Mikaliini, osa 22: Viimeisiä viedään

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä. 


Aikaa sitten valmistuneet Mikko ja Sirja olivat saapuneet nostalgisoimaan ensitapaamistaan asuntolan käytäville. Huoneellensa suuntaava Miiko joutui kuuntelemaan kaksikon keskustelua kulkiessaan ohi.
"Ensisuudelmamme tapahtui tarkalleen tässä", Mikko tiedotti.
"Miten voit muistaa niin tarkkaan? Älä vain sano että olet piirtänyt jonkin merkin lattiaan?" Sirja naureskeli vilkuillen kengänkärkiään vihjeen toivossa.
"Se vain oli niin hieno hetki etten ole unohtanut pienintäkään yksityiskohtaa", Mikko vastasi.


Teininä kaikenlaista vastuuta ja velvollisuuksia pakoillut Mio on todella ryhdistäytynyt yliopistolla. Hän opiskeli ensimmäisen vuoden aikana niin ahkerasti, että ensimmäisen lukukauden arvosanojen keskiarvo oli 5. Mammonaa tavoitteleva Mio havitteli arvosanojen perusteella jaettavia apurahoja, ja tietysti hän tiedosti ahkeran opiskelun auttavan myöhemmin työelämässä etenemisessä.

Tunnollisen opiskeljan maineen omaava Mira oli sen sijaan saanut taistella pitääkseen arvosanansa kiitettävissä lukemissa viimeisen puolen vuoden aikana. Hän sai vaivoin työnnettyä Aarton ja Miian aiheuttaman mielipahan syrjään tenttikirjojen tieltä, mutta kun opiskeluun kunnolla uppoutui saattoi Mira hetkeksi sysätä syrjään ikävät ihmissuhdeongelmansa. Hän ei todellakaan tiennyt, miten aikoisi toimia Aarton kanssa. Mies pahoitteli käytöstään, mutta Mira pelkäsi tämän karkaavan taas Miian luo heti kun siihen tulisi tilaisuus. Mio ei tiennyt siskojensa ja Aarton välillä tapahtuneesta välikohtauksesta, mutta hän oli huomannut ettei Miran ja Aarton välit olleet ennallaan. Mira ei kuitenkaan suostunut puhumaan asiasta veljelleen ja väitti kaiken olevan kunnossa.

Kun Mira ei suostunut kertomaan mitä oli meneillään, päätti Mio kääntyä Aarton puoleen. Aartoa ihmetytti kun hän huomasi Mion laskevan ruokalautasensa hänen viereensä baaritiskipaikalle, sillä Aarto ei ollut kovinkaan läheinen tyttöystävänsä veljien kanssa. Katsaus Mion kasvoilla olevaan tuimaan ilmeeseen paljasti kuitenkin ettei toisella ollut mitään hyvää sanottavaa, ja Aarto pitikin katseensa ruokalautasessaan Mion tentatessa mitä oikein oli tekeillä. Aarto yritti kierrellä kysymyksiä ja sanoi etteivät hänen ja Miran asiat kuuluneet muille.
"En aio katsella sivusta kun romutat siskoni elämän. Joko korjaat teidän välejä hiertävän riidan - mitä asia sitten koskeekaan - tai lähdet Miran elämästä jotta hän voi siirtyä eteenpäin", Mio lateli sääntöjä.

Neljä vuotta oli viimein tullut täyteen ja Miikon opinnot alkoivat olla loppusuoralla viimeistä loppukoetta myöten. Valmistuttuaan Miiko ei paljoa aikaillut vaan pakkasi vähät tavaransa ja hyppäsi taksin kyytiin valmiina kohti aikuisuuden mukanaan tuomia uusia haasteita. Toivottavasti uusi ikävaihe avautuisi Miikolle paremmin kuin teini-ikä tai yliopistossa vietetyt vuodet ja Miiko pääsisi kerrankin näyttämään maailmalle taitonsa ja loistamaan siinä mitä tekee!

Parisuhdekriisistään huolimatta Miralla oli aikaa luoda ystävyyssuhteita uusiin tuttavuuksiin. Tanssahdellessaan Bailuvaaran osakuntaan kuuluvan Monikan kanssa punapää kysäisi yllättäen olisiko Miralla kiinnostusta liittyä heidän osakuntaansa. Monika oli pannut merkille Miran ystävällisyyden ja oli sitä mieltä että tästä tulisi hyvä lisä Bailuvaaran porukkaan. Tarjous oli kieltämättä houkutteleva, sillä muutto osakuntatalolle toisi hänellä kaivattua etäisyyttä Aartosta ja heidän välejään hiertävistä ongelmista. Mira kuitenkin kieltäytyi, sillä valmistuminen ei ollut enää kaukana eikä tässä vaiheessa olisi enää järkeä roudata kamoja toiseen paikaan.

Valmistuminen oli tosiaan lähellä, se oli enää viimeisestä loppukokeesta kiinni. Hölkätessään yliopistorakennusta kohti Mira kuuli takaansa askelia, ja vilkaistuaan taakseen hän kiihdytti vauhtia entisestään tajuttuaan Aarton seuraavan häntä.
"Odota nyt vähän! Emmekö voisi kävellä yhtä matkaa loppukokeeseen?" Aarto läähätti Miran niskan takana. Oli vähän noloa ettei hän meinannut pärjätä armeijan kuntotestien jälkeen tyttöystävälleen juoksukilvassa.
"Kävele sinä vaan, minulla on kiire", Mira tokaisi kiristäen tahtiaan.
"Mira, ihan oikeasti. Eikö voitaisi jutella?" Aarto aneli. Mira puristi kätensä nyrkkiin ja ripeytti askeleitaan entisestään.

Kokeen jälkeen Mira marssi suoraan puhelimelle aikeenaan soittaa taksikyyti ja häipyä kampukselta. Juuri kun nainen oli tarttumassa luuriin hän kuuli Aarton kutsuvan häntä. Pitikö sen typerän miehen juosta koko ajan hänen perässään! Mira kääntyi ja oli valmiina ajamaan Aarton pois luotaan, mutta hänen yllätyksekseen Aarto polvistui hänen eteensä.
"Olen pahoillani että petin luottamuksesi, vieläpä kahdesti, sillä rakastan todella sinua. Ota sormus vastaan ja anna minulle vielä viimeinen mahdollisuus", Aarto aneli. Mira tuijotti miestä tovin osaamatta vastata tälle mitään. Äsken hän oli ollut valmis ryntäämään taksiin ja jättämään petturimiehen taakseen, mutta yllätyskosinta oli saanut hänen päänsä aivan pyörälle.

Aarto tuijotti silmä kovana Miran kasvoja etsiäkseen naisen ilmeistä vihjeitä siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Vaihtoehtoja tovin punnittuaan Mira nosti lopulta rasiassa kiiltelevän kauniin timanttisormuksen hyppysiinsä ja pujotti sen sormeensa. Mira halusi uskoa että Aarto olisi tällä kertaa tosissaan, ja kihlasormus oli siitä vakuuttava todiste: Se oli lupaus avioliitosta ja yhteisestä loppuelämästä. Ei Aarto häntä kosisi jos nainen ei tälle mitään merkitsisi.


"Eikö sinun pitänyt soittaa taksi kotimatkaa varten..?" Aarto kummasteli kun Mira jätti puhelimen luurin paikoillen ja kaivoi matkalaukkuun pakkaamansa bikinit esiin. Mira ei vastannut Aarton kysymykseen vaan vaihtoi uikkarit ylleen ja kehotti Aartoa tekemään samoin ja liittymään hänen seuraansa. Aarto ymmärsi vihjeen, ja pian altaassa loiskui vesi muutenkin kuin pelkkien poreiden takia.

Miran ja Aarton kerättyä kamppeensa jäi Mio Mikaliinien sisaruskymmeniköstä viimeisenä kampukselle. Aluksi Miran ja tämän poikaystävän lähtö jätti Miolle hieman orvon olon, sillä pariskunta oli majaillut hänen asuntolahuoneensa kummallakin puolella, ja nyt naapurihuoneet olivat jääneet kokonaan asumattomiksi.


Mio ei kuitenkaan syrjäytynyt täysin vaan meni rohkeasti uusien simien puheille. Asuntolan taukotilassa pääsi tutustumaan muihin simeihin tai sitten Mio saattoi nykäistä kiinnostavanoloista ohikulkijaa hihasta ja testata meneekö juttu tervehtimisen jälkeen vielä pidemmälle. Eipä Mio osannutkaan aavistaa, että ruokalassa tapaamastaan asuntolatoverista tuli hänelle myöhemmin hyvä ystävä.

Opiskeluun keskittyminen kävi huomattavasti helpommin kun asuntolassa oli vähemmän väkeä. Saattoihan korviin toisinaan kantautua ärsyttäviä huutosakkityttöjen ja maskottien kannustushuutoja, mutta jos totta puhutaan oli Mikaliinien innokas musisointiharrastus ollut aina asuntolan suurin melunaihe räppiklubin kokoonnuttua aulaan tai jonkun aloittaessa kitaran soiton myöhään illalla. Mion teatteritaiteen opinnot etenivät hyvin ja arvosanat pysyivät huipussaan ahkeran opiskelun myötä.

Mio jäi kerran aterioinninsa päätteeksi "viihdyttämään" Stella-kokkia räppiesityksellä, mutta ilmeestä päätellen Stella ei tunnu pahemmin nuorison räppimusiikista perustavan, vanhus parka. Sivusilmällä Mio huomasi saaneensa Stellan lisäksi muutakin yleisöä. Miolle tuntematon tyttö seurasi esitystä paljon kokkia innokkaammin ja heilutteli kättään laulun tahdissa. Mio ei voinut olla miettimättä oliko tyttö hänestä kiinnostunut, sillä yleensä hänen esityksensä eivät juuri keränneet katsojia.

Myöhemmin Mio näki tuon saman tytön uudelleen hengaamassa asuntolassa. Mio kipaisi nopeasti asettelemaan hiuksiaan miestenvessan peilin edessä ja marssi sitten reippaasti keskenään rupattelevia tyttöjä kohti.
"Moi tytöt", Mio morjensti ja veti kasvoilleen flirttailevaan virneeseen. Tytöt katsahtivat Mioa nopeasti ennen kuin tarttuivat toisiaan kädestä kiinni ja lähtivät kikatellen kulkemaan pois paikalta. Mio taisikin tulkita ihailijansa kiinnostuksen vähän väärin...


Ammattitanssijan urasta haaveileva Mio harjoitteli balettitangon äärellä päivittäin piruettejaan, mutta sen lisäksi hän piti kunnostaan huolta myös joogaamalla. Hyvän notkeutensa ansiosta hän kykenisi sitten venymään mitä erikoisimpiin tanssiasentoihin. Magneilyhytkyttimellä treenaaminenkaan ei olisi varmaan pahitteeksi, siinä kieppuessa saisi harjoiteltua vastustamaan pahoinvointia ja auttamaan tasapainossa pysymistä pitkän piruettipyörteen jälkeen.

Niin tuli neljä vuotta täyteen opintoja Mioltakin, ja miekkonen teki loppusiivousta asuntolahuoneessaan. Kerätessään lipastossa säilössä olleita vaatteita laukkuunsa Mio katsahti hyllyn päällä olevia kukka-asetelmia, jotka olivat olleet siinä siitä asti kun Mikko oli aikoinaan asunut samassa huoneessa. Mio päätti jättää kukat seuraavan asukkaan iloksi. Rumpujen roudaaminenkaan ei houkutellut Mioa, sillä hän saisi ylläpidettyä harrastustaan tanssimalla.

Ja näin saatiin viimein kaikki Mikaliinit pois yliopistolta! Tahti vähän kiihtyi loppua kohden, aina ei vaan tunnu tulevan kuvitukselle tarvetta (oikeesti unohdan asian välillä kun mitään jännää ei tapahdu). Sitten vielä loput soolo-osat julki niin aletaan päästä lähemmäs perijän valintaa, hihii. .-)

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa