Aiemmat osat löytyvät täältä.
Mitchie ja Tess kaatoivat raikastavaa mehua itselleen aamujuomaksi. Tänään Connie ja Mitchie olivatkin saaneet tehdä kaikenlaisia lisävalmisteluja, jotta trooppinen mehupiste oli saatu toimimaan. Täytyihän kovalla vaivalla tuodun koneen mehua maistaakin.
Pinkki juoma kapusi pitkin punaista mukia kuplien samalla kivasti pinnalta. Lopulta koko kippo oli täynnä, ja Tess päästi muutkin jonottavat ihmiset ottamaan herkkua.
Tess ja Mitchie lähtivät kävelemään kohti pöytää, jossa Ella ja Peggy jo istuivat.
-Missä olit tänä aamuna? Tess kysyi. Mitchie säpsähti ja alkoi pohtia, minkä syyn tällä kertaa keksisi peitelläkseen keittiötöitään. Pöytä oli kuitenkin todella lähellä, eikä Mitchie ehtinyt sanoa mitään.
Mitchie ja Tess istahtivat paikoilleen. Mitchie katsahti vielä kerran taakseen ja epäonnekseen huomasi äitinsä kävelevän pöytää kohti.
-Voi ei, Mitchie kuiskasi. Connie ei missään nimessä saisi tulla puhumaan heille, sillä muuten Tess ja muu porukka tajuaisi Mitchien todellisen aseman ilman huippuäitiä.
-Hei, tytöt! Connie hihkaisi pirteästi.
-Hei, Tess tokaisi takaisin. Miksi ihmeessä keittiötyökunta tervehti häntä?
-Aamiainen siis maistui, Mitchie kertoi neutraalisti. Hän saattoi vain toivoa, että äiti tajuaisi, ettei tätä kaivattaisi täällä. Epähuomiossaan Mitchie kippasi juomansakin kumoon, tilanne oli kamala!
-Mistä sinä sen tiedät? Lautasella ei ole juuri mitään, Connie huolehti turhankin äitimäisesti.
-Aamuhiilarit ovat pannassa, Tess murahti.
-Aivan, Mitchie tuki naurahtaen pienesti.
-Halusin tavata Mitchien uusia ystäviä, Connie töksäytti yllättäen katsellen pöydässä istuvia tyttöjä vuorotellen.
-Tässä ovet Ella, Peggy ja Tess, Mitchie esitteli osoittaen kättään aina kunkin ystävänsä kohdalla.
-Hei, Connie tervehti.
-Hei, Ella ja Peggy vastasivat yhteen ääneen.
-Päivää, Connie sanoi vielä Tessillekin, joka ikävä kyllä näytti hapanta naamaa mokomalle keittiötyöläiselle. Tess ei voinut käsittää, miten joku saattoikaan tulla niin tuttavallisesti heidän, hienojen ja rikkaiden, luokse. Moisella köyhäkerjäläisellä ei ollut minkäänlaista käsitystä heidän arvostaan. Keittiöpiika saisi pysyä siellä, missä kuuluukin, eli keittiössä.
Connie puolestaan katsoi järkyttyneenä Tessiin päin. Hän saattoi vain ihmetellä, miten Mitchie oli ystävystynyt niin epäkohteliaan tytön kanssa. Yleensä Mitchien ystävät, pitkin tämän elämän, olivat olleet iloisia ja mukavia, eivät tämän Tessin kaltaisista murjottavia nirppanokkia. Connie päätti lopettaa odottamisen kun Tess ei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen häntä.
-Teillä näyttää olevan tekemistä, joten jutellaan myöhemmin, Connie totesi jälleen iloiseen sävyyn. Hän teki vielä pienet silmäykset tyttöihin ja lähti lopulta kohti keittiötä jatkamaan töitään. Mitchie saattoi vain huokaista helpotuksesta Connien viimein lähtiessä, mutta hän sai uutta jännittämisen aihetta Tessin kääntyessä vaativana hänen puoleensa.
-Tunnetko hänet? Tess kysyi kummissaan. Häntä ällötti ajatuskin moisesta! Olisiko Mitchie todellakin saattanut vajota ystäväpiireineen niin alas? Tess ei itse voisi missään nimessä alentua samaan, ties mitä bakteereja köyhistäkin saattoi löytyä! Mitchietä kauhistutti, hänen puolustusmahdollisuutensa olivat aika vähissä. Pitäisikö hänen vain luovuttaa ja kertoa totuus?
Samassa Mitchie sai päähänsä vielä pienen ajatuksen, ja hän päätti kokeilla onneaan.
-Tunnen. Etkö sinä? Hän on kokannut kaikille, Mitchie vaihtoi äänensävynsä ylväiseksi yrittäen nostaa Connien mainetta. Eihän hänen äitinsä todellisuudessa ollut kenellekään kuuluisuudelle kokkaillut, mutta pieni valkoinen valhe ei voisi tehdä kuin hyvää tilanteeseen!
-Jessicasta ja Nickistä ennen eroa aina Pharreliin, Mitchie vielä lisäsi, kun Tess ei näyttänyt tarpeeksi vakuuttuneelta.
-Niinkö? Ella kiinnostui heti kuullessaan fanituksen kohteensa, Jessican, nimen.
-Ihme, että tämä leiri yleensä sai hänet, Mitchie ylisti vielä kerran Connien oikeasti olematonta julkisuutta.
-Eli Jessica söi näitä samoja leivoksia! Ella laski yhtälöä päässään.
-Niin, Mitchie töksäytti, olihan hänen pakko miellyttää ystäväänsä. Siinä Mitchie onnistuikin, sillä Ella alkoi hotkia vauhdilla suuhunsa pöydän antimia siinä uskossa, että Jessicakin oli niitä joskus syönyt.
Mitchie huokaisi helpottuneena, kun keskustelu siirtyi muihin aiheisiin, hän ei olisi halunnutkaan valehdella enää äidistään. Epärehellisyydestä huolimatta Mitchie tunsi olonsa erittäin vaikutusvaltaiseksi, juuri tätä hän oli aina halunnutkin!
---
Shane istui yksinään mökissään iltapäivällä kitaraansa näpytellen. Hän ei ollut koskenutkaan kitaraansa Connet 3:n kesäkiertueen peruuntumisen jälkeen, mutta taidot olivat silti tallessa. Ajan kulukseen Shane alkoi soittaa päässään pyörivää kappaletta - salaperäisen pienotytön laulua, jonka hän oli kuullut ensimmäisenä päivänä saapuessaan leirille.
-Siistiä. Kuulostaa siltä, mitä aikaisemmin teit! Brown kehui astuen ovesta sisään. Shane hätkähti, hän ei ollut kuullut setänsä saapumista ollessaan ajatuksissaan.
-Ajattelin, että bändi voisi muuttaa soundiaan. Tehdä jotain erilaista, Shane huudahti nopeasti, sillä eihän hän voisi Brownille oikeaa kappaleen esittäjää paljastaa. Eikä Shane sitä paitsi edes tiennyt, kuka ruokasalissa oli soittanut. Brown ei kuitenkaan udellut enempää, hän oli tyytyväinen huomattuaan pojan jälleen kitaran kimpussa.
-Tuletko nuotiojameihin? Brown kysäisi, sen takiahan hän oli tullut Shanea katsomaan. Shane tuhahti ei-kiinnostuneena ja käänsi päänsä pois. Hänen imagolleen ei olisi sopivaa osallistua sellaisiin lapsellisuuksiin, olihan hän sentään rokkari!
-Hyvä on. Istu täällä sitten yksin, supertähti. Olet oikeassa. Parempi niin, Brown vastasi. Hän ei jaksanut jäädä suostuttelemaan poikaa, Shane pysyisi kannassaan, kun kerran sellaisen oli valinnut. Itsepähän jäisi pois kaikesta kivasta.
Brownin mentyä Shane laski kitaran lattialle ja huokaisi syvään. Kyllä, hänen olisi oikeasti tehnyt mieli mennä nuotiojameihin, mutta Shane pelkäsi muiden reagointia asiaan. Häntä ei kiinnostanut joutua tyttölauman piirittämäksi, ja niin kävisi pakostikin, mikäli Shane menisi paikan päälle. Shane huokasi syvään, miksi kaiken pitikään olla niin vaikeaa?
---
Samoihin aikoihin oli Mitchie jälleen saapunut auttamaan Connieta keittölle. Hän toivoi hartaasti, ettei äiti ottaisi puheeksi aamuista välikohtausta, mutta turhaan.
-Ystäväsi vaikuttavat mukavilta, Connie sanoi pitäen pienen tauon.
-Tess on... kiinnostava, Connie jatkoi pian ripotellessaan mausteita ruokaan. Mitchie oli juuri pelännyt, että äiti ottaisi puheeksi Tessin.
Mitchie nappasi kattilan pöydältä kääntyen pois Conniesta, äiti ei saisi nähdä hänen syyllistä katsettaan. Aamuinen valehtelu tuli väkisinkin mieleen, ajatella, jos Connie saisi kuulla asiasta!
-Tiedän, mutta hän on kivempi, kun häneen tutustuu, Mitchie yritti puolustella Tessiä.
-Onko? Oletko jo tutustunut häneen? Connien kuulustelu jatkui.
-Olen kai, Mitchie huomasi vastaavansa. Tottahan se oli, ei hän ollut päässyt ihan vielä mukaan kaikkiin Tessin juttuihin, mutta alku ainakin oli mennyt kohtalaisen hyvin.
-En tiedä. Hän ei vaikuta samanhenkiseltä. Olet aina ollut niin... Connie keskeytti puheensa miettiessään sopivaa sanaa.
-Näkymätön, Mitchie tokaisi kääntyen taas äitiinsä päin. Kyllä hän tiesi, mitä äiti ja isä ajattelivat, Mitchie oli aina ollut vähän ujo, jota kukaan ei huomaa.
-Olin sanomassa, että itsenäinen, Connie korjasi Mitchien pyöritellessä silmiään.
Äidin ja tyttären välille laskeutui hiljaisuus, Mitchietä ärsytti Connien huolehtivaisuus juuri nyt. Miksi hän ei kerrankin saisi kuulua suosittujen joukkoon, kun siihen oli tilaisuus?
-Hoida pian ne perunat, jos aiot ehtiä nuotiolle, Connie sanoi lopulta, kun kumpikin oli jämähtänyt paikoilleen.
---
Pian ilta jo hämärtyikin, ja yleisö oli kokoontunut esiintymislavan luokse. Suuri nuotio oli sytytetty ja isot valopylväät asetettu paikoilleen illan kunniaksi. Leiriohjaaja-Dee juoksi aina yhtä innokkaana lavalle tarkoituksenaan aloittaa iltaohjelma.
-Kutsumme näitä nuotiojameiksi. On kyse ilmaisusta, Dee kertoi tutulla innokkaalla hymyllään.
-Vapaudesta olla sitä, mitä haluaa olla, Dee vielä selvensi. Muutama yleisöläinen huudahti riemastuneena ilmoittaen olevansa samaa mieltä.
Syrjemmällä Shane työnsi päänsä pusikosta. Hän ei tiennyt itsekään, miksi oli tullut paikan päälle. Jokin voima oli saanut hänet tulemaan tänne. Shane ei kuitenkaan halunnut näyttäytyä muille, sillä muuten hänen koviksen maineensa olisi kärsinyt. Mitähän Brownkin ajattelisi? Lisäksi kaikki varmaan hyökkäisivät hänen kimppuunsa fanittaessaan, jolloin hohto illan esityksiltä olisi mennyt kokonaan. Näin olisi siis parasta toimia.
-Antakaa mennä! Dee kiljaisi ensimmäisten jalkojen tömistessä portaikossa. Dee itse livahti lavalta pois päästäen loistoon esiintyvän porukan.
Ellan ja Peggyn välissä kävelevä Mitchie tunsi kuolevansa siihen paikkaan. Mitä jos hän ei osaisi tai muuten vain epäonnistuisi? Hän tunsi sydämensä kovat iskut, ja jalat ja kädet tärisivät hullusti. Mitä jos hän ei saisi ääntään kuuluviin esityksessä? Silloin hän pilaisi esityksen. Ehkä olisi vain parempi vaihtoehto juosta nolona pois lavalta, mutta toisaalta Mitchie oli aina halunnut päästä esiintymään. Ja vieläpä Tessin kanssa! Mitchie sysäsi pelkonsa ja käveli eteenpäin varmenpana.
Peggy, Mitchie ja Ella siirtyivät paikoilleen aivan lavan reunalle. Peggy ja Ella ottivat hienot ja näyttävät poseeraukset, ja Mitchie katsoi heiltä mallia. Samassa musiikki alkoi pauhata, ja kolmikko rupesi hytkymään sen tahdissa. Mitchie tunsi itsensä jälleen ääliöksi, mutta hetken päästä hän pysyi loistavasti mukana.
Voit halutessasi kuunnella kappaleen täältä.
Tess alkoi laulaa.
"Muut mulle pärjää ei
Kun mä jo voiton vein
Sanasi on vain tyhjää helinää.
Muut mua kopioi
Ei muutakaan ne voi
Mut olet varjo vain, koeta hyväksyy
Mitchie, Ella ja Peggy puolestaan lauloivat sivuääniä sovituissa kohdissa, siinä oli heidän osuutensa.
Mitchie lauloi mukana ihmetellen samalla päässään vellovaa olotilaansa. Tessin kanssa esiintyminen ei tuntunutkaan niin hienolta, mitä hän oli mahtanut odottaa. Jokin järjestelmässä tuntui olevan erittäin pielessä. Mitchie oli aina odottanut, että Tessin joukossa hänet huomattaisiin, mutta hän oli yhtä syrjässä kuin aina ennenkin.
Päivänselväähän se on
Miksi oot niin onneton
Sä et pärjää -pärjää
Sä et pärjää, et lainkaan
Ethän nyt masennu
Ethän kai loukkaannu
Se on totuus vain
Sä et pärjää lain
Sä yrität, mutta kai ymmärrät
Ei susta tähän hommaan oo
Sä tiedä et, mitä tarvitset
Ja kun huoneeseen käyn vain
Sä et pärjää lain
Kas jotkut tänne syntyessään kaiken kauneuden ja taidon vei
Kun taas toiset antaa kaikkensa
Mutta kukaan soita ei
Sehän meidät kaksi erottaa
Shane oli ajatuksissaan siirtynyt muutaman askeleen edemmäksi kuullakseen paremmin laulajan. Shane jopa hieman hytkyi musiikin tahtiin, olihan leiriläisillä hyviä ja kuuntelemisen arvoisia taitoja, Shane ei ollut vain itse tullut ajatelleeksi sitä. Brown puolestaan lymyili puskien takana. Hän oli huomannut Shanen piilossa ja oli itse hiippaillut veljenpoikansa taakse. Shane oli selvästi kulkemassa parempaan päin!
Kaikki huomaa
Luonnonlahjakkuus aina voittaa
En sille mitään mahda mä
Ethän väärin ymmärrä
Mut et pärjää -pärjää
Sä et pärjää, et lainkaan
Ethän nyt masennu
Ethän kai loukkaannu
Se on totuus vain
Sä et pärjää lain"
Hetken päästä Tess lähti johdattamaan taustatanssijoitaan pois lavalta, ja Mitchien oli määrä tulla Ellan ja Peggyn kanssa näiden jälkeen. Tess käveli riemuisasti lavalta pois, hän oli omasta mielestään onnistunut täydellisesti.
Caitlyn puolestaan nyrpisti nenäänsä ja nousi seisomaan. Tätäkö Mitchie halusi? Ei taatusti. Tyttöhän oli ollut harmistuneen näköinen ylipirteiden Ellan ja Peggyn välissä. Caitlyn ei voinut vastustaa kiusausta, pieni ivaaminen oli kivaa! Caitlyn lähti juoksujalkaa esiintymislavan portaille.
Caitlyn saapui paikalle juuri sopivasti, jopa hieman etuajassa. Hän jäi seisomaan paikoilleen odottaessaan Mitchien kävelevän suoraan häntä päin.
-Oliko taustojen laulaminen kivaa? Caitlyn kysyi Mitchieltä hymyillen. Mitchie meni heti vaikeaksi, eikä saanut sanotuksi kuin pienen örähdyksen.
Sen jälkeen hän katsoi poistuviin ystäviinsä ja lähti itsekin kävelemään ripeämmin saadakseen nämä kiinni. Caitlyn jäi katsomaan Mitchien loittonevia askelia. Hän toivoi tytön tajuavan, millaisena välineenä Tess ystäviään piti.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti