Edellinen Mikosta kertova osa jäi jännään paikkaan kun Mikko ja Sirja kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa eron jälkeen, ja nyt nähdään mitä siitä seurasi! Aluksi kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa, mutta loppujen lopuksi kaksikko sai keskusteltua ihan sopuisissa merkeissä, ja kummallekin jäi hyvä fiilis siitä että erokaunat eivät olleet lopullisesti pilanneet heidän ystävyyttään. Paikalle sattuneet Sirjan rakastetut Pekko ja Markokin vaikuttavat ilahtuneen Sirjan näkemisestä. .-D
Mirja muutti yliopistolta valmistuttuaan isänsä luokse asumaan, ja Mikko ei valitellut saadessaan seuraa tyhjältä tuntuneeseen kotiin. Ikävä flunssa-tauti lähti kuitenkin kiertämään vuokra-asunnon asukkaissa, ja niin Mikko kuin Mirjakin pääsivät köhimään.
Ompelua yliopistolla kokeillut Mirja halusi ompelukoneen myös omaan kotiinsa, ja vanhan lastenhuoneen työpöytä sai siirtyä tavaraluetteloon ompelukoneen tieltä. Satunnainen ohikulkija lupasi järjestää Mikolle sokkotreffiseuraa, minkä seurauksena Mikko päätyi treffeille Sivi-nimisen poliisinaisen kanssa. Sirja sattui jälleen kulkemaan laama-asussaan ohi eikä voinut olla kiinnittämättä käsikkäin olevaan kaksikkoon huomiota. Tuntui oudolta nähdä Mikko toisen naisen kanssa, mutta kaipa Mikolla oli yhtälailla oikeus tapailla muita niin kuin Sirjakin teki. Treffeillä oli ihan mukavaa, mutta Sivi ei ottanut toistamiseen Mikkoon yhteyttä, sillä hän oli huomannut miten Mikko oli vilkuillut eksänsä perään eikä hän halunnut olla mikään korvike, eikä Mikkokaan oikeastaan osannut ajatella kainaloonsa ketään muuta kuin Sirjan.
Mirja halusi esitellä poikaystävänsä vanhemmilleen, joten Hemanni ja Sirja kutsuttiin kylään, minkä seurauksena tontille saatiin kaksi laamaa, hauska miten huutosakkikumppanit kulkevat suvussa. .-D Makuuhuoneen puolelle siirryttäessä Hermanni luopui kuitenkin naamiostaan, ja Mirjan ehdottaessa yhteisen yön päätteeksi miehelle yhteenmuuttoa oli Hermanni heti juonessa mukana.
Mirjaa jännitti aluksi miten isä suhtautuisi hänen laamapoikaystäväänsä jos se toisi papan mieleen Sirjan, mutta Mirjan yllätykseksi Mikko ja Hermanni olivat jo valmiiksi bestiksiä, ilmeisesti Mikko oli omina opiskeluaikoinaan kaveerannut saman laaman kanssa. Mikko harmitteli kun ei päässyt flunssan kourissa käymään vaatekauppapuodillaan, jolloin Hermanni ilmoittautui vapaaehtoiseksi käväisemään pitämässä yritystä auki. Hermanni tekikin mallikasta työtä ja oli monien asiakkaiden suosiossa vaikka olikin vasta aloittelija. Juuri kun Mirja onnistui löytämään töitä lääketieteiden parista havaitsi nainen olevansa raskaana. Hermanni innostui uutisista, sillä mies toivoo kolmen lapsensa valmistuvan yliopistosta.
Mirja ei antanut raskauden estää hänen lupaavaa uraputkeaan, joten töissä käytiin alati kasvavasta vauvamahasta huolimatta. Hermanni vietti sen sijaan päiviä kotosalla, ja tämä ruuanlaitosta kiinnostununeen miehen saattoi usein löytää Mikon vanhan suklaakoneen ääreltä. Vaikka Hermannilla ei työtä ollutkaan ansaitsi hän hieman käteistä toimittamalla tekemiään suklaarasioita myyntiin. Mikon ja Sirjan välit lämpenevät entisestään kun suudelmia vaihdetaan tervehtimisen yhteydessä..! Mikko yritti suostutella Sirjaa palaamaan, mutta Sirja torjui ehdotuksen, sillä hänestä ei olisi Mikon toivomaan vakituiseen parisuhteeseen. Heti kun Mikko palasi kaupalleen sattui pieni ongelmatilanne asiakkaan sytyttäessä grillin liekkeihin, ja asikkaiden kauhistellessa tapahtumia menetettiin varmaan kaikki Hermannin ansaitsemat asiakasuskollisuustähdet, höhh!
Mikon unirytmi heittelehti, sillä pappa innostui toisinaan pitämään vaatekauppaansa auki jopa yli vuorokauden putkeen. Haave viidestä huipputason yrityksestä alkoi tuntua saavuttamattomalta, sillä hän oli junnannut iäisyyden paikoillaan nykyisen kauppansa kanssa. Mirjan ja Hermannin parisuhde kukoisti, ja esikoistyttö Hermiinan syntymä ilahdutti koko perhettä. Hermiinalla on äitinsä tapaan ruskeat silmät, ja musta hiusväri periytyi puolestaan isältä, kiva saada tänne Mikaliinien brunettipainotteiseen sukuun vaihteeksi muitakin hiusvärejä!
Vaikka Mirja olikin uranainen henkeen ja vereen kantoi hän kortensa ketoon myös pikkuisen Hermiinan hoivaamisessa. Työn ja perhe-elämän välillä tasapainottelu oli helppoa, sillä taitopisteensä maksimoineen naisen ei tarvinnut opiskella työpäivän jälkeen ja kaiken ajan saattoi käyttää perheen kanssa olemiseen. Hermanni hääri puolestaan täyspäiväisenä koti-iskänä ja piti huolen kokkauspuolesta harrastusintonsa johdosta. Yhtäkkiä vuokra-isänsä päätti lopettaa bugaamisensa ja saapui korjaamaan astianpesukonetta, mitä Sirja oli joskus iäisyys sitten pyytänyt (muistelen hänen odottaneen silloin Sippoa, joten kyllä, siitä on piiitkä aika, sentään bugiukkeli osasi korjata itsensä. .-D)
Pian Hermanni alkoi vihjailla seuraavan lapsen hankkimisesta. Aikataulu oli ehkä hivenen hätiköity Mirjan makuun, mutta koska Hermiinan kanssa kaikki oli tähän asti sujunut hyvin päätti nainen suostua ehdotukseen. Hermiinasta puheen ollen tyttönen kasvoi taaperoikään ja näytää ihan kuvankauniilta posliininukelta tuossa sinisessä leningissään, kattokaa nyt tuota neljättä kuvaa tuitui. <3
Mirja koki velvollisuudekseen osallistua tyttärensä opettamiseen, mutta puheopetus ei tuottanut oikein tulosta ja koko homma meni mököttämiseksi. Suklaakoneen ääressä puuhasteleva Hermanni yritti ehdottaa että opetustuokiota voisi jatkaa aamulla, mihin Mirja tiuskaisi takaisin haluavansa hoitaa homman nyt. Seuraava vauva alkoi pian ilmoitella tulostaan, ja raskaus laittoi Mirjan pasmat täysin sekaisin ja Mirja matkasi mm. töihin alusvaatteisillaan. Erikoinen työasu saattoi tosin paljastua hyväksi valinnaksi, sillä Mirja ylennettiin sairaalaan johtajaksi! Astellessaan ulos limusiinikyydistään ohikulkijoiden päät kääntyivät tuijottelemaan vähäpukeista naista. Mirja asteli reippaasti miekkosten juttusille, sillä hänen uudeksi elämäntavoitteekseen oli arpoutunut 20 simin kanssa pelehtiminen, hui.
"Tuo asu pukee sinua hyvin!" Ex-laama Hermanni ihasteli naapurin Sirkun laama-aiheista työasua. .-D Hermiina-taaperon lapsuus oli täyttä iloa, sillä hänen ympärillään oli paljon välittäviä simejä, ja vanhempien lisäksi tietysti myös ukki-Mikko osallistui Hermiinan hoivaamiseen. Välillä naapurin lapsenlapsikuumetta poteva Mirkakin tuli lievittämään oireitaan viettämällä aikaa veljensä lapsenlapsen kanssa.
Mirja oli tullut hakemaan naapuriin karannutta koiraa kotiin, kun synnytyssupistukset alkoivat poltella hänen kehossaa siihen malliin että vauva syntyisi heti siihen paikkaan! Onni vanhempineen säntäsi seuraamaan tilannetta, ja pian Mirjan perheeseen syntyi toinen tyttävauva, joka sai nimekseen Miina. Arki ei juurikaan vaikeutunut kahden pikkuisen kanssa puuhatessa, sillä auttavia käsipareja oli sen verran paikalla että joku ehti aina hätiin kun jompikumpi vauva alkoi inistä. Ei aikaakaan kun Hermiina kasvoikin jo lapseksi, ja isänsä tapaan ruuanlaittoharrastuksesta innostunut tyttö ihaili kovasti ukin suklaakonetta.
Välillä Mirja pakeni vauvaperheen arkea kodin seinien ulkopuolelle tapaillen muita miehiä. Enää ei tarvinnut empiä tekisikö lähempää tuttavuutta yliopisto-tuttava Joonatanin kanssa kun uusi elämäntavoite antoi siihen hyvän syyn. Alakerran naapuripappa Mikael katseli touhua vähän huolestuneena, sillä hän tiesi myös tyttärensä Karoliinan tapailevan Joonatania. Mirja ilmoittautui jopa vapaaehtoiseksi tekemään muutaman vuoron isänsä kaupalla - työnteko jäi tosin toissijaiseksi Mirjan hissileikkien ja miesasikkaisiin tutustumisen ollessa naisen pääprioriteetti.
Kolmas raskaus palautti Mirjan kuitenkin takaisin maanpinnalle, hänen täytyisi nyt olla kotona perheen kanssa eikä juosta jokaisen ohi kulkevan miehen perässä. Hermiina oli perushyvä koulussa ja luki tunnollisesti läksynsä vaikka ihan aina oppikirjoihin tarttuminen ei olisi maistunutkaan. Miina-vauveli saavutti taapero-iän ja on kovasti isosiskonsa näköinen!
Mikon elinpalkki alkaa olla loppupäässä (nyyh) joten koitti tavaraluettelon tyhjennyksen aika. Mirja oli vähän ymmällään mitä tekisi kaikilla isän savitöillä. Hermanni ei ollut vieläkään kokenut työn hankkimista aiheelliseksi, sillä olisi hyvä että yksi talouden simeistä pystyisi olemaan jatkuvasti kotosalla pitämällä paikat puhtaina ja katsomalla lasten perään. Tekemistä tulisikin ekstrapaljon, sillä Mirja synnytti yllättäen kaksoset! Jälleen tuli tyttöjä molemmista, ja kumpanenkin on perinyt sen tutun mustat hiukset & ruskeat silmät -yhdistelmän. Kaksostytöt nimettiin Hennaksi ja Millaksi, ja tilanpuutteen vuoksi heille sijoitettiin kehdot keittiöön, mutta oli selvää ettei näin pienessä talossa mahduttaisi asumaan sitten kun kaksoset kasvaisivat kouluikään.
Mikko-papan aika tuli viimein täyteen, ja Viikatemies saapui noutamaan hänet. Mikon kuolema vaikutti erittäin raskaasti koko perheeseen, sillä kaikki olivat olleet erittäin läheisiä tämän kanssa. Alamäki alkoi, sillä käsittelemätön suru aiheutti muitakin ongelmia. Hermiina ei enää pärjännyt koulussa ja ahdas asumisjärjestelmä aiheutti riitoja Mirjan ja Hermannin välille: Hermannin mielestä heidän pitäisi muuttaa suurempaan taloon, mutta Mirja halusi pysyä lapsuudenkodissaan. Lopulta Hermanni sitten tokaisi että hän lähtisi vaikka yksin, ja lopulta kävikin niin että Hermanni muutti muualle ottaen mukaansa Hermiinan ja Hennan, joten Mirjan huomaan jäivät Miina ja Milla. Myös koirat jaettiin: Nelkku lähti Hermannin porukan matkaan ja vanha Kunkutar sai jäädä viettämään viimeisiä elinvuosiaan tuttuun ympäristöön.
