Mirkalla ja Pekolla oli kovat odotukset Onnin yliopistolta valmistumisen suhteen: Pekko tietenkin toivoi pojaltaan huippuarvosanoja, ja Mirka puolestaan haaveili Onnin menevän heti naimisiin ja muuttavan tilavaan omakotitaloon, jonne vanha pariskunta voisi muuttaa odottelemaan ensimmäisien lapsenlapsien syntymää. Pekon toiveen osalta kaikki sujui suunnitellusti, mutta Mirka joutui vääntämän tekohymyn kasvoilleen Onnin ilmoittaessa muuttavan vanhempiensa luokse ainakin aluksi.
"Minua ei edes haittaa jakaa samaa huonetta nuoremman siskoni kanssa", Onni vakuutteli. Sirkun puolesta Onni sai omia koko lastenhuoneen, sillä kummituksia pelkäävä teini ei kyennyt öisin nukkumaan Queen ihQ:in haamuillessa ja säikytellessä tyttöä ilmestyessään odottamatta seinän läpi. Nuorimmat "tämän hetken Mikaliinit" Sirkku ja Maarit viettivät edelleen tiiviisti aikaa yhdessä. Ystävykset olivat olleet lapsesta asti erottamattomat.
"Pyydätkö jotain poikaa treffeille?" Onni kiusoitteli puhelimen luuria hiplaavaa siskoaan.
"No en höhlä! Kutsuin Sippo-serkun kylään", Sirkku tokaisi. Pian Sippo saapuikin, ja Sirkku riensi halaamaan ystäväänsä. Tuntui vähän orvolta nyt kun naapurissa asustanut kaveri oli muuttanut opintojen perässä kampukselle eikä näkeminen onnistunut joka päivä. Onni taitaa itse olla treffien perään, sillä hän päätyi pyytämään ennustajaeukolta apua unelmien seuralaisen löytämiseen. Kristallipallosta heijastui Ruut-noidan vihreät kasvot ja hetkessä nainen oli pöllähtänyt Onnin eteen. Onnia kiehtoi seuralaisensa mystiset taikavoimat, joten hän ei antanut Ruutin iäkkyyden olla esteenä tapailulle (vaikka tässä kärsii jälleen Mirkan lapsenlapsihaaveet, äh).
Ruutin taikavoimat kiehtoivat Onnia sen verran paljon että hän päätti pyytää noitaa opettamaan taikuuden salat hänellekin, ja nyt meillä on sitten noitapariskunta. Voimien jakaminen tuntui yhdistävän kaksikkoa entisestään, ja iltaan mennessä suhde oli syventynyt jo niin paljon että Onni päätyi kosimaan Ruutia. Hääpäivää ei sentää lyöty vielä siltä seisomalta lukkoon.
Herttuatar toimitti jälleen yhden pentueen, ja Kolkku ja Nelkku syntyivät. Ruutin taikalemmikki saapui innoissaan tervehtimään uusia tulokkaita. Onni oli huolissaan vanhempiensa jaksamisesta, joten hän päätti palkata talouteen hovimestarin laittamaan ruokaa ja siivoamaan. Mirka ja Pekko eivät kuitenkaan olleet kovin vakuuttuneita, sillä hyvin he olivat tähänkin asti pärjänneet kotiaskareissa ja Pietari-pappa saikin yleensä seisoskella toimettomana ilman tekemistä. Sirkkukaan ei arvostanut kun hovimestari tuli hengaamaan vessaan tytön ollessa kylvyssä.
Lisää outoja kylpykuvia... En edes tiedä mitä tässä tapahtuu, jotenkin Pekko ja Mirka menivät samaan aikaan kylpyyn vaikka ammeita oli vain yksi. .-D Yliopistolla ystävystyneet serkukset Onni ja Mirja olivat edelleen hyviä ystävyksiä ja pistäytyivät toisinaan vierailulle toistensa luona, se kun kävi pienellä vaivalla kun tarvitsi kulkea vain yhdet rappuset päästäkseen naapuriin. Päivät Onni vietti nenä tiukasti kiinni Ruutin lainaamassa loitsukirjassa, mutta öisin kaikki aika kului teleskoopilla tähtitaivasta tutkaillen (kyllä, tavoittelen alienvauvaa Onnille! .-D)
Talossa alkaa olla koiria ruuhkaksi asti kun kaikille ei tahdo löytyä omaa kotia, Ykä ja Toka ovat etsineet uutta omistajaa jo kauan ja oikeastaan perheenjäsenet olivat kiintyneet näihin jo sen verran ettei heistä edes olisi raaskinut luopuakaan. Toka-koira onnistuttiin lopulta tarjoamaan Eljakselle, ja kun Kolkku ja Nelkku kasvoivat oli alakerran Hermiina-taapero siihen niin kiintynyt että lurppakorvainen Nelkku annettiin naapuriin.
Onnin tiedetyö lähti hyvin käyntiin heti kun työpaikka irtosi. Työtakkikin sopii loistavasti yhteen tumman hatun kanssa! Siirtymäloitsu on kätevä kun asuu neljännessä kerroksessa, ja Onni säikytteli tahattomasti (ja ehkä välillä myös tahallaan) muita perheenjäseniä ilmestyessään tyhjästä näiden taakse. Herttua ja Kunkku alkoivat olla jo eläkeiässä, joten Mirka päätti nimetä uuden lellikoiransa Ykän uudeksi koiraperijäksi jatkamaan pentuilua. Ykän vaimoksi adoptoitiin musta Linda-koira. Ja jos en ihan väärin muista annettiin Kolkku-koira tuossa pöydän ääressä istuskelevalle Taavetille.
Onni yritti jatkaa vanhempiensa kukka-ansiomerkkiharrastusta, mutta taiteelliset kimpun sidonta ja saviastioiden tekeminen ei oikein ollut hänen juttunsa. Kun Onni sattui olemaan yksin kotona hänellä olikin tapana sijoittaa noidanpata keskelle olohuonetta ja valmistaa sillä erilaisiin loitsuihin vaadittavia ainesosia. Pekon kukkakaupalla menee lujaa, ja kysyntä oli niin suurta ettei Pekko meinannut pysyä hyllyjen täytössä perässä vaikka tavaraluettelo täynnä kukkakimppuja olikin. Vanhus-raukoilla on mukavuus aina kovilla ansiomerkkejä hankkiessa, joten Pekon ei auttanut muu kuin vetelehtiä hetken aikaa sohvalla tekemättä mitään, mikä oli hirveän vaikeaa papalle joka oli nuoresta asti käyttänyt kaiken aikana taitojensa kehittämiseen eikä jouten lorvimiseen. Sirkku puolestaan pänttää vielä viimeisiä stipendipisteitä ennen yliopistolle lähtöä.
Toinen asia minkä Sirkku halusi ehtiä vielä teini-ikäisenä kokemaan oli ensisuudelma, mitä varten hän oli lämmitellyt välejään Daavid-nimisen pojan kanssa. Romantiikkatavoitteinen Sirkku ei kuitenkaan havitellut vakituista suhdetta, kunhan keräsi nuoruuten kuuluvia kokemuksia. Monen puhelun jälkeen Daavid oli viimein onnistuttu "pakkokutsumaan" kylään. Kuiskutellessaan hempeitä sanoja Daavidin korvaan poika hipaisi tytön leukaa, ja Sirkku arveli että nyt olisi oikea aika tehdä aloite, mutta valitettavasti Daavid perääntyi ja ilmoitti haluavansa edetä hitaasti. Torjuttu ensisuudelma jäi kalvamaan Sirkun mieltä, mutta onneksi Kunkku-koira tuli lohduttamaan rappukäytävässä surevaa tyttöä
Suru unohtui kuitenkin pian, sillä jo seuraavana päivänä Sirkku onnistui rohmuamaan havittelemansa ensisuudelman, ja nuoret jatkoivat siitä saman tien kiihkeämpään kaulailuun. Sirkku olisi ollut kiinnostuneempi lukemaan isoveljen loitsukirjaa kuin mekaniikka-opasta, mutta Onni ilmoitti ettei kukaan saisi kajota hänen kirjaansa. Lapsenlapsien perään haavaileva Mirka kyläili katsomassa naapurin vauvoja. Onneksi yliopistolla oleva Enni valmistuisi pian, ja Mirka ja Pekko aikoivat muuttaa tyttärensä luokse lapsenlapsien toivossa + koirasuvun jatkaminen olisi helpompaa tyhjemmässä talossa. Vanhempien muutettua pois ja Sirkun suunnattua yliopistolle Onni yritti poistaa orpoa oloa adoptoimalla uuden koiranpennun taloon jätettyjen vanhuskoirien Kunkun ja Herttuattaren lisäksi. Vaaleankellertävä pentu sai nimekseen Häkä.
Yksin asumisen hyviin puoliin kuului kuitenkin vapaat kädet sisustuksen suhteen, ja aiemmin tavaraluettelossa piilossa olleet loitsukirja ja liemipata saivat vakituisen paikan keskeltä olohuonetta. Kylään saapunut Mirka vähän kauhistelikin uutta sisustusta muttei rohjennut ääneen kritisoida, ties vaikka Onni taikoisi äitinsä ylle jonkin kurjan loitsun! Toinen koirasukupolvi vetelee viimeisiään Viikatemiehen saapuessa noutamaan vanhustuneita Elviksen ja Queen ihQin pentuja, sanokaamme hyvästit Kunkku-koiralle. .-( Päästyään tiedeuran huipulle Onni päätti lähteä tavoittelemaan uusia urakuvioita pelialan parissa. Vaikka Onni onkin taitojen maksimoinnin myötä kaikkitietävä vaati uusi ura kuitenkin laajempaa ystäväverkostoa, joten Onnin ei auttanut muu kuin tehdä tuttavuutta muihin simeihin ja erakkomies järjesti jopa tavoistaan poiketen bileitä.
Öö, onko normaalia että hovimestari istuu kokkaamisensa jälkeen pöydän ääreen syömään? Toisaalta talossa ei yleensä paljoa siivoustyötä ollut, ja suuri osa hovimestarin työajasta kului muutenkin tyhjän panttina tekemistä odotellessa, sillä yksin asuva Onni ei jättänyt paljoa sotkua jälkeensä ja jopa Häkä-koiranpentu oli yllättävän sisäsiisti. Nää työasut pukee Onnia, peliuran työhaalari näyttää yllättävän hyvältä tuon vihreän ihon kanssa! .-o Jjja jessh, iltaiset tähtien tuijottelut tuottivat viimein tulosta ja alienit tulivat kaappaamaan Onnin!
Alienkaappaus tuli hyvään paikkaan, sillä Onni oli samana päivänä saanut alennuksen ja edessä oli vapaapäiviä ja olisi tehnyt mieli huijata ja livistää tontilta tallentamatta, mutta tämän jälkeen oli suunnattava heti tallentamaan. .-D Hiljainen avaruusalus ei sentään herättänyt koko kerrostalon väkeä keskellä yötä, ainostaan Herttuatar kipitti isäntäänsä vastaan
"En syö enää ikinä juustoleipiä", Onni manasi oksentaessaan kolmatta kertaa seuraavana aamuna. Kuinkahan kauan tuo lupaus pitää juustoleipätavoitteiselta silmiltä?
Alienkaappauksen myötä Onni alkoi tehdä innoissaan tuttavuutta myös naapuruston muihin alieneihin, ties vaikka hänen tuleva lapsensa olisi näille sukua! Häkästä kuoriutui kasvun jälkeen puudeli, miksei Queen ihQiä onnistanut tälleen?! Herttuatar ja Häkä eivät tulleet oikein toimeen eikä Herttuatar olisi mielellään jakanut koppia tai puruluutaan moisen puudelin kanssa. Häkä oli kuitenkin Onnin lellikki, ja mies innostui jopa opettamaan koiralle pari temppua
Vaikka Onni oli hankkiutunut alienraskaaksi taktikoidusti aiheuttivat raskauden kehoon tuomat muutokset miehelle silti ihmeteltävää, olihan se nyt täysin eri asia kokea raskaus ihan itse kuin lukea aiheesta tietoa. Vanhan Herttuattaren päivät tulivat pian täyteen ja mummokoira siirtyi tuonpuoleiseen kumppaninsa Kunkun perässä. Hyrr, stressaa vähän pelata yhden simin taloutta jossa vilisee öisin useampiakin haamuja, jos säikytys onnistuu hengen viemään ei paikalla olisi ketään taivuttelemassa Viikatemiestä... Onneksi haamukoirat tykkäsivät ennemmin leikkiä keskenään kuin häiriköidä raskaana olevaa Onnia, joku moraalikäsitys niilläkin näyttäisi sentään olevan.
Onni kävi töissä raskaudesta huolimatta, mutta ura-asiat junnasivat pitkään paikoillaan, sillä raskauden uuvuttama Onni saapui usein töihin myöhässä jäätyään nukkumaan tai syömään vähän liian pitkäksi aikaa eikä urapalkkia saatu kohoamaan. Sentään työkavereita riittää, mahakkaat pelialan ystävykset. .-D Synnytys käynnistyi viimein, ja hetken päästä Onnin käsivarsilla lepäsi pieni vihreä alienvauva. Tyttönen sai nimekseen Oona.
Hovimestari Pietari ei oikein pärjännyt vauvan hoitamisessa, sillä isosta vihjailevasta hajupilvestä huolimatta Pietari ei tajunnut mennä vaihtamaan vaippoja vaan tyrkytti tuttipullokaupalla ruokaa Oonalle. Tai sitten hoviukkeli halusi vain vältellä ikäviä velvollisuuksia. Onni myöhästyi taas töistäkin kun hovimestari ei jostain syystä kelvannut jäämään yksin kotiin kaitsemaan Oonaa, joten Onnin piti odotella lastenhoitajan saapumista, naurettavaa... Onneksi oikein mennyt urakysymys johti Onnin pelikillan menestykseen, mistä rapsahti paikka uran huipulla pelisuunnittelijana, juhhuu! Urakuviot eivät enää kiinnostaneet Onnia, vaan seuraavaksi tämä keksi tavoitella 200 juustoleivän syömistä. En ole koskaan onnistunut kyseistä toivetta saavuttamaan kellekään, onnistaiskohan Onnia? Juustoleivät toivat mieleen raskausajan pahoinvoinnit, joten leipäpaloja tuli nieltyä varsin vakavalla naamalla, mutta eiköhän Onni vielä pääse juuston makuun. Seuraavaksi juhlitaan Oonan synttäreitä!
Oonasta kasvoi ihan sievä taapertaja, joskin kulmikkaat poskilommot antoivat hänelle hieman persoonallisemman naamataulun mutta ei se mitään! Onni odotti tyttäreltään paljon ja alkoi heti opettaa tälle kävelyn taitoja. Ainakin Oonalta näyttää tuo seisominen sujuvan! Häkä-koira oli taaperolle hieman kateellinen, sillä isännän keskittyessä alienlapseensa ei Onnilta juuri liiennyt aikaa Häkälle. Vaikka Onni onkin kirjaviisas ja kätevä käsistään pääsi yksinhuoltajan arki yllättämään ja Onni sai huomata etteivät voimat aina riittäneet kaikkeen. No mut Onni eikös se ole vaan hyvä että on nälkä, saat syödä monta juustoleipää putkeen?
"Hmm, miksi ammeessa on yhä kylpyvesi vaikka lopetin jo sinun pesemisesi?" Onni kummasteli ammeen kupliessa itsekseen vaikka siellä ei ollut ketään. Vai oliko sittenkin?
Onni leikki naapurilta saadun Tiltti-koiranpennun kanssa kun yhtäkkiä rappukäytävään ilmestyi kaksi sutta. Onnia sudet kiehtoivat, mutta pikkuinen Tiltti on parempi viedä turvaan näiden petojen lähettyviltä. Tiltti kasvoi melkein heti muuttonsa jälkeen, ja talouden koirat tulivat tosi hyvin toimeen. Niillä on selvästi jokin koiraromanssi meneillään, kattokaa nyt miten Tiltti pukkaa Häkää kuonollaan hehe. x-3 Onni huomasi vähitellen palautuvan eristyneeseen elämäntyyliinsä viettäessään isyysvapaataan kotona. Häntä ei kiinnostanut kävellä alakertaan asti jutellakseen ohikulkijoiden tai naapureiden kanssa, ja kavereiden soittopyyntöihinkin jäi vastaamatta. Taaperon hoito vei tietysti resursseja, ja Oonan päiväuniaikana Onnin teki mieli keskittyä omiin tarpeisiin ja huveihin, kuten tietokonepeleihin.
Kerran Pietaria oli sijaistamassa hovimestari Puntti, joka oli aivan hulluna Oonaan ja halusi jatkuvasti olla leikittämässä taaperoa, jopa silloin kun pikkuinen oli juuri viety kehtoon päiväunille tai kun Onni yritti saada tyttöä istumaan potalla. Oonaa ei kuitenkaan häirinnyt ympärillään oleva vihreä hajupilvi, olihan isälläkin sellainen! Oonan synttärit koittivat, ja hänen kasvonsa tasoittuivat kummasti uuden ikävaiheen myötä. Onnin teki mieli leikkiä Linda-koiran kanssa, joten hän kutsui kylään äitinsä Mirkan, ja Oona sai seuraa serkkupoika-Eerosta. Oona haaveili uudesta ystävästä, ja talvella oli kätevä luoda suhteita sukulaisiin!
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti