Mikaliinien epäperijäosien julkaisu jatkuu!
Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.
Mikko onnistui viimein löytämään kauan haaveilemansa musiikkiuran töitä, ja hyvin koulutettu ja lahjakas mies yleni nopeasti musaleirin ohjaajan tehtävistä hienompiin nimikkeisiin. Sirjakin tykkäsi soitella Mikon kitaraa vaikkei mitään rokkistara ollutkaan. Välillä Mikon töihin kuului useamman kuukauden mittaisia kiertueita, ja Sirja ehti jo huolestua mahtaisiko mies olla paikalla ollenkaan sitten kun heidän lapsensa syntyisi, sillä hän ei haaveillut todellakaan mistään yksinhuoltajana toimimisesta miehen rellestäessä ympäri maailmaa. Tykkään muuten Sirjan liilasta raskaustyylistä, sopii taas yhteen Mikon paidan kanssa. .-D
Sirjan onneksi Mikko oli juuri palannut kiertueeltaan synnytyksen käynnistyessä keskellä yötä. Pinnistelyn ja ponnistelun päätteeksi tuoreet vanhemmat ihailivat yhdessä pientä tyttövauvaa, joka nimettiin vanhempien nimiä yhdistellen Mirjaksi. Vauveli näyttää tulleen enemmän isäänsä ruskeine silmineen ja kulmakarvoineen. Mikko oli varma että lapsi perisi hänen urheilullisuutensa, joten lastenhuoneen seinälle ripustettiin sporttinen surffausjuliste! Sirja kertoi innoissaan uudesta perheenjäsenestä vuokraisännälle tämän järjestämissä bileissä, mutta valitettavasti miekkosta ei juurikaan kiinnostaneet Sirjan vauvajutut.
Mirjan synnyttyä Mikko järjesti töistään aikaa kotiinkin, sillä hän halusi tietenkin seurata tyttärensä kasvua läheltä. Sattuipa kuitenkin käymään niin, että Mirjan synttäri-iltana Mikolle tarjoutui tilaisuus tavoitella haaveilemaan huippurokkarin asemaa, ja hiukan empien mies antoi jalkojensa kuljettaa hänet takaisin työpaikalle, vaikka hän oli luvannut olla paikalla kynttilöiden puhalluksen aikaan. Niin Sirja ja Mirja joutuivat hoitamaan juhlallisuudet ilman Mikon läsnäoloa. Taaperuuden ihmeistä intoilevaa Mirjaa isän puuttuminen ei tuntunut häiritsevän, mutta Sirjasta Mikon käytös oli sopimatonta, ei lupauksia saisi rikkoa!
Mikko saapui töistä kotiin vasta myöhään illalla, ja hieman yllättyi tajutessaan Sirjan ja Mirjan olevan vielä jalkeilla - tai paremminkin polvillaan, kävely-opetukset kun tuppaavat aluksi menemään enemmän konttailun puolelle. Nähtyään isän kynnyksellä Mirja kipusi yllättäen seisomaan jaloilleen ja hoiperteli isäänsä vastaan iloisest naureskellen. Mikko nosti tyttärensä käsivarsilleen ja paljasti juuri toteuttaneensa elämäntavoitteensa päästyään musiikki-uran huipulle! Uutta elämäntavoitetta pohdiskellessaan Mikko päätti kääntyä isoveljensä puoleen, ja uteli miten tämä oli keksinyt tekemistä toteutettuaan ensimmäisen elämäntavoitteensa.
"Mieti mitä tykkäät tehdä. Uusi elämäntavoite löytyy kyllä helposti", Mikael vakuutteli pallottelun ohessa.
Kiertuetauoilla Mikko vietti päivät kotona Mirjan kanssa puuhastellen. Pikkuinen oli kehittynyt kävelyssä huimasti! Mikko ei kuitenkaan nähnyt itseään viettämättä loppuelämäänsä kotosalla, joten hän oli alkanut salaa selailla tietokoneelta kiinnostavia työpaikkoja, mutta toistaiseksi hän pitäytyi muusikkona, vaikka ura rasittikin jonkin verran hänen ja Sirjan parisuhdetta: Nainen ei ollut yhtään mielissään herätessään joinakin aamuina naapurihuoneesta kantautuvaan vauvan itkuun vain tajutakseen, että Mikko oli taas lähtenyt keikkailemaan ja Sirjan olisi otettava yksin vastuu kodinhoidosta. Missä välissä hän ehtisi edistää omia urahaaveitaan, kun jatkuvasti piti toimia kotiäitinä?
Sirja vaahtosi asiasta useaan otteeseen Karolle, josta oli ajan saatossa muodostunut yksi Sirjan parhaista ystävistä. Karon oli kuitenkin vaikea olla puolueeton ja tehdä "valintaa" ystävänsä ja poikansa välillä, jolloin Sirjalle jäi välillä sellainen vaikutelma että Karokin oli häntä vastaan. Saatuaan Mirjan päiväunille Sirja astel kylpyhuoneen peilin eteen harjoitellakseen karismaa. Hänellä olisi iltapäivällä töitä, ja piste olisi tienattava siihen mennessä. Vessan lattioita luuttuamaan saapunut Mikko kuitenkin ilmoitti, että häntä oli pyydetty siksi illaksi konsertoimaan yhdellä klubilla.
"Ihan oikeasti..? Etkö voisi jättää sitä väliin jotta minäkin pääsisin välillä töihin? Entäs Mirja, tänäänhän on hänen synttärinsä. Et kai aio taas missata niitä?" Sirja kysyi vakavana.
Niinhän siinä lopulta kävi, että Mikko sai tahtonsa läpi ja Sirjan oli jäätävä lapsenvahdiksi. Onneksi Karo poikkesi päivällä kylään ja auttoi ruokkimalla Mirjan sillä välin kun Sirja hankki puuttuvaa karismapistettään. Sitten kun hän vihdoin pääsisi töihin olisi ainakin pisteet ajantasalla! Illalla puhallettiin kynttilät ja niin Mirja kasvoi. Taaperokamat saivat siirtyä sängyn ja läksyjentekopöydän tieltä, mutta jokunen lelu sai silti vielä Mirjan puolesta jäädä huoneeseen.
Mirjan mentyä nukkumaan Sirja juoruili Karolle miten törkeästi Mikko oli tehnyt ja laittanut uransa perheen edelle! Kyllähän Karo omasta kokemuksesta ymmärsi että työn ja perheen yhdistäminen on välillä vaikeaa, mutta ei hän ollut milloinkaan ollut poissa lastensa synttäreiltä. Yömyöhään Mikko palasi töistä pää painuksissa: Keikka oli ollut katastrofi ja hän oli saanut potkut! Haikein mielin mies laahusti asunnolleen ja nappasi lautasellisen esille jätettyä kakkua. Sirja marssi paikalle ja asetti kädet lanteilleen kysyessään, masensiko miestä lapsen synttäreiden missaaminen jo toistamiseen, johon Mikko tokaisi saaneensa potkut ja riensi makuuhuoneeseen. Sirja saapui Mikon luo tämän vetäessä pyjamaa päälleen ja otti miehen lohdutushalaukseen.
Seuraavana aamuna kaikki näytti jo valoisemmalta, Mikko oli nimittäin viimein keksinyt seuraavan elämäntavoitteensa: Hyvänä ruoanlaittajana hän oli päättänyt ryhtyä seuraavaksi kokiksi, ja töitäkin sattui löytymään saman tien! Mikko riensi kertomaan Sirjalle uudesta työpaikastaan ja selitti että häntä odotettaisi työpaikalle jo täksi päiväksi. Sirja ei ollut mielissään uutisesta, sillä se tarkoitti ettei hän tälläkään kertaa pääsisi omiin töihinsä vaan joutuisi olemaan kotona. Mikko yleni urallaan nopeasti ja näytti siltä, ettei uranhuipun saavuttamiseen menisi kovinkaan pitkää aikaa.
Mirja oli reipas tyttö ja ystävystyi nopeasti luokkalaisiinsa heti koulun alettua, ja usein koulupäivän päätteeksi joku uusista ystävistä tuli kylään. Mirjan paras ystävä oli ruutupaitainen Vincent, ja lapset kyläilivät toistensa luona ainakin pari kertaa viikossa. Mikon toive kävi toteen, sillä Mirja "peri" isänsä kiinnostuksen urheilua kohtaan ja aloitti kopitteluharkat jo nuorella iällä. Pallottelukaveriksi hän saattoi pyytää isäänsä tai naapurissa asuvaa samanikäistä serkkuaan Karoliinaa.
Pallottelu ja kavereiden kanssa hengaaminen oli niin kivaa puuhaa, että Mirja meinasi välillä luistaa läksyjenteosta, ja Mikko joutui valvomaan että tyttö oikeasti tekisi kotitehtävänsä. Mirja raapusteli läksyvihkoaan ja vilkuili syrjäsilmällä pelipalloaan jolla olisi jo halunnut päästä treenaamaan, mutta valitettavasti kertolaskut olisi hoidettava ensin. Työkuviot aiheuttivat jatkuvaa eripuraa Mirkon ja Sirjan välille, ja isojen kinojen päätteeksi tulos oli aina se sama: Mikko sai lähteä töihin ja Sirjan oli jäätävä kotiin. Mirja oli kuullut vanhempiensa riitelyn ja tiedusteli jumppaamisensa ohessa äidiltään, miksi he olivat huutaneet niin kovaa.
"Emme me mitään huutaneet, se kuului varmaan naapuriasunnosta", Sirja valehteli, sillä hän ei halunnut huolestuttaa lastaan. Pian Mirja pakeni kylppäriin. Kyllä hän tiesi mitä oli kuullut, ja äidin suusta päässyt lause oli jäänyt kaikumaan hänen päähänsä:
"No kai minä sitten joudun jäämään kotiin kun jonkun sitä Mirjaakin on katsottava!"
Mirja pelkäsi olevansa vanhemmille vaivaksi, ja yritti tehdä enemmän kotitöitä todistaakseen hyödyllisyytensä.
Sirja päätti ottaa vapaapäivästään kaiken irti kun hän oli jo opiskellut valmiiksi kaikki ylennykseen vaadittavat taitopisteet. Aluksi hän paukutteli kunnon rumpusooloon, minkä jälkeen jutusteli ulkona ohikulkijoille. Eräs Kristo olikin erittäin mieluisaa seuraa... Illalla Sirja päätti järjestää juhlat ja kutsui kavereitaan kylään. Mirjalla oli hieman epämukava olo kun talo täyttyi yhtäkkiä äidin äänekkäistä kavereista, jotka häiritsivät hänen opiskeluaan. Ainakin yksi hyvä asia kokin vaimona olemisessa oli, nimittäin se että jääkaappi oli aina täynnä valmista ruokaa!
Mikon ura oli edennyt niin reippain harppauksin että pian hänen taitopisteensä alkoivat jäädä jälkeen. Lisäksi Mikon pomo vaati häneltä jatkuvasti kaikkea, mutta Mikko päätti pistää asialle stopin. Hänellä ei ollut mikään kiire uran huipulle, vaan hän voisi edetä rauhassa omaan tahtiinsa. Niinpä Mikko ehdottikin Sirjalle että tehtäisi välillä niinpäin, että Mikko olisi kotona opiskelemassa ja Sirja saisi käytyä työpaikallaan. Kuten arvata saattaa Sirja ilahtui uutisista, ja sinä iltana Mikon ja Sirjan makuuhuoneessa ei riidelty ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.
Rauha tuntui laskeutuneen taloon vanhempien päästessä kerrankin molempia miellyttävään järjestelmään. Päivät kuluivat leppoisasti Mikon opiskellessa ruoanlaittoa tai logiikkaa, ja Mirja tykkäsi puolestaan maalata ja urheilla vapaa-ajallaan. Mikko ihaili tyttärensä lahjakkuutta ja oli varma, että Mirja tulisi menestymään osaamisensa ansiosta valitsemallaan uralla. Sirjan uraputki kesti ehkä parin ylennyksen verran, kun yllättäen hänen eteensä ilmestynyt raskausmaha pakotti naisen jäämään äitiyslomalle. Raskaus tuli yllätyksenä, sillä he eivät olleet suunnitelleet hankkivansa lisää lapsia Mikon kanssa ja Sirjaa mietityttikin, miten Mirja tulisi suhtautumaan reilusti nuorempaan pikkusisarukseen.
Mirjan syntymäpäivän koittaessa molemmat vanhemmat loistivat poissaolollaan kynttilöiden puhalluksen aikaan: Sirja oli väsynyt raskauden takia, ja Mikko oli puolestaan valvonut koko edellisyön teleskooppitähyilyissään ja hänkin oli juuri sillä hetkellä päiväunilla. Mirjan tyyli on varsin omalaatuinen, tykkään siitä seikasta että asusta löytyy samat värit kuin hänen lapsiaikaisesta lookistaan. .-D Tätä mammonatavoitteista neitiä miellyttävät loogiset ihmissudet, mutta blondeja hän ei voi sietää. Venähtäneiltä päiväunilta herätessään Mikko kävi istumaan oppikirjojen parissa pänttäävän tyttärensä viereen ja pahoitteli että oli (jälleen) missannut tämän kasvun. Mirja vain ynähti vastaukseksi, mutta Mikon udellessa tyttärensä tulevaisuuden suunnitelmia oli tällä vastaus valmiina:
"Aion hankkia jonkin uran, sillä senhän minä olen sinulta ja äidiltäkin oppinut: Ura on tärkein, ei perheellä tai muulla ole niin väliä." Teiniksi kasvettuaan lapsuusajan urheilu ja maalaus jäivät vähemmälle, ja logiikka alkoi kiinnostaa tätä tyttöä enemmän.
Sirja oli alkanut kiinnittää huomiota pihapiirin sotkuisuuteen: roskis makasi kyljellään maassa, ja joku kulkueläin oli levitellyt roskia ympäri pihaa. Kaiken kukkuraksi torakat kiirehtivät piiloon katukiveyksen kolosiin Sirjan harppoessa pihan halki postilaatikolle. Sirja päätti ottaa siisteysasiat puheeksi vuokraisännän kanssa ja toivoi tämän kiinnittävän asiaan jatkossa parempaa huomiota. Sirjan synnytys käynnistyi keskellä yötä, ja uusin perheenjäsen sai nimekseen Sippo. Poju muistattaa muuten siskoaan, mutta silmänsä hän on perinyt mummoltaan.
Sipon kehto sijoitettiin Mirjan huoneeseen, ja kuten arvata saattaa, ei teini ollut innoissaan huoneensa jakamisesta pikkuveljensä kanssa. Sipon kitinän herätettyä Mirjan tavallista aikaisemmin tyttö päätti maalailla odottaessaan koulubussia.
"Kiva että taiteilet taas pitkästä aikaa", jääkaapille saapunut Sirja lausahti.
"Teen maalauksen myyntiin. Pakko tienata rahaa", Mirja selitti.
"Vai niin. Onkohan joku käynyt mammonahimoissaan myymässä eilisiltana dreijan päälle kuivumaan jättämäni savivaasin?" Sirja tiedusteli, ja hieman nolona Mirja myönsi tekonsa. Myöhemmin Sirja ja Mikko keskustelivat teinitytön käytöksestä.
"Mirja ottaa oppia meistä enemmän kuin olen tajunnutkaan. Meidän tulee näyttää omalla esimerkillämme, että elämässä on muutakin kuin pelkkä raha", Mikko arveli, ja ensitöikseen hän ilmoitti jäävänsä tällä kertaa vapaaehtoisesti vanhempainlomalle Sippoa kaitsemaan.
Mirja sai koulussa jonkin verran huomiota luokkansa pojilta, mutta kaveruutta pidemmälle pyrkiville pojille Mirja sanoi suoraan haluavansa heidän välillä olevan pelkkää ystävyyttä. Mirja oli juuri aloittanut työt sairaala-apulaisena, eikä hänellä olisi aikaa seurustelulle. Panostus tuottikin tulosta, ja hetkessä Mirja oli saavuttanut stipendiin vaadittavan uratason. Pikkuveljeensä teinityttö suhtautui kuitenkin edelleen nihkeästi, oli niin mahdottoman ärsyttävää kun Mirja luki keskittyneesti tulevaan kokeeseen huoneensa työpöydän ääressä ja sitten päiväunilta heräilevä vauva alkoi kitistä kehdossaan häiritsevästi.
Ravintola-uran huippu tuli lopulta vastaan, ja vaikka Mikko olikin innoissaan julkkiskokin asemastaan oli mies alkanut miettiä jälleen uusia urakuvioita. Rokkarina ja julkkiskokkina toimiessaan Mikko oli saanut paljon mainetta, ja mies oli varma että tulisi menestymään poliitikkona. Urapisteetkin olivat jo lähes koossa aiemmilta urilta, vain logiikkaa pitäisi hieman hioa. Joskus teleskoopin kautta ilmestyi mitä kummallisimpia näkyjä, kuten taivaalla lentelevä noita! Perheen nuorimmaisen synttäreiden koittaessa molemmat vanhemmat olivat varanneet aikaa kakkukynttilöiden puhallista varten, ja Mirjaakin hymyilytti tilanne, ihanaa että koko perhe oli kerrankin koolla! Siposta vasvoi varsin juhlava taapero. ,-D
Sipon väsähdettyä kävelyharjoituksiin Sirja vei pojan kehtoon ja tuli sitten Mirjan avuksi siivoamaan keittiötä. Mirja osallistui omatoimisesti kodin siivoukseen, sillä hän tarvitsi kyseistä taitoa urallaan, joten vanhempien ei koskaan tarvinnut patistella tyttöä hommiin. Keräillessään synttäreiltä pöytään jäänetä kakkulautasia tiskikoneeseen Sirja ehdotti tyttärelleen, että he voisivat mennä siivoamisen jälkeen yhdessä pallottelemaan. Mirja yllättyi äidin ehdotusta - yleensä vanhemmilla ei ollut aikaa kopitella hänen kanssaan - sekä sitä, miten hyvin Sirja käsitteli palloa vaikkei urheilua harrastanutkaan niin kuin talouden muut simit.
"Olin opiskeluaikoina mukana koulun huutosakissa. Cheerleadin on kovempaa urheilua kuin moni uskoisi, ja täytyy myöntää että poikien jalkapallojoukkueen jäseniä tapaillessa olen oppinut monia niksejä", Sirja kertoi Mirjan kuunnella innoissaan. Pallottelun päätteeksi Sirja jatkoi unilta heränneen Sipon opetusta, ja Mirja seurasi touhua vaivihkaa kirjansa takaa. Eivät vanhemmat olleetkaan niin kylmäkiskoisia kuin Mirja oli luullut, nämä selvästi välittivät myös lapsistaan eivätkä miettineet aina pelkkää työtä. Vanhempien esimerkkiä seuraten Mirjakin alkoi osallistua pikkuveljensä hoitoon mielellään.
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa