Piiitkästä aikaa saadaan jatkoa Mikaliinien suvun päälinjan kerrontaan!
Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.
Kuten varmasti muistatte Miran osasta, Mira ja Aarto muuttivat yliopiston jälkeen Miian luokse asumaan, sillä Miia odotti Aarton lasta ja mies halusi osallistua vauvan elämään sitten kun tämä syntyisi. Vaikka Mira ja Aarto olivat juuri kihlautuneet, ei Mira voinut olla täysin luottavaisin mielin Miian läsnäollessa - tämä oli vikitellyt Aarton luokseen jo kahdesti, ja vaaranpaikkoja olisi entistä enemmän kun tuo kaksikko asusti saman katon alla. Toki Miia tiedosti että hänen pitäisi jättää siskonsa poikaystävä rauhaan, mutta samaan aikaan hänellä oli yhä tunteita Aartoa kohtaan.
Miia koki jäävänsä varjoon kun Mira omi Aarton itselleen avioliiton myötä ja pian tämäkin pari alkoi odottaa perheenlisäystä, joten Aartosta tulisi pian tuplaisä! Miia sai kuitenkin pienen etulyöntiaseman, sillä hänen vauvansa syntyi ensimmäisenä, ja hetken aikaa Aarton huomio oli taas enemmän hänessä ja heidän pienessä perheessään. Syntynyt tyttövauva sai nimekseen Aada, ja pikkuinen muistutti ulkonäöltään muuten täysin isäänsä, mutta silmien väri oli peritty Miialta.
Vauva-arki sujui varsin leppoisasti ja Miia oli kiitollinen siitä että Aarto oli tyttärensä elämässä läsnä ja auttoi vauvan hoivaamisessa. Aarto tosin tuntui olevan jatkuvasti kiireinen kun hänen piti keskittyä yhtä aikaa uraansa sotilastyössä, aviovaimoonsa Miraan ja vauvaansa Aadaan. Mies halusi järjestää aikaa varsinkin vauvalle, eikä olisi missannut Aadan synttäreitä minkään työkeikan tähden.
Hiusten ja ihonvärin lisäksi Aada peri suurimman osan naamapiirteistään isältään, ei kyllä ole ulkonäön perusteella epäilystäkään siitä kuka on taaperon isä! Miia ja Aarto jakoivat opetusvastuun puokkiin, ja Aarton tehtäväksi lankesi puheopetus. Sanojen jankkaamisessa meni tovi, mutta Miia oli sen sijaan taitava kävelyope, sillä urakoiria kouluttaessa hänellä oli paljon kokemusta pitkäjänteisestä harjoittelusta, ja simit ja koirat oppivat lopulta melko samalla tyylillä: tarvitaan vain paljon toistoja, toistoja ja toistoja!
Urakoirien kanssa riitti tosiaan jatkuvasti tekemistä, varsinkin kun harmaa Tassu-pentu on viimein kasvanut ja valmis aloittamaan työelämän. Temppujen opettamisen lisäksi tärkeä osa koirien työkyvyn ylläpitoa oli tarjota mahdollisimman hyvät tarpeet lemmikeille, joten Miia kylvetti haisuleita yhtenään ja varmisti aina että ruokakulhosta löytyi jotakin mussutettavaa koiria varten.
Arki rullasi eteenpäin normaalisti, kunnes Miia huomasi postia hakiessaan kirjepinon päälimmäisenä hänelle osoitetun kirjeen, joka oli tullut hänen vanhemmiltaan. Uteliaisuuttaan Miia repi kirjekuoren auki saman tien lukeakseen viestin:
"Arvon Miia
Ilmoitamme täten, että teidät on valittu Mikaliinien arvokkaan suvun seuraavaksi perijäksi. Pakkaa siis mukaan tärkeimmät tavarasi, lapsenlapsesi ja aiemmin varastamasi koirat. Toivomme sinun saapuvan pikimmiten vastaanottamaan kunniaikkaan tehtävän perijänä!
Ystävällisin terveisin,
Mika & Karo"
Miia oli lievästi yllättänyt vanhempiensa valinnasta, olisi luullut että nämä olisivat arvostaneet enemmän perhetavoitteisia Mirkaa tai Miroa tai vastuullisia bisnesmiehiä Mioa tai Mikaelia, mutta sen sijaan he valitsivat juuri hänet.
"Pääset pian tapaamaan mummon ja ukin, eikö olekin kivaa?" Miia jutteli Aadalle, ja taapero läpsytti kämmeniään yhteen jännittyneenä.
"On kyllä sääli kun lähdet ja viet nämä koirat pois", Mio harmitteli, sillä hän tykkäsi toisiaan avustaa Miiaa koirien koulutuksen kanssa.
Saman katon alla asustavien sisarusten välit eivät olleet lämpimämmästä päästä, ja tietenkään he eivät voineet erota käymättä vielä viimeistä riitelyä mistäs muustakaan kuin Aartosta.
"Hyvä kun lähdet niin saamme olla Aaron kanssa rauhassa", Mira julisti tyytyväisenä.
"Aijaa? Entäpä jos Aarto haluaa tulla mukaan Aadan vuoksi? Raskauteni oli alun perinkin se syy, miksi Aarto muutti luokseni", Miia huomautti.
"Älä puhu tuollaisia, Aarto ei voisi jättää minua ja vauvaa!" Mira puolustautui.
"Rauhoittukaa!" Aarto huusi. Sotilastyön myötä hän oli suuttuessaan kuin alokkaita komentava kenraali konsanaan, ja naiset vaikenivat suosiolla.
"Ette viitsisi riidellä niin äänekkäästi kun Aada on paikalla", Aarto huomautti ja osoitti koirien kanssa peuhaavaa taaperoa.
"Nyt kun olemme kaikki kolme paikalla kerrohan Aarto, kumpi lapsistasi on sinulle tärkeämpi?" naiset pistivät miehen tiukkaan kyselyyn. Hetkessä roolit olivat vaihtuneet ja Aartosta tuli nurkkaan ajettu osapuoli, sillä hän tiesi vastauksensa loukkaavan pakosti toista naisista.
---
Karo pyyhki keittiötasot kostealla liinalla ja siirsi likaiset astiat pöydältä tiskikoneeseen. Mika kävi puolestaan keittiön lattioita läpi moppi kourassa ja siirsi tuoleja päästäkseen lakaisemaan pöydän alta. Kaksikko tiesi Miian saapuvan tänään, ja he halusivat siistiä paikkoja uuden perijän kunniaksi. Vuosikaudet keskenään elänyt pariskunta odotti jo kovasti saavansa hieman eloa taloon lapsenlapsien myötä. He myös arvuuttelivat, mahtaisiko Miia tuoda mysteerimiehensä viimein näytille.
Lopulta pihalla näkyi liikettä, ja Mika ja Karo säntäsivät ulos tulijoita vastaan. Miia kannatteli sylissään Aadaa, ja myös koirat Janna, Nake ja Tassu olivat seuranneet emäntäänsä uuteen kotiin. Hieman yllättäen paikalla oli myös Miran aviomies Aarto.
"Tervetuloa! Ah, Aarto varmaankin auttoi sinua matkatavaroiden kuljetuksessa, onpa huomaavaista", Mika päätteli.
"Itse asiassa Aarto on täällä, koska Aada on hänen tyttärensä. Hän haluaa olla lähellä sekä minun että Miran lapsia, joten sovimme kolmistaan että Aarto asuu vaihtelevasti kummankin luona", Miia päätti tehdä tilanteen heti selväksi. Mikan ja Karon hymyt valahtivat hämmentyneeseen ilmeeseen kuunnellessaan Miian kertomusta.
Miian paljastuksen myötä kaikkien välille oli laskeutunut kiusallinen hiljaisuus, kunnes Miia harppoi lopulta edeltä sisälle ja muut seurasivat vähitellen perässä. Aarto alkoi harjoitella karismaa eteisen peilin edessä, ja Miia ryhtyi opettamaan Jannalle ylenemiseen vaadittavia temppuja. Miian olo oli kuitenkin hieman häiriintynyt äskeisen tilanteen jäljiltä, sillä oli selvää että vanhemmat alkoivat katua perijänvalintaa kuullessaan Aadan isästä.
Isovanhemmat olivat tietenkin heti lapsenlapsensa kimpussa. Aada osasi jo kävellä ja puhua sujuvasti, mutta Karo pääsi opettamaan taaperolle lastenlorua, ja Mika aikoisi puolestaan napata kunnian pottaopista.
Ulkona oli kamala kaaos vielä lumen alla olevien pensaiden rehottaessa ja ympäri kuistia leviteltyjen harrastuslehtien ja Karon elämäkertakirjojen sekä koirien pissilätäköiden sotkiessa ympäristöä. Vaikka taloudessa olikin luontoharrastaja ei Karo saanut jostain syystä koskaan aikaiseksi pitää pihaa siistinä, joten Miia päätti ottaa puutarhasakset kauniiseen käteensä ja alkoi siistiä pensaita samalla kun Mika otti kohteekseen lätäköiden luuttuamisen.
Perijän valinta oli hieman venähtänyt, minkä aikana Mikan ja Karon tontti oli ollut tovin pysähdyksissä, ja nyt vastaantulijoiden joukossa oli paljon heille tuntemattomia Mikaliinien suvun jäseniä. Karo tutustui lapsenlapsenlapseensa Sirpaan ja Mika haastoi shakkimatsiin lapsenlapsenlapsenlapsensa Kristiinan. Vaikka väliä on jo useampi sukupolvi, ovat uudemmatkin simit vielä aivan kantakaksikon näköisiä ihon ja hiuksien väreistä katsottuna!
Karo ei päästänyt Aartoa helpolla ruokapöytäkeskusteluissa ja otti suoraan puheeksi miehen petolliset syrjähypyt. Ateriointi oli Miiankin kanssa hieman kiusallista, ja simit istuivat aivan pitkän ruokapöydän vastakkaisissa päissä vältelläkseen toisiaan, ja oli kamalan noloa kun kaksikon katseet kohtasivat kesken ruokailun. Aarto laski katseensa takaisin soppalautaseensa ja mietti, oliko Aadan elämässä mukana oleminen sen arvoista, että hän joutui sietämään kiusallista hiljaisuutta Miian kanssa ja tämän vanhempien syytteleviä kommentteja..?
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
