Mitchie oli kiikuttamassa ruokalähetystä eräänä lämpimänä ja kiireellisenä iltapäivänä. Hän oli tohkeissaan, sillä Connie oli sanonut, että heillä menisi paljon aikaa tänään keittiössä. Mitchie kiristi tahtiaan ja huomaamattaan kohtasi Shanen törmäyksen merkeissä. Onneksi poika ei ollut huonolla päällä sinä päivänä.
Shane siirsi kummastelevan katseensa täyteen ruokasäkkiin Mitchien yrittäessä piilottautua patongin taakse. Pian Shanen kasvoille ponnahti naurahtavainen hymy.
-Onko sinulla nälkä? Shane uteli.
-Ihan vähän, Mitchie meni mukaan vitsiin.
-Onko sinulla hetki aikaa? Shane kysäisi vetäen leveän hymyn kasvoilleen. Mitchie kurkki vaivihkaa Shanen takana sijaitsevalle keittiölle. Yritys oli hiukan turha, sillä tiheän pusikon läpi oli paha katsoa.
-On, Mitchie lopulta sanoi. Kyllä keittiö pärjäisi ilman häntäkin hetken, ja Mitchie suorastaan paloi halusta päästä kuulemaan Shanen asian.
-Haluan sinun kuulevan jotain, Shane paljasti lähtien kävelemään kohti rantaa.
Rannan luona Shane kertoi nopeasti haluavansa esittää Mitchielle uuden biisinsä. Mitchie istahti jännittyneenä Shanen viereen. Ajatella, että hän saisi ihan ensimmäisenä kuulla! Pian kitaran hennot ensi sävelet ajautuivat ilmaan. (Jos haluat kuunnella musiikkia, avaa tämä linkki.)
"Aina kun mä luulen, et se helpottaa
On hetken aikaa kaikki selkeää"
"Mä vihdoin löysin paikan, josta aloittaa
Mut miksei kukaan voi mua ymmärtää"
"Mun täytyy vielä sinut tavoittaa
Voitko mua sä opettaa?"
"Aina äänes kuulen sisäilläin
Ja vuokses vain mä laulan"
"Sut mistä löydän
Sut mistä löydän"
"Pala oot sä puuttuva
Ja laulu sisälläin"
"Sut mistä löydän
Sut mistä löydän"
"Mun maailma se hukkuu kaaokseen
Kaiken aikaa vain kaipaan eiliseen"
"Sä missä oot, mä sinne tahdon niin
Vain vierees sun, niihin unelmiin"
"Sut mistä löydän
Aina äänes kuulen sisäilläin"
"Ja vuokses vain mä laulan
Sut mistä löydän"
"Sut mistä löydän
Pala oot sä puuttuva"
"Ja laulu sisälläin
Sut mistä löydän
Sut mistä löydän"
-Jestas, Mitchie henkäisi häkeltyneenä Shanen lopetettua. Hänestä oli uskomatonta, miten upealta Shanen laulu oikeasti voi kuulostaa! Kyseinen kappale oli niin erilainen kuin Shanen edellinen tuotanto - hyvällä tavalla.
-Kuulin erään tytön laulavan, ja se muistutti minua musiikista, josta pidin. Aloin tapailla sointuja ja... Shane alkoi nopeasti selittää. Hän ei ollut varma, pitikö Mitchie häntä nyt ihan outona täydellisen suunnanvaihdoksen seurauksena.
-Eihän se ole vielä valmis, mutta... Shane jatkoi vielä lisää. Mitchien ilmeistä oli vaikea selvittää tämän mielipidettä.
-Ei. Se on hyvä. Oikein hyvä. Enkä minä valehtele, Mitchie alkoi nopeasti vakuutella, kun Shanen ilmeet viestittivät jollakin salaperäisellä tavalla kaipuusta saada palautetta. Shane huokaisikin helpotuksesta. Jos Mitchie piti hänen musiikistaan, pitäisi varmasti joku muukin.
Hetken kumpikaan ei sanonut mitään, ja Shanen helpottunut ilme rupesi harhailemaan Mitchietä kohti.
-Miksi katsot minua noin? Mitchie kysyi hetken päästä koettuaan saman asian kuin Shane hetki sitten. Oli mahdotonta arvata, mitä toisen päässä liikkui.
-En tiedä. Vaikutat erilaiselta. Hyvällä tavalla erilaiselta, Shane tunnusti hymyn noustessa pojan kasvoille.
-Ehdottomasti erilaiselta, Mitchie puolestaan totesi siirtäen katseensa pois Shanesta. Erilainen - sitä hän olikin. Kokin tytär, esiintymiskammoinen ja valehtelija päästäkseen parempaan maineeseen.
-Minun pitää mennä, Mitchie lopulta sanoi ja nousi seisomaan hänen ajatustensa siirtyessä liian epämukaviin aiheisiin. Shane nousi tytön perässä vieläkin hymyillen.
-Takaisin keittiöönkö? Shane naurahti. Mitchien ilme muuttui ihmettelevästä kauhistuneeksi. Tajusiko Shane?
-Mitä? Mitchie huudahti, kun sai ääntään ilmaan. Shane vain naurahti toisen järkyttyneelle eleelle.
-Hakemaan dippiä näille sipseille, Shane johdatteli osoittaen Mitchien ruokakassista pilkottavaa suurta sipsipussia.
-Aivan! Juuri niin, Mitchie kiljaisi suuren kiven pudotessa hartioilta. Shane ei ollut tajunnut mitään, onneksi tämä oli vain vitsaillut tapansa mukaan. Mitchiekin hymähti vielä, minkä jälkeen hän poimi suuren paperikassin hyppysiinsä.
Mitchie lähti kävelemään kohti keittiötä ja työvuoroaan. Hänen oli pakko myöntää, että Shanen pikku esiintyminen oli piristänyt hänen mieltään enemmän kuin olisi osannut odottaa. Shanekin jäi seisomaan paikoilleen hymyn loistaessa pojan kasvoilla. Shane ei ollut tavannut koko elämänsä aikana yhtä kannustavaa ja mahtavaa ihmistä kuin Mitchie.
--
Mitchie pamautti keittiön oven auki ja tallusteli sisälle. Shanen upea laulu soi hänen päässään saaden tytön vieläkin iloisemmaksi. Mitchie oli kävelynsä aikana tajunnut, miten hyvin hän oikeastaan viihtyi Shanen seurassa, mitä oli mahdottoman vaikea uskoa heidän ensi tapaamisensa jälkeen! Keittiö sai Mitchien muistamaan jauhot naamalla, mikä sai pienen naurunpoikasen nousemaan jälleen.
Mitchie asetti ruokakassin pöydälle hiukan rajusti, minkä jälkeen hän kietoi kätensä yllättyneen äitinsä ympärille.
-Miten menee, äiti? Mitchie tokaisi tyytyväisenä katsahtaen Connieen.
-Ihan hyvin. Entäs itselläsi? Connie puolestaan naurahti. Mitchien ilo tarttui nopeasti häneenkin.
-Hienosti. Minulla menee upeasti, mahtavasti... Mitchie alkoi luetella ihan naama hehkuen. Connien olisi tehnyt mieli kuunnella enemmänkin tyttärensä onnesta, mutta töitä riittäisi tarpeeksi ilman niitäkin.
-Ja laitat sipsit kulhoihin, Connie ohjasti, kun Mitchien mielialan kerronnasta ei meinannut tulla loppua.
-Aivan, Mitchie totesi olleen melkein unohtanut työskentelyn.
Mitchie nappasi ruokakassin sipseineen ja kiiruhti viemään niitä ulkona olevaan ruokakomeroon. Samaan aikaan keittiöön tallusteli apuvoimiksi aivan uusi työntekijä, joka oli värvätty työhön lähes pakotuksella, nimittäin Caitlyn, joka oli kuitenkin päässyt alkujärkytyksestään eroon, joten tänään hän kykenisi hymyilemään ja olemaan avulias apulainen.
-Hei, rouva Torres, Caitlyn tervehti pirteästi. Caitlyn ei tiennyt vielä, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta jokin hänen mielessään vakuutti, että tänään olisi mielenkiintoinen työkerta.
-Hei, Caitlyn. Kiva, kun tulit aikaisin. Taco-ilta vaatii koko keittiön ja kaikki kuusi kättä, Connie otti uuden apulaisen vastaan reippaasti hymyillen.
-Kuusi? Caitlyn kummasteli ääneen. Hänen laskujensa mukaan hän ja Connie omasivat yhteensä vain neljä kättä. Mistä ihmeestä Connie kuusi kättä repäisi? Vai oliko kenties koko keittiön väki täysin sekaisin? Caitlynin selkäpiitä alkoi karmia.
-Niin. Tyttäreni, Connie selvensi, ja pienen hämmästelyn jälkeen Caitlyn huokaisi helpotuksesta pudottuaan takaisin omaan maailmaansa. Nyt häntä kiinnostikin, kuka tuo mystinen tyttö oikein oli. Heillä olisi varmasti mukava iltapäivä yhdessä.
-Voisitko aloittaa noista sipuleista? Connie kysyi saaden Caitlynin keskittymään suunnitelmistaan nykyiseen tilanteeseensa.
-Brown haluaa puhua minulle ensi viikon leirinuotiomässäilystä, Connie kertoi kuulostaen hiukan kyllästyneeltä, vaikka eihän moinen ollut ihmekään. Brown tunnetusti jäi suustaan kiinni usein.
-Toki, Caitlyn vastasi Connien sipulinpilkkomis-pyyntöön, ja hän siirtyikin työntouhuun. Aluksi sormilta pilkkominen kävi kankeasti, mutta pian Caitlyn tajusi, ettei pilkkominen ollut pianon pimputusta vaikeampaa.
Caitlyn oli niin työn lumoissa, ettei hän huomannut oven käyvän. Sisääntuleva Mitchie sen sijaan järkyttyi pahemman kerran huomatessaan Caitlynin keittiössä! Jos Caitlyn näkisi hänet, olisi salajuoni hänen äitinsä työstä Hot Tunesin toimitusjohtajasta täysin pilalla! Pahaksi onnekseen Mitchie huomasi Caitlynin nostavan katsettaan, joten nyt olisi myöhäistä perääntyä.
Vaistonvaraisesti Mitchie sai nostettua nopeasti kädessä olleen sipsipussin naamansa eteen. Näin Caitlyn ei voisi tunnistaa häntä, eikä mitään kamaluuksia tulisi tapahtumaan. Mitchie alkoi heti miettimään kiireisesti, miten pääsisi nopeasti pois keittiöstä ja kamalasta tilanteesta.
-Hei! Sinä taidat olla kädet viisi ja kuusi. En tiennyt, että Conniella on tytär. Olen Caitlyn, Caitlyn rupesi puhumaan ystävällisiä huomatessaan "sipsinaaman". Mitchiekin vilkutteli toisella kädellään tervehdykseksi.
-Kaipaatko apua? Caitlyn kysyi kummastellen. Mitchie ravisteli päätään yrittäen saada Caitlynin kimpustaan. Caitlyn puolestaan yritti keksiä yhdenkin järkevän syyn toisen piileskelylle.
Siinä kohtaa Mitchie ei jäänyt enää turhia odottelemaan, vaan hän otti jalat alleen tarkoituksenaan juosta ruokasalin kautta pihalle. Harmikseen Mitchiellä ei ollut sipsipussin läpäisevää katsetta, eikä hän millään pystynyt näkemään lattialla toljottavaa vesisankoa, jota päin uhkaavasti oli liikkumassa.
Mitchie törmäsi rämisten astiaan ja tasapaino petti pahemman kerran. Hän yritti pitää viimeiseen asti sipsipussia kasvojensa tiellä, mutta ote irtosi hänen kätösistään. Tapahtumat hirvistyttivät Mitchietä. Hän ei pelännyt omaa loukkaantumistaan, vaan salajuonensa pilaantumista!
Mitchie kompastui lattialle ja istui nyt siinä onnettomana, märkänä ja sipsien ympäröivänä. Vielä huonommaksi onneksi Caitlyn juoksi kauhistuneena katsomaan, miten kompuroijalle oli käynyt. Mitchie oli karkaamassa ovesta pihalle, mutta liian äkkisältä ilmaantunut tilanne oli saanut hänet jo ihan uupuneeksi, eikä Mitchie saanut jalkoihinsa liikettä.
-Mitchie? Caitlyn kiljaisi yllättyneenä. Mitä ihmettä Mitchie keittiössä teki? Mitchie ei enää piilotellut olemassaoloaan, vaan päätti kestää itselleen hankkimat ongelmansa.
-Hetkinen. Sinä olet kokin tytär. Hän on äitisi! Caitlyn alkoi pikkuhiljaa oivaltaa asian oikean laidan.
-Mahtijuttu. Mutta sinä et taida olla! Caitlyn jatkoi ja ivasi uskomatonta tilannetta. Jos Mitchie olikin pelkkä kokin tytär, mitä ne kaikki kertomukset olivat sitten olleet? Oliko Mitchie vedättänyt kaikkia?
-Mitä sinä siinä odotat? Mene kertomaan muille, Mitchie alistui kohtaloonsa.
-Ehkä minun pitäisi, Caitlyn tokaisi halveksuvasti.
-Hyvä. Ihan sama, Mitchie huokaisi. Olisihan hänen pitänyt arvata, ettei koskaan pääsisi suosioon, vaan hän olisi aina sama tylsimys kuin aina ennenkin. Jotenkin hän ei osannut enää välittää, vaikka kaikki paljastuisikin.
-Kauanko luulit säilyttäväsi pikku salaisuuden? Caitlyn tivasi vieläkin hyvin pettyneenä Mitchieen.
-Vähän kauemmin, Mitchie vastasi nopeasti vältellen Caitlynin piinaavaa katsetta.
-Miksi? Caitlyn puhutteli.
-Mitä sinä siitä välität? Mitchie esitti puolestaan kysymyksen Caitlynille.
-En välitäkään. Mutta kun kerron kaikille, haluan koko tarinan, Caitlyn kertoi kevytmielisesti aivan kuin koko juttu ei kiinnostaisi häntä itseään ollenkaan.
-Halusin vain sopeutua joukkoon, Mitchie kertoi harmistuneena. Se siitä sopeutumisesta sitten.
-Näytelmäsi on typerä ja lapsellinen. Piilottelet tyhmän valheen suojissa, Caitlyn karjaisi järkytyksissään. Hän ei ymmärtänyt Mitchien motiiveja. Mikä sai ihmisen ajautumaan valehtelemaan taustastaan, kun voisi rehellisimminkin keinoin "sopeutua joukkoon" Mitchien omien sanojen mukaisesti.
Siinä vaiheessa Mitchieltä meni hermot, ja hän nousi yllättäen pystyyn märkien jalkojen lätsähdellessä kosteuden vapauttamisen merkiksi.
-Entä itse? Sinäkin piilottelet. Koko tuo "vähät minä mistään" -asenne. Jos et välitä, mitä teet täällä? Mitchie alkoi yllättäen vaahdota puolustuksekseen. Sanoilla oli ilmeisesti jotain perää sillä Caitlyn vaikeni.
Sillä hetkellä myös Connie sattui tallustelemaan huoneeseen, ja nähdessään Mitchien hänen suunsa muljahti niin rajusti auki, että sen kiinni laittaminen tuntui sairaalloisen vaikealta.
-Mitä sinulle tapahtui? Connie henkäisi katsellessaan Mitchien vaatteita ja sipsien paloja lattialla.
-Hän hukkui omiin valheisiinsa, Caitlyn sähähti hiljaa. Hänen teki ehdottomasti mieli sanoa niin, mutta hän ei toisaalta halunnut vetää jutusta hirveää numeroa Connien kuullen.
-Mitä? Connie kysyi, kun ei meinannut kuulla. Mitchie kauhisteli taustalla. Hän yritti lähettää Caitlynille armoa anovia ja rauhaan jättäviä ilmeitä. Äiti ei saisi saada tietää mitään Mitchien pikku valheesta.
-Ei mitään, Caitlyn Mitchien onneksi tokaisi. Jokin Mitchien sanoissa oli repinyt niin pahasti Caitlynin omaa menneisyyttä, ettei hän osannut järkytykseltään aiheuttaa Mitchielle ilkeyksiä tämän enempää, vaikka Mitchie olisi ne varmasti ansainnutkin.
Caitlyn lähti tallustelemaan paikalta muka sivistynein mielin, mutta oikeasti hänen sisällään kiehui.
-Odota! Mitchie huudahti onnettomana yrittäen päästä Caitlynin perään selvittääkseen asian. Connie kuitenkin pysäytti Mitchien aikeet lyhyeen.
-Ei, ei. Jutelkaa myöhemmin. Ensiksi riisut nämä märät vaatteet, Connie komensi hiukan inhoten. Hän patisteli Mitchien vaatteidenvaihtomatkoihinsa ja päätti hoitaa keittiöhommat itse kiireestä huolimatta.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti