Mikaliini, osa 20: Luottamuspulaa ja juustoleipiä

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Tavallinen opiskelusessio sai yllättävän käänteen Miian ponkaistessa yhtäkkiä ylös sohvalta.
"Tämä ei voi jatkua näin, mun on pakko kertoa totuus", Miia ilmoitti. Hänen ympärillä istuvat Mira ja Aarto kohottivat katseensa oppikirjoistaan ja tuijottivat lukunurkan hiljaisuuden rikkojaa kummissaan.
"Mira, minä ja Aarto suudeltiin mun aloitteesta. Olen pahoillani", Miia kailotti totuuden julki ja livisti sen jälkeen paikalta jättäen pariskunnan tuijottamaan hölmistyneinä toisiaan.

"Onko se totta? Olet siis pettänyt minua", Mira tokaisi.
"M-minä... Niin", Aarto myönsi.
"Mutta se oli vain yksi suukko, joka ei merkannut mitään. Tiedäthän sinä että rakastan vain ja ainoastaan sinua?" mies jatkoi. Mira piti kuitenkin katseen kirjassaan eikä vastannut mitään.

Miia oli luikkinut heti totuuden kerrottuaan alakerran puhelimen luokse tilaamaan taksia. Tuntui kevyeltä kun hän oli viimein saanut kuukausia sisällään pitämänsä salaisuuden julki. Loppukoe oli jo suoritettu, ja alunperin Miian oli tarkoitus viipyä kampuksella valmistujaisjuhliin saakka, mutta nainen arveli ettei hänen läsnäolonsa tekisi hyvää Miralle ja Aartolle juuri nyt. Yliopisto saisi lähettää tutkintotodistuksen sitten postissa myöhemmin. Ei Miialla edes ollut mikään kiire saada papereita, sillä hän ei suunnitellut työuran aloittamista vähään aikaan.

Mira piti Aartolle mykkäkoulua muutaman päivän, mutta lopulta hän ilmoitti olevansa valmis sovintoon. Hän uskoi Aarton olevan syytön, sillä Miia oli sanonut tehneensä aloitteen, eikä tämä kertaluontoinen asia tulisi varmasti enää toistumaan. Siitä Mira oli hieman pettynyt ettei kuullu totuutta Aartolta itseltään jo aiemmin, mutta hän kyllä ymmärsi ettei mies halunnut turhaan huolestuttaa häntä tuomalla asiaa julki.

Pian Miian muuton jälkeen Mikaliini-kymmenikön kuopuspoika Mio saapui valtaamaan asuntolasta vapautuneen paikan. Mio on kokenut melkoisen tyylimuutoksen sitten teini-iän kapinointiensa, ja kokomustan asukokonaisuuden sijaan Miolla on nyt yllään kirkkaansininen liivitakki ja paljon värikkäitä koruja.

Mio toivoi pääsevänsä lepäämään pitkän matkan jälkeen huoneeseensa, mutta oven takana häntä odottikin Miro, joka oli tullut vetämään rumpusooloa huoneeseen.
"Katos, pikkuveli on saapunut kampukselle! Eihän haittaa jos soitan rumpuja vielä hetken?" Miro kysyi, eikä Mio viitsinyt ajaa veljeään pois. Ehkä unirytmiä ei olisikaan hyvä sotkea nukkumalla päiväsaikaan ettei päiväluennoilla käyminen kärsisi.

Mio suuntasi asuntolan keittiöön pahimpaan ruuhka-aikaan, ja kaikki pöydät olivat täynnä. Vanhemmat sisarukset tarkkailivat uteliaina pikkuveljeään, ja jostain syystä monilla oli ärsyttävä tapa lässyttää hänelle kuin pienelle vauvalle. Vaikka Mio oli porukan nuorin ei hän sentään enää mikään vauva ollut! Mio päätti käydä istumaan Aarton kanssa samaan pöytään, sillä hän ei jaksanut sisaruksiaan juuri nyt.


Asuntolan ruoka oli toki kelvollista, mutta ruokalistalta puuttui Mion lempiruoka: juustoleivät. Rapeiden lämmitettyjen leipien päälle sulaneen juuston makua kaivatessaan Mio päätti ehdottaa Stella-kokille lemppari juustoleipäreseptiään, ja mummeli lupasi kokeilla sitä samantien. Juustoleipähimoissaan Mio saattoi suostutella myös muuta asuntolan väkeä kokkaamaan hänelle juustoleipiä, ja tälläkin hetkellä leipiä on tekemässä kaksi henkilöä samanaikaisesti. Rajoittaisit vähän Mio, mahdatko jaksaa edes syödä kaikkea?


Juustoleivät maistuivat Miolle niin hyvin että kuntomummon oli puututtava asiaan.
"Älä yritäkään peitellä sitä plumppimahaasi sen kitaran taakse, minulla on röntgenkatse tällaisissa asioissa! Laitahan se kitara pois ja vaihda jumppavaatteet yllesi!" kuntomummo komensi ja riuhtaisi soittimen irti miehen käsistä. Mion saatua verryttelypuvun ylleen kuntomummo ohjasi hänet tekemään punnerruksia, mutta eihän raukka saanut juustoleipämahaansa edes kohoamaan maasta, ja kuntomummolla oli mennä hermot.

Kuntomummon treenistä selvittyään Mion oli pakko päästä tankaamaan lisää ruokaa, tuskin kuntomummo huomaisi parin letun vaikutuksia hänen linjoissaan. Mio oli kutsunut kylään teinikaverinsa, ja kaksikolla oli hauskat ruokabileet. Syömisen lisäksi ruokaa päädyttiin heittelmään toisten päälle ja lattialle. Stella-kokki ei arvostanut moista ruuan väärinkäyttöä ja päätti ettei tekisi enää ikinä Miolle juustoleipiä.

Yritystoiminta oli alkanut kiinnostaa Mioa, ja mies toivoi voivansa aloittaa rahan tienaamisen jo opintojensa aikana, joten hän päätti ostaa itselleen Moderni Mööpeli -nimisen huonekalukaupan. Mio joutui lainaamaan jonkin verran rahaa sisarusten yhteisestä yliopistokassasta, mutta hän uskoi tienaavansa pian rahat takaisin. Valitettavasti rahaa kertyi hitaahkosti, sillä laatuhuonekalujen sijaan asiakkaat olivat kiinnostuneempia ostamaan halpaa koristekrääsää. Noh, parempi se kuin ei myyntituloja ollenkaan.

Mio teki välillä pitkää työpäivää yritystontillaan, ja siksi tuntuikin erityisen hienolta kun hänen panostuksensa huomattiin. Yritysarvosteluja kirjoittava toimittaja saapui sulkemisajan jälkeen onnittelemaan Mioa ja kertoi olleensa niin vaikuttunut puodista että kirjoittaisi huippuarvostelut lehteen. Mio oli innoissaan, sillä nyt yritys saisi mainetta ja parhaimmassa tapauksessa enemmän kävijöitä!

Vaikka Mira antoi Aartolle uuden mahdollisuuden eivät kaksikon välit olleet palanneet samalle tasolle kuin aiemmin. Oikeastaan kuvassa oleva pieni tihkusade kuvastaaa heidän parisuhteensa tilaa hyvin: Kaikki ei ole onnellisen aurinkoista, mutta tilanne ei ole yltynyt sentään ukkosmyrskyn tasolle. Tilanne harmitti Aartoa ja Miraa, mutta kumpikaan ei oikein osannut tehdä mitään asian hyväksi. He taitavat odottaa sään selkeytymistä, sillä sadekin loppuu joskus ja poutapilvet palaavat taivaalle.

Miron epätavalliset opiskelumetodit vol. 2: nakitetaan esseiden kirjoitus muille! Poliisi-opintojaan suorittava Miro oli enemmän toiminnan miehiä ja fyysiset kuntotestit sujuivat häneltä leikiten, mutta koulutuksen kirjalliset tehtävät tuottivat hänelle enemmän päänvaivaa. Hän ei vain osannut muotoilla ajatuksiaan järkeviksi lauseiksi vaikka hallitsikin teoriat muuten ihan hyvin. Niinpä hän päätti suostutella erästä opiskelukaveriaan kirjoittamaan esseet puolestaan. Miro vahti toisen työtä ja luetteli esseen aihetta käsitteleviä pointteja, jotka toinen sitten raapusti paperille.

Yrjänä-raukalla ei riitä enää resurssit, sillä tämän asuntolan pihalla saattaa olla samanaikaisesti jopa kolme teleskooppitirkistelijää (kiitos Miskan ex-tyttöystävälle Aurille, joka kanniskeli tontille paljon kukkia ja lahjoja Miskan treffitavoitteen toteutumisen jälkeen). Ainakin on kätevää kun useampi logiikkaopiskelija pääsee harjoittamaan taitoa yhtä aikaa, aiemmin se oli vähän rajoitettua kun asuntolassa oli vain yksi teleskooppi ainoana logiikkavälineenä.

Pyjamat tuntuvat kuuluvan jonkinlaiseen Miron ja Ruusun loppukoerituaaliin: He lähtivät aikoinaan yliopiston alussa ensimmäisen lukukauden loppukokeeseensa pyjamat päällään, ja sama pukukoodi päti myös tässä viimeisessä loppukokeessa. Koe meni kummaltakin läpi, ja kaksikko valmistui yliopistolta kelvollisin arvosanoin, ja se oli ihan riittävä suoritus. Miran onnitellessa Ruusua säntäsi Miro jo soittamaan taksia ja noutamaan valmiiksi pakatut matkatavarat heidän huoneistaan.

Mira huomasi tarkkailevan seurustelukumppaninsa jokaista liiketta suorastaan vainoharhaisesti. Jos hän näki Aarton juttelevan jonkun naispuolisen simin kanssa oli Miran ensimmäisenä pelkona että Aarto pettäisi häntä jälleen (eikä tässä kuvassa olevan keskustelukumppanin vähäinen vaatetus varmaankaan auta..)

Jatkuva Aarton stalkkaaminen tekee vainoharhaiseksi, joten Mira päätti suunnata ajatuksensa jonnekin muualle, ja hän osti veljensä tavoin itselleen yritystontin Siniperästä. Vanhemmat sisarukset eivät oikein arvostaneet tätä nuorempien tyyliä ottaa heidän tienaamansa rahat käyttöön kun rahoja oli alunperin säästelty asuntolaremppaa varten ja nyt puolet kassasta hujahti toisten sooloprojekteihin. Miran ostaman lelu- ja lahjatavaraliike Peuhakkeen ensimmäinen asiakas oli hyväntahtoinen ja ystävällinen noita, joka sanoi aistivansa ilmassa positiivista energiaa, mikä takaisi yritykselle hyvän tulevaisuuden.


Mira ei ollut koskaan väkerrellyt leluja, joten häneltä meni tovi oppia kaikki niksit, mutta onneksi puodin sai hyvin käyntiin ostamalla leluja tukusta muilta valmistajilta. Mira voisi aloitella yritystoimintaa ja myymistä valmisleluilla ja lisätä valikoimaan pikkuhiljaa omia tuotoksiaan. Myyminen ei ollut Miran vahvuus, mutta hän yritti tehdä parhaansa miellyttääkseen asiakkaita.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa