Mikaliini, osa 8: Ahkera yrittäminen johtaa menestykseen

Poiketaanpas taas vaihteeksi kotitontilla parin yliopisto-osan jälkeen. .-)

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Mikaliinien talouden teinilukema ei päässyt tippumaan pahasti siitä huolimatta että perheen vanhimmat pojat lähtivät yliopistoon, sillä nuoremmat lapset kasvavat kaiken aikaa. Tänä iltana oli Miikon vuoro kasvaa, ja synttärijuhlat järjestänyt isä seurasi pojan kasvua oikein eturivissä.

Juhlat eivät kestäneet kovin pitkään, sillä bileistä oli aiheutunut naapureita häiritsevää melua ja paikalle oli kutsuttu poliisi tyhjentämään Mikaliinien talo ylimääräisistä juhlavieraista. Mikaa harmitti vähän juhlien keskeytyminen, sillä hän ei ollut ehtinyt jutella kaikille kutsuvieraille. Lasten mentyä nukkumaan Mikalle ei jäänyt muuta tekemistä kuin myöhäisohjelmien tuijottaminen telkkarista. Perheen Nanna-koira tuli sentään Mikan seuraksi.

Karokin oli vielä jalkeilla, vaikka viimeisillään raskaana olevan naisen olisi hyvä levätä eikä uuvuttaa itseään puutarhalla. Karo oli viimein saanut uutta puhtia luontoharrastuksensa kehittämiseen, ja pitkään hoitamattomana olleen pihan kunnostus aloitettiin kitkemällä rikkakasvit pois ja hävittämällä pensaiden alla olevat kuihtuneet kukkaset. Nainen toivoi pääsevänsä pian kasvimaan kimppuun, mutta pihan siistiminen oli hoidettava ensin.


Mio-vauvelin syntymän myötä Karon ja Mikan kymmenen lapsen tavoite oli viimein toteutettu! Karo oli helpottunut siitä että päivät jatkuvana synnytyskoneena olivat ohi, mutta samalla oli todella haikea ajatus että Mio olisi viimeinen vauva jota hän saisi pidellä käsivarsillaan - ainakin ennen lapsenlapsivyöryn alkamista.

Karo halusi ottaa kaiken ilon irti kuopuspojastaan ja hoivaili vauvaa aina kun mahdollista. Voisi luulla että moinen erityiskohtelu aiheuttaisi kateutta perheen muissa lapsissa, mutta kaikki olivat tottuneet jo siihen että uudet vauvat veivät suurimman osan vanhempien huomiosta. Karaokea isänsä kanssa lauleleva Miika nyt ei muutenkaan teini-ikäisenä kaivannut niin paljon vanhempien seuraa.

Miro olisi sen sijaan välillä kaivannut vanhemmilta apua kotitehtäviensä kanssa. Vaikka läksykirjoja ei enää nykyään kertynyt sellaista pinoa kuin aiemmin sai Miro välillä raapustella tehtävien vastauksia usean tunnin ajan. Miro oli juuri aikeissa pyytää neuvoja tietokonetta naputtelemassa olleelta äidiltään, mutta Karon hupi oli valahtanut romaania kirjoittaessa sen verran ettei tämä olisi jaksanut auttaa. Tienatakseen vähän lisää rahaa supersankarityönsä lisäksi Karo oli alkanut kirjoittaa romaania elämästään. Joskus omaa elämänkertaa kirjoittaessakin voi iskeä inspiraation puute, sillä täytyyhän omaa tylsää elämää värittää toisinaan itsekeksityillä juonenkäänteillä.

Karon mentyä Miron ei tarvinnut pitkään tehdä läksyjä yksinään, sillä vähän aikaa sitten teiniksi kasvanut Miiko liittyi isoveljensä seuraan. Miro huomasi Miikolla olevan eilisenkin päivän läksykirjat rästissä, ja käydessään lähellä viitosen todistusta Miro kyllä tiesi mihin tekemättömät läksyt voivat johtaa. Miiko kuitenkin vakuutteli kaiken olevan kunnossa Miron kysyessä, oliko veljellä ongelmia koulun kanssa.

Miro oli tosiaan saanut nostettua numeroitaan sen verran että hänellä olisi mahdollisuus hankkia työpaikka. Miro haaveili äitinsä tapaan poliisityöstä, ja poika yritti etsiä jotain sellaista työtä mistä olisi hyötyä hänen unelmaansa ajatellen. Lopulta Miro hyväksyttiin lasten iltapäiväkerhon välituntivalvojan pestiin.

Miron oli kehitettävä kuntoaan pärjätäkseen työpaikalla kaikissa yllättävissä tilanteissa, joita saattoi olla esimerkiksi lasten kanniskelu reppuselässä, hippana oleminen tai pelokkaan lapsen noutaminen kiipeilytelineen huipulta. Vaikka Miro oli lapsesta asti treenannut Mikan kuntoradalla ei hontelo poika meinannut vieläkään päästä kiipeämään viimeisen esteen yli.

Miia oli vihdoin rohkaistunut menemään ihastuksensa Aarton juttusille, ja kaksikosta oli tullut hyviä ystäviä, mutta siihen juttu olikin sitten tyssännyt. Miialla ja Aartolla oli hauskaa yhdessä, mutta Miia ei tiennyt oliko poika hänestä kiinnostunut ja vaarantaisiko tunteiden paljastaminen heidän ystävyytensä.

Eräänä päivänä Miia oli kutsunut Aarton ja toisen ystävänsä Suskin poreallabileisiin koulun jälkeen. Aarton jo istahdettua porealtaaseen Miia viittoi Suskin kanssaan syrjemmälle ja paljasti tälle ihastuksensa poikaa kohtaan.
"Mä arvasin että sä oot siihen pihkassa!" Suski hihkaisi.
"Hiljempaa! En tiedä mitä tekisin. Onkohan Aarto edes kiinnostunut musta?" Miia mietti.
"Sun täytyy ottaa asiasta selvää", Suski vinkkasi.

Jo toiset synttärit tähän osaan! Miiko oli osallisena näihinkin juhliin, tosin tällä kertaa hän oli juhlien järjestänä eikä kasvajana kuten viimeksi. Niin Miiko auttoi perheen nuorimmaisen Mion taaperoikään synttärikakun kanssa. Karo seurasi haikeana nuorimmaisen pojan kasvua. Hänen puolestaan Mio olisi voinut jäädä ikiajoiksi pieneksi sylivauvaksi, mutta valitettavasti aikaa ei voi pysäyttää.

Koska Karo oli hoitanut Mioa vauva-aikoina, halusi Mika nyt puolestaan osallistua enemmän taaperon opettamiseen. Mika oli muutenkin hoitanut suurimman osan taaperoiden pottailu ja kävelyopeista, sillä jatkuva raskaana oleminen oli verottanut Karon voimia sen verran ettei hän usein jaksanut keskittyä vauhdikkaiden taaperoiden kanssa puuhasteluun. Opetuskokemuksensa ansiosta Mika tiesi juuri oikeat kontit siihen miten taapero saadaan keskittymään parhaiten opetustuokioihin.

Mika hoitaessa taaperon opetuspuolen huolehti Karo puolestaan siitä että Mio laskettiin illalla kehtoon lämpimän kylvyn jälkeen puhtaassa pyjamassa. Puuhastelu taaperon kanssa oli antoisaa vaikka Karo nautti myös niistä hiljaisista hetkistä jolloin saattoi keskittyä rauhassa romaanin kirjoittamiseen.


Miro kertoi äidilleen pyrkivänsä samalle alalle tämän kanssa, ja Karo yllättyi iloisesti kuullessaan poikansa olevan halukas seuraamaan hänen urajalanjälkiään. Omasta kokemuksestaan Karo tiesi, että valmiiksi opiskellut urapisteet helpottavat suuresti työssä etenemistä, joten Karo alkoikin valmentaa Miron kuntoratatreenejä ja haastaa poikaa shakkiturnauksiin. Miro sai myös erikoisluvan käyttää Karon töistä ansaitsemaa sormenjälkilaitetta.

Työpaikka motivoi Miroa panostamaan kouluun entistä enemmän, sillä huonot arvosanat johtaisivat nopeasti potkuihin. Vaikka työn ja koulutehtävien tasapainottaminen oli välillä työlästä puhumattakaan Karon järjestämistä poliisitaitojen opetuksesta onnistui Miro aikatauluttamalla kaiken oikein nostamaan arvosanojaan viimein kymppiin asti. Miro juoksi koulusta tultuaan heti näyttämään hyvin mennyttä koetta isälleen. Mikan oli jopa aluksi vaikea uskoa pojan olevan tosissaan ennen kuin hän itse näki opettajan punakynällä piirtämän numeron Miron koepaperissa.

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa