Mikaliini, osa 24: Romanttinen roskisreissu

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä. 

Nukkumaanmenoajan koittaessa Mika johdatti Miian hänen ja Karon entiseen makuuhuoneeseen. 

"Tämä talon suurin makuuhuone on tästä lähtien sinun käytössäsi", Mika julisti.

"Minä voisin kyllä ihan hyvin majoittua johonkin yläkerran lastenhuoneista, enhän tarvitse edes parivuodetta kun olen sinkku", Miia perusteli.

"Höpsis, älä ole vaatimaton, olethan sentään perijä! Täällä on sitä paitsi kehto Aadan käyttöön, joten saat nukkua samassa huoneessa tyttäresi kanssa", Mika huomautti, ja lopulta Miian täytyi hyväksyä huonejärjestely.

Aada kotiutui nopeasti uuteen paikkaan ja kiintyi isovanhempiinsa. Oli mukavaa kun aikuisten riitelyt oli jätetty entiseen taloon, eikä taapero joutunut enää konttaamaan syrjään äidin tapellessa Miran  kanssa. Täällä oli sitä paitsi paljon monipuolisempi lelukokoelma, joten Aadalla oli valinnanvaraa tekemistä pohtiessa!

Myös perheen lemmikeillä oli lokoisat oltavat, ja Miian urakoirat tulivat hyvin toimeen Mikan ja Karon pentujen kanssa: Janna tekee tuttavuutta Jassu-pennun kanssa, ja Tassu antoi kohteliaasti Pena-kissanpennun mennä ensimmäisenä ruokakupille. Talouden ainoana kissana Pena sulautui hyvin mukaan koirien joukkoon.

Talossa kiersi sitkeä flunssa, joka tuntui häiriköivän erityisesti perheen naisväkeä, kunnes Karo keksi valmistaa liemisoppaa.

"Tämä on isoäidin resepti, joka antaa pöpöille kyytiä", Karo selitti tuntiessaan jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen olonsa paljon terveemmäksi.

"Jätähän köhköh puolet köh annoksestasi minulle köhköhköh", Miia sai vaivoin sanotuksi yskäkohtauksen lomassa. Onneksi liemisoppa teki tehtävänsä ja tauti saatiin selätettyä.

Armeijan leivissä työskentelevä Aarto pääsi harjoittelemaan urallaan vaadittavaa kuntoilua Mikan entisellä urapalkinnolla, ja kun Aarto sai vielä pyydettyä oppituntia kollegaltaan Seijalta, lähti miehen kunto kohenemaan hetkessä! 

"Eipäs makoilla! Ylös sieltä maasta!" Seija komensi tarmokkaasti ja puhalsi pilliinsä.

Illalla Miia oli kuskaamassa roskia puutarhan kompostiin kun hän yhtäkkiä näki tuntemattoman miehen päivystämässä juuri kompostin edessä.

"Öm, hyvää iltaa..?" Miia mutisi ja toivoi muukalaisen väistävän sen verran että hän saisi hävitettyä roskapussin käsistään. Miia ei ollut herkimmästä päästä, mutta oudon roskisdyykkarin kohtaaminen ulkona keskellä yötä sai hänen mielikuvituksensa laukkaamaan ja tilanne alkoi tuntua ahdistavalta. Miia vilkaisi uima-altaan toisessa päädyssä olevaa koirankoppia, jonka luona pari väsynyttä urakoiraa veteli hirsiä, eivätkä hauvat olleet väsymykseltään huomanneet vierasta hiipparia talon nurkilla. Nainen uskoi kuitenkin koirien havahtuvan jos heidän emäntänsä olisi vaarassa.

Mies kääntyi ympäri, ja huomattuaan Miian kannatteleman roskakassin hän siirtyi sen verran syrjään että nainen pääsi kompostoimaan roskat.

"Oh anteeksi, ei ollut tarkoitus tukkia tietä. Olin vain ajatuksissani. Nimeni on muuten Jaska", mies esittäytyi.

"Mukava tavata! Olen Miia", nainen henkäisi ihastuksissaan. Mies ei vaikuttanutkaan enää epäilyttävältä, vaan oli itse asiassa aika komea. Uima-altaan heijastuksesta voi muuten bongata kaksi kuuta!

Miian roskisreissu venähti uuden tuttavuuden tapaamisen seurauksena niin, että Aadan nukutus jäi sinä iltana Aarton vastuulle. 

"Outoa, mikähän sillä Miialla kestää..?" Aarto mutisi kummastuneena peitellessään taaperoa kehtoon.

Kun Aada oli lopulta kolmannen iltasadun jälkeen vaipunut unille Aarto siirtyi karismaharjoitusten pariin. Eteisen peilin edessä päivystäessä häneltä ei myöskään jäänyt huomaamatta Miian saapuminen.

"Sinullahan kesti kauan, mietin jo olitko eksynyt", Aarto selitti.

"Miksi muka eksyisin talon vieressä olevalle kompostille kävellessä?" Miia tokaisi ja alkoi riisua ulkovaatteita. Miian kääntyessä ripustamaan takkia naulakkoon Aarto seurasi naista vaivihkaa peilin kautta, ja korviin asti levinnyt hymy paljasti, että ulkona oli tapahtunut jotain todella mieluisaa, mutta Miia ei selvästi halunnut puhua asiasta.

Miia ilmoitti suuntaavansa yöpuulle, mutta Aarto jäi vielä hetkeksi aikaa hiomaan karismaansa seuraavaa työpäivää varten. Häneltä ei jäänyt huomaamatta, kun ulko-oven taakse ilmaantui hetkeä myöhemmin mystinen hiippari. Mies tarkisti seinällä olevan varashälyyttimen olevan valmiudessa sisälle pyrkivän voron varalta, mutta pian selvisi ettei hiippari tullut viemään mitään - päinvastoin, tällä oli mukanaan suuri ruusukimppu. Ei tarvinnut olla mikään nero yhdistääkseen Miian hymyn ja kukkia oven taakse kanniskelevan miehen liittyvän toisiinsa, ja Aarto huomasi olevansa vilpittömästi onnellinen toisten puolesta.

Karismaopiskelu meni myöhäiseksi, joten Aarto ei ehtinyt nukkua kovin montaa tuntia, sillä hän aikoi palata heri varhain aamusta takaisin Miran luokse. Lampsiessaan taksia kohti hän yllättyi törmätessään Miiaan pihalla.

"Olen otettu, en odottanut sinun saapuvan saattamaan minua", Aarto naurahti omalle vitsilleen.

"En minä sinun takiasi täällä ole, vaan opetan urakoirille temppuja", Miia perusteli vältellessään miehen katsetta. Aarto ei sanonut enää mitään, vaan käveli suoraan portille taakseen katsomatta, sillä taksi odotti häntä jo.

Miia kääntyi viime hetkellä ympäri ja harppoi Aarton perään.

"Hyvää matkaa! Sano Miralle terveisiä", Miia kehotti vilkutellessaan taksin kyytiin istuvalle miehelle.

"Katsotaan uskallanko, yleensä nimesi mainitseminen saa siskosi veren kiehumaan. Sinulle tuli muuten illalla kukkalähetys", Aarto virnisti juuri ennen kuin paukautti auton oven kiinni. Hän ei kuullut Miian vastausta, mutta hämmentynyt ilme naisen kasvoilla kertoi, ettei tämä ollut odottanut Aarton ottavan asiaa esille. Aarto näytti vastaukseksi taksin ikkunasta peukkua, ja Miian olo huojentui. Eihän hän tarvinnut edelliseltä salarakkaaltaan lupaa tapailla muita, mutta tuntui hyvältä kun Aarton suhtautuminen asiaan oli myönteinen.

Vanhoista tottumuksista ei pääse helpolla eroon, ja kerran Mika oli erehdyksessä eksynyt perijän makuuhuoneeseen nukkumaan. 

"Älä suotta nouse, onhan siinä vieressä vapaa paikka", Miia naureskeli isänsä mokalle, mutta Mika katsoi parhaaksi siirtyä uuteen sänkyynsä.

Pottaoppi oli Aadan inhokki, ja potalle ehtiminen estyi välillä mitä ihmeellisimmistä syistä kun taapero onnistui kiemurtelemaan karkuun. Vaikka Mika oli kohdannut vuosien varrella erilaisia pottahankaluuksia kymmenen taaperon kanssa, tuntui Aada olevan todellinen ongelmatapaus ja jopa kokeneelta Mikalta alkoivat niksit ja kärsivällisyys loppua.

Penan pentuajat ovat historiaa ja hänkin pääsi Miian urakoirien tapaan opettelemaan työelämätaitoja. Joskus eläimet tuntuivat menevän taaperon edelle, ja Mikan piti tulla päästämään kehdossa parkuva Aada pois kehdosta Miian ollessa kiireinen koirien opettamisen kanssa.

Välillä oli mukavaa saada vaihtelua ainaiseen kotona olemiseen, joten Miia ei epäröinyt kun hän sai pikaystäväkutsun. Valitettavasti suurimmaksi osaksi vanhuksista koostuva retkiryhmä ei oikein ollut Miian kanssa samalla aaltopituudella, mutta ainakin hän pääsi haastamaan tasapainonsa rullaluistinradalla!

Aada kasvoi lapseksi, ja tämä tyyliltään sporttinen ja taidoiltaan looginen tyttö löysi ilokseen yläkerran huonetarjonnasta sellaisen makuuhuoneen, jonka sisustuksessa korostuivat juuri nämä hänen kaksi kiinnostuksenkohdettaan.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa