Kannattaa lukea ensin kummajaisperheisiin liittyvä esittelypostaus jos missasit sen, se löytyypi täältä.
Seija tykkäsi juoruilla naapuritalossa asustavan bestiksensä Stellan kanssa. Naiset olivat käyneet samaan aikaan yliopistoa noitaveljeksien kanssa, joten opintojen ohessa oli ehditty tutustua. Zombi-Seijan ympärillä ei pyörinyt usein väkeä liiaksi, ja vaikka Stellankin täytyi pitää nenästään kiinni juttutuokion ajan ei hyväsydäminen alien tohtinut jättää ystäväänsä aivan yksin. Joskus hän saattoi tosin jättää tarkoituksella vastaamatta Seijan soittopyyntöihin...
Seija ei itse tiedostanut käytöksessään mitään outoa, joten hän asteli muitta mutkitta uusien tuttavuuksien juttusille. Jotkut kuuntelivat kohteliaasti Seijan kertomuksia aivoista ja limaisista madoista tovin ja kaikkosivat sitten vähin äänin paikalta, mutta välillä Seijaa kohtaan käyttäydyttiin tarpeettomankin ilkeästi. Zombi ei kuitenkaan tajunnut olevansa ongelman lähde ja arveli että toisella sattui olemaan vain huono päivä - mikä on Seijan kannalta ehkä jopa parempi.
Outolaakson simit olivat ensivaikutelman perusteella vähän, no outoja, joten Seija päätti olla yhteydessä yliopistoaikaisiin ystäviinsä. Hänellä oli ollut kampuksella juttua muuan Miskan kanssa, ja Seija päätti pirauttaa ihastukselleen ja tiedustella missä vaiheessa miehen opinnot olivat. Seijan onneksi Miska ilmoitti valmistuneensa yliopistolta ja lupasi tulla käymään seuraavana aamuna. Seija sulki puhelimen luurin hymy huulilla eikä olisi malttanut odottaa rakkaansa saapumista!
Lumimyrsky oli pyyhältänyt Outolaakson yli yön aikana, ja seuraavana aamuna oven takana oli Seijaa vastassa Miskan lisäksi valkeat kinokset. Seija laahusti innoissaan Miskan luokse ja tarrasi tätä käsistä, mutta Miskan kasvoilla oli hämmentynyt ilme tämän mittaillessa katseellaan Seijaa.
-Älä nyt loukkaannu, mutta näytit erilaiselta kun viimeksi tapasimme... Miska lausui ja yritti vetää kätensä vapaaksi, mutta Seija piteli miehen sormia tiukassa puristusotteessa.
-Taisimme tosiaan nähdä ennen muodonmuutostani. Minusta tuli opintojen loppupuolella zombi, Seija selitti.
Miska ei saanut tilaisuutta vastata kun pihan poikki säntäsi äkäinen Terhikki, joka tunki kaksikon väliin ja läimäisi Seijan kasvoja väkivaltaisesti.
-Ettäs kehtaat, näpit irti miehestäni! Terhikki sähähti. Seija oli ymmällään naapurin mummelin aggressiivisesta käytöksestä, eihän hän ollut tehnyt mitään väärää.
Seija purskahti itkuun, jolloin kolmiodraaman muut osapuolet kaikkosivat paikalta. Terhikki naureskeli päästyään näpäyttämään Seijaa, ja Miska oli puolestaan tyytyväinen päästessään viimein irti Seijan otteesta, kun zombi oli yllättävän välikohtauksen yhteydessä päästänyt viimein hänen kätensä vapaiksi.
Seija pyyhki kyyneleensä ja riensi Miskan perässä sisälle. Häntä harmitti hieman ettei mies ollut puolustanut häntä, mutta ehkä kaikki vielä järjestyisi. Zombi arveli Miskan olevan nälkäinen, joten tämä päätti pistää parhaimmat kokkaustaitonsa näytille ja valmistaa lautasellisen leipiä! Kuljettaessaan leipäsiä pöytään tarjolle Seijan maassa laahaava jalka osui tuoliin, jolloin nainen horjahti ja kaikki leivät putosivat lattialle. Seija kumartui nopeasti keräämään ruokia takaisin lautaselle.
Äskeinen leipäepisodi ei ollut jäänyt Miskalta huomaamatta, joten ei ollut innokas koskemaan omaan leipäänsä. Ylipäätään keittiö ja koko talo oli niin sotkuisessa kunnossa, että Miska kyseenalaisti ruuan laadun jo siltäkin tasolta. Mies istui kuitenkin pöytään Seijan seuraksi, ja nainen tivasi syytä Terhikin äskeiselle käytökselle. Sen enempiä kiertelemättä Miska tunnusti tapailleensa Seijan selän takana muita naisia ja ilmoitti, ettei haluaisi olla tään zombin kanssa tekemisissä jatkossa.
Miskan sanat olivat satuttaneet Seijaa. Minkä hän ulkomuodolleen mahtoi, ja ylipäätään kummaa että Miska kelpuutti seuralaisikseen jopa harmaantuneet mummot, mutta Seijan zombius oli tälle liikaa. Ensimmäistä kertaa Seija koki ettei tullut hyväksytyksi omana itsenään. Kaikki merkit olivat viitanneet tähän ennenkin, mutta hän ei ollut tajunnut asian laitaa aiemmin. Seija päätti näyttää kaikille treenamalla itsensä timmiin kuntoon, ehkä hän saisi sitten ihailevia katseita muilta. Kuntoilu oli Seijan mieliharrastus, ja kotoa löytyikin useampikin lihasvoiman kerryttämiseen sopiva kuntolaite.
Seina nosteli painoja niin pitkään että hänen koko kroppansa kramppasi, ja nainen laahusti pitkän treenin päätteeksi uupuneena kylpyhuoneeseen. Peseytymistä ei tietenkään hoidettu perinteiseen tapaan suihkussa käymällä, vaan Seijan mielestä riitti kun hän suoritti pikaisen allaspesun!
Se Seijasta, loppu osan vietämmekin Valdemarin kanssa:
Vampyyrille päiväsaikaan ulkosalla liikuskelu tuntuu ikävältä, mutta tänään olon teki entistäkin kurjemmaksi se, että Valdemarille annettiin potkut hänen työpaikastaan lakitoimistolta. Kyseessä ei sentään ollut miehen unelmien ura, mutta epäonnistuminen harmitti silti. Valdemar surkutteli kohtaloaan kunnes havahtui yhtäkkiä siihen että hän seisoi auringossa keskellä kirkasta päivää, joten olisi parempi suunnata sisälle ja vähän äkkiä!
Valdemar pinkaisi kiireesti portaat ylös yläkertaan, missä sijaitsi hänen arkkunsa. Vampyyrit eivät siedä auringonvaloa, joten Valdemar nukkui päiväsaikaan tiiviisti suljetussa arkussa, joka ei läpäise valoa. Työpäivien ajan täytyi tietysti sinnitellä arkun ulkopuolella, mutta nytpä ei olisi ainakaan sitä ongelmaa kun työpaikka meni alta.
Heti kun aurinko laski ja ilta pimeni oli Valdemarin aika aloittaa öinen elämänsä. Valdemar muuntautui lepakoksi ja liisi ensitöikseen kylpyhuoneeseen pesulle, sillä hänelle oli jäänyt työpäivän jäljiltä vähän nuhjuinen olo, eikä vampyyri-arkku ollut pehmeimmästä päästä muutenkaan, joten lämmin kylpy tekisi hyvää jumiutuneille lihaksille.
Valdemar päätti hemmotella itseään oikein kunnolla ja lisäsi kylpyveden sekaan vielä vaahtoa, joten mukavan rentouttava kylpyhetki olisi taattu.
Kylvyn jälkeen Valdemarin mieliala oli kohonnut jo sen verran että hän sai otettua itseään niskasta kiinni ja alkoi selata vapaita työpaikkoja päivän lehdestä. Valdemar on sen verran vanhanaikainen ettei omista tietokonetta tai muitakaan nykyaikaisia tekniikkalaitteita, joten netin sijasta työpaikkaa haettiin lehti-ilmoitusten perusteella. Tarjolla ei ollut mitään vampyyrin haaveilemaan politiikkaan liittyvää, eikä häntä sillä hetkellä kiinnostanut edes ottaa mitään väliaikaista työtä, joten Valdemar taitteli sanomalehden ja kävi viemässä sen roskikseen.
Juttuseura ei olisi pahitteeksi, joten Valdemar kävi kolkuttelemassa naapureiden ovilla, mutta valitettavasti kaikki olivat jo nukkumassa.
-Pyh, kellohan on vasta 1:00, miten niin kaikki ovat näin aikaisin nukkumassa? Valdemar harmitteli. Ainahan hän voisi lähteä etsimään seuraa yhteisötonteilta, mutta Outolaakson yöelämä oli mahdottoman onnetonta, sillä sieltä puuttui kokonaan Stadi-kaupunkialue yökerhoineen.
Jotain seuraa olisi kuitenkin pakko saada ja pian, muuten Valdemar vielä sekoaisi ja alkaisi nähdä simin kokoisia sosiaalipupuja..! Lopulta Valdemar keksi adoptoida kaverikseen pienen koiranpennun. Onneksi eläinten adoptiossa ei katsota kelloa, ja Valdemar sai jo saman yön aikana halittavakseen pikkuisen mustan koiranpennun, jonka hän nimeksi Hämyksi.
Hämy kasvoi täysikokoisiin mittoihin nopeasti, tai ainakin Valdemariin verratessa kaikkien muiden ikääntyminen tuntui tapahtuvan hurjaa vauhtia, vampyyrit kun eivät ikäänny. Kasvun myötä Hämyn tummaan turkkiin ilmaantui myös ruskeita laikkuja. Välillä Hämy tuntui hieman arastelevan erikoista isäntäänsä, mutta oppi kuitenkin luottamaan tähän ajan kanssa.
Kiinnostus urheiluun yhdisti simejä, ja Valdemar onnistui saamaan kopittelukaveriksi naapurin Niklas Noidan. Niklas oli juuri palannut työpaikaltaan iltavuorosta ja olisi mielellään suunnannut kotiin lepäilemään, mutta ei kai pieni pallottelutuokio olisi koskaan pahaksi?
Mikäli oikein muistan Miska taisi tapailla Seijaa yliopistolla jo tämän ollessa zombi, joten kirjoitin kohtauksen vähän eri tavalla täällä kun Miska ei muka ollut tietoinen Seijan zombiudesta. .-D
Juonipaljastuksia seuraavasta Outolan vuokra-asuntojen osasta:
♦ Kasa & Fiku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti