Aktivoikaamme taas vaihteeksi Simsseilyjä Mikaliinien kuulumisien merkeissä! Olen ollut kesäloman alkamisen kunniaksi melkoisissa simsfiiliksissä ja koittanut pelaamien ohessa myös kirjoitella rästiin jääneitä kuvatekstejä, siinä riittää kyllä loputtomasti tekemistä. .-p
Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.
Oona palasi opintojensa päätyttyä kotiin isänsä luo. Nainen pohdiskeli miten isäpapan elo oli yksinään sujunut nämä neljä vuotta, ja hän hieman järkyttyi nähdessään Onnin tismalleen samassa pisteessä kuin hänen muuttaessa pois kotoa: Onni istui ruokapöydän ääressä juustoleipää jyystäen. Pöytä oli täynnä likaisia astioita, ja koirat mellastivat miten sattui. Oona nuhteli lätäkössä kieriskelevää koiraa ja tarttui sitten lemmikkien ruokakulhoon täyttääkseen sen.
"Isä, oletko miettinyt että voisimme antaa pari koiraa pois kun niiden hoitoon menee niin paljon aikaa", Oona ehdotti varovasti. Lautasia pöydästä keräämään tullut Pietarikin oli samalla kannalla, mutta Onni oli tottunut elämään koiralauman keskellä eikä suostunut luopumaan kenestäkään. Oonalta puuttuu vielä jokunen urapiste, mutta opiskelusta ei tullut mitään kun koirat tulivat jalkoihin pitämään mekkalaa. Pian Oona pakenikin äänekkäitä koiria ja juustonhajuista asuntoa raikkaaseen ulkoilmaan. Oona nuuhki hetken aikaa ulkona olevia kaktuksia ja ikävöi yliopistolle jäänyttä kasvimaataan.
Kasvimaan lisäksi Oona taitaa kaivata myös yliopiston laamamaskottipoikia... Oonan luontoinnostusta ja mammonalisätavoitetta yhdistivät luonoaiheiset ostotoiveet, ja annoin periksi mehukoneen kohdalla. Siellä valmistuu pinkki mansikkamehu, ja Wikipedian mukaan se nopeuttaa vihamiehille leppymistä. Ainakaan tässä taloudessa ei ollut vaikeaa saada perhettä samaan aikaan pöydän ääreen kun Onni syö juustoleipiä 24/7. Usko-laaman vierailulla oli jälkiseurauksia, sillä Oona tajusi olevansa raskaana.
Vuokraisäntä oli grillannut hampurilaispihvejä, ja nälkäinen Oona syöksyi hampurilaisten kimppuun ja hotki putkeen kaksi purilaista. Oona tiedusteli voisiko ottaa mukaansa ylijäävät hampparit eikä vuokraisäntä vastustellut, hänen bileisiinsä ei nimittäin koskaan saapunut ketään joten ruoka menisi muuten hukkaan. Raskaana ollessa suurin osa Oonan ajasta meni pelkästään tarpeiden kohotteluun, hän meni ihan heikoksi pelkästään kulkiessaan neljännen kerroksen rappuset ylös tai alas, mutta luontoharrastajan oli tärkeä käväistä ulkona joka päivä. Onnia hieman huoletti tyttärensä patikkaretket tuossa tilassa, mutta Oona vakuutteli ettei hänellä ollut hätää, sillä yleensä hän sai jonkun ohikulkijan kävelyseuraksi. Kehto ja muut taaperon tarvikkeet ehdittiin juuri sopivasti kaivaa esiin tavaraluettelosta kun Oona jo alkoikin synnyttää. Pieni poikavauva ei muistuta hiusväriä lukuun ottamatta äitiään, sillä vaalea iho ja siniset silmät tulevat isältä. Vauva nimettiin Oliveriksi.
Pian pienokaisen syntymän jälkeen Oonaa onnisti työnhaussa ja hän pääsi aloittamaan arkkitehdin työt piirtäjänä, ja juuri samaan aikaan Onni sai kaikki 200 juustoleipää syötyä, joten nyt hänellä oli aikaa viettää eläkepäiviään kotosalla Oliveria hoivaten. Pienen simin näkeminen muistutti papan mieleen miten hän oli aikoinaan hoivannut Oonaa tämän ollessa vielä pieni. Isoisä pääsi kuitenkin iltaisin vapaalle, sillä Oonakin halusi hoivata Oliveria. Oonan työt piirtäjänä käynnistyivät hyvin, ja hän oli myös suosittu työtovereiden keskuudessa onnistuneiden ryhmäprojektien myötä. Kerrostalossa kiersi inhottavia tauteja, ja jostain syystä aina Oona joutui niiden kohteeksi. Tuntematon tauti aiheutti vatsavaivoja, ja flunssan kourissa Oona oli yskiä keuhkonsa pihalle.
Onni oli alkanut haaveilla pitkästä aikaa uusista koiranpennuista, joten Oilille lähdettiin metsästämään sopivaa kumppaniehdokasta. Kulkukoira Lemmyn kanssa oltiin aika hyvissä väleissä, mutta kodittomien eläimien tulemiset ja menemiset olivat sellaista sattuman kauppaa, että Onni alkoi laatia suunnitelmia Servottaren ja tämän Pata-koiran kanssa. Pata oli muuten alkujaan Onnin äidin Mirkan kasvattama. Oliver kasvoi, ja pienet kurtut pojan poskissa ovat Oonan alienpiirteistä peruja, mutta muuten yllättävän normaali tuli tästä alienin jälkeläisestä. Onni ilmoittautui vapaaehtoiseksi taaperon opettajaksi, olihan isättömän pojan hyvä saada sitä kautta miehen malli.
Onni viettikin kaikki päivät kotona Oonan käydessä töissä. Nainen oli jo kohonnut menestyksekkääksi arkkitehdiksi, ja kaupunkisuunnittelijan pesti kolkutteli jo oven takana. Laiska opiskelu yliopistolla kostautui nyt, sillä Oonalla oli vain yksi ilta aikaa maksimoida logiikka. Olin niin epätoivoinen että päädyin piiiiiiitkästä aikaa käyttämään tarpeita kohottavaa tavoitepalkintoa, voi mikä nostalgia siitä iski. xD Viimeinen piste saatiin opiskeltua ihan viimetingassa, ja Oona kohosi sinä päivänä tavoittelemaansa virkaan ja toteutti toisen elämäntavoitteensa! Hän halusi kertoa ensimmäiseksi hyvät uutiset alakerran kavereille Kristofferille ja Magdalenalle, jotka olivat tietenkin onnellisia ystävänsä puolesta. Oonan seuraavaksi urahaaveeksi tuli tanssijaksi pyrkiminen, ja alalta sattui löytymään heti vapaa työpaikka.
Täällä sanotaan hyvästit porukan vanhimmille koirille Tiltille ja Häkälle. Jälkimmäistä ei tunnu paljoa kiinnostavan kun on kääntänyt Viikatemiehelle selkänsä. Hoviukkeli Pietari rakastaa touhuta taaperoiden kanssa, ja Oliveria varten kannettiin tuttipullokaupalla ruokaa tarjolle. Onni tapasi pitkästä aikaa siskonsa Ennin, mutta vuosien tauko oli heikentänyt sisaruksien välejä sen verran että Ennin vierailu ei kestänyt kauaa, ja tämä lähti talsimaan kotiaan kohti ensimmäisen erimielisyyden jälkeen. Oliverin synttärit koittivat, ja mennessään vaihtamaan kampausta peilin eteen poika otti synttärikakkulautasen mukaan. .-D
Oliverista tuli nopeasti talouden ahkerin lukija. Poika ei kuitenkaan päntännyt tietokirjoja, vaan hänen suosikkinsa olivat lennokkaat luovuuskirjat, sillä hän oli jo taaperosta asti kehittänyt kyseistä taitoa. Arkkitehdin ja tanssijan työt poikkeavat aika paljon toisistaan, mutta Oona sopeutui nopeasti uusiin kuvioihin, ja mukavia työtovereita löytyi tanssipiireistäkin. Oliver pelkäsi koirakummituksia, joten hän kömpi turvaan äidin sänkyyn. Aamulla koko perhe oli nälissään öisten haamusäikytysten jäljiltä, joten kolmikko kokoontui mutustelemaan Pietarin tarjoamaa aamiaista. Juustoleivät olivat yhä Onnin lemppareita, mutta nykyään hän suostui syömään muutakin ruokaa.
Oliverilla on paljon kavereita, joista läheisin oli naapurin Leila. Kiinnostus urheilua kohtaan yhdisti lapsia, ja Oliver poikkesi usein tytön ovella mennessään ulos kopittelemaan. Oonakin liittyi usein lasten seuraan, hän oli tosin kiinnostuneempi hyönteiskokoelmansa kasvattamisesta kuin pallopeleistä. Oliver tuli hyvin juttuun myös kaksosten Lissun ja Heikin kanssa.
Ehdottomasti yksi nopein tapa toteuttaa "tienaa rahaa" -toive on pelata peliuran viidakkoflipperillä! Kuolleita koiria alkoi olla talossa jo ongelmaksi asti. Onneksi sellaisina öinä kun liikkeellä oli useampi haamu, aavekoirat saivat seuraa toisistaan eivätkä käyneet niin herkästi simien kimppuun. Oona sattui kohtaamaan Miskan rappukäytävässä, ja kolmen salamanyhteensopivuuden myötä ei mennyt aikaakaan kun kaksikko oli liimautunut kiinni toisiinsa. Oliver järkyttyi nähdessään äitinsä vieraan miehen käsivarsilla. Oona puolestaan järkyttyi vasta vähän myöhemmin, kun hänelle valkeni että yhteinen yö Miskan kanssa oli johtanut uuteen raskauteen.
Tieto uudesta raskaudesta vei Oonan yöunet, joten nainen päätti käväistä pihalla luontoilemassa. Lasipurnukkaan vangitut tulikärpäset valaisivat alienin öistä patikointiretkeä. Koko kolmikko on saatu samaan aikaan sohvalle lueskelemaan! Onni ja Oona hymyilevät aurinkoisesti, mutta Oliver on nykyään huonoissa väleissä äitinsä kanssa eikä suostu puhumaan tälle. Oona uppoutuu välillä harrastukseensa liiankin hyvin, ja luontolehtien selailu saa hänen tarpeensa laskemaan. Ensin selvittiin pelkällä rakkovahingolla, mutta kun nälkä laski punaiselle oli tosi kyseessä. Valitettavasti Oona ei jaksanut kävellä sohvalta jääkaapille asti ja tuupertui lattialle. Onneksi Onni kuuli Oonan kaatumisesta aiheutuneen tömähdyksen ja onnistui ylipuhumaan Viikatemiehen.
Lopultakin Onnin kauan vireillä ollut koiranpentuprojekti on tuottanut tulosta, ja Oili synnytti valkean KO:n (♀) ja vaaleankeltaisen OK:n (♂). Mukavaa kun koirat leikkivät sulassa sovussa niin haamuina kuin ihan elävinäkin. .-D Oliver oli saanut koulussa lempinimen "Haisuli", sillä hän meni usein kouluun haamusäikytteisen yön jäljiltä pissat housussa, eikä lemu jäänyt koulukavereilta haistamatta. Teini-iän saavuttaessaan Oliver alkoi tavoitella äitinsä tavoin romantiikkaa, ja kaksikymmentä rakastettua olisi tarkoitus saada kokoon. Hän pitää simeistä joilla on muokatut hiukset ja hyvä kunto, mutta hyviä kokkeja hän ei voi puolestaan sietää ollenkaan.
Oonan toinen raskaus hujahti, ja tälläkin kertaa syntyi vaaleaihoinen poikavauva (mikä on mielenkiintoista, sillä Miskan iho on tummempi, tulee kaiketi sitten isoisältä?), jolla on ruskeat hiukset ja silmät. Synnytyksestä selvittyään Oona pääsi palaamaan töihin ja loisti niin upeasti flamenco-tanssiesityksessään että sai ylennyksen balettitanssijaksi saavuttaen täten tanssityön ylimmän tason! Oonalla on yhä lavalla esiintymisen palo, sillä seuraavaksi hän aikoo pyrkiä illuusioiden mestariksi ja pääsikin jo pian aloittamaan työt pyöreän pöydän ritarina. Oona oli toki mielissään takoessaan showbisnestä, mutta samaan aikaan hän haaveili pienestä irtiotosta arjesta. Onni yllättyi kun hänen kihlattunsa Ruut saapui vuosien tauon jälkeen vierailulle. Noitapariskunnan välit olivat laskeneet ystävyystasolle, mutta ainakin heistä oli hauskaa harjoittaa loitsujuttujaan yhdessä.
Onni on kyllä nimensä mukaisesti häijy noita, hän jekutti tahallaan Oilia kepinheittoleikissä. Siitä huolimatta pappa tuntuu olevan koirien suosikki-isäntä, kun Oili ja Memi vaativat hyvän tovin vuoron perään huomiota Onnilta. Oliveria näkee usein ulkona, sillä hän tykkää pallotella naapurin Leilan kanssa. Pallopeliin tuli kuitenkin tauko Oliverin ystävän Heikin kävellessä sattumalta ohi. Heikin perheellä ei ole lemmikkejä, joten Oliver lahjoitti salaa toisen uusista koiranpennuista ystävälleen. Salaa siksi, että Onnilla on tapana kiintyä koiranpentuihin eikä hän meinaa raaskia tarjota niitä eteenpäin. Oliverin ja Leilan yhteensopivuus ei ihan mätsää, mutta romantiikkatavoitteinen teini ei epäröinyt käyttää ystävänsä tunteita hyväkseen ja hurmaili tämän puolelleen. Onni päätti kokeilla ensimmäistä kertaa taikalemmikin luomista, jonka seurauksena Magic-kissa liittyi perheeseen.
Oskar kasvoi taaperoksi, ja noita hassuja korvia lukuun ottamatta pikkuisen naamapiirteet ovat tulleet Miskalta. Taapero aisti isän länsäolon naapuriasunnosta ja olisi kovasti toivonut leikkihetkeä Miskan kanssa, joten Oona päätti mennä mainitsemaan asiasta Miskalle. Mies kuitenkin kierteli hieman vaikeana ettei oikein voisi pitää poikaansa yhteyttä ettei hänen kihlattunsa Hanna tajuaisi syrjähyppylasta.
"Olisit miettinyt tuota ennen kuin loikkasit sänkyyn kanssani", Oona sihahti ärtyneenä. Ritarinainen riensi Oskarin luokse ja lupasi vielä järjestää tälle yhteistä aikaa isänsä kanssa. Pietari on niin neiti ettei iljennyt hoidella tuholaisia, joten hän kutsui paikalle tuholaistorjujan (josta ei loppujen lopuksi ollut apua, sillä vuokraisänsä ehti hoidella torakkaongelman ensin).
Oona vahtasi rappukäytävässä Hannan työpäivän alkua ja marssi sitten soittamaan Miskan ovikelloa Oskar kainalossaan.
"Te kaksi saatte nyt luvan viettää isä-poika-aikaa keskenänne", Oona julisti ja livisti sen jälkeen paikalta. Oskarilla oli hurjan hauskaa, mutta Miska ei ollut niinkään innoissaan uudesta isän roolista. Vierailu oli lopulta päättynyt siihen että Oskar löytyi yksinään konttailemasta rappukäytävästä, oli ilmeisesti saanut häädön. Osku on kuvauksellinen ja hassu taapero, katsokaa nyt miten hän yrittää kaataa korvaansa maitoa tuttipullosta!
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti