Mitchie käveli aurinkoisena päivänä rannan läheisyydessä. Hän piti silmiään kiinni ja antoi vaiston johdattaa. Samassa Mitchie alkoi kuulla kauniita sointuja, ja hän lähti oitis kulkemaan ääntä kohti. Tultuaan hiukan lähemmäs Mitchie tunnisti laiturilla istumassa itse Shane Grayn, jolla oli kitara sylissään. Mitchie pysähtyi paikoilleen kuunnellakseen musiikkia tarkemmin. Mitchie jäi tuijottamaan näkyä ihmeissään. Hän ei tiennyt Shanen soittavan niin rauhallista musiikkia!
-Eikö täällä saa omaa rauhaa? Shane kuitenkin tokaisi vihoissaan huomatessaan Mitchien touhut. Tyttö säikähti toisen hyökkäävää elettä. Mitchie oli kuullut, että Shane osaisi olla erittäin äkäinen sille päälle sattuessaan, mutta tyttö ei voinut käsittää, miten joku saattoikin ärsyyntyä mitättömän pienestä asiasta!
-Anteeksi, Mitchie huudahti automaattisesti, kun ei muutakaan saanut sanotuksi.
Mitchie lähti kulkemaan Shanea kohti. Hän halusi ehdottomasti selventää väärinkäsityksen. Ei Mitchie pahaa ollut tarkoittanut.
-Anteeksi, Mitchie vielä toisti varmistaakseen Shanen varmasti kuulevan. Poika varmasti kuulikin, mutta käänsi silti päänsä tulijasta poispäin. Mitchie ei voinut käsittää Shanen käytöstä! Ensin tämä suuttui olemattomista ja piti vielä Mitchietä loukkaajana! Silti Mitchie ei uskaltanut ruveta puhumaan Shanelle järkeä. Se olisi nyt paljon vaikeampaa, kun hänellä ei ollut peittävää jauhonaamaa, jonka takana seisoa piilossa. Nyt Mitchien olisi kohdattava Shane omana itsenään.
-Sanoit sen jo, Shane ärähti viitaten Mitchien toistamaan anteeksi-sanaan. Häntä ei voisi vähenpää kiinnostaa joku leiriläinen. Jos typeriä leiriläisiä ei olisi, saisi Shanekin lojua kotonaan. Ajanhukkaa koko touhu!
-Anteeksi, minä... Mitchie pyyteli vielä kerran. Hän oli juuri selittämässä, mitä oli tapahtunut, kunnes Shane käänsi päätään vielä enemmän poispäin. Mitchien olisi keksittävä toinen lähestymistapa.
-Sinäkö täällä soitit? Se kuulosti vähän erilaiselta, Mitchie kysäisi pirteästi. Yllättäen Shanekin kääntyi katsomaan häntä, ja Mitchie tunsi jännityksen nousevan. Miten ihmeessä hän selviytyisi keskustelusta Shanen kanssa? Riskinä olisi pudota arvoasemassa aivan pohjalle, jos jokin ei menisi nappiin.
-Erilaiselta kuin se tavallinen purkkapoppi? Kurjaa tuottaa pettymys, Shane murahti. Mikä tyttö tuokin luuli olevansa? Tuli valittamaan niin mahtavalle ihmiselle kuin Shane Gray!
Mitchietä kummastutti Shanen kommentti. Miksi poika ajatteli heti, ettei Mitchie pitäisi musiikista? Vaikka Mitchie ei nauttinutkaan tilanteesta, hän yritti rentoutua. Hän kohotti kasvoilleen tavallisen loisteliaan hymynsä ja alkoi puhumaan:
-Et tuottanut. Pidin siitä.
Shane käänsi päänsä katsoakseen tulijaa tarkemmin. Valehteliko tämä vai pitikö hän oikeasti Shanen uusista sävellyksistä?
-Se oli hyvää tavalliseksi purkkapopiksi, Mitchie vielä täsmensi mielipiteensä. Shanen kasvoille levittyi iloinen virnistys. Pitkästä aikaa pojan kasvoilla oli jotain hymyn kaltaista.
-Sinä todella osaat piristää, Shane totesi. Hän ei kuitenkaan vaivautunut pyytämään anteeksi tökeriä sanojaan keskustelun alussa.
-Luulin, että pidit musiikistasi. Sinähän sen loit. Olet Camp Rockin legenda, Mitchie selitti hämmentynyttä oloaan. Hän viittasi Shanen aikaisenpiin saavutuksiin musiikkimaailmassa. Hänestä oli todella outoa, että poika halusi muuttaa tyyliään niin rajusti!
-Legenda tosiaan. Minä vain soitin sitä, mikä levy-yhtiön mukaan myy. Siinä kaikki, Shane murahti. Hymy hälveni hänen kasvoiltaan heti ajatellessaankin asiaa.
-Etkö usko, että tuo myisi? Mitchie kysäisi. Hänestä tuntui, ettei Shane ollut niin kova ja happama, mitä päälle päin näytti, vaan hänelläkin voi olla muiden ihmisten tapaan kaikenlaisia suoriutumispaineita ja pelkoja.
-En tiedä, Shane ilmoitti.
-Et tiedä, ellet koeta, Mitchie kannusti jälleen yrittämään.
Samassa Mitchie katsahti kelloaan, ja hän huomasi ruokatuokion alkavan aivan pian. Mitchie kääntyi lähteäkseen kävelemään kohti ruokalaa. Hän kuitenkin kääntyi Shaneen päin huutaakseen tälle vielä:
-Tiedän muuten yhden tytön, joka ostaisi tuon laulun.
Shane jäi rannalle hymyilemään. Mitchie vaikutti aidosti mukavalta. Ehkä kaikki ihmiset eivät olisikaan niin kamalia, mitä hän oli kuvitellut.
---
Lounasruuhka oli jälleen vallannut leirin ruokasalin, kun toinen toistaan nälkäisempi leiriläinen kiiruhti spaghetti-kulhonsa kanssa etsimään harvoja jäljellä olevia paikkoja. Mitchiekin kulki Tessin, Ellan ja Peggyn kanssa.
He saapuivat pian Caitlynin pöydän kohjalle. Tess nosti ylväänä nokkasa pystyyn kuin korostaakseen olevansa Caitlynin yläpuolella. Tess teki kuitenkin turhaa työtä, sillä Caitlyn puuhaili niin innokkaasti kannettavansa parissa, ettei edes huomannut Tessiä - ennen kuin tämä kompuroi vahingossa Caitlynin jalkoihin.
-Voi, olen tosi pahoillani, Caitlyn sanoi huomattuaan pidettyään jalkojaan keskellä käytävää. Caitlyn kääntyi katsomaan, kenen tiellä oli osunut.
Hätääntynyt ilme muuttui tyytyväiseksi virnistykseksi Caitlynin huomattua, että kompuroija olikin ollut Tess.
-Tai en olekaan, Caitlyn otti taikaisin pahoittelunsa leveästi hymyillen.
-Vastaisin tuohon, mutta... Tess aloitti, kunnes Ella yllätten puhui päälle:
-Mutta vastaat sanomalla, että et vastaa, Ella naurahti.
-Ole vaiti, Tess komensin äreänä, jolloin Ellan hilpeä ilme vakavoitui. Hän luuli olevansa vitsikäs, mutta Tess tuntui ottavan kaiken Caitlyniin liittyvän niin vakavasti.
Tess menetti malttinsa, ja hetken mielijohteesta hän kaatoi osan lautasellaan olevasta spaghetista Caitlynin paidalle. Tekonsa jälkeen Tess virnisteli tyytyväisenä, Caitlyn saisi luvan oppia, ettei Tess Tylerin kanssa leikittäisi.
-Tuo oli tahallista, Caitlyn karjaisi ärsyyntyneenä. Miten alas Tess saattoikaan vajota tekemisissään? Ei Caitlynkaan tahallaan ollut tunkenut jalkaansa Tessin eteen.
-Mitä väliä? Mikä tahansa olisi parannus tuohon asuun, Tess ivaili ilkeästi hymyillen. Tyttö kallisti lautastaan vielä enemmän, ja Caitlynin päälle kumoontui oiva kasa spaghettia.
-Näetkö? Tess kysyi vieläkin virnuen.
Silloin Caitlynin pinna paloi lopullisesti, eikä hän halunnut enää katsoa Tessin törkeitä touhuja vierestä.
-Hyvä on, Caitlyn kivahti, ja vaistomaisesti hän nappasi omasta spaghettilautaseltaan mukavan kokoisen pläntin spaghettia. Caitlyn sai suunnitelmiinsa lisäpuhtia nähdessään mielessään Tessin vaaleat hiukset likaisina spaghetista.
Caitlyn teki kostoiskun ja pläjäytti kädessään olevat spaghetit suoraan Tessin naamalle. Samassa myös Sander ja Barron - sekä moni muukin sivustakatsoja - innostuivat seuraamaan tilanteen kehittymistä. Taustalta alkoi kuulua hihitystä ja tapahtumaan liittyvää supinaa, mutta Caitlyn oli niin vihainen, ettei hän pystynyt estämään yhä vain suurempia ja parempia iskuja.
-Kiva, Caitlyn!
-Hyvä laukaus!
Caitlynin kaverit huutelivat kannustushuutoja. Heistä oli hienoa, että joku uskalsi kerrankin sanoa Tessille vastaan!
Tessin joukot olivat puolestaan hiljaisina sivustakatsojina. Mitchietä kuitenkin harmitti moinen ruuan tuhlaaminen, olihan hän itse omin käsin ollut tänäänkin työstämässä lounasta. Hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, eiköhän kaksikko kohta rauhoittuisi. Mitchie oli kuitenkin väärässä, sillä tilanne meni aina vaan kaoottisemmaksi.
Lopulta Mitchie löysi itsensä sotatantereen keskeltä rauhan rakentajana, joku tolkku tähän touhuun pitäisi saada.
-Lopettakaa. Ei saa, seis! Mitchie huudahti, mutta hänen neuvojaan ei otettu ollenkaan tosissaan, ja lopulta Mitchie itsekin sai kasvoilleen spaghettikasvonaamion.
-Spagettini lipsahti, Caitlyn naurahti saatuaan hyvän osuman Tessiin.
-En käsitä, kuinka saatoit tehdä noin! Tess kiljaisi kovaan ääneen.
-Enkä minä, kuului yhtäkkiä kaikille tuttu Brownin ääni. Sota loppui kuin seinään törmänneenä, ja kaikki siirsivät katseensä Browniin päin. Kuinka kauan tämä oli edes seisonut siinä tilannetta seuraamassa?
Caitlyn vei käden kauhistuneena suulleen, tästä ei seuraisi mitään hyvää...
-Jäit kiinni, Caitlyn kuuli supatusta takaansa, muttei ehtinyt reagoida siihen mitenkään, sillä Brown asteli uhkaavasti lähemmäksi.
Brown asteli kolmen sotkuisimman tytön luokse ja viittoi Mitchietä, Tessiä ja Caitlyniä tulemaan mukaansa.
-Inhoan sitä, kun menetän malttini, Brown murahti, mikä ei helpottanut kenenkään oloa tyttöjen tallustaessa nolostuneina Brownin perässä pois ruokalasta.
---
Brown johdatti tytöt mökilleen, jossa he voisivat rauhassa selvittää äskeisen välikohtauksen. Mitchie silmäili hermostuneena toisia. Tess yritti näyttää itsevarmalta ja seisoi suorana, kun taas Caitlyn tuntui vähän katuvan tekojaan.
-Anna tulla, Brown kehotti, kun tytöt eivät sanoneet mitään.
Sillä hetkellä hiljainen ilmapiiri oli tipotiessään, kun Tess ja Caitlyn alkoivat kilpaa haukkumaan toisiaan:
-Hän on aina ollut kateellinen...
-Hän on mahdoton.
-...eikä kestä ajatusta, että saatan voittaa loppukisan.
-Siksi hän kaatoi...
-Hoi! Brown huudahti väliin saaden tytöt jälleen hiljentymään, eihän tuosta puhetulvasta saanut mitään selkoa.
-Riittää. Lyhyen kaavan mukaan: Kuka heitti ruokaa ensimmäisenä? Brown tiedusteli.
-Helppoa. Caitlyn, Tess huudahti luoden ivallisen hymyn Caitlyniin päin.
Mitchie käänsi katseensa Caitlyniin päin, joka alkoi selittää omaa versiotaan tapahtuneesta:
-Se on teknisesti totta, mutta...
-Ei muttia, Brown huudahti yllättäen keskeyttäen Caitlynin.
-Koska haluat leikkiä ruoalla, voin hankkia sinulle täksi kesäksi työpaikan. Tästä lähtien olet keittiövuorossa, Brown ilmoitti.
-Mitä? Mitchie sanoi vahingossa ääneen.
-Tarkoitan... Iyh, Mitchie korjasi nopeasti saatuaan toisilta kummeksuvia katseita. Jos Caitlyn joutuisi töihin keittiölle, olisi Mitchiellä suuremmat mahdollisuudet jäädä kiinni puijauksestaan, jos Mitchielle ja Caitlynille sattuisi sama keittiövuoro!
-Mutta... Caitlyn yritti vielä puhua Brownille, olihan Tesskin syyllinen, miksi vain häntä rangaistiin?
-Taas muttia, Brown kuitenkin keskeytti Caitlynin puolustautumisyrityksen.
-Asia on sovittu, Brown sanoi sellaisella äänensävyllä, ettei asiasta enää keskusteltaisi. Caitlyn katsoi opettajan selkää pettyneenä, tämä oli niin epäreilua! Tess puolestaan hymyili tyytyväisenä, ratkaisu oli hänelle erittäin mieluisa.
-Mukavaa kokkausta, Tess virnisti Caitlynille suunnaten sen jälkeen mökin ovelle lähteäkseen jatkamaan lounaansa syöntiä.
-Kiitos vain, Caitlyn tuhahti Mitchielle, joka ei ollut tehnyt elettäkään kertoakseen totuutta keittiöepisodista. Mitchie katsoi tyttöä kummeksuen, turhaanhan Caitlyn hänelle valitti! Lopulta kolmikko asteli ulos Brownin mökistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti