Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Metro Station - Shake It --- Gym Class Heroes ft. Patrick Stump - Cupid's Chokehold --- Hurts - Nothing Will Be Bigger Than Us --- Conor Maynard - Take Off --- Critika & Saik - Solo Juega Un Corazón --- Mika - Talk About You --- We The Kings - Don't Speak Liar --- Fall Out Boy - Jet Pack Blues --- Robbie Williams - She's Madonna --- Jonas Brothers - Tonight --- Hellogoodbye - Here (In Your Arms) --- The Pussycat Dolls ft. Busta Rhymes - Don't Cha --- Justs - Heartbeat --- Lovex - Die A Little More --- Disco - Tahdon meidät viedä
Aloitellaan osaa Jimin treffilaskuria kerryttämällä: Lehtori 37.
Enni 38.
Crazy Daisy 39.
Gunnel 50. Ja pieni loikka kymmenen askelta eteenpäin, en näemmä ihan kaikista treffeistä muistanut napata kuvaa. Kun ensitreffit oli saatu kokoon päätti Jimi seuraavaksi toivoa 50 unelmatreffejä.......
Unelmatreffejä lähdettiin kerryttämään Jimin rakastetun Annikan-noidan kanssa. Annika oli odottanut jo pitkään Jimin ottavan häneen yhteyttä, ja nainen utelikin mitä Jimi oli oikein nämä kuluneet viikot tehnyt kun hänestä ei ollut kuulunut mitään. Eihän Jimi tietenkään voinut paljastaa käyneensä treffeillä muiden naisten kanssa, joten hän sepitti nopeasti olleensa kiireinen työasioiden kanssa.
Jimiä ilmeisesti kyllästyttää vain yhden simin treffailu, sillä yhtäkkiä papan toiveet olivat luokkaa "ruoanlaitto taitotaso 8", joten Jimi nappasi oppikirjan käteensä ja Annika istahti tämän viereen sohvalle odottamaan taitopisteen kertymistä.
Uskomatonta mihin suuntaan kaveruus voi kehittyä jos sille antaa mahdollisuuden. Lapsuudesta saakka toisiaan inhonneet Eero ja Aleksanteri olivat vähitellen tulleet läheisemmiksi ja lopulta jopa ystävystyneet.
Teinit jutustelivat kaikessa rauhassa, mutta yhtäkkiä koko ilmapiiri kylmeni. Pojat kääntyivät katsomaan Jimiä, ja Eero huomasi kauhukseen Viikatemiehen lähestyvän isäänsä. Eero puhkesi kyyneliin, tämä ei voinut olla mahdollista. Aleksanteri huokasi syvään. Hän ei tuntenut Jimiä, mutta tuntui ikävältä nähdä ystävä tällaisessa tilassa.
Vähitellen kaikki kylässä olleet vieraat saapuivat seuraamaan Jimin astumista tuonpuoleiseen. Suru paistoi monen muunkin kuin pelkän Eeron kasvoilta, ja varsinkin Annikalla oli vaikeuksia pitää itsensä koossa. Jimi oli vasta ottanut häneen yhteyttä, ja nyt Annika menettäisi hänet taas - tällä kertaa lopullisesti. Jimi lähti mielellään Viikatemiehen matkaan, sillä hän oli kokenut hienon ja hyvän elämän, ja hän toivoi pääsevänsä kohtaamaan tosirakkautensa Toinin kuolemansa jälkeen.
Aleksanteri vietti Jimin kuoleman jälkeisen yön Eeron seurana ettei tämän tarvitsisi olla yksin. Aleksanteri suostui jopa pelaamaan jalkapalloa Eeron toiveesta vaikkei pallon käsittely kuulunut edelleenkään hänen vahvuuksiinsa. Aleksanteri tiesi kokemuksesta miltä tuntui seurata vierestä oman isän kuolemaa, sillä myös hän oli menettänyt isänsä Januksen ollessaan vielä lapsi.
Eero ei osannut pukea suruaan sanoiksi, joten hän toteutti itseään ja tuntemuksiaan vähän erikoisemmalla tavalla. Tehtyään kieron lumiukon Eero sai kasvoilleen hetkeksi aikaa vähän tyytyväisemmän ilmeen siirrettyään rakennusvaiheessa sisällään kytevät tuntemuksensa lumiukolle.
Eero yritti surusta huolimatta käydä koulussa normaalisti, mutta usein saapuessaan bussilla kotiin poika tajusi ettei ollut taaskaan kuunnellut tunnilla opetusta. Eero tunsi itsensä niin orvoksi menetettyään ainoan sukulaisensa, eikä tyhjään kotiin palaaminen helpottanut asiaa.
Vähitellen Eeron vuorokausirytmi alkoi edetä ihan omaa tahtiaan. Joskus poika kömpi vuoteesta ylös vasta puolenpäivän jälkeen ja tajusi missanneensa taas sen päivän oppitunnit. Eeron ei tarvinnut kuitenkaan stressata poissaoloista, sillä ilman huoltajaa hän sai kuitata ne itse, ja vähitellen tästä muodostui lintsaamisen kierre.
Koulukavereista vähitellen etääntynyt Eero jätettiin lopulta lähes yksin, ainoastaan Aleksanteri kävi häntä tapaamassa. Eero säpsähti puhelimen piristessä yllättäen, koskahan joku oli hänelle edes viimeksi soittanut? Luurin toisessa päässä oli pojan yllätykseksi Ilmatar, joka pyysi Eeroa kanssaan kaupungille. Kutsu oli vähän outo, sillä kaksikko ei ollut pitänyt yhteyttä eronsa jälkeen, mutta lopulta Eero päätti lähteä.
Eero saapui kymmenisen minuuttia sovittua ajankohtaa myöhemmin puistoon, ja hän huomasi Ilmattaren heittävän tikkaa. Pojan saavuttua Ilmattaren luokse tyttö halasi häntä tiukasti.
"Kuulin mitä isällesi tapahtui. Susta ei ole kuulunut aikoihin, joten mun oli pakko ottaa yhteyttä jotta näkisin oletko kunnossa", Ilmatar selitti.
"Kiitos huolenpidosta", Eero sanoi hiljaa. Tuntui kuin hän ja Ilmatar eivät olisi edes erossa koskaan olleetkaan, niin luonnoliselta tytön seura taas tuntui.
Kaksikko vietti koko päivän yhdessä puistossa, ja illan pimennyttyä he siirtyivät lammen rannalle sytytetyn kokon luokse lämmittelemään.
"Minulla on ollut hauskaa kanssasi", Eero sanoi ja tarttui Ilmattaren käsistä kiinni. Pojan harmiksi Ilmatar vetäisi kuitenkin kätensä irti ja tiedotti ettei tämä tapaaminen tarkoittanut heidän seurustelunsa jatkumista, vaan Ilmatar halusi olla vain ystävä. Eero nyökkäsi haikeana. Hetken aikaa hän oli vain toivonut kaiken palanneen ennalleen heidän välillään.
Yllättäen puistossa alkoi sataa vaikka taivas oli aivan pilvetön, joten teinit päättivät lähteä kotiin. Taksitolpalle saapuessaan Eero tajusi sateen johtuneen paikalle saapuneen noidan loitsusta. Eero kumartui silittämään noidan vihreänä hehkuvaa taikalemmikkiä. Oma lemmikki toisi taatusti tyhjään kotiin vähän eloa, mutta Eero epäili olisiko kykenevä huolehtimaan eläimestä kun omankin elämän ylläpitäminen oli välillä niin vaikeaa.
Eräänä rauhallisena iltana kirjaa selaillessaan Eero sattui kiinnittämään huomiota televisiossa pyörivään ohjelmaan, jossa kerrottiin alienkaappauksista. Sarja käsitteli kaappauksia seuranneita miehillä ilmenneitä raskaustapauksia, ja yhtäkkiä Eero tajusi miksei isä ollut koskaan puhunut hänen äidistään, sillä toinen hänen vanhemmistaan oli ilmeisesti avaruusolento!
Eero kiinnostui kaappausdokumentin katsottuaan, ja hän alkoi etsiä aiheesta lisää tietoa vanhoista sanomalehdistä ja internetin syövereistä. Kävi ilmi, että Outolaakso-nimisessä naapurustossa asusti ilmeisesti enemmänkin Eeron kaltaisia vihreitä olentoja, alieneiden lapsia. Eero päätti, että heti kun hän kasvaisi aikuiseksi hän matkustaisi Outolaaksoon etsimään kaukaisia sukulaisiaan. Kenties hän yrittäisi joskus itsekin avaruusmatkailua?
---
Se olisi nyt sitten siinä, Veijarit ovat saavuttaneet kymmennen sukupolven ja tulleet täten haasteen päätökseen! Huh, varsin pitkäaikainen tämä projekti olikin, ensimmäisen osan julkaisin vuoden 2013 helmikuussa, joten ehti tässä vierähtää yli seitsemän vuotta Veijareiden parissa. Tai peliosuudet sain muistaakseni hoidettua jo vuoden 2017 lopussa, mutta tämä kirjoittaminen on aina vähän jäljessä. XD
Kiitokset kaikille lukijoille kun jaksoitte seurata Veijareiden käänteitä näiden kymmenen sukupolven aikana! Erityiskiitos Jade Essencelle, joka on kommentoinut tunnollisesti jokaiseen lukemaansa osaan. <3 Väsäsin sinulle palkinnoksi erityisen Veijari-arvomerkin (kuvassa ovat Varma ja Klaara kakkossukupolvesta!) .-D
Julkaisen tässä lähipäivinä vielä pienen tilastopläjäyksen Veijareihin liittyen, mutta muuten tämä LC alkaa olla paketissa.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti