tiistai 25. joulukuuta 2018

Joukuusi, osa 3: Bisneksiä ja rakkovahinkoja

Näitä Joukuusen osia oli parikin varastoon kirjoitettu joulukuuta odottamaan, mutta meni tuo joulukuu blogmaspostauksia tehdessä muihin blogeihimme että ihan unohtui käydä Simsseilyjä päivittämässä! Noh, tässä kuitenkin pitkästä aikaa jatkoa jouluperheellemme. .-)


Jonne Joutonttua harmitti, kun hän joutui menemään kouluun arkipäivisin. He Joukuusilla viettivät joulua jokaisena päivänä, ja Jonnen mielestä silloin pitäisi olla lomaa. Muut Outolaakson simit eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä Joutontun kanssa, joten tämänkin piti sopeutua muiden rytmiin. Sentään koulussa tapasi muita lapsia, ja Jonne sai paljon ystäviä.

Ikä ei ollut ystävyyden esteenä. Joutontulla oli kaiken ikäisiä ystäviä. Jonnen harmiksi aikuisilla oli töitä päivisin, eikä hän voinut kutsua heitä kanssaan leikkimään usein. Varsinkin Seppoon tutustuminen oli ottanut aikansa. Simeistä oli kuitenkin iloista saapua Joukuusten luokse kylään, sillä talossa oli vuodenajasta riippumatta ihana joulun tunnelma, ja sai syödä vatsan täydeltä pipareita.

Jussi Joupukki oli päättänyt levittää joulun sanomaa entistä mahtipontisemmin, ja siksi hän lopulta perusti kauan suunnitteilla olevan yrityksensä. Niin hän rekisteröi yrityksensä nimen verkossa, ja hän voisi vaikka heti avata oman putiikkinsa! Jussilla oli myös löysäilytyö, joten hän ei voisi pitää jouluyritystä päivittäin auki. Mikä kuitenkaan olisi parempi tapa viettää vapaa päivät kuin työskennellä lisää ja piristää simejä?

Rakennusvaiheessa talon sivuun oli jätetty tyhjä huone yritystä varten. Yksi ensimmäisistä asiakkaista sattui olemaan yrityksiä arvosteleva kriitikko. Jussi tajusi sen nopeasti ja meni tarjoamaan apua sekä esittelemään tuotteita antaakseen hyvän kuvan. Kriitikko saikin asiakasuskollisuustähtiä ja piti liikkeestä, mutta hänen mielestään hyllyt olivat liian tyhjiä. Hän ei arvostelisi keskeneräisiä liikkeitä ja tulisi myöhemmin täydentämään raporttiaan.

Joupukki myi liikkeessään lähinnä naurettavan halpoja leluja ja muita joulukoristeita. Hänestä joulu kuului kaikille, ja näin vähävaraisilla teineilläkin oli mahdollisuus nauttia mukavasta ostoelämyksestä. Pari teinipoikaa tulivatkin ostamaan leluja, ja Joutontun koulukaveri osti joulukuusen pihalta. Yritys ei tuottanut voittoa, mutta Jussi pitikin kauppaa auki lähinnä omaksi ilokseen eikä rahan takia.


Juliaana Joumuorin tehtävä oli valmistaa pipareita myytäväksi, mutta hän vauvamahoineen oli kovin nälkäinen ja väsynyt yhtä aikaa. Piparit paloivat pohjaan uunissa, kun Juliaana kävi jääkaapilla popsimassa jotakin tai torkahteli seisaalleen. Niin piparit menivät myyntikelvottomiksi, mutta onneksi tulipaloilta sentään vältyttiin.

Maks viihtyi mielellään yrityshuoneessa asiakkaiden seurassa, sillä sieltä hän sai leikkikavereita. Hän otti myös yrityksen lattioilla päivätorkkuja hiljaisina päivinä. Jonne Joutonttu havahtui, kuinka hänen koirallaan oli huono olla aivan yksinään. Vähän vanhempana hän ymmärsi, kuinka vastuuton koiranomistaja hän oli ollutkaan.

Niinpä Jonne alkoi viettää enemmän aikaa Maksin kanssa. Hän opetti tälle temppuja ja osti pieniä herkkupaloja joululahjaksi lemmikilleen. Maks ilahtui saamastaan huomiostaan ja uusista virikkeistä. Niinpä hänestä tuli onnellinen ja hyvinoppinut koira.

Lopulta tuli Juliaanan aika synnyttää. Hänestä tuntui, että hän oli ollut raskaana ikuisuuden, kun raskauteen oli mahtunut niin monta joulua. Nyt hän vihdoin saisi kohdistaa energiansa uusiin haasteisiin syömisen ja nukkumisen sijaan. Joumuori odotti erityisesti töihin paluuta.

Perheeseen syntyi pieni tyttövauva, joka sai nimekseen Jonna Joutonttu.


Jonnan hoitaminen jäi suurimmaksi osaksi Juliaanan vastuulle, mikä tosin ei haitannut naista. Hänestä oli ihana viettää aikaa suloisen vauvansa kanssa. Jonna oli kaikin puolin hurmaava lapsi, vaikka hän välillä herättikin äitinsä öisin. Paikalle kutsuttiin lastenhoitaja aina silloin, kun Juliaana meni töihin.

Välillä Joumuorilla oli paljon tehtävää niin uuden vauvan kuin talon kanssa, minkä vuoksi hän toisinaan jätti omat tarpeensa sivuun. Olo oli kuin olisi vieläkin raskaana yllättävien nälkä- ja vessahätäkohtausten takia.


Kaikessa kiireessään Juliaana unohti maksaa laskut, ja ulosottomies saapui taloon viemään hänen meikkipöytänsä. Juliaana oli murheen murtama. Aamuisin oli niin mukava laittautua peilipöydän ääressä. Juliaanasta tuntui, että hänen koko elämänsä mureni palasiksi kuin lattialle pudonnut pipari.

Selviääkö Juliaana menetyksestä? Palaako kriitikko? Millaisia lapsista kasvaa?

♦ Fiku & Kasa