Mikaliini - Mira, osa 1: Kilpailua

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Vastikään kihlautunut pariskunta Mira ja Aarto muuttivat yliopistolta valmistumisen jälkeen Miian kämppiksiksi. Näin Miian ison asunnon tyhjä yläkerta sai asukkaita ja Aarto pystyisi olemaan lähellä hänen ja Miian lasta kun vauva syntyisi. Aarto olikin innoissaan, mutta Miraa asumisjärjestely sen sijaan arvelutti. Aarto oli retkahtanut Miian hurmailuihin jo kahdesti, eikä Mira mielellään olisi päästänyt miestään lähellekään siskoaan. Toisaalta Mira kuitenkin ymmärsi, että Aarto halusi olla osallisena lapsensa kasvatukseen ja hänellä oli siihen oikeus.

"Tervetuloa! En osannut odottaa että saapuisitte näin aikaisin, olen vielä yöpukeissa", Miia noloili saapuessaan vastaanottamaan uusia kämppiksiään.
"Älä suotta huoli, saathan sinä kotonasi kulkea millaisissa vaatteissa lystäät", Aarto selitti rientäessään halaamaan Miiaa. Mira sen sijaan ei aikonut osallistua esitän-kuin-kaikki-olisi-hyvin-välillämme tervetulotoivotuksiin siskonsa kanssa, ja nainen vetäytyikin mieluummin istumaan yksinään sohvalle. Mira ei mahtanut mitään sille että pelkässä ystävyyshengessä vaihdettu hali näytti hänen silmäänsä epäilyttävältä. Mitä yhteiselosta oikein tulisi kun koko ajan sai pelätä pahinta seuratessaan näiden kahden välistä vuorovaikutusta?

Miia laittoi itselleen aamupalaa ja Aarto päätti istahtaa myös pöydän äären jutellakseen Miian kanssa heidän lapsestaan. Miiaa nauratti kun Aartoa kiinnosti kaikenlaiset pienetkin yksityiskohdat hänen raskauteensa liittyen, mies selvästi odotti kovasti pienokaisen syntymää ja hänestä tulisi hyvä isä. Toisten juttelu tietenkin ärsytti Miraa, olihan hänen pitänyt arvata että Aarto paapoisi vain Miiaa ja leikkisi tämän kanssa kotia ennen kuin vauva olisi edes syntynyt. Jutusteleva kaksikko ei tuntunut edes huomaavan Miran läsnäoloa, joten nainen päätti mennä hetkesi aikaa ulos kävelylle tuulettamaan ikävät ajatukset pois mielestään.

Kävelylenkiltä palatessaan Mira huomasi Nake-koiran poistuvan juuri työkyydistään. Koira tunnisti nopeasti Miran entiseksi perheenjäsenekseen ja loikki innoissaan jälleennäkemisen johdosta Miran jaloissa. Koiran kanssa peuhaaminen sai Mirankin paljon paremmalle mielelle. Vaikka hän ei tulisikaan toimeen siskonsa kanssa olivat nämä karvaiset kämppikset sentään hyvää seuraa!

Leikit Naken kanssa keskeytyivät Mikan saapuessa yllätysvierailulle, ja Mira riensi halaamaan isäänsä.
"Oletpa sinä kasvanut", Mika päivitteli.
"Eivät aikuiset enää kasva", Mira huomautti, vaikka hänen oli pakko myöntää kokevansa itsensä jotenkin aikuisemmaksi opintojen päätyttyä kun edessä olisi työelämä ja suurempi vastuunotto itsestään.

Mika alkoi tietenkin udella Miralta milloin kihlasormus korvattaisi vihkisormuksella, oliko lapsien hankinta jo suunnitteilla ja muuta perhetavoitteisen isän mieliaiheita. Näistä kysymysistä Mira suoriutui kuitenkin helposti, mutta sen sijaan nainen vaikeni kun isä otti Miian puheeksi.
"Jos vain sopii niin käväisisin mielelläni nopeasti sisällä tervehtimässä Miiaakin. Ehkä hän viimein suostuu paljastamaan kuka on tulevan lapsen isä! Voi, kyllä se siskosi on sitten jalo kun otti sinut ja Aarton luokseen asumaan! Sinun sietäisi olla hänelle kiitollinen", Mika huomautti. Kiukku kasvoi Miran sisällä jokaisesta Mikan latelemasta kehusta ja ylistyksestä Miiaan liittyen, sillä isosisko ei todellakaan ollut Miralle mikään unelmasisar. Hän päätti kuitenkin olla räyhäämättä Mikalle aiheesta ja myötäili vaisusti isänsä puheita.

Ei Mikalla ilmeisesti niin kiire ollutkaan Miian juttusille kun hän ehti pulahtaa taloyhtiön yleistiloissa olevassa porealtaassa. Ehkä Mika halusi uimahousuineen matchata Miian liilaan raskausasuun? .-D
"Eikös sinunkin olisi hyvä mennä naimisiin vauvan isän kanssa ennen pikkuisen syntymää, vaikka saahan hän meidän ylvään sukunimemme sinun kauttasi automaattisesti", Mika huomautti.
"Ei se nyt oikein sovi", Miia kierteli. Joskus Miia mietti pitäisikö hänen kertoa vanhemmille totuus syrjähyppylapsesta jotta he tajuaisivat lopettaa puheet naimisiinmenosta.
"Onko sinun ja Miran välillä kaikki hyvin?" Mika kysäisi yhtäkkiä.
"Miksei olisi?" Miia tokaisi vaikka vielä äsken oli harkinnut totuuden kertomista.
"En tiedä, vaikuttaa kuin salailisitte minulta jotain. Noh, minun on vain hyväksyttävä etteivät aikuiset lapseni halua enää kertoa kaikkea isälleen", Mika haikeili.

Raskauden aikana Miia ei ehtinyt vahdata koiriensa työssäkäyntiä niin ahkerasti, ja koirat osasivat hyödyntää tätä. Työkyydin saapuessa pihaan Nake poistui lupaavasti asunnosta, mutta auton huristeltua tiehensä löysinkin Naken nukkumasta pensasaidan takaa... Senkin lintsari!

Miran työnhaku takkusi, mutta Aarto löysi sai pian töitä haaveilemaltaan sotilasuralta. Miehen urapolku oli menestyksekäs ja ylennyksiä vain sateli ja uusia arvomerkkejä ilmestyi hänen takkinsa rinnuksiin kuvastamaan hienoja saavutuksia. Sääli ettei Aarton suurta kuntorata-urapalkintoa mahdu sijoittamaan tontille, täytyy toivoa ettei huono kunto tule jossain vaiheessa vain esteeksi kenraalin virkaa tavoitellessa.

Aarto marssi töiden jälkeen suoraan makuuhuoneeseen, sillä tänäänkin oli ollut aikainen herätys ja pienet tirsat eivät olisi pahitteeksi. Makuuhuoneeseen päästyään Aarto kuitenkin seisahtui paikoilleen nähtyään Miran vähissä vaatteissa poseeraamassa viettelevästi vuoteella. Mira halusi varmistaa ettei Aarto haaveilisi kenestäkään muusta kuin hänestä, ja oikeastaan Miran tavoitteena oli myös hankkiutua raskaaksi. Hän uskoi saavansa tällöin Aarton huomion enemmän itseensä kuin Miiaan.

Miran suunnitelma tuntuu toimivan: Saatuaan taas jalkansa liikkeelle Aarto lähti kävelemään hitaasti parivuodetta kohti riisuen samalla työvaatteensa yltään. Aarton käpertyessä Miran viereen ei nainen voinut olla virnuilematta tyytyväisenä. Musta pitsialusasu toimii aina!

Miia ei tohdi ottaa rennosti edes raskausaikana vaan nosteli taloyhtiön kuntosalilla puntteja kuin viimeistä päivää naama irveessä. Välillä Miia vain tarvitsi omaa aikaa, sillä Miran ja Aarton muutettua saman katon alle ei kotona saanut enää olla samalla tavalla rauhassa. Huonot välit siskoon hiersivät, ja Miian täytyi myöntää että välillä hänen oli paettava Aartonkin seurasta ennen kuin heidän kahden välillä tapahtuisi taas jotain sopimatonta.


Yllättäen Mira ja Aarto päättivät purjehtia avioliiton satamaan. Hääjuhlat olivat pienet ja kaksikko pyysi vieraaksi vain lähimpiä ystäviään, edes Mikaa ja Karoa ei oltu kutsuttu. Miia seurasi vihkitoimitusta muiden vieraiden takana. Tuntui ristiriitaiselta, sillä hänen kuuluisi olla onnellinen siskonsa puolesta, mutta samalla hän yhä haikaili Aarton perään. Miia siirsi katseensa hääparista juhlamekon läpi pullottavaan vatsaansa ja silitteli vatsakumpuaan. Ainakin tuleva vauva pitäisi ikuista linkkiä Aarton kanssa yllä.

Kun sormukset oli vaihdettu oli hääkakun leikkaamisen aika. Hääpari asettui yhdessä pöytään nauttimaan makoisasta kakusta, ja kumpikin oli koko ajan yhtä hymyä.

Suoraan vihkimistilaisuudesta unille suunnannut Miia heräsi vasta juhlien loputtua ja riensi keittiöön etsimään juhlista ylijääneitä ruuantähteitä.
"Sori, kakkua ei jäänyt yhtään jäljelle", tietokoneen näppäimistöä naputteleva Mira ilmoitti. Oikeasti kakusta oli vielä puolet piilossa Miran tavaraluettelossa, mutta hän ei halunnut jakaa hänen ja Aarton hääkakkua siskonsa kanssa. Miia sai hänet herättäneen näläntunteen onneksi haihtumaan työtasolle unohtuneen keksipussin sisällöllä.


Miran suunnitelma raskaaksi hankkiutumisesta alkoi osoittaa onnistumisen merkkejä, ja pian raskausmaha pullotti jo selvästi vaatetuksen alta. Tuntiessaan vauvan liikehtivän ensimmäistä kertaa Miran täytyi ihan nousta kesken unien jalkeille ihmettelemään asiaa. Hän olisi halunnut kertoa miehelleenkin asiasta, mutta parivuoteen toinen puoli oli tyhjänä, sillä Aartolla oli ollut aikainen herätys töihin ja hän oli ehtinyt jo rientää maastoauton kyytiin.

Aamupalaa valmistaessaan Mira törmäsi siskoonsa keittiössä. Aluksi kaksikko vältteli toisilleen puhumista tuttuun tapaansa, mutta Mira ei voinut pysyä vaiti raskaudestaan.
"Nyt kun minäkin odotan Aartolle lasta hän jättää toivottavasti sinun paapomisen pienemmälle ja keskittyy oikeaan perheeseensä", Mira lausahti. Mira oli tyytyväinen, sillä hän uskoi ettei mikään pystyisi erottamaan häntä ja Aartoa nyt nyt kun he olivat naimisissa ja odottivat ensimmäisen yhteisen lapsensa syntymää. Raskauden ansiosta Mira pystyisi nyt tarjoamaan Aartolle saman mitä Miiakin, ja Mira arveli Aarton mahdollisen kiinnostuksen Miiaan pian lopahtavan.

Perijä-äänestys: Julkaisen jokaisesta yliopistolta valmistuneesta lapsesta yhden osan, jonka perusteella lukijat saavat antaa osassa esiintyneelle simille pisteitä 1-10 asteikolla sen mukaan kuinka kiinnostavana häntä pitävät. Eniten pisteitä saanut sim pääsee sitten perijäksi ja palaa aloitustontille ja tarinan pääkerronta jatkuu hänestä. Toki muistakin simeistä tulee osia, mutta paljon harvemmin ja osien sisältö ei ole niin yksityiskohtaista. Tasapelitilanteessa saatan ottaa maksimissaan kaksi perijää, tai sitten arvon nopalla kuka voittaa. Toivoisin siis että sisällytätte näihin soolo-osien kommentteihin omat pisteenne perijän valintaa varten.

Osallistun itsekin pisteytykseen: Mira 7/10

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa

Mikaliini - Miro, osa 1: Rajoitteita

Viimein on saavutettu Mikaliini-viikon huipentuma; Mikan (+ Mikalin, Mikon, Miikon ja Miskan) nimipäivä on tänään 29.9.! Koska Mikaliini-viikko käynnistyi päivän myöhässä on tietenkin reilua laittaa vielä huomenna osa, ja oikeastaan mietin että yrittäisin saada julki kaikki tokan sukupolven ensimmäiset osat jotta saataisi perijä selville ja pääsen vihdoin pelaamaan Mikaliineilla eteenpäin. Viimeinen osa ei ole tosin vielä kokonaan kirjoitettu, joten katsellaan nyt miten se valmistuu. .-D

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Miro ja Ruusu olivat juuri saaneet asunnon vuokraamiseen liittyvät paperityöt hoidettua, ja pariskunta oli innoissaan yhteisen asunnon hankkimisesta. Miro kaappasi rakkaansa käsivarsilleen vetäen tämän intohimoiseen suudelmaan. Naapurit ja vuokraemäntä tuijottivat julkisesti kuhertelevaa pariskuntaa vähän kummeksuen, mutta Miro ja Ruusu eivät välittäneet muiden katseista.

Miro ja Ruusu eivät malttaneet pysyä irti toisistaan, ja asuntoonsa päästyään matka johti ensimmäiseksi makuuhuoneeseen. Kaksikon heittäytyessä parivuoteelle Miro otti vaivihkaa jotakin housujensa takataskusta ja piilotti tyynyn alle. Ruusu ei huomannut mitään, eikä Mirokaan hetkeä myöhemmin muistanut enää koko asiaa Ruusun aloittaessa vaatteiden vähentämistä kiskaisemalla Miron villapaidan pois.

Hetkeä myöhemmin Ruusu poistui hiljaa makuuhuonesta jättäen Miron nukkumaan rauhassa. Nainen oli kuullut ovikellon pimputuksen, ja oven takaa löytyikin kaunis vaaleanpunainen lahjapaketti, jonka Ruusu arveli olevan tervetuliaislahja joltakin muulta talon asukkaalta. Ruusu oli jo menossa kiittämään naapureitaan, kunnes hän muisti ettei hänellä ollut päällään muuta kuin alusvaatteet. Nainen palasi pikaisesti sisälle noutamaan enemmän vaatetta ennen rappukäytävään lähtemistä.

Lopulta Mirokin malttoi nousta vuoteesta. Asetellessaan peittoa siististi mies etsi kuumeisesti aiemmin tyynyn alle kätkemäänsä sormusrasiaa. Miro oli jo pitkään halunnut kosia Ruusua, mutta koskaan ei tuntunut tulevan vastaan sopivaa hetkeä. Rasia löytyi lopulta aivan sängyn toisesta päädystä, ja Miro sujautti sen aamutakkinsa taskuun.

Miron poistuessa makuuhuoneesta hän huomasi Ruusun olevan paraikaa ruokailemassa. Miro istahti Ruusun seuraksi, ja nainen alkoi innoissaan höpöttää naapureilta saadusta tervetuliaislahjasta. Mies kuunteli Ruusun puheensorinaa puolella korvalla puristaen samaan aikaan aamutakkinsa taskussa olevaa sormusrasiaa. Nyt tai ei koskaan, Miro päätti ja asetti rasian pöydälle.

Miro katseli hermostuneesti miten Ruusu tarttui sormusrasiaan ja avasi sen.
"Hankitko sinäkin minulle lahjan, miten herttaista! Oh..." Ruusu vaikeni tajuttuaan Miron kosineen häntä. Sitten Ruusun kasvoille kohosi hymy, ja nainen poimi sormuksen rasiasta, ja Mirokin saattoi vihdoin rentoutua tajuttuaan Ruusun suostuvan kosintaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta kaksikko säntäsi juhlistamaan kihlautumistaan takaisin makuuhuoneen puolelle.

Miro löysi nopeasti haaveilemansa poliisityön, mutta Ruusulla ei käynyt yhtä hyvää säkää politiikan saralla. Ruusu ei aikonut kuitenkaan luovuttaa, hän ei antaisi unelmatyönsä valua ohi samalla tavalla kuin osakuntaan liittymisen kanssa oli käynyt yliopistolla. Se että ensimmäisen työhaastattelu meni pieleen ei tarkoittanut että Ruusu olisi luotu epäonnistumaan. Ruusu päätti treenata karismaa ja veti kasvoilleen vakuuttavan ilmeen, joka kuitenkin muuttoi nopeasti ällöstyttäväksi yllättäen iskeneen pahoinvointikohtauksen vuoksi.

Syy jatkuvalle aamupahoinvoinnille valkeni muutamaa viikkoa myöhemmin, kun Ruusu tajusi olevansa raskaana. Perhetavoitteinen Miro oli innoissaan tulevasta vauvasta, ja Ruusukin sai nyt raskausajan olla kotona "oikein luvan" kanssa eikä työttömyydestä tarvinnut stressata. Ruusulla oli paljon vapaa-aikaa viettäessään päivät yksin kotona, ja hän innostui sisustamaan tulevaa lasta varten jo huoneen valmiiksi. Tummien värien perusteella Ruusu taitaa odottaa poikavauvaa, mutta huoneen nurkasta löytyy myös nukketalo, joten tyttövauvankin mahdollisuus on otettu huomioon.

Ylennyksiä sateli melkein päivittäin ja Miron poliisityö eteneni mallikkaasti konttorista karhuryhmän johtajaksi. Miro hallitsi alan käytännöt hyvin, sillä poliisina työskennellyt Karo oli neuvonut poikaansa etukäteen. Miro ystävystyi työtovereidensa kanssa, ja tässä hän palaa juuri yhden erikoisjoukkojensa jäsenen kanssa työpäivän jälkeen kotiin.

Vaikka Mirolla synkkasi työtovereiden kanssa ei hän tuntunut tulevan toimeen muiden simien kanssa, toisin kuin Ruusu jolla juttu luisti heti hyvin tuntemattomien ohikulkijoidenkin kanssa. Suosiotavoitteinen Ruusu tutustui mielellään uusiin simeihin ja naapureille jutustelu oli mukavaa, mutta Miro mietti että Ruusun voisi olla parempi kotosalla ainakin nyt raskausaikana. Ruusu ei ymmärtänyt outoa sääntöä, miksi hän ei muka saisi tavata muita? Hän totteli kuitenkin Miron käskyjä.

"Hauskaa että pääsette tulemaan! Nähdään parin tunnin päästä", Miro lopetteli hyväntuulisena puhelua vanhempiensa kanssa. Ruusu sen sijaan istui synkkänä pöydän ääressä mutustelemassa leivonnaista.
"Näyttäisit nyt vähän iloisemmalta, onhan tänään sentään meidän hääpäivämme", Miro huomautti.
"Vaikea tässä on hymyillä kun sinä kontrolloit kaikkea! Miksi vain sinä saat kutsua omat läheisesi juhliin mutta minä en?" Ruusu tivasi. Miro rajoitti nykyään hänen vapauttaan niin ettei hän saanut enää tavata edes ystäviään.
"Haluan pienet juhlat. Sitä paitsi pääset helpommin tutustumaan vanhempiini kun täällä ei ole kauhea hälinä", Miro selitteli.

Ruusu vaihtoi vastahakoisesti mukavat vaatteensa liian tiukkaan juhlamekkoon ollakseen edustavana vieraiden saapuessa. Nainen ei ollut hermona Miron vanhempien tapaamisesta, sillä Miro oli esitellyt heidät jo teini-iän seurusteluaikoina. Mika ja Karo eivät näyttäneet vanhentuneen tippaakaan sitten viime näkemän kiitos elämäneliksiirin.
"Lopetamme elämänlitkun juomisen vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsenlapsi putkahtaa maailmaan", Karo selitti.
"Noh, siihen menee tuskin enää kauaa", Ruusu hymähti vatsaansa silitellen.

Ruusu ei oikein jaksanut olla esittää positiivista vieraiden edessä, sillä Miron järjestämät juhlat ärsyttivät häntä. Ruusu oli haaveillut suurista hääjuhlista ja upeasta röyhelöisestä valkeasta hääasusta, mutta nyt hän joutui tyytymään tällaisiin minibileisiin ja Miron hankkimaan rumaan mekkoon. Karo ja Mikakin olivat havainneet outoa kireyttä parin välillä, ja vieraat seurasivat vihkimistä vähän vaivaantuneina.

Juhlat loppuivat pian vihkimisen jälkeen ja Ruusu säntäsi suoraan päiväunille, jotka tosin venähtivät vähän ja vatsan murina herätti Ruusun vasta illalla. Eihän sillä unirytmillä tietenkään niin väliä ollut kun Ruusu vietti kaiket päivät yksin kotona ilman aikatauluja. Ruusun valmistaessa hampurilaisia hän huomasi Miron supattelevan jotain puhelimessa. Aterian valmistuttua Miro ei jäänyt syömään vaan säntäsi salaperäisesti ulos. Hetken päästä asia valkeni: Miro oli tilannut talouteen koiranpennun.
"Olen huomannut että olet vähän apea, joten ajattelin sinun kaipaavan seuraa. Tässä on sinulle lahjaksi koiranpentu", Miro selitti laskiessaan hauvan lattialle.

Miro sai yllättävän kutsun työpaikalleen, joten Ruusu jäi kahdestaan uuden koiranpentunsa kanssa. Pentu nyki Ruusun pyjaman lahjetta ja vinkaisi saadakseen uuden omistajansa huomion, mutta Ruusua ei vähempää kiinnostanut Mirolta saatu lahja. Hän tapaisi paljon mieluummin toisia simejä kuin leikkisi eläinten kanssa. Ruusu ei vaivautunut edes keksimään nimeä koiranpennulle, häntä ei kiinnostanut koko elukka pätkääkään. Pentu vaikutti kaikesta huolimatta jo kiintyneen Ruusuun ja seurasi tätä joka paikkaan.

Ruusun arki kotosalla eteni päivästä toiseen samalla kaavalla niin että hän ei lopulta oikein ollut edes enää perillä ajankulusta. Siksi synnytyssupistusten alkaessa Ruusulla meni tovi ihmetellessä miten kuukaudet olivat rientäneet, oliko hän oikeasti ollut jo niin kauan kotinsa vankina? Supistusten käydessä voimakkaammiksi Ruusulla ei kuitenkaan ollut enää aikaa laskeskella viikkoja, vaan hänen oli keskityttävä synnytykseen.

Monien ponnistusten jälkeen Ruusulla oli edessään kaksi tyttövauvaa. Ruusu ei osannut yhtään odottaa kaksosia, ajatella että hän oli kantanut useiden kuukausien ajan vatsassaan yhden sijasta kahta pienokaista. Miro oli parhaillaan töissä eikä Ruusu pystynyt yksin hoitamaan kahta vauvaa samanaikaisesti, joten toinen tytöistä joutui makoilemaan lattialla Ruusun huolehtiessa ensin Roosaksi nimeämästään lapsesta. Lattialla köllöttelijä sai nimeksi puolestaan ja Riikka.

Selvittyään ulos poliisiauton kyydistä Miro lähti juoksemaan täyttä vauhtia sisälle. Ruusu oli soittanut kesken miehen työpäivän ja ilmoittanut kaksosten syntymästä, ja perhetavoitteisella Mirolla oli jo kova kiire päästä tapaamaan pienokaiset.


Kaksosten kanssa puuhailu oli työlästä mutta samalla hyvin antoisaa. Miro piti töistään muutaman päivän vapaata voidakseen auttaa Ruusua kotona lastenhoidossa, sillä kaksinkertainen vauvamäärä vaati molempien vanhempien panosta. Hetken aikaa Ruusukin koki olevansa taas onnellisempi. Mielellään hän vietti kaiken aikansa pienokaisten seurassa, ja oli mukavaa kun Mirokin oli useammin kotona. Ruusun yhä nimeämätön koiranpentu oli kääntänyt mielenosoituksellisesti selkänsä Ruusulle, törkeää ettei häntä muistettu huomioida yhtään!

Vauva-arki ei kuitenkaan ollut pelkkää Ruusuilla tanssimista. Miron oli palattava taas pian työjuttujen pariin ja hän ehti tulla hoitoavuksi vain iltaisin. Valitettavasti Miro oli kovin väsynyt työpäivänsä jälkeen ja hoidot menivät helposti kiukutteluksi joko vauvojen tai Miron osalta. Ruusunkin pinna oli kireällä ja hän pelkäsi tulevansa vauvojen parkumista päivästä toiseen kuunnellessa hulluksi. Ruusu yritti vihjailla miehelleen josko he voisivat palkata ulkopuolista hoitoapua, mutta Miro tyrmäsi idean: Ruusuhan vietti kaikki päivät kotona, eihän hänellä ollut muuta kuin aikaa lastenhoidolle.

Perijä-äänestys: Julkaisen jokaisesta yliopistolta valmistuneesta lapsesta yhden osan, jonka perusteella lukijat saavat antaa osassa esiintyneelle simille pisteitä 1-10 asteikolla sen mukaan kuinka kiinnostavana häntä pitävät. Eniten pisteitä saanut sim pääsee sitten perijäksi ja palaa aloitustontille ja tarinan pääkerronta jatkuu hänestä. Toki muistakin simeistä tulee osia, mutta paljon harvemmin ja osien sisältö ei ole niin yksityiskohtaista. Tasapelitilanteessa saatan ottaa maksimissaan kaksi perijää, tai sitten arvon nopalla kuka voittaa. Toivoisin siis että sisällytätte näihin soolo-osien kommentteihin omat pisteenne perijän valintaa varten.

Osallistun itsekin pisteytykseen: Miro 8/10

Miron ja Ruusun ikävähköstä parisuhdetilanteesta huolimatta tykkään paljon pelata heidän perheellään, kaksostytöt ovat ihania ja jos sen verran voin spoilata paljastamalla että heistä kasvaa söppäniä taaperoita. ,-) Huomenna luvassa on sitten Miran ja Aaron kuulumisia (ja Miiakin saattaa vilahtaa osassa. ,-))

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa

Mikaliini, osa 22: Viimeisiä viedään

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä. 


Aikaa sitten valmistuneet Mikko ja Sirja olivat saapuneet nostalgisoimaan ensitapaamistaan asuntolan käytäville. Huoneellensa suuntaava Miiko joutui kuuntelemaan kaksikon keskustelua kulkiessaan ohi.
"Ensisuudelmamme tapahtui tarkalleen tässä", Mikko tiedotti.
"Miten voit muistaa niin tarkkaan? Älä vain sano että olet piirtänyt jonkin merkin lattiaan?" Sirja naureskeli vilkuillen kengänkärkiään vihjeen toivossa.
"Se vain oli niin hieno hetki etten ole unohtanut pienintäkään yksityiskohtaa", Mikko vastasi.


Teininä kaikenlaista vastuuta ja velvollisuuksia pakoillut Mio on todella ryhdistäytynyt yliopistolla. Hän opiskeli ensimmäisen vuoden aikana niin ahkerasti, että ensimmäisen lukukauden arvosanojen keskiarvo oli 5. Mammonaa tavoitteleva Mio havitteli arvosanojen perusteella jaettavia apurahoja, ja tietysti hän tiedosti ahkeran opiskelun auttavan myöhemmin työelämässä etenemisessä.

Tunnollisen opiskeljan maineen omaava Mira oli sen sijaan saanut taistella pitääkseen arvosanansa kiitettävissä lukemissa viimeisen puolen vuoden aikana. Hän sai vaivoin työnnettyä Aarton ja Miian aiheuttaman mielipahan syrjään tenttikirjojen tieltä, mutta kun opiskeluun kunnolla uppoutui saattoi Mira hetkeksi sysätä syrjään ikävät ihmissuhdeongelmansa. Hän ei todellakaan tiennyt, miten aikoisi toimia Aarton kanssa. Mies pahoitteli käytöstään, mutta Mira pelkäsi tämän karkaavan taas Miian luo heti kun siihen tulisi tilaisuus. Mio ei tiennyt siskojensa ja Aarton välillä tapahtuneesta välikohtauksesta, mutta hän oli huomannut ettei Miran ja Aarton välit olleet ennallaan. Mira ei kuitenkaan suostunut puhumaan asiasta veljelleen ja väitti kaiken olevan kunnossa.

Kun Mira ei suostunut kertomaan mitä oli meneillään, päätti Mio kääntyä Aarton puoleen. Aartoa ihmetytti kun hän huomasi Mion laskevan ruokalautasensa hänen viereensä baaritiskipaikalle, sillä Aarto ei ollut kovinkaan läheinen tyttöystävänsä veljien kanssa. Katsaus Mion kasvoilla olevaan tuimaan ilmeeseen paljasti kuitenkin ettei toisella ollut mitään hyvää sanottavaa, ja Aarto pitikin katseensa ruokalautasessaan Mion tentatessa mitä oikein oli tekeillä. Aarto yritti kierrellä kysymyksiä ja sanoi etteivät hänen ja Miran asiat kuuluneet muille.
"En aio katsella sivusta kun romutat siskoni elämän. Joko korjaat teidän välejä hiertävän riidan - mitä asia sitten koskeekaan - tai lähdet Miran elämästä jotta hän voi siirtyä eteenpäin", Mio lateli sääntöjä.

Neljä vuotta oli viimein tullut täyteen ja Miikon opinnot alkoivat olla loppusuoralla viimeistä loppukoetta myöten. Valmistuttuaan Miiko ei paljoa aikaillut vaan pakkasi vähät tavaransa ja hyppäsi taksin kyytiin valmiina kohti aikuisuuden mukanaan tuomia uusia haasteita. Toivottavasti uusi ikävaihe avautuisi Miikolle paremmin kuin teini-ikä tai yliopistossa vietetyt vuodet ja Miiko pääsisi kerrankin näyttämään maailmalle taitonsa ja loistamaan siinä mitä tekee!

Parisuhdekriisistään huolimatta Miralla oli aikaa luoda ystävyyssuhteita uusiin tuttavuuksiin. Tanssahdellessaan Bailuvaaran osakuntaan kuuluvan Monikan kanssa punapää kysäisi yllättäen olisiko Miralla kiinnostusta liittyä heidän osakuntaansa. Monika oli pannut merkille Miran ystävällisyyden ja oli sitä mieltä että tästä tulisi hyvä lisä Bailuvaaran porukkaan. Tarjous oli kieltämättä houkutteleva, sillä muutto osakuntatalolle toisi hänellä kaivattua etäisyyttä Aartosta ja heidän välejään hiertävistä ongelmista. Mira kuitenkin kieltäytyi, sillä valmistuminen ei ollut enää kaukana eikä tässä vaiheessa olisi enää järkeä roudata kamoja toiseen paikaan.

Valmistuminen oli tosiaan lähellä, se oli enää viimeisestä loppukokeesta kiinni. Hölkätessään yliopistorakennusta kohti Mira kuuli takaansa askelia, ja vilkaistuaan taakseen hän kiihdytti vauhtia entisestään tajuttuaan Aarton seuraavan häntä.
"Odota nyt vähän! Emmekö voisi kävellä yhtä matkaa loppukokeeseen?" Aarto läähätti Miran niskan takana. Oli vähän noloa ettei hän meinannut pärjätä armeijan kuntotestien jälkeen tyttöystävälleen juoksukilvassa.
"Kävele sinä vaan, minulla on kiire", Mira tokaisi kiristäen tahtiaan.
"Mira, ihan oikeasti. Eikö voitaisi jutella?" Aarto aneli. Mira puristi kätensä nyrkkiin ja ripeytti askeleitaan entisestään.

Kokeen jälkeen Mira marssi suoraan puhelimelle aikeenaan soittaa taksikyyti ja häipyä kampukselta. Juuri kun nainen oli tarttumassa luuriin hän kuuli Aarton kutsuvan häntä. Pitikö sen typerän miehen juosta koko ajan hänen perässään! Mira kääntyi ja oli valmiina ajamaan Aarton pois luotaan, mutta hänen yllätyksekseen Aarto polvistui hänen eteensä.
"Olen pahoillani että petin luottamuksesi, vieläpä kahdesti, sillä rakastan todella sinua. Ota sormus vastaan ja anna minulle vielä viimeinen mahdollisuus", Aarto aneli. Mira tuijotti miestä tovin osaamatta vastata tälle mitään. Äsken hän oli ollut valmis ryntäämään taksiin ja jättämään petturimiehen taakseen, mutta yllätyskosinta oli saanut hänen päänsä aivan pyörälle.

Aarto tuijotti silmä kovana Miran kasvoja etsiäkseen naisen ilmeistä vihjeitä siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Vaihtoehtoja tovin punnittuaan Mira nosti lopulta rasiassa kiiltelevän kauniin timanttisormuksen hyppysiinsä ja pujotti sen sormeensa. Mira halusi uskoa että Aarto olisi tällä kertaa tosissaan, ja kihlasormus oli siitä vakuuttava todiste: Se oli lupaus avioliitosta ja yhteisestä loppuelämästä. Ei Aarto häntä kosisi jos nainen ei tälle mitään merkitsisi.


"Eikö sinun pitänyt soittaa taksi kotimatkaa varten..?" Aarto kummasteli kun Mira jätti puhelimen luurin paikoillen ja kaivoi matkalaukkuun pakkaamansa bikinit esiin. Mira ei vastannut Aarton kysymykseen vaan vaihtoi uikkarit ylleen ja kehotti Aartoa tekemään samoin ja liittymään hänen seuraansa. Aarto ymmärsi vihjeen, ja pian altaassa loiskui vesi muutenkin kuin pelkkien poreiden takia.

Miran ja Aarton kerättyä kamppeensa jäi Mio Mikaliinien sisaruskymmeniköstä viimeisenä kampukselle. Aluksi Miran ja tämän poikaystävän lähtö jätti Miolle hieman orvon olon, sillä pariskunta oli majaillut hänen asuntolahuoneensa kummallakin puolella, ja nyt naapurihuoneet olivat jääneet kokonaan asumattomiksi.


Mio ei kuitenkaan syrjäytynyt täysin vaan meni rohkeasti uusien simien puheille. Asuntolan taukotilassa pääsi tutustumaan muihin simeihin tai sitten Mio saattoi nykäistä kiinnostavanoloista ohikulkijaa hihasta ja testata meneekö juttu tervehtimisen jälkeen vielä pidemmälle. Eipä Mio osannutkaan aavistaa, että ruokalassa tapaamastaan asuntolatoverista tuli hänelle myöhemmin hyvä ystävä.

Opiskeluun keskittyminen kävi huomattavasti helpommin kun asuntolassa oli vähemmän väkeä. Saattoihan korviin toisinaan kantautua ärsyttäviä huutosakkityttöjen ja maskottien kannustushuutoja, mutta jos totta puhutaan oli Mikaliinien innokas musisointiharrastus ollut aina asuntolan suurin melunaihe räppiklubin kokoonnuttua aulaan tai jonkun aloittaessa kitaran soiton myöhään illalla. Mion teatteritaiteen opinnot etenivät hyvin ja arvosanat pysyivät huipussaan ahkeran opiskelun myötä.

Mio jäi kerran aterioinninsa päätteeksi "viihdyttämään" Stella-kokkia räppiesityksellä, mutta ilmeestä päätellen Stella ei tunnu pahemmin nuorison räppimusiikista perustavan, vanhus parka. Sivusilmällä Mio huomasi saaneensa Stellan lisäksi muutakin yleisöä. Miolle tuntematon tyttö seurasi esitystä paljon kokkia innokkaammin ja heilutteli kättään laulun tahdissa. Mio ei voinut olla miettimättä oliko tyttö hänestä kiinnostunut, sillä yleensä hänen esityksensä eivät juuri keränneet katsojia.

Myöhemmin Mio näki tuon saman tytön uudelleen hengaamassa asuntolassa. Mio kipaisi nopeasti asettelemaan hiuksiaan miestenvessan peilin edessä ja marssi sitten reippaasti keskenään rupattelevia tyttöjä kohti.
"Moi tytöt", Mio morjensti ja veti kasvoilleen flirttailevaan virneeseen. Tytöt katsahtivat Mioa nopeasti ennen kuin tarttuivat toisiaan kädestä kiinni ja lähtivät kikatellen kulkemaan pois paikalta. Mio taisikin tulkita ihailijansa kiinnostuksen vähän väärin...


Ammattitanssijan urasta haaveileva Mio harjoitteli balettitangon äärellä päivittäin piruettejaan, mutta sen lisäksi hän piti kunnostaan huolta myös joogaamalla. Hyvän notkeutensa ansiosta hän kykenisi sitten venymään mitä erikoisimpiin tanssiasentoihin. Magneilyhytkyttimellä treenaaminenkaan ei olisi varmaan pahitteeksi, siinä kieppuessa saisi harjoiteltua vastustamaan pahoinvointia ja auttamaan tasapainossa pysymistä pitkän piruettipyörteen jälkeen.

Niin tuli neljä vuotta täyteen opintoja Mioltakin, ja miekkonen teki loppusiivousta asuntolahuoneessaan. Kerätessään lipastossa säilössä olleita vaatteita laukkuunsa Mio katsahti hyllyn päällä olevia kukka-asetelmia, jotka olivat olleet siinä siitä asti kun Mikko oli aikoinaan asunut samassa huoneessa. Mio päätti jättää kukat seuraavan asukkaan iloksi. Rumpujen roudaaminenkaan ei houkutellut Mioa, sillä hän saisi ylläpidettyä harrastustaan tanssimalla.

Ja näin saatiin viimein kaikki Mikaliinit pois yliopistolta! Tahti vähän kiihtyi loppua kohden, aina ei vaan tunnu tulevan kuvitukselle tarvetta (oikeesti unohdan asian välillä kun mitään jännää ei tapahdu). Sitten vielä loput soolo-osat julki niin aletaan päästä lähemmäs perijän valintaa, hihii. .-)

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa