Mikaliini, osa 27: Ratkaisun paikka

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä. 

Karon viherpeukalointi on ollut tällä kertaa sen verran aktiivista että kurkkumaalta saatiin jopa satoa talteen! Mitään huippulaadukkaita vihanneksia korin pohjalle ei ilmestynyt sillä sato oli kuihtuneella tasolla, mutta parempi sekin kuin kuolleeksi nuupahtaneet kasvimaan olemattomat antimet.

Mikan uudeksi elämäntavoitteeksi oli toimittajatyön huiputuksen jälkeen tullut eläinpentujen kasvattaminen, ja koska olosuhteet eivät mahdollistaneet pentujen teettämistä omille koirille (tontilla on liikaa väkeä), piti Mikan kääntyä löytöeläinkeskuksen puoleen. Hetkessä paikalle toimitettiin Mymmeli-nimeä kantava kellertävä koiranpentu. Läksyistään juuri selvinnyt Aada oli menossa tervehtimään uutta tulokasta ukin kanssa, mutta edesmenneet lemmikit kävivät tytön kimppuun, kokivat ehkä asemansa uhatuksi uuden koiranpennun myötä?

Miia oli välittömästi koiranpennun kimpussa Mikan kuskattua Mymmelin sisälle.

"Hankkikohan Mika tämän meille häälahjaksi?" Miia aprikoi tehdessään tuttavuutta Mymmelin kanssa. Pariskunta oli juuri toimittanut muutamalle tuttavalle kutsun tuleviin hääjuhliin. Sillä hetkellä Miia oli kuitenkin naimisiin menoa enemmän innoissaan isänsä uudesta elämäntavoitteesta ja koiranpennusta, sillä siinä kasvaisi hänelle ajan kanssa potentiaalisia työntekijöitä! Mymmeli saikin paljon haleja ja pusuja Miialta, mutta tämän kumppani Jaska oli enemmän kissasim ja leikki mieluummin Penan kanssa.

Hääjuhlien koittaessa Miian perhe ja ystävät kokoontuivat vihkikaaren ympärille seuraamaan hääseremoniaa. Miia ja Jaska vaihtoivat perinteisen kaavan mukaan sormukset, ja katsomo puhkesi raikuviin suosionosoituksiin parin sinetöidessä valansa suudelmalla. Yleisön eturivissä innokkaasti taputtava Mika muisteli omia häitään monia kymmeniä vuosia sitten tismalleen samalla paikalla, ja hän tiesi miltä vihkiparista tuntui sillä hetkellä: Edessä olisi onnellinen tulevaisuus ja rakkauden voimalla he puskisivat yhdessä kaikkien vastoinkäymisten läpi voittajina. Ylipäätään Mika oli tyytyväinen kun perijä oli saatu naimisiin, josko tämä lopettaisi siskojensa miesten vikittelyn eikä olisi häpeäksi suvulle.

Miia oli keskittynyt vihkikaaren alla ollessaan ainoastaan mieheensä, joten hän suorastaan yllättyi nähdessään perheensä paikalla. Aada syöksyi ensimmäisenä onnittelemaan äitiään, ja Miia oli helpottunut siitä miten hyvin hänen tyttärensä suhtautui äidin uuteen mieheen ja heidän suhteeseen.
"Missasinko jotain?" juhlatamineet viimeisenä ylleen saanut Karo tiedusteli saavuttuaan myöhässä paikalle. Jos muistatte nämä eivät olleet ensimmäiset hääjuhlat, joissa Karo on ollut jossain ihan muualla kuin seuraamassa lastensa avioon astumista. .-D

Hääjuhlissa oli toki tunnelmansa, mutta tuore aviopari oli tyytyväinen kun juhlahumu oli viimein laskeutunut ja he pystyivät keskittymään rauhassa toisiinsa ja nauttimään hääyöstä.

"Ihanaa olla naimisissa! Meidän pitäisi suunnata seuraavaksi häämatkalle", Miia suunnitteli tulevaa pariskunnan hankkiutuessa juhlatamineista eroon vuoteellaan.

"Kannattaisikohan meidän odottaa vauvan syntymää? Nytkin sinun piti ottaa torkut kesken juhlien kun olit niin väsynyt, joten tuskin jaksaisit kierrellä lomakohteessakaan kovin aktiivisesti", Jaska oli huolissaan raskauden uuvuttavista vaikutuksista.

"Pöh, ei minua väsytä", Miia vänkäsi vastaan, ja melkein heti sen jälkeen hänen päänsä kellahti taaksepäin naisen vaivuttua uneen kesken kaiken. Jaska pudisteli huvittuneena päätään ja peitteli Miian sänkyyn.

Aamulla Miian herätessä vieruspaikka oli jo tyhjillään. Hän kohottautui istumaan ja huomasi Karon silittelemässä Nake-koiraa.

"Heräsihän se meidän prinsessa Ruusunenkin lopulta! Sinun kannattaisi muuten siistiä tuo koirien alati leviävä pissilätäkkö tuosta huoneenne lattialta", Karo kehotti.

"Onko sinun pakko tunkea huoneeseeni kun nukun? Ja pukisit enemmän vaatetta päällesi", Miia noloili äitiään, vaikka ei hänellä itselläänkään ollut eilisien jäljeltä muuta kuin alusvaatteet yllään.

"Talon ainoa tietokone on tässä huoneessa ja minun pitää päästä jatkamaan elämänkertojeni kirjoittamista", Karo perusteli. Miia huokaisi turhautuneena tajutessaan, ettei saisi tällä menolla perijähuoneessa rauhaa äidiltään.

Samaan aikaan myös talon miesväki hengasi yhdessä, sillä Mika oli ehdottanut että hän ja Jaska voisivat ajaa samalla kyydillä töihin kun he kerran työskentelivat samassa toimistossa. Jaska oli tosin alkanut haaveilla uran vaihtamisesta liiketalouden bisneksiin, mutta sopivaa työtä etsiessä toimittajan työt jatkuivat yhä.

"Mitä suotta uraa vaihtamaan, tämä toimittajan työhän on mukavaa", Mika huomautti.

"Kai sinäkin haaveilet jo eläkkeelle jäämisestä?" Jaska huomautti. 

"Pyh, eläke on heikoille! Mitä muka tekisin kaikki päivät kotona kun olen jo maksimoinut kaikki taitoni?" Mika huomautti. Täytyihän elämässä jotain sisältöä olla!

Mika ja Jaska tulivat toimeen niin hyvin, että välillä vaikutti kuin Mika olisi naimisissa vävypoikansa kanssa, niin usein pappa roikkui Jaskan seurassa ja Jaskasta tuli Mikan uusi vakiolaulukaveri. Ei se tosin Jaskaa haitannut, mukavaa vaan kun oli seuraa silloin kun raskauden uuvuttama vaimo vetäytyi lepäilemään venähtäneille päikkäreilleen. Lisäksi yhteiset laulutuokiot vahvistivat hänen uralla tarvitsemaansa luovuustaitoa, sillä ammattimaiselta Mikalta sai hyviä vinkkejä!

Mika oli ehkä hyväksynyt Jaskan osaksi perhettä, mutta Karolle oli jostain syystä järkytys, kun hän lopetteli illalla romaanin kirjoittamista ja sattui huomaamaan perijäparin vierekkäin vuoteessa. Karo, he ovat naimisissa ja Miia on jo raskaana, joten siinä ei pitäisi olla enää mitään ihmeellistä kun pariskunta nukkuu samassa sängyssä.

Miia ihmetteli miten hän oli selvinnyt ensimmäisestä raskaudestaan hengissä, sillä nyt tarpeet heittelehtivät ihan miten sattui eikä hän ehtinyt tehdä mitään muuta kuin huolehtia voinnistaan. Keskellä yötä piti nousta välipalalle, mutta Miia ei ehtinyt edes istua alas kun tuli jo kiire vessan puolelle, ja kun hän lopulta pääsi lautasensa ääreen silmät lupsuivat niin että hetken päästä Miian naama oli keltaisen tahnan peitossa hänen nukahdettua juustolautasensa päälle.

Aada sai oleilla aika usein itsekseen kun raskauden uuvuttamalla äidillä meni kaikki aika omasta voinnista huolehtiessa, mummo kirjoitti päivittäin kirjojaan ja ukki hengasi pelkästään äidin uuden miehen kanssa, jota Aada ei edes kunnolla tuntenut. Kyllähän omasta huoneesta löytyvät lelut viihdyttivät tiettyyn pisteeseen asti, mutta lapsi olisi kaivannut myös muiden simien seuraa. Onneksi isä tulisi käymään viikonloppuna, hän olisi paikalla ainakin varta vasten Aadaa varten.

Lauantaina Aada päivysti koko aamupäivän ikkunan luona, ja nähdessään tutun hahmon kävelevän jalkakäytävää pitkin tyttö pinkaisi ulos niin nopeasti ettei Aarto ehtinyt edes astua portista sisäpihalle kun Aada oli häntä jo kädet ojossa vastassa. Riemu paistoi kummankin kasvoilta iloisen jälleennäkemisen johdosta ja Aarto sulki tyttärensä roimaan halaukseen.

"Oletpa sinä kasvanut!" Aarto päivitteli ja alkoi tiedustella tytön kuulumisia. Aada meni kuitenkin vaitonaiseksi tämän kysymyksen kohdalla, sillä hän ei oikein tiennyt miten selittäisi tilanteensa isälle.

"Aada? Mikä tuli? Onko sinulla huolia?" Aarto tiedusteli huolissaan kun tytön ilme oli synkistynyt eikä vaitonaisuus enteillyt hyvää. Mies polvistui lapsen eteen ja otti tukevan otteen tämän olkapäistä nähdäkseen tytön kasvot. Itkua tuhertaen Aada kertoi jääneensä kotona vaille huomiota ja koulunkin kanssa oli hieman ongelmia. Pihaan huristi pari autoa ja Aarto tarttui tyttöä kädestä johdattaen tämän sisälle, missä he voisivat keskustella rauhassa.

Ensimmäiseksi Aarto ehdotti että he voisivat katsoa yhdessä Aadan kotitehtäviä, ja isänsä kehotuksesta tyttö johdatti heidät rästiläksykirjojensa luokse. Aadan oli pitänyt vaihtaa koulukirjojen piilopaikkaa, sillä Karo oli aina perijämakkarin tietokoneen ääressä ja saattaisi löytää tekemättömät tehtävät. Kaksikko alkoi käydä yhdessä tehtäviä läpi, ja isän neuvojen myötä Aada koki monia oivalluksia ja pääsi viimein paremmin kiinni tehtävien ideaan. Ei hän ollutkaan muuta luokkaa tyhmempi niin kuin oli luullut, hän tarvitsi vaan jonkun selittämään tehtävän idean yksityiskohtaisemmin, ja kun perusteet olivat kunnossa lähti tekeminenkin sujumaan jo paljon paremmin. Läksykirjojen läpikäymisessä kesti koko päivä, mutta tällä kertaa Aadalla ei kulunut aikaa tuntitolkulla ylimääräiseen ihmettelyyn vaan tehtävien edistyminen motivoi häntä jatkamaan.

Läksyjä mietittiin niin ankarasti että Aada nukahti kynän ollessa vielä kädessä, ja Aarton piti peitellä tyttö sänkyynsä. Ennen kotiin lähtemistä Aarto halusi kuitenkin käväistä Miian puheilla.

"Hienoa että sinulla on uusi parisuhde, mutta voisit huomioida enemmän tytärtäsi!" Aarto raivosi.

"Mitä sinä muka tiedät mistään mitään, ethän edes asu täällä", Miia tokaisi.

"Olin poissa viikon, ja siinä ajassa Aadan koulumenestys on lähtenyt laskuun ja hän kokee itsensä yksinäiseksi kun keneltäkään perheenjäseneltä ei liikene hänelle aikaa", Aarto saarnasi. Miia oli ymmällään kuulemastaan mutta kätki hämmennyksensä vihan taakse. Hän ei antaisi miehen luulla tämän olevan muka parempi vanhempi. Oivoi riitapukarit.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Karo ja Miia lounastivat yhdessä miesten ollessa töissä ja Aadalla oli puolestaan koulua. Karo seurasi leveästi hymyillen, miten innokkaasti Miia hotki hänen tekemäänsä liemisoppaa.

"Tämä on kyllä todellista taikakeittoa, tunnen oloni paljon paremmaksi", Miia iloitsi jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen. Sitkeä flunssa oli kiusannut häntä raskausaikana, ja siitä oli johtunut hänen tavallistakin hurjemmat tarvetiputuksensa, mutta nyt kun tauti oli selätetty hän jaksaisi taas tehdä muutakin kuin vain nukkua.

Ulko-ovi kolahti ja sekunnin murto-osassa Aada kipitti keittiöön äitinsä luokse jokin koulupaperi kädessään.

"Katso äiti! Minä sain historian kokeesta kympin! Katso katso!" tyttö hihkui innoissaan. Isän antaman tukiopetuksen myötä Aada oli alkanut vähitellen saada koulunkäynnistä paremmin kiinni, ja tulokset näkyivät viimein kohonneina numeroina.

"Hienoa työtä! Äiti on sinusta kovin ylpeä", Miia kehui. Aarto ollut aivan oikeassa aiemmin, vaikka Miiaa inhottikin myöntää asia.

"Mummokin on ylpeä! Otahan sinäkin lautasellinen liemisoppaa, niin katsotaan sitten ruuan jälkeen yhdessä sinun kotitehtäviäsi", Karo suunnitteli. 

Olikin hyvä että Aadan koulunumerot oli saatu kohoamaan, sillä nyt hänellä olisi vankka pohja siirtyä seuraavaan ikävaiheeseen ja yläkoulun puolelle. Koko perhe oli seuraamassa Aadan kasvunhetkeä, ja tyttö suorastaan säteili siitä ilosta, että läheiset huomasivat hänet kerrankin ja näiltä saatu kannustus tuntui hyvältä. Aada veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja onnistui puhkumaan kaikki kynttilät sammuksiin. Sitten hän kääntyi ja pyörähti ympäri muiden taputtaessa ja hurratessa.

Ja osa päästään päättelemään tähän Aadan kasvokuvaan! Sporttisuus näkyy yhä tytön tyylistä khakihousujen ja lenkkareiden myötä, mutta teinin piti päästä tietenkin korostamaan uusia piirteitään tiukan topin ja siihen sointuvan värikkään luomivärikerroksen myötä. Laittautumisen taustalla saattaa olla hänen uusi romantiikkatavoitteensa, ja Aada unelmoi kahdenkymmenen rakastetun hankkimisesta. Hän pitää uikkareista ja työttömistä simeistä ja inhoaa noitia.

Ja näin saadaan Mikaliiniviikko päätökseen! Huhhuh, olihan jotenkin työlästä vaikka suurin osa osista oli jo valmiiksi kirjoitettuna. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa

Mikaliini - Hermiina & Lennu, osa 1: Perheelliset romantiikkasimit

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä. 

Hermiina ja Lennu olivat juuri saaneet muuttokuorman purettua, ja Lennu ehdotti kihlatulleen pientä hengähdystaukoa treffien merkeissä, joten parin matka johti suoraan makuuhuoneeseen. Hauskana yksityiskohtana voimme bongata seinältä yhteiskuvia Lennusta ja Hermiinasta näiden opiskeluajoilta. Kumpaakaan ei onnistanut heti työnhaussa, mutta Lennu päätti ottaa väliaikaiseksi työkseen rikollisuuden. Hermiina katselee vähän ihmeissään kumppaninsa hurjaa työasua. Heti Hermiinan asun nähdessäni tuli mieleen Ruusu, ja eikös tämä nainen pöllähdä sattumalta paikalle! Naisilla on samat asu ja hiukset mutta eri väreissä.

Lennun ollessa töissä Hermiina kulutti aikaansa lukemalla kirjoja. Kirjahylly oli sijoitettu tulevaan lastenhuoneeseen, sillä kummallakin oli valmiiksi urapisteet koossa eikä heillä olisi niin akuuttia tarvetta opiskella. Ruuanlaitto oli Hermiinan mieliharrastus, nainen suorastaan hehkui innostuessaan keittiössä kokkailusta. Jotenkin hän jopa salaa jo toivoi suurperhettä jolle saisi valmistaa maittavia aterioita joka päivä. Lennun rikoskeikka päättyi vasta myöhään yöllä. Pankkiryöstö oli sujunut suunnitelmien mukaan, ja Lennu ansaitsi jopa 10 000 simoleonia ylimääräistä urakysymyksen myötä. Hermiina ei voinut kovin hyvin, sillä hän oli saanut flunssan ja outo pahoinvointikin vaivasi.

Lennu työskenteli pari päivää rikollisuudessa mutta löysi sitten töitä havittelemaltaan politiikan uralta, ja hän kohosi nopeasti tuomariksi. Hermiinan pahoinvointi oli enteillyt raskautta, ja nainen kertoi uutiset tulevasta perheenjäsenestä heti miehelleen ja kumpikin oli iloinen asian johdosta. Lennulla oli kaikki taidot maksimissa, joten hän käytti vapaapäivänsä kukkakimppujen tekemiseen.

Hermiina kuuli yöllisellä vessareissulla rapinaa ulko-oven takaa ja päätti käydä katsomassa mitä oli tekeillä. Oven takaa paljastui kulkukoira Vimpula, joka rynni omimaan Hermiinan sänkypaikan. Nainen ei raaskinut ajaa koiraa pois, ja Lennulla olikin aamulla ihmettelemistä kun hänen unitoverinsa oli vaihtunut yön aikana koiraksi! Vimpulan tapaamisen jälkeen Hermiinalle iski koirakuume, johon saatiin onneksi helpotusta Lennun tädin vaimon koirakasvattamolta kun Una liittyi perheeseen. Jopas nyt on kulkukoiria liikkeellä, Una tuli juttuun Mansikka-nimisen ruskean kulkukoiran kanssa. Pariskunta päätti järjestää hääjuhlat Lennun vapaapäivänä. Kylään kutsutut vieraat jäivät seuraamaan vihkiseremoniaa kamalan etäälle, Kiira varmaan liikuttui ensimmäisen poikansa astuessa avioon ettei kyennyt siirtymään oven edestä, jolloin muut joutuivat kurkkimaan Kiiran takaa menoa vihkikaaren alla. Hermiina teki tuttavuutta anoppinsa kanssa. Myös Hermiinan isä Hermanni oli paikalla, mutta äiti Mirja ei jaksanut vaivautua paikalle vaikka asui vain kerrosta ylempänä.

Lennu näki hääjuhlissa pitkästä aikaa isäänsä Lehtoria. Isällä ja pojalla on samanlainen juhla-asu. .-D Lehtori kertoi suunnittelevansa muuttoa samaan kerrostaloon jossain vaiheessa. Hermiina löysi viimein töitä havittelemaltaan ravintola-alalta, mutta hän jäi viettämään äitiyslomaa kotiin. Onneksi kiva suklaakoneurapalkinto saatiin kuitenkin heti käyttöön, se on kätevä harrastusväline ruuanlaittoa rakastavalle Hermiinalle! Nainen yritti pitää huolta linjoistaan ja veti ahkerasti kyykkyjä raskausmahasta huolimatta. Jumppatuokio sai kuitenkin hurjan käänteen kun synnytys käynnistyi!

Syntynyt tyttövauva sai nimekseen Helmi. Tämä on perinyt ruskeat silmät Hermiinalta, ja iho ja hiusväri tulevat Lennun puolelta. Molemmat vanhemmat hoivasivat mielellään pikkuista. Lennu on huiman aikaansaava, hän ennätti nousta politiikan huipuille kolmen päivän jälkeen työn löytymisestä! Seuraavaksi häntä kiinnostaa ryhtyä kenraaliksi, mutta uuden työn löytymistä odotellessa Lennu päätyi työskentelemään urheilun parissa. Hermiina vietti päivät kotosalla Helmiä kaitsien. Vauva jäi kuitenkin hetkeksi unholaan kun juttutuokio komean postinjakajan kanssa sai naisen polvet veteläksi. Yliopistolla Hermiina olikin tapaillut paljon muita miehiä kihlattunsa seläntakana, mutta perheen perustamisen jälkeen hän ei enää antanut houkutuksille periksi vaan piti välit ystävyyden tasolla.

Lopulta koitti Hermiinan ensimmäinen työpäivä. Helmiä varten jouduttiin palkkaamaan lastenhoitaja, sillä vaikka sekä Hermiinan äiti että Lennun isä asuvat samassa kerrostalossa oli kummallekin osunut juuri siihen hetkeen työpäivä, eivätkä isovanhemmat voineet tulla avuksi. Lennu joutui auttamaan isoveljeään Leeviä, joka kärsi niin pahasta palelukohtauksesta että oli kangistunut kankeaksi jääkalikaksi jalkakäytävälle. Helmi kasvoi, ja pikkuisen naamavärkissä näyttäisi olevan mukava sekoitus molempia vanhempia. Taapero oli nopea oppimaan, kävely onnistui heti ensiyrittämällä! Hermiina lähetti ystävälleen sähköpostia enkä tiedä mitä hän kirjoitti, sillä hetken päästä tuli ilmoitus ettei kyseinen sim ole enää Hermiinan ystävä. .-D-.

Seuraavana aamuna Hermiina ehti nykäistä äitiään hihasta, ja Mirja tuli vahtimaan ensimmäistä lastenlastaan. Hermiina oli vähän huolissaan äitinsä jaksamisesta, mutta Mirja vakuutti yhden lapsen hoitamisen käyvän käden käänteessä, olihan hän kasvattanut seitsemän lasta mallikkaasti aikuisiksi. Muuten homma toimi, mutta Mirja keksi jostain syystä kuskata kaikki keittiössä olleet tuttipullot vessan lattialle, mistä seurasi tuholaisongelmia. Hermiina vietti kaikki illat ravintolassaan, joten Helmin opetusvastuu jäi kokonaan Lennulle. Mielellään hän tietenkin vietti aikaa tyttärensä kanssa, ja Helmi alkoi leimautua enemmän isään kuin äitiin. Kotiuduttuaan Hermiina tietenkin palkitsi kumppaninsa tämän vaivannäöstä makuuhuoneen puolella. Pariskunnan haaveissa olisi saada vielä ainakin yksi lapsi, joten tämäkin suunnitelma edistyi samalla.

Hermiina alkoi haaveilla koiranpennuista, joten Unan kaveriksi hankittiin pieni Dana-pentu. Una suhtautui uuteen tulokkaaseen hyvin ja jakoi mielellään unipatjansa ja ruokakulhonsa pienemmän kanssa. Vessatuholaistilanteen jälkeen hoitoavuksi päätettiin pyytää seuraavalla kerralla Lennun isää Lehtoria, jonka kanssa leikit olivat varsin lennokkaat! Ihanaa kun isovanhemmat asuvat lähellä ja pääsevät olemaan läsnä uuden sukupolven pienokaisten kasvussa ja kehityksessä. Lennusta on kehkeytynyt innokas bilettäjä, ja melkein joka ilta talossa pyöri hänen tuttaviaan. Kari-pappa esittelee tanssiliikkeitään, ja Hermiinan sisko Henna säestää menoa laulamalla karaokea.

Nämä bileet olivatkin vähän spesiaalimmat, sillä juhlittiin Helmin synttäreitä. Kasvun jälkeen väsynyt tyttö kömpi suorinta tietä sänkyyn, ja aamulla on olikin virkeänä selailemassa oppikirjoja ennen ensimmäistä koulupäivää. Tullessaan iltapäivällä koulusta Helmi kummasteli postilaatikolla innoissaan hihkuvaa äitiään. Kävi ilmi, että Hermiina oli kohonnut ammattimaiseksi juhlavieraaksi ja toteuttanut täten toisen elämäntavoitteensa, ja seuraavaksi hän haaveilee suuresta lapsenlapsien määrästä. Koulu oli Helmistä muuten mukavaa, mutta läksyjen teko tuppasi jäämään aina iltaan. Unakin järsi niin tylsän tunnollisesti vinkuluutaan eikä suostunut hotkaisemaan tytön läksyvihkoa.

Vihdoin yritys tuotti tulosta ja Hermiinan toinen raskaus alkoi näkyä. Helmin odottamiseen verratessa tämä toinen kerta uuvutti naisen aivan totaalisesti, sillä hän kärsi pahoinvoinnosta vielä mahan pyöristymisen aikanakin ja tarpeiden ylläpito tuntui mahdottomalta kun yhtä aikaa olisi pitänyt syödä, nukkua ja ravata vessassa. Helmi oli suosittu koulussa ja palasi joka päivä kotiin uuden kaverin kera. Illalla Helmin setä Leevi tuli viemään tytön leikkipuistoon. Vaikka oli jo hämärää Helmiä ei pelottanut, sillä hän tiesi että sankariasussaan liikuskeleva Leevi säntäisi välittömästi avuksi jos jotain tapahtuisi. En kestä miten täydellisesti Helmin asun värit sopivat tuohon kiipeilytelineeseen. .--D

Lennun reaktio kun hän näkee veljensä pyötyneen/nukahtaneen pystyyn: nauru, senkin vahingoniloinen. .-D Hymy hyytyi kuitenkin kun Lennun piti mennä täyttämään Unan pihalle kaivama kuoppa. Hetken mielijohteesta Lennu päättikin kuopan täyttämisen sijaan jatkaa kaivamista, ties vaikka hän löytäisi aarteen! Paikka osoittautuikin aika otolliseksi, sillä Lennu löysi kartan Twikkii-saarelle ja Kolmijärvelle, olisiko loman aika? Hermiina toivoi vauvan syntyvän pian, ja koska edellisellä kerralla synnytys oli käynnistynyt jumpan yhteydessä hän päätyi hakkaamaan raivokkaasti nyrkkeilysäkkiä, mutta sillä ei ollut naisen toivomaa tulosta. Treenaaminen ei ollut ilmeisesti yhtä jännää kuin punaisten laskujen maksaminen, sillä heti kun kirjekuoret olivat sujahtaneet postilaatikkoon alkoivat vatsanpohjaa polttelevat supistukset tuntua ja Hermiina päätyi synnyttämään keskellä jalkakäytävää. Uusi tulokas näyttää aivan samalta kuin Helmi pienenä, ainoana erona että tällä kertaa tuli poikavauva, joka nimettiin Henriksi.

Mitä suotta tervehtiä omanikäisiä ohikulkijoita, Hermiina jutustelee mielellään tapaamansa lapsen kanssa ja Helmi halailee vieraita miehiä. .-D Helmi viihtyi muuten koulussa, mutta tekemättömien kotitehtävien pino tuppasi välillä kasvamaan. Dana kasvoi, ja hän on jotenkin hurjan muhkearakententeinen Unaan verratessa + nuo pappaviikset tekevät hänestä tosi vanhan näköisen. Talossa vallitsee koiranpentukuume, joten näemme varmaankin pian, millaista jälkikasvua tämä kaksikko saa. ,-) Herkkänenäiset naapurit tulivat välillä kiusallaan pimputtamaan ovikelloa, nytkin Eero väitti että he haistoivat ylimpään kerrokseen asti tästä talosta lähtevän löyhkän.

Perheen nuorimmainen Henri juhli synttäreitä, ja poika pukeutuu yhtä sivistyneesti kuin isänsä! Henri viihtyi hyvin koirien kanssa, ja makuuhuoneessa hänen kehtonsa ja koirien patja sijaitsivat vierekkäin, joten toisinaan taaperon löysi koirien makuupatjalta päiväunilta. Danan ja Unan pennut syntyivät, ja ainakin pohjaväri näkyy tulleen isältä. Nimiltään pennut ovat Ulpukka(♀) ja Daniel(♂).

Ei ole helppoa ammattimaisen juhlavieraankaan työ, sillä Hermiina tyri yksien pirskeiden viihdytyksen niin totaalisesti että sai potkut. Onneksi bestiksille saa soittaa yöaikaankin, ja Hermiina korjaili huonoksi mennyttä sosiaalisuutta tilittämällä potkuista aiheutunutta harmia mm. teini-iän seurustelukumppanilleen, vaikkei ollut pitänyt tähän ollenkaan yhteyttä sitten yliopiston erotettua nuoret aikoinaan. Lennulta sujuu sentään ainakin kotibileiden tunnelman kohotus, sillä hän oppi juhlalaulun sanat, ja kun kaikki vieraat kerääntyivät laulamaan yhdessä oli hyvä tunnelma taattu! Neljä koiraa aiheutti kamalasti sotkua, ja makuuhuoneen lattia lainehti koirien yleisen pissimispaikan johdosta. Joskus Henriä ei puolestaan meinannut päästä laskemaan kehtoon kun kaikki koirat olivat levittäytyneet nukkumaan makkarin lattialle.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa