Mikaliini, osa 12: Teinien touhut

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Hyvää nimipäivää Mika, Mikael, Mikko, Miika ja Miska! <3


Miroa oli jäänyt vaivaamaan Ruusun kieltäytyessä aimmin hänen treffipyynnöstään, joten poika päätti puhua asiat kunnolla halki Ruusun kanssa pyytämällä tämän kylään.
"Luulin että välimmämme olisi ollut jotain", Miro sopersi ujosti vetäessään tytön halaukseen.
"Olisin kyllä mielelläni lähtenyt kanssasi ulos, mutta minulla oli töitä", Ruusu selitti kiertäessään kätensä Miron niskan taakse.

"Et siis välttelekään minua?" Miro varmisti iloisena.
"En tietenkään, minä pidän sinusta paljon", Ruusu tunnusti punastuen. Miro keräsi kaiken rohkeutensa ja muiskautti ujon pusun suoraan tytön huulille. Ensisuudelma sai kummankin polvet veteliksi, ja kaksikko vietti hyvän tovin vain katsellessa toisiaan silmiin. Miro ja Ruusu sopivat lähteväntä yhtä matkaa yliopistolle kunhan Miro saisi haettua stipendejä.

Mira kuuluu monien muiden Mikaliinien tapaan musiikinharrastajiin, ja rummut olivat valikoituneet hänelle kaikkein mieleisimmäksi soittimeksi. Tytöstä oli mukavaa laittaa välillä loogiset asiat ja lääkiksen pääsykoekirja syrjään ja tehdä jotakin luovaa nollaamaan ajatukset.

Mika puolestaan harrastaa musiikkia nykyään räppäämällä. Toisinaan kylässä olevat naiset saattoivat kerääntyä miehen ympärille seuraamaan ihastellen tämän esitystä ja utelemaan milloin Mika oikein järjestäisi kunnon konsertin suurelle yleisölle. Mika ei kuitenkaan nähnyt koskaan ihailijoiden joukossa hänelle tärkeintä naista - Karoa.

Karon aloitettua romaaniprojektinsa ei Mikalle ja Karolle tuntunut löytyvän enää ollenkaan yhteistä aikaa vaikka he asuivat saman katon alla. Karo saattoi inspiraationpuuskissaan olla koneella koko yön ja kömpiä peiton alle vasta silloin kun Mika jo heräsi aloittamaan uutta päivää. Mikasta tuntui että Karo vältteli häntä, mutta hän ei osannut ottaa asiaa puheeksi vaimonsa kanssa.

Yliopisto-opinnot alkoivat olla ajankohtainen asia lopuillekin Mikaliinien teineille, ja pääsykoekirjojen pläräämiseen ja ennakkotehtävien tekemiseen meni paljon aikaa.
"Sinä se vaan jaksat panostaa kouluun", Miiko ihmetteli siskonsa toimeliaisuutta. Hän itse päätti pitää pienen tauon ja laski koulukirjansa maahan.
"Eikös sinulla pitänyt olla ensi viikolla joku journalismikoulun pääsykoe?" Mira muistutti.
"Kutsuin pari kaveriani kylään. Sinullekin tekisi joskus hyvää tutustua uusiin simeihin", Miiko lausahti ja nappasi siskoaan kädestä kiinni raahatakseen tämän mukanaan ulos.

Mira vastusteli aluksi sillä hän ei ollut kovin sosiaalinen, mutta ei kai parin simin tapaamiseen kuolisi? Miiko esitteli Miran ystävälleen Antolle, ja poika puristi reippaasti Miran vapisevaa kättä tervehdykseksi. Miikon rientäessä portille tervetimään toista kaveriaan Karria Miran ja Anton välille laskeutui kuitenkin hiljaisuus eikä kumpikaan tiennyt mitä sanoa.

Miiko kehotti Karria astumaan peremmälle ja hän itse kiiruhti pihalle kaartaneeseen kimppakyytiinsä. Silloin Miralle valkeni Miikon tahallaan järjestäneen hänet juttusille kahden vieraan simin kanssa. Miraa hermostutti poikien läsnäolo eikä hän tiennyt yhtään mitä sanoisi näille. Hän ei ollut suosiotavoitteisen veljensä tapaan yhtä hyvä aloittamaan keskusteluja, eivätkö pojatkaan tehneet muuta kuin tuijottivat häntä.

Samassa Mira keksi pelastuksekseen kumartua rapsuttelemaan jaloissaan pyörivää Taka-koiraa. Eläimiä oli paljon helpompi lähestyä kuin muita simejä, ja Miran leperrellessä koiralle Karri ja Antto liukenivat vähitellen paikalta, mikä sopi Miralle paremmin kuin hyvin. Nyt hän voisi taas rauhassa palata opiskelujensa pariin.

Veljensä tapaan myös Miralla oli muutamana päivänä viikossa töitä, ja hän työskenteli sairaalassa pienissä avustustehtävissä. Työ ei ollut mitään hehkeintä, mutta Mira uskoi työkokemuksen olevan myöhemmin hyödyksi kun hän havittelisi sairaalanjohtajan virkaa yliopisto-opintojensa jälkeen.

Vaikka kaikki kymmenen lasta olivat jo koossa, Karo ja Mika jatkoivat yhä elämäneliksiirin litkimistä. He ilmoittivat etteivät antaisi hiustensa harmaantua ennen kuin vasta nähtyään ensimmäisen lapsenlapsensa. Varsinkin Karo odotti paljon lapsenlapsia, ja hän toivoi sukunsa laajentuvan ainakin kahdellakymmenellä uudella tulokkaalla lähitulevaisuudessa.

Perheen kuopuspoika Mio on vasta lapsi, joten Mika ja Karo saisivat jatkaa elämänlitkun juomista vielä jonkinaikaa. Mio osoittautui varsin rasavilliksi tapaukseksi, mutta vaikka poika välillä saattoi riehua oppitunneilla menestyi hän hyvin kokeissa, joten villi luonne ei aiheuttanut ongelmia arvosanojen suhteen.

Kerran talon ollessa tyhjillään lasten koulupäivänä Mika tarrasi Karoa kädestä ja kiepautti hänet tanssin pyörteisiin. Hetkeksi Karo unohti romaaninsa ja päätti nauttia Mikan seurasta. Kumpikin tajusi kaivanneensa juuri tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä, mitkä olivat jääneet vähemmälle yhteisen kymmenen lapsen hankkeen tultua päätökseen. Nyt kumpikin oli keskittynyt tavoittelemaan omia unelmiaan niin että kumppanin olemassaolo oli meinannut ihan unohtua,


Karo jaksoi kerrankin käydä sinnikkäästi kitkemässä tomaatintaimia ahdistelevat rikkakasvit sen verran usein että ensimmäistä kertaa tomaattipenkki tuotti satoa. Tomaattien väri ei tosin ollut ihan kukoistavaa tasoa, mutta väliäkö sillä. Kerätessään tomaatteja koriin Karo harkitsi sadon myymistä tienatakseen vähän ekstrasimoleoneja, mutta lopulta hän päätyi kuitenkin viemään kasvikset jääkaappiin perheensä iloksi. Tomaatit toivatkin uudenlaista makua normaaleihin resepteihin, ja muutaman päivän ajan Mikaliineilla syötiin tavallista herkullisempia aterioita.


Mikaliinien kuopuspoikakin kasvaa nyt teinin mittoihin. Mio puhalsi synttärikakun kynttilät tyytyväinen virne naamallaan. Poika odotti teini-ikää ja ylemmälle kouluasteelle siirtymistä sekä ennen kaikkea sitä että vanhemmat lakkaisivat kutsumasta häntä "pieneksi mussukakseen" vain sen takia että Mio oli ainoa lapsi taloudessa. Mion teinityyli on ensisilmäyksellä varsin kapinoiva.

Mio ei tuhlannut aikaansa kakkua syömällä, vaan hän halusi heti tehdä vaikutuksen kylässä olleeseen Seijaan. Tyttö olikin otettu pojan kehuessa häntä. Kakkua maistamaan tullut Miiko seurasi miten luontevasti pikkuveli tuli toimeen tyttöjen  kanssa, ja hän oli jopa hieman huolissaan tulisiko itse koskaan tekemään vaikutusta kehenkään tavallisilla vaatteillaan.


Kapinallisuus kävi Miosta todellakin ilmi muutenkin kuin pelkkien vaatteiden perusteella. Poika vitkasteli työnhaun suhteen, sillä hän ei aikonut alentua mihinkään tavanomaisiin teinien töihin, vaan Mio halusi päästä työskentelemään unelma-alalleen tanssin parissa. Harrastuneisuutensa ansiosta Mio olikin varsin lahjakas, mutta ilman koulutusta hänelle ei helposti heruisi työpaikkaa alalta.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa