Mitchie ja Caitlyn olivat jälleen kerran saapuneet työstämään Camp Rockin tulevaa teemailtaa leipomalla herkkuja ja tekemällä koristeita. Tällä kertaa Mitchie ja Caitlyn olivat päätyneet puhaltamaan ilmapalloja. Ilmapiiri oli kuitenkin kireä, eikä kumpikaan sanonut mitään. Mitchie oli kuitenkin tullut itsekseen siihen tulokseen, että oli ihan hyvä, kun Caitlyn tiesi hänen salaisuutensa. Nyt ei ainakaan tarvitsisi keksiä aina uutta piiloa, mikä kävisi pidemmän päälle hankalaksi, kun heillä kuitenkin on sama kesätyö.
Hiljaisuuden tuli kuitenkin rikkomaan Connie, joka oli tullut aivan yllättäen heidän luokseen näyttäen hyvin tarmokkaalta.
-Näyttääkö tämä levyltä? Connie kysäisi näytellen kädessään olevaa leivonnaista. Mitchie ja Caitlyn käänsivät päätään äänen suuntaan.
-Mitä? tytöt ihmettelivät heräten kummatkin omista ajatuksistaan.
-Tarkoitan CD:tä. Näyttääkö tämä pikkuleipä CD:ltä? Connie täsmensi kysymystään.
Kumpikaan ei ennättänyt sanoa vielä mitään, kun Connie jatkoi yksinpuheluaan leivonnaisten esittelyn merkeissä:
-Haluan, että ne näyttävät aidoilta nuottivuokaleivosten vieressä.
Connie esitteli innoissaan toistakin tekelettään.
-Kaikki on tosi hienoa, Caitlyn vakuutteli hymyillen Connien suuntaan. Caitlynin täytyi ihan ihailla Connien taitoa tehdä parhaansa. Hänestä todellakin huomasi, että piti kovasti työstään ja jaksoi keksiä aina vain vetävämpiä ideoita. Caitlynin oli vaikea ymmärtää, miksi Mitchie oli yrittänyt salailla tällaisen lahjakkuuden häneltä.
-Teemaillat pitävät puuhassa, Connie hihkaisi. Samassa hän lähti jo liikkeelle takaisin keittiötä päin.
-Pitää hakea jäätelö Rolling Stones -tötteröihin! Nähdään, Connie sanoi heilutellen kättään kahdelle apulaiselleen. Caitlyn jäi vielä katsomaan Connien loittonevia askelia hymyillen. Mitchie puolestaan keskittyi seuraavaan koitokseen.
-Joko ilmoittauduit loppukisaan? Mitchie rohkaisi mielensä viimein ja yritti keventää sekä tunnelmaa että hänen ja Caitlynin välejä.
-Kyllä, Caitlyn sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi.
-Mitä ajattelit esittää? Mitchie esitti lisäkysymyksen yrittäen kaikin keinoin jatkaa puhetta.
-Tämä on vähän outoa. Miksi me puhumme? Caitlyn puolestaan huokaisi hiukan ihmetyksissään. Häntä ei suoraan sanottuna kiinnostanut jutella Mitchien kanssa juuri nyt.
-En tiedä. Ehkä minä köyhäilen? Mitchie pohdiskeli ääneen. Mielellään hän kyllä puhuisi Caitlynille ihan ystävänä, mutta tämä taisi olla jo menetettyä seuraa. Mitchie ei silti aikonut luovuttaa niin helpolla. Hän katseli ympärilleen yrittäen keksiä jotain vitsailun aihetta.
Pian Mitchie keksi hauskan idean, ja hän kurottautui Caitlynin vieressä olevan ilmapallon luokse. Caitlyn nyökkäili vielä Mitchien edellisiin sanoihin, eikä hän heti tajunnut, mitä oli tapahtumassa. Samassa Mitchien terävät sormet saivat ilmapallon poksahtamaan, ja Caitlynkin havahtui.
Mitchie alkoi kikattaa aivan loputtomasti onnistuneelle pilalleen, joka oli mennyt täydestä.
-Tai ehkä halusin huijata sinut tuohon! Mitchie karjaisi naurun lomassa saaden Caitlyninkin mutrusuun hymähtämään.
Siitä alkoikin aikamoinen pallosota. Caitlyn ei halunnut jäädä Mitchietä huonommaksi, joten hänkin alkoi pamautella niitä Mitchien kasvoille.
-Hitsi, Mitchie naurahti alkaen paiskoa palloja Caitlynia päin. Kun molempien tilit olivat tasoissa, tytöt rauhoittuivat ja istahtivat takaisin tuoleilleen nauraen kummatkin vielä runsaasti.
Caitlynin ilme vakavoitui kuitenkin nopeasti, ja hän näytti siltä kuin aikoisi sanoa jotakin painavaa.
-Kiitos eilisestä, mutta... Caitlyn sai sanotuksi, mutta jätti lauseensa kuitenkin kesken yrittäen keksiä sopivaa jatkoa.
-Pidän aina ystävieni puolta, Mitchie sanoi pienen tauon jälkeen vetäisten naamalleen pienen hymyn.
-Tessin ystävänä on kivaa, Caitlyn sanoi Mitchien yllätykseksi.
-Mistä sinä sen tiedät? Mitchien oli pakko huudahtaa siihen väliin. Hän ei ollut ikinä nähnyt keitään, jotka vihaisivat aidosti toisiaan samalla tavalla kuin Tess ja Caitlyn. Mitähän Caitlyn vielä keksisi?
-Minä olin ystävä Tessin kanssa. Vaikea uskoa, Caitlyn kuitenkin vakuutti vakavissaan, eikä Mitchien auttanut muu kuin uskoa.
-Lähes mahdotonta. Mitä tapahtui? Mitchie kysyi aidosti kiinnostuneena.
-Tess ei pidä kilpailijoista, ja hänestä minä olin sellainen. Hänelle on olemassa vain yksi tähti. Hän itse. Hänen ystävänään on hauskaa, Caitlyn kertoi vakavalla äänensävyllä. Mitchie kuunteli tarkkaavaisena. Oli totta, että Tess halusi mielellään olla valokeilan alla, ja totta oli myöskin, että Tessin ystävänä tosiaan oli hauskaa. Aina tämä jaksoi keksiä uusia esityksiä ja muita huvituksia, jotka saivat tuntumaan itsensäkin arvokkaammalta.
Mitchien oma hymykin oli valunut pois kasvoilta kuunnellessaan Caitlynin omia kokemuksia ja huomioita. Caitlynille oli täytynyt sattua kaikenlaista ymmärtääkseen asian tälle tasolle. Caitlyn oli jopa yrittänyt varoittaa Mitchietä aiemmin hienovaraisesti, mutta eihän Mitchie sitä ollut tajunnut. Sillä hetkellä tyttö tunsi itsensä erittäin tyhmäksi.
-Hän tuntuu arvostavan ystäviään ja on suosittu, mutta mitä siitä? Mitchien ajatukset herpaantuivat Caitlynin seuraavista sanoista.
-Suosittuna oleminen ei ole "mitä siitä", Mitchien oli heti väitettävä väliin. Hyvähän Caitlynin oli olla, mutta Mitchie itse oli aina ollut kateellinen koulunsa suosituimmille, ja leirillä hän oli saanut uuden mahdollisuuden elää toiveessaan olla suosittuna.
-Siinä on etunsa, Caitlyn huokaisi.
-Kuten... Mitchie huudahti heti väliin kertoakseen ajatuksistaan. Jostain syystä hänen päänsä tyhjeni samalla hetkellä, eikä hän lopulta saanut sanotuksi mitään.
-Kuten Tessin taustalaulajan homma? Se, ettei voi sanoa, mitä ajattelee, Caitlyn sanoi, eikä Mitchiekään voinut kuin kuunnella. Hän ei halunnut uskoa Caitlynin sanoihin, vaikka hän olikin havahtunut niiden olevan totta. Tess ei välittänyt Mitchien unelmista, vaan halusi tämän pysyvän taustalla, etteivät muut vahingossakaan huomaisi Mitchien kykyjä.
-Ja ne kivat, lyhyet asut. Ne olivat oikea kohokohta, Caitlyn huudahti yllättäen aivan innoissaan.
Mitchie ja Caitlyn alkoivat molemmat nauraa.
-Olet oikeassa. Myy vain sielusi, Caitlyn jatkoi hetken päästä jo hiukan vakavampana. Silloin Mitchienkin nauru lakkautui.
-Olen sinun puolellasi, Caitlyn muistutti huomatessaan Mitchien vakavoituneen. Mitchie tuumasi, että Caitlyn varmasti tiesi, mistä puhui. Mitchien oli vain niin vaikea uskoa, että joskus Caitlyn oli saattanut olla Tessin tossun alla samalla tavalla kuin hän.
-Hitsi, Mitchie tokaisi yhtäkkiä ja nousi seisomaan, jolloin hänen allaan ollut tuoli lennähti rajusti taaksepäin.
-Minun piti tavata... Harjoittelemme loppukisaa varten, Mitchie kertoi. Kaiken sen keskustelun jälkeen idea yhteisestä loppukisaesityksestä kuulosti ankealta, mutta mitä Mitchie muka voisi Tessille enää sanoa? Kaikki oli sovittu jo aikoja sitten, ja pian keskustelun mietinnät saivat jäädä taka-alalle. Kaikki palautuisi kumminkin ennalleen.
-Tietenkin. Hänen korkeutensa odottaa, Caitlyn ärähti vihoissaan Mitchien jo mennessä. Caitlynia harmitti, ettei Mitchie yhtään tuntunut tajuavan tilanteen vakavuutta. Jos kukaan ei uskaltaisi näyttää Tessille, mihin kaikkeen oikeasti pystyisivät, ei muiden pompottelu koskaan tulisi loppumaan. Caitlyn oli niin kyllästynyt Tessiin ja tämän käytökseen. Ovi pamahti kiinni Mitchien jäljiltä, ja Caitlyn tajusi jatkaa pallojen puhaltelua yksinään.
---
Shane käveli ympäri mökkihuonettaan lauleskellen uusinta tuotantoaan, joka tosin oli vielä luontivaiheessa.
-Niin vääntää
Mua kääntää
Samassa puhelin pärähti soimaan Shanen taskussa, ja poika nappasi sen katsastaakseen, kuka soittaja oli. Sopivasti Shanen bändikaverin, Naten nimi, välkkyi puhelimen näytössä, Shane nimittäin oli itsekin aikonut soittaa kyselläkseen kuulumisia ja kertoakseen yhden jutun.
-Hei! Shane huudahti kerrankin hyväntuulisena. Outoa kyllä, mutta iloinen leirimieli oli viimeinkin tarttunut häneenkin.
Samaan aikaan Nate laittoin puhelimensa kaiuttimelle, jotta hän voisi keskustella Jasonin kanssa yhdessä sekä syödä vaikkapa hiukan pöydällä olevaa kakkupalastaan.
-Miten se linnunpönttö edistyy? Jason huudahti samantien ennen kuin Nate ehti edes tervehtiä.
-Jason! Nate torui ajattelematonta bänditoveriaan. Vieläkö tämä jaksoi muistella typerää linnunpönttöään? Hän oli sitä paitsi luullut pojan vain vitsailleen "tilatessaan" Camp Rock -leirin alussa Shanelta pöntön.
-Anteeksi. Olen syytön siihen, että sinä et tilannut häneltä mitään, Jason naurahti hymyillen viatonta hymyään.
-En halua mitään, Nate karjaisi takaisin.
-Minä halusin linnunpöntön! Niin? Jason intti.
-Mihin sinä sitä tarvitset? Nate kyseenalaisti.
-Halusin nähdä enemmän lintuja... Jason totesi kepeästi.
-Kuunnelkaa! Shane karjaisi kinailun yli. Koko homma oli lähtenyt aivan väärällä tavalla liikkeelle, eikä Naten ja Jasonin kinailulle tulisi päätöstä, vaikka odottaisikin. Sen Shane oli joutunut kokemaan turhankin monta kertaa.
-Anteeksi, Nate sanoi katuvana.
-Anteeksi, Jasonkin luovutti ja lupasi itsekseen olla kuuluainen.
-Se juttu, että levytän jonkun leiriläisen kanssa, Shane oli alkamassa kertomaan asiaansa, kunnes hänet jälleen keskeytettiin.
-Se on tehtävä. Et voi perääntyä! Jason huudahti hirvistyneenä. Natelta hän oli oppinut, että tässä asiassa Shanelle ei anneta armoa, vaikka kumpikin tiesi, ettei Shane ollut mielissään asiasta. Sen he olivat ymmärtäneet Shanen eleistä leirin alussa.
-Et peräänny, Natekin sanoi napakasti.
-Se on kultainen sääntö, Jason äkkiä lisäsi ollakseen vakuuttavampi vaatimuksessaan.
-Kultainen sääntö on "puhu totta", Nate ilmoitti asian oikean laidan, kuten normaalistikin.
-Olkoon sitten vaikka hopeinen sääntö, Jason luovutti ehdottaen uutta keksintöä.
-Miksi hopeinen? Nate ei pysynyt mukana.
-Kuparinen sitten, Jason jo ärähti.
-Kuparinen sääntö? Nate ihmetteli.
-Kävisikö edes pelti? Jason murahti.
-Kuunnelkaa nyt! puhelimesta jälleen pärähti Shanen malttamaton ääni.
-Anteeksi, Nate jälleen katui.
-Anteeksi, Jasonkin pahoitteli.
-Olen miettinyt sitä levytysasiaa, ja se on oikein hyvä, Shane kertoi tyytyväisenä. Hän oli pohtinut asiaa, eikä se loppujen lopuksi niin huonolta tuntunutkaan. Tietysti hän tekisi sen bändin takia korvatakseen kaikki törppöilynsä.
-Oletko saanut liikaa aurinkoa? Nate jo huolestui. Ennenkuulumatonta Shanen puhetta!
-Voimme tuoda hatun, kun tulemme käymään, Jason keksi mielestään huippuidean.
-Ei tarvitse. Ja voitti kuka hyvänsä, ei peräännytä. Nähdään lauantaina, Shane kertoi rauhallisena. Hän päätti katkaista puhelun nopeasti, jotteivat Jason ja Nate jäisi taas jotakin jaarittelemaan.
Nate ja Jason jäivät paikoilleen ihmetyksestä, ja typerät virneet kohosivat heidän kasvoilleen. Joko Shane oli oikeasti saanut auringonpistoksen tai hän oli oikeasti kulkenut parempaan suuntaan. Camp Rock oli parempi paikka Shanelle kuin kumpikaan olisi osannut arvatakaan!
Shane laski luurin. Yksi asia oli takana, toinen edessä:
-Minun on löydettävä se tyttö, jonka kuulin laulavan, Shane vannoi kautta kiven ja kannon.
---
Shane lähti huoneestaan etsiäkseen apua ongelmaansa. Ruokasalissa Andy kulutti aikaansa treenaten ruokapöytään ja tuoleihin uutta rumpusooloaan, joka kieltämättä kuulosti hyvin lupaavalta.
-Hei, Andy! Tekisitkö palveluksen? Shane huudahti tuttavalleen.
-Toki, Andy lupautui, minkä jälkeen Shane kuiskasi hänen korvaansa mielenkiintoisen asian.
Andy ryntäsi heti ulos ruokasalista, ja hän kiskaisi pihalla olevaa tyttöä hihasta kertoakseen mehevän juorun:
-Shane Gray etsii tyttöä, jonka kuuli laulavan.
Shane nimittäin oli toivonut, että sana leviäisi myös tytölle, joka oli laulanut, ja Shane pääsisi viimeinkin tapaamaan tämän ihme äänen omistajan!
Sana levisi ja levisi, minkä ansiosta pian koko Camp Rock tiesi siitä.
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti