa: munakasta haluttiin iltapalaksi ja aamu aloitettiin syömällä juustopastaa. Karola ei tosin ehtinyt haukata edes yhtä lusikallista juustopasta-annoksestaan kun vauva päätti syntyä. Mikael riensi ottamaan vastasyntyneen tyttövauvan syliinsä jotta Karola pääsi jatkamaan syömistä. Koska Mikael ja Karola ovat vähän kuin jatko-versio Mikasta ja Karosta päätin jatkaa nimiteemaa, mutta tällä kertaa vauvat nimettäisi Karon mukaan, ja tämä ensimmäinen tytteli sai siis nimekseen Karoliina.


Tuoreet vanhemmat olivat sen verran innoissaan uudesta perheenjäsenestä että kaikessa hässäkässä vuokran maksaminen unohtui täysin, ja vuokraisäntä saapui varsin äkäisenä perimään unohtunutta maksua. Mikael lupasi jäädä Karoliinan kanssa kotiin käyttämään aiemmin kertyneitä lomapäiviään, joten Karola kykeni jatkamaan työntekoa. Nainen olikin raskausuupumuksesta toivuttuaan tekohas työntekijä, ja hänet palkittiin heti ylennyksellä!


Mikaelin palkallisten lomapäivien huvetessa mies päätyi tekemään vaikean ratkaisun. Hän rakasti työtään ravintola-alalla, mutta nyt hänen panostaan tarvittiin enemmän kotona, joten mies päätti irtisanoutua työstään. Onneksi Mikael pystyi yhä kokkailemaan herkkuruokia ihan kotoakin käsin. Päivät kuluivat Mikaelin ollessa kotona kahdestaan Karoliinan kanssa. Vauvan päiväuniaikana miehellä oli aikaa musiikkiharrastukselleen, ja pianoa pimputellessaan Mikael haaveli jo miten Karoliinan kasvettua he voisivat musisoida yhdessä.


Vaikka vauvan päähoitovastuu olikin Mikaelilla sai Karolakin välillä osallistua tyttärensä hoitamiseen. Olihan Karoliina ihana, mutta Karola oli kyllä helpottunut siitä että Mikael oli niin innokas lastenhoitaja että nainen kykenisi keskittymään työhönsä täysillä. Mikael alkoi kuitenkin pian vihjailla seuraavan lapsen hankinnasta mihin Karola päätti suostua, vaikka häntä vähän harmittikin se että raskaus hidastaisi taas hänen urakehitystään. Vaikka maha ei ole vielä alkanut kasvaa viittaa Karolan kova ruokahalu mahdolliseen alkuraskauteen.


Raskautta enteilivät myös toistuvat pahoinvointikohtaukset. Vaikka olo ei ollutkaan mikään parhain pyrki Karola silti suorittamaan hänen vastuulleen annetut työtehtävät kunnialla loppuun. Mikael törmäsi pihalla iloiseen kulkukoiraan, ja tapaus sai hänet innostumaan oman lemmikin hankkimisesta, mutta Mikael päätti kuitenkin malttaa mielensä, sillä Karoliinan astuttua taaperoikään hänellä menisi kaikki aika puhe- ja kävelyoppitunneissa.


Huomaa että vaaleansininen on Mikaelin lempiväri: Sinistä löytyy talon sisustuksesta ja Mikaelin vaatteista, ja Mikael puki jopa Karoliinan siniseen mekkoon. Karola oli opiskelemassa puuttuvia urapisteitä teleskoopilla kun havaitsi raskausmahan ilmestymisen, nälkäisyys ja pahoinvointi olivat siis viitanneet juuri tähän. Vaikka Mikael viettikin kaikki päivät kotona päätti Karolakin ottaa töistä lomaa loppuraskauden ajaksi. Nyt hänellä oli hyvin aikaa opiskella rästiin jääneitä taitopisteitä, ja tietysti hän osallistui välillä Karoliinankin hoitoon.


Joskus voisi luulla tuota aamutakkia Mikaelin arkiasuksi, sen verran usein hän liikuskelee koko päivän laittautumattomana. Ihan hyvin matchaavat Mikaelin ja Karoliinan harmahtavat pyjamatkin. .-D Karolan toinen raskaus eteni huimaa vauhtia, ja pian heille syntyikin poikavauva, joka nimettiin Kariksi. Karilla on ruskeat silmät kuten äidillään (ja ukilla!), mikä on kivaa vaihtelua Karoliinan ollessa pelkästään isänsä kopio. Vauvahuoneeseen hankittiin heti toinen kehto, ja Mikaelin leikkiessä Karin kanssa Karola selitti Karoliinalle, että tämä sai nyt pikkuveljestään uuden huonetoverin.


Vaikka Mikaelin oli ollut tarkoitus kouluttaa Karoliinasta musikaalinen lapsi, viihtyi tämä taapertaja paljon mieluummin loogisen palikkapelinsä äärellä. Tietysti joskus kokeiltiin ksylofoniakin, mutta Mikaelin harmiksi Karoliinalla ei ollut samanlaista kiinnostusta musisointiin kuin isällään. Pian koittivatkin esikoistytön synttärit, ja Mikael teki suklaakoneellaan Karoliinalle lahjaksi herkullisen konvehtirasian. Ehkä mies myös yritti salaa opettaa tytärtään kokkausintoilijaksi kun musiikki ei napannut.


Karoliina lähentyi huimasti äitinsä kanssa kasvun jälkeen. Ikävä kyllä Karola oli kovin usein kiireinen työasioiden vuoksi, joten tältä ei riittänyt aina aikaa tyttärelleen. Ehkä Mikaelin ruoanlaittoinnostus jopa tarttui Karoliinalle, sillä tyttö innostui järjestämään kotiin leikkimehukaupan. Mikael oli limonadikojun vakioasiakas aina Karin päiväuniaikaan. Ruoanlaitto ei kuitenkaan ollut tytölle mieluisin harrastus, ja pian Karoliina löysikin suurimman kiinnostuksen urheilusta. Mikael tietenkin kannusti tytärtään seuraamaan unelmaansa ja suostui kopittelukaveriksi vaikkei pallo juuri pysynyt kömpelön Mikaelin käsissä.
"Sinun pitäisi hakea pallotteluseuraksi kolmoskerroksessa asuvaa veljeäni Mikkoa, hän tykkää myös urheilusta", Mikael muisteli. Ulkona leikittiin usein illan hämärtymiseen asti.


Karin kohdalla Mikaelin "vauvanhoitoinnostus" oli ehtinyt jo jonkin verran laskea, eikä hän kyennyt luomaan kunnollista yhteyttä poikansa kanssa. Välillä vaipanvaihdot menivätkin suoranaiseksi kiukutteluksi. Onneksi pian oli Karin aika kasvaa seuraavaan ikävaiheeseen, toivottavasti taaperuusvuodet sujuvat leppoisammin. Poju peri kivasti naamapiirteitä enemmän äidiltään, ja Karikin puettiin näemmä Mikaelin lempivärin mukaan. Karoliina ei ollut järin innoissaan joutuessaan jakamaan huoneen pikkuveljen kanssa, mutta valitettavasti asunnossa oli vain yksi huone lapsia varten, joten sisaruksiin olisi parempi tottua.


Juuri kun edellinen vauva oli saatu kasvatettua taaperoksi alkoi seuraava tulokas jo ilmoitella näkyvämmin olemassaolostaan raskausmahan pyöristäessä Karolan jälleen kerran. Arkkitehtitoimistolla oli kiireistä aikaa, joten Karolan täytyi raskaudesta huolimatta jatkaa töissäkäymistä. Karolan ollessa töissä ja Karoliinan koulussa viettivät Mikael ja Kari laatuaikaa talouden miesten kesken. Isän ja pojan välit olivat lähentyneet huomattavasti kun Karin lempileluksi oli valikoitunut ksylofoni, ja musiikkilapsesta innostuessaan Mikael päätti opettaa pojalleen hauskan lastenlorun. Läksyjen parissa pakertava Karoliina oli vähän kateellinen toisten rallatellessa hilpeästi kun hänen puolestaan piti tehdä jotain tyhmiä ympäristötiedon tehtäviä. Ahkeruus kuitenkin palkittiin, ja Karoliina sai biologian kokeesta ysin!


Karolasta tuntui että hän oli ollut jo iäisyyden raskaana, joten vauvan vihdoin syntyessä Karola oli kivuista huolimatta onnellinen: Lopultakin Mikaelin toivoma kolmas lapsi saataisi maailmaan. Perheen kuopustyttö nimettiin Katriksi, ja vauva muistuttaa kovasti veljeään Karia ruskeine silmineen. Synnytyksestä selvittyään Karola tarrasi kynään heti kun oli laskenut Katrin sylistään ja alkoi luonnostella piirtopöydällään työasioita. Innostus ja inspiraatio kukoisti: Vihdoin Karola pystyi keskittymään unelmiensa toteuttamiseen täysillä.


Karoliina teki tuttavutta yhden serkkunsa kanssa (jonka nimeä en vielä paljasta sillä hän ei ole vielä syntynyt tarinassa .-D), ja oli mukava saada kerrankin joku muu kopitteluseuraksi kuin urheilussa surkea isä. Tosin tämä tyttökään ei mekkoineen ollut mistään urheilullisimmasta päästä, mutta hänellä oli pallopeleistä parempaa kokemusta. Karin synttäreiden jälkeen Karoliina alkoi pelätä jäävänsä pikkuveljen varjoon, joten hän alkoi vaatia enemmän isänsä huomiota, ja mielelläänhän Mikael avusti Karoliina läksyissä samaan aikaan kun kuunteli Karin pianoharjoituksia. Kerran piirtelyidensä ohessa Karola totesi ohimennen miehelleen, että lapset voisi yrittää hankkia opiskelemaan yksityiskouluun. Mikael ei ollut ideasta kovin vakuuttunut, sillä hän itsekin oli menestynyt ihan hyvin tavallisessa koulussa, mutta Karola ei aikonut jättää asiaa tähän.

Se tunne kun jostain syystä tekisi hirveästi mieli pelata yliopistoa ja kaikilla perheillä jälkikasvu on vasta vauva-lapsi-iässä. ,-P Tässä olisi vähän esimakua Mikon perheen tulevista kuulumisista:



♦ Kasa