Yksinhuoltajaäidin elämässä oli haasteensa, mutta Mirja pärjäsi ihan hyvin. Hän päätti jäädä pois töistä ja käyttää aiemmin tienaamiaan lomapäiviä voidaakseen viettää päivät kotona tyttöjen kanssa. Huusholli ei ehkä ollut niin tiptopkunnossa kuin Hermannin hoitaessa siivouksen ja ruuanlaiton, mutta Mirja vakuutteli pärjäävänsä. Olihan siinä pinna kireällä kun kehdossaan köllivä Milla purskahti itkuun juuri kun Mirja oli ollut aikaissa istua alas syömään, mutta siinä tilanteessa oli vain hyväksyttävä se että lapset menivät edelle ja hän söisi munakkaansa sitten jälkikäteen jäähtyneenä. Pientä piristystä arkeen toivat tontin ohi kuljeskelevat komeat miekkoset. Vaikka Mirja ja Hermanni asuivatkin nyt eri kattojen alla, eivät he olleet keskustelleet parisuhteensa jatkosta. Toisaalta he eivät olleet koskaan edes kihlautuneet, joten sormus ei ollut Mirjaa estelemässä.
Mirja kävi Hermannin luona säännöllisesti tapaamassa toisia lapsiaan Hermiinaa ja Miinaa. Hermanni oli vähillä varoillaan muuttanut vuokra-asuntoon joka ei ollut paljoakaan Mirjan kotia suurempi, mutta juuri sopiva asumus kolmihenkiselle perheelle. Koska Hermanni ja Hermiina olivat olleet suklaakoneesta niin innoissaan oli Mirja pättänyt lahjoittaa masiinan heidän käyttöönsä. Päällisin puolin kaikki vaikutti olevan hyvin Mirjan ja Hermannin välillä, ja toisen kaksostytön Millan synttäreitä juhlittiin hilpeissä merkeissä.
Kynttilöiden puhaltamisen jälkeen ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja pariskunta alkoi kiistellä asumismuodoista ja lasten hoitamisesta. Hermiina kuuli vanhempiensa vihaisen keskustelun ja juoksi kyyneleitä pidätellen ulos asunnosta rappukäytävään suremaan.
"Isi, miksi äiti ei jäänyt syömään kakkua?" Hermiina tiedusteli samalla kun Hermanni opetti juuri kasvanutta Millaa puhumaan.
"Hänellä oli kiire kotiin kasvattamaan Hennaa", Hermanni perusteli.
"Miksi me ei menty mukaan? Miksei voitaisi taas asua koko perhe yhdessä samassa talossa?" Hermiina jatkoi kyselyään, mutta Hermannilla ei ollut vastauksia näihin tyttärensä kysymyksiin. Hiljaisuuden rikkoi Millan hilpeä huudahdus, hän oli oppinut lausumaan sanan syöttötuoli!
"Minnä ishtun syöttötuolissa", Milla jokelsi seuraavana aamuna Hermannin tarjoillessa tytölle aamupuuroa.
"Niin tosiaan istut", Hermanni hymyili. Oli kurjaa olla erossa muusta perheestä, mutta sentään kaksi hänen lapsistaan oli läsnä.
Mirja kiirehti tosiaan takaisin omaan kotiinsa, ja sinä iltana kynttilöitä puhalleltiin oikein kaksin kappalein kummankin Miinan ja Millan siirtyessä yhden ikävaiheen eteenpäin: Millasta kasvoi hivenen poikamainen nuori koululainen, ja Milla näyttää polkkatukkineen tismalleen samalta kuin neljä muuta sisarustaan taaperoiässä. Miina toivoi kovasti koiranpentua synttärilahjaksi ja Mirja suostui lopulta ajatukseen, sillä Kunkutar oli jo vanha ja taloudessa haluttaisi kuulla nelijalkaisten otusten tassuttelua jatkossakin. Koiranpentu sai nimekseen Lahja, mikä olikin osuvaa, sillä Miinan synttärilahjaksihan se hankittiin.
Miina joutui viettämään paljon aikaa itsekseen Mirjan keskittyessä nuorimmaisen Millan opettamiseen. Miina muisti taaperoajoiltaan etäisesti olkkarissa olleen suklaakoneen, mutta kun se oli annettu pois kaivoi Mirja esille muita urapalkintoja ja toivoi tytön kiinnostuvan niistä. Lääkärin työpöytä oli lapselle kuitenkin liian monimutkainen, ja puheen harjoittelemisen sijaan Miinasta oli hauskempi röyhtäillä mikrofoniin. Miina tykkäsi kuitenkin pyytää oppeja eri taitoihin naapurin Onnilta, sillä tämä kaikki taidot maksimoinut sim tuntui tietävän aivan kaiken! Oppimisen ohessa kaksikko myös ystävystyi keskenään. Kunkutar oli tosiaan jo vanha, ja oli Miinalle suuri järkytys kun Viikatemies tuli noutamaan hänen koirakaveriaan. .-(
Rento viikonloppuaamu perheen kesken: Miina katselee telkkarista lastenohjelmia samalla kun Mirja avustaa Millaa ottamaan ensiaskeleita. Jostain syystä myös vuokraisäntä ja naapurin Pekko olivat kutsuneet itsensä kylään. Keskellä yötä heräilevä taaperoikäinen pikkusisko oli Miinasta ärsyttävä huonetoveri. Mirjaa hymyilytti toisen manailuja kuunnellessa, sillä hän oli aikoinaan itse ollut ihan samanlainen valittaja joutuessaan jakamaan huoneen pikkuveljensä Sipon kanssa. Mirja kuitenkin lohdutti Miinaa ja selitti öistä tulevan helpompia sitten kun Milla kasvaisi - mikä tapahtuukin heti seuraavassa kuvassa! Juhlallisuuksien jälkeen Mirja halusi päästä vähän tuulettumaan, joten hän laittautui pitkästä aikaa ja soitti lastenhoitajan katsomaan pikkuisten perään.
"Käyttäytykäähän sitten kunnolla!" Mirja muistutteli lapsia ovella seisoskellessaan.
"No joo joo", Miina tokaisi takaisin.
"Miksi sinä tiuskit äidille?" Milla ihmetteli. Miina esitti ettei kuullut kysymystä keskittyessään lukemiseen. Miinalla oli omat epäilyksensä äidin ulos lähtemisestä, sillä tyttö oli nähnyt kerran äidin flirttailevan jollekin muulle miehelle kuin isille. Moisia paljastuksia ei ollut kuitenkaan sopivaa kertoa nuoremmalle, ei tämä ymmärtäisi. Mirja pistäytyi isänsä yrityksellä, jonka Mikko oli kuollessaan testamentannutkin Hermannille, mistä Mirja oli vähän käärmeissään.
"Tämä yrittäjyys ei ole oikein minun juttuni, sillä haluaisin keskittyä perhe-elämään ja viettää aikaa lasten kanssa. Sopisiko jos sinä ottaisit vastuun tästä vaatekaupasta?" Hermanni ehdotti. Tämä oli juuri sitä mitä Mirja oli toivonutkin, mutta hän ei aikoisi suostua mihinkään armopaloihin.
"Ei, isäni testamenttasi kaupan sinulle. Sitä paitsi täytyyhän sinulla olla jokin tulonlähde", Mirja huomautti.
"Entäpä jos myisin kaupan sinulle? Tasokas yritys on 88 000 simoleonin arvoinen, joten tulisin hyvin toimeen niillä rahoilla ja sinä saisit pitää ylpeytesi", Hermanni huomautti.
"Kiinni veti!" Mirja huudahti heti ja riuhtaisi miehen käden lyödäkseen sopimuksen lukkoon.
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti