perjantai 26. tammikuuta 2018

Mikaliini, osa 2: Häähumusta vaippa-arkeen

Edellisen osan löydät täältä.


Karo oli taas tuttuun tapaansa töistä palaavaa Mikaa vastassa. Mika saapui kotiin normaalia myöhemmin, ja Karo oli ehtinyt jo pelätä että miehelle olisi sattunut jotain sotilastyössään. Mikan kotimatka olikin hieman venynyt, sillä mies oli käväissyt korukaupassa ja hankkinut kihlasormuksen. Niin Mika polvistui häntä vastaan juosseen Karon eteen sormusta tarjoten, ja Karo tietenkin suostui kosintaan.

Kihloihin mehon jälkeen arki tuntui Karosta jotenkin paljon loisteliaammalta. Hänellä oli upea mies rinnallaan ja kaikki oli juuri nyt hyvin. Yövartijan pestistä parempiin töihin ylennetty Karo asteli kimppakyytiin reippaasti uudessa työasussaan. Hän odotti jo että voisi esitellä sormusta työkavereilleen!

Karon palatessa töistä oli Mika nyt vuorostaan saapunut naista vastaan. Mika tarttui Karoa käsistä ja kehotti tätä vaihtamaan juhlavaatteet päälle.
"Älä vaan sano että sinä..!" Karo huudahti yllättyneenä.
"Kyllä, vihkikaari on ostettu ja vieraat kutsuttu", Mika tiedotti.

Hetkeä myöhemmin kaksikko seisoi vihkikaaren alla valmiina vaihtamaan sormukset. Karon hääasun ruusunauha oli tismalleen samaa sävyä vihkikaaren vaaleanpunaisten kukkien kanssa eikä Karo voinut kuin ihmetellä miten Mika oli osannut laittaa kaiken niin kauniiksi. Paikalla olevat juhlavieraat eivät olleet kovin läheisiä Mikaliinien kanssa, mutta vaikka he vähän kyllästyneinä seurasivat hääseremoniaa taputti porukka kuitenkin kohteliaasti hääparin vaihtaessa sormuksia auringon laskiessa.

Hääseremonian jälkeen Karo ja Mika riensivät viihdyttämään juhlavieraita. Kesken kaiken Karo kuitenkin tunsi kummaa myllerrystä vatsassaan, ja hän tajusi olevansa raskaana. Valkea hääpuku kiristi sen verran ikävästi vatsan kohdalta että Karo päätti käydä vaihtamassa löysemman juhla-asun ylleen.

Kiristävien vaatteiden lisäksi orastava raskaus alkoi heti näkyä Karon kasvaneessa ruokahalussa, ja nainen olikin onnessaan kun vieraille jutustelun jälkeen siirryttiin sisätiloihin leikkaamaan hääkakkua. Juhlavieraatkin olivat innoissaan kun ruokapuoli tuli esille, kukapa nyt ei saapuisi juhliin pelkän tarjoilun vuoksi?

Karo oli juuri päässyt istahtamaan kakkulautasensa kanssa pöytään kun valtava väsymysaalto kulki naisen lävitse. Silmiä oli mahdoton pitää auki puhumattakaan niinkin rankasta käsityöstä kuin haarukan käsittelystä. Haarukka kilahti pöydälle Karon pään alkaessa nuokkua. Kaikkien pöydässä olijoiden katseet kääntyivät naista kohti, ja Mika saattoi vaimonsa makuuhuoneeseen lepäämään.

Vieraat uhohtivat nopeasti sattuneen välikohtauksen rientäessään hakemaan lisää ruokaa, mutta Mika oli vähän huolissaan Karon jaksamisesta. Mitä jos raskaana olevalle vaimolle sattuisi jotain Mikan pitkien työpäivien aikana?

Pian hääjuhlat olivat ohi ja vieraat kaikkosivat nopeasti paikalta. Mika jäi istumaan yksin autioon keittiöön ja päivitteli juhlista aiheutunutta sotkua. Kakkulautasia oli pitkin pöytää, ja jotkut vieraat olivat jopa laskeneet käytetyt astiat lattialle. Mika säilöi ylijääneet kakkupalat ja riensi sitten nukkumaan vaimonsa vierelle.

Raskaus eteni, ja Mikalla oli aina töistä tullessa kiire varmistamaan että Karolla ja vauvalla olisi kaikki hyvin. Karo ei enää tulla ulos vastaan, sillä Mikalla oli niin kiire juosta sisälle katsomaan perhettään ettei Karo ehtinyt muuta kuin nousta tuolilta ylös kun Mika oli jo saapunut hänen vierelleen.
"Menehän suihkuun siitä, kyllä me pärjätään", Karo hätisteli haisevaa miestä.

Raskausaika hujahti vauhdilla, ja pian Mikan ja Karon pieni esikoispoika jo syntyikin. Vauva nimettiin Mikaeliksi, ja innokkaat vanhemmat suorastaan kilpailivat pojan hoitovuoroista. Vastasyntynyttä vauvaa ei olisi millään raaskinut laskea kehtoon, mutta tokihan vanhemmat ymmärsivät että Mikaelin täytyi saada nukkua rauhassa.

Mikaelin syntymästä ei ollut kulunut kovin kauaa kun Karo havaitsi jo olevansa uudelleen raskaana. Karo ja Mika olivat tulevasta pikkuisesti innoissaan, vaikka uusi raskaus ilmenikin yllättävän nopeasti edellisestä synnytyksestä.

Seuraavat kuukaudet ajankulkua saattoi seurata sekä Mikalin pituuskasvusta että Karon raskausmahan levenemisestä. Mikaelista kasvoi touhukas taapertaja, joka halusi tutkia kaikkea näkemäänsä. Mikael oppi nopesti nousemaan jaloilleen, mutta askeleita poika ei vielä osannut omin avuin ottaa.


Karo jatkoi työssäkäyntiä raskaudesta huolimatta. Tällä kertaa Mika antoi Karon lainata autoaan ettei nainen joutuisi väsyttämään itseään kävelemällä töihin. Karo oli sijoitettu raskausajaksi rauhallisiin toimistotöihin mikä oli Mikasta hyvä, sillä hän oli vähän huolissaan vaimonsa poliisityön turvallisuudesta.

Raskauden ollessa viimeisimmillään joutui Karo kuitenkin ottamaan vapaata töistä, ihan vaan jo senkin takia että joku olisi kaitsemassa Mikaelia kotona. Karo ja Mika eivät halunneet turvautua lastenhoitajan apuun, joten jompi kumpi käytti aina lomapäiviä työvuorojen osuessa päällekkäin.

Ensimmäisen illan ateria ei ole todellakaan jäänyt ainoaksi ruuaksi joka kärähti, Mikaliineilla tuntuu nimittäin ruuan pohjaan polttaminen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus harvemmin hella syttyi jopa tuleen (tykkään siitä miten soppakauha on jäänyt jumiin Karon käteen <3). Ehkä Karon ja Mikan ei pitäisi ihan heti kokeilla uusimpia oppimiaan reseptejä, tai sitten valmistaa vain sellaisia aterioita joihin ei tarvitse uunia.


Rauhallinen opiskelutuokio sai yllättävän kääteen Karon synnytyksen käynnistyessä. Paikalla olleet vieraat säntäsivät äänekkäästi parkuvan naisen luokse, mutta kuntopyörältä noussut Mika sen sijaan ihaili lihaksiaan ennen kuin riensi vaimonsa avuksi.

Kaikki vieraat seurasivat synnytystä loppuun asti, ja kun vastasyntynyt poikavauva vihdoin lepäsi äitinsä käsivarsilla puhkesi katsojajoukko riemukkaisiin hurraahuutoihin leveät hymyt huulillaan. Poikavauva sai nimekseen Mikko.

Uupunut Karo ojensi vastasyntyneen vauvan Mikalle, joka otti mielellään pikkuisen Mikon käsivarsilleen. Karoa heikotti äskeisen synnytyksen jäljiltä sen verran että hänen oli istuttava alas, ja Karon työkaveri Johanna istahti myös tämän seuraan ja onnitteli vuolaasti ystäväänsä uuden perheenjäsenen syntymän johdosta.

Yllätyin positiivisesti siitä miten Mikko eroaa Mikalista, sillä odotin että kaikista Mikaliinien lapsista tulisi toistensa kopioita. Mikon silmienväri on ruskea, kun taas aiemmin syntynyt Mikael peri äitinsä harmaanvihreät silmät.

Kuten varmaan huomasitte rupeaa tarinan tempo kiihtymään ja jatkossa edetään vielä lujempaa vauhtia ja vauvoja syntyy sellaisella syötöllä ettei mukana meinaa pysyä, varoitan jo näin valmiiksi. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

torstai 18. tammikuuta 2018

Veijari, osa 115: Käynti kotona

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Gym Class Heroes - Cupid's Chokehold --- Happoradio - Unelmia ja toimistohommia --- Marco Mengoni - Se Io Fossi Te --- Eric Saade ft. A-Lee - Flashy --- Alexander Rybak - Roll With The Wind --- Anna Eriksson - Juliet ja Joonatan --- Redrama ft. Lazee - Real --- Jonas Brothers - Hello Beautiful --- Hurts - Perfect Timing --- Måns Zelmerlöw - Something About This Town --- Måns Zelmerlöw - My Mistake --- Simple Plan - Generation --- Aaron Carter - Crush On You --- Backstreet Boys - We've Got It Goin' On --- Camp Rock 2 - Walking In My Shoes --- Cezar - It's My Life --- N'Sync - Girlfriend --- Disco - Jää


Jimin pelailu oli sen verran aktiivista, että paikallisen peliharrastajien tontin ylläpitäjä saapui tuomaan Jimille seinälle asetettavan kunniamerkin ahkerasta harrastukseen paneutumisesta. Jimi otti lahjan mielellään vastaan. Eipä hän olisi ensimmäistä pelikonetta vanhemmilta pyytäessään uskonut pääsevänsä pelaamisessa näin pitkälle.

Yöaikaan Jimi yritti hakeutua ihmissusiksi muuttuneiden kämppistensä seuraan saadakseen pureman pedonhyökkäyksessä, mutta vieläkään hänen haaveensa ihmissudeksi muuttumisesta ei ole käynyt toteen.

Vaikka Jimi oli asunut osakuntatontilla jo yli vuoden ei hän vieläkään ollut oikein tottunut ideaan yhteismakuuhuoneesta, jossa ei edes ollut omia sänkyjä kaikille. Nukkumaan mennessä oli vain valittava sellainen peti joka sattuisi olemaan vapaana.

Vaikka Jimi käyttikin paljon aikaa pelaamiseen oli hän myös tunnollinen opiskelija, ja täytettyään huvin pelaamalla hetken aikaa tietokoneella jaksoi Jimi sitten opiskella pitkän aikaa. Hänen seuraansa liittyi vastikään yliopiston aloittanut Alli. Jimin aloittaessa yliopiston heitä muutta vain neljä uutta simiä, mutta tänä vuonna uusia tulokkaita oli saapunut paljon enemmän.

Vihdoin ja viimein Jimin rukouksiin on vastattu. Jimin noustessa tietoneelta Vilhelmiina teki yllätyshyökkäyksen ja kaksikko aloitti tappelun, jonka tuoksinnassa Jimi sai puremajäljet ihoonsa. Paksu karvapeite täytti Jimin ihon nopeammin kuin tappelun aikana ilmaan kohonnut tomu ehti laskeutua.

Voisi luulla että Jimi on nyt onnellinen, mutta muodonmuutos olikin paljon järkyttävämpi kuin Jimi oli odottanut. Uusi ulkomuoto oli outo eikä olo tuntunut enää kotoisalta omassa kehossa. Onneksi ihmissuteus hälvenisi aina aamunkoitteessa, niin saisi elää puolet päivästä normaalina siminä.

Eemeli seuraa Veijareita kaikkialle... Jimin lapsuuskodissa oli käytössä shakkilauta, mutta nyt yliopiston teleskooppikokeilut houkuttelivat Veijareiden suvun ikuisen vihamiehen Eemin paikalle.
"Sinuna olisin varovainen, et tiedäkään millaisen ulkomuodon saamme auringon laskiessa", Jimi yritti pelotella häntä hakkaamaan tullutta miestä, ja taustalla oleva Vilhelmiinakin hymyili kierosti.
"Minä en teitä pelkää", Eemeli sanoi ja paljasti vampyyrihampaansa saaden Jimin ottamaan askeleen taaksepäin. Mikähän vampyyrien ja ihmissusien välinen taisto tässä on edessä?

Jimillä on yliopistoa nyt 1,5 vuotta takana, ja nyt olisi vuorossa toisen vuoden ensimmäinen loppukoe. Jimi meni kokeeseen yhtä matkaa Jyrin, Yrjön ja Kielon kanssa. Jimi oli iloinen siitä että kokeet järjestettiin päiväsaikaan, sillä hän ei olisi vielä valmis näyttäytymään julkisella paikalla ihmissusimuodossaan.

Loppukoe suoritettiin jälleen parhailla arvosanoilla, ja Jimin palattua osakuntatalolle hän istahti näpyttelemään muutama viikko sitten aloittamaansa peliblogia. Tenttikirjaa lukeva Viivi oli kateellinen Jimille jolla tuntui olevan aina aikaa peliharrastukselle, sillä Viivi itse joutui jättämään pelit syrjään jotta ehtisi opiskella tarpeeksi, mutta Jimi sai hyviä arvosanoja vaikka käyttikin paljon aikaansa peleihin.

Tää kuva tuli otettua ihan vaan tuon Jimin neitimäisen asennon takia. .-D

Jimi sai harvemmin yhteydenottoja kavereiltaan, mutta tänään hänelle soitti aivan erityinen henkilö: pikkuveli Arvo!
"Terve vaan pikkuveli! Miten siellä kotona on sujunut?" Jimi uteli.

"Hyvinhän täällä. Soitin kutsuakseni sinut syntymäpäiväjuhliini jotka on tämän viikon lauantaina", Arvo tiedotti.
"Ehkä ehdin pistäytymään. En olekaan käynyt kotona sitten aloitettuani opintoni yliopistolla", Jimi pohdiskeli.

"Onko yliopstolla kamalan vaikeaa? Koska minulla on toisinaan ongelmia läksyjen kanssa", Arvo tunnusti.
"Haha, voidaan katsoa tehtäviäsi yhdessä sitten kun tulen. Saisinpa vähän harjoitusta tulevaa opettajan uraani varten", Jimi naurahti.
"Opinnot menee ihan OK, voit kertoa vanhemmille että olen saanut huippuarvosanoja", Jimi lisäsi.

"Täällä on muuten tapahtunut paljon kun olet ollut poissa. Äiti tuli pian lähtösi jälkeen raskaaksi ja synnytti meille kaksi pikkuveljä, Allanin ja Alfredin. Tapaat heidätkin sitten samalla kun tulet juhliini", Arvo kertoi.
"No jopas", Jimi yllättyi uutisista.
"Nähdään lauantaina."

Lauantai koitti pian, ja Jimi saapui sovittuun aikaan kotitontille. Häntä oli vastassa Lasse-isä, joka riensi halaamaan heti Jimiä.
"Onpa mukava nähdä pitkästä aikaa! Miten yliopistolla on sujunut? Onko kokeita usein? Entäs kämppiksesi?" Lasse aloitti heti kysymysvyöryn.
"Jos puhutaan näistä asioista vaikka ruokapöydässä koko perheen kesken, muuten joudun selittämään samat asiat kahteen kertaan kun äitikin varmasti kysyy niitä", Jimi naurahti.

"Yllätyyyys, katso kuka tuli?" Jimi huudahti paikannettuaan Arvon.
"Älä häiritse nyt, luen luvun loppuun", Arvo tokaisi. Miten vanhemmat olivat saattaneet määrätä hänet opiskelemaan syntymäpäivänä? Jimi tutkaili odotellessaan etäämmältä pikkuvelitaaperoa, joka leikki puuhapöydän ääressä.


Pian koitti kynttilöiden puhaltamisen aika, ja koko perhe kokoontui keittiöön seuraamaan Arvon kasvua. Jimi muisti hyvin omat teiniksi kasvamisen synttärinsä ja tiesi että pikkuveljellä olisi edessä jännät ajat.

Kuulumiset vaihdettiin herkullisen kakun syömisen ohessa. Lasse ja Hanna olivat ylpeitä Jimin hyvistä arvosanoista ja he kehottivat Arvoakin kiinnittämään huomiota opintoihinsa, mihin teini vastasi nyrpistämällä nenäänsä äänekkään huokauksen kera. Samassa Jimi huomasi illan jo pimentyneen ulkosalla, mikä tarkoitti sitä että hän muuttuisi ihmissudeksi millä hetkellä hyvänsä!

Jimi yritti paeta vessaan, mutta liian myöhään: Jimin muodonmuutos käynnistyi keittiössä perheen ollessa paikalla.
"Sä oot ihmissusi, cool!" Arvo ihasteli veljensä karvapeitettä. Lassea muodonmuutos sen sijaan kammostutti, ja mies pakeni paikalta. Hanna tuijotti poikaansa ilmeettömänä eikä Jimi oikein tiennyt mitä äiti ajatteli tästä kaikesta.

"Jos minä tästä lähden..." Jimi mutisi ja oli jo nousemaisillaan pöydästä, kunnes Hanna käski hänen pysähtyä.
"Minä juttelen Jimin kanssa hetken kahden", Hanna hääti muut perheenjäsenet paikalta.
"Tiedätkös, minullakin kävi aiemmin vahinko ja muutuin vampyyriksi vastentahtoani. Sain kuitenkin vastalääkettä ja paranin", Hanna selitti.
"Pidätkö minua siis sairaana? Ihan tietoksesi että ihmissuteus oli oma toiveeni enkä aio luopua siitä", Jimi tiedotti ja poistui talosta ovet paukkuen.

Juonipaljastuksia Veijareiden seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa

torstai 11. tammikuuta 2018

Perhe Ilkiöt, osa 1: Riitaa ja rähinää

Kirjoitimme tämän osan Backstreet Boysin Never Gone -levyn soidessa, mikä on aika hauskaa, sillä rauhallinen levy on vastakohta tämän osan rähinöille. .-D


Meillä on tapana pelissä toimia simien parhaaksi, minkä yhdeksi osa-alueeksi kuuluu se, että simit ovat ystävällisiä toisille simeille. Nyt halusimme kuitenkin kokeilla pelata vaihteeksi siten, että käskemme simiemme välillä ärsyttää muita simejä ja katsoa, mitä siitä seuraa. Niinpä perhe Ilkiöt sai syntynsä, ja sen jäseniä ovat kämppikset Kiero Kielo (valkoinen) ja Katala Ratala (musta) sekä tämän adoptiolapsi Kamala Amala. Lisäksi perheessä on kaaosta aiheuttamassa koira nimeltä Riita-Rita.

Heti kun Ilkiöt olivat muuttaneet Outolaaksoon, huomasi sääkin selvästi heidän negatiivisen läsnäolonsa, ja taivaalta alkoi heti sataa kaatamalla vettä. Rod Humble saapui kovassa sademyrskyssä tuomaan lahjaa oven vierustalle.
- Menehän nyt siitä matkoihisi, Kiero Kielo hätisteli miestä, joka lähti murheen murtamana paikalta. Ei hän ollut uransa aikana kokenut moisen töykeää käytöstä.

- Menehän siitä nyt opiskelemaan Kamala Amala! Katala Ratala komensi tytärtään.
Hän oli erityisen tarkka lapsensa opinnoista, sillä hän oli aikoinaan ollut kielten opettaja kouluissa. Jostain syystä hän oli kuitenkin aina saanut potkut, eikä Ratala kyennyt käsittämään minkä takia. Oppilaat saivat parempia tuloksia, kun heillä oli pelottava ja ankara opettaja, mutta joku säälittävä perhe teki hänestä aina valituksen... Tällä hetkellä Katala Ratala oli siis työttömänä.

Kamala Amala opiskeli tunnollisesti Ratalan nähden, mutta aikuisten poistuttua hänkin lopetti. Säännöt olivat ihan tyhmiä, eikä Kamala Amala halunnut niitä noudattaa. Sen sijaan hän halusi kasvattaa omaa auktoriteettivaltaansa ja meni puolestaan komentamaan perheen alemmassa asemassa olevaa koiraa. Riita-Rita ei kyllä paljoa näyttänyt välittävän.

Rita oli koulutettu nimensäkin mukaisesti riitaisaksi, minkä vuoksi hänen koppinsa edustalle oli pystytetty koirista varoittava merkki. Riita-Ritasta oli nimittäin hauskaa jahdata ohikulkevia simejä ja pureskella näitä. Kamala Amalalla oli omasta huoneestaan täydellinen näköyhteys tielle, ja hän naureskeli kauhistuneiden simien reaktioille.

Kiero Kielo oli saanut töitä ravintola-alalta. Hänen päättäväinen asenteensa oli tehnyt pomoon vaikutuksen työhaastattelussa. Toisin kuin Ratala, hän osasi piilopottuilla työpaikalla eikä joutunut huonoon valoon pomon silmissä. Kyllä hän mielellään aiheutti kaaosta, syytteli työtovereitaan ja sai nämä vihaamaan itseään.

Koulun lounaita ilmaiseksi syömään tottunut Katala Ratala oli surkea ruoanlaittaja. Hän kärvensi niin valmisruoat uunissa kuin spagetit liedellä. Välillä niitä tulipalojakin syttyi. Se oli aika noloa täydellisyyttä tavoittelevan Ratalan mielestä.

Kiero Kielo oli jo parin päivän jälkeen kyllästynyt tiskaajan työhönsä, ja hän oli mennyt puhumaan tiukasti esimiehelleen siitä, että hän ansaitsisi ylennyksen parempiin tehtäviin. Esimies oli ollut kuitenkin ollut sitä mieltä, etteivät Kielon taidot riittäneet ylennykseen. Sen sijaan hän patisti naisen opiskelemaan uralla vaadittavia taitoja, niin hän voisi jatkossa ehkä harkita ylennyksen antamista. Niin Kiero Kielo joutui opiskelemaan ruoanlaittoa naama irvessä.


Riita-Rita yllätti Siiri-koiran taisteluhaasteella. Iäkäs hauva oli helppo kukistaa tappelussa, ja vain Outolaakson hiekka lenteli koirien painiessa karvat pystyyn nostattavassa kahakassa. Katala Ratala juoksi pihalle kehumaan urheaa koiraansa. Siiri sen sijaan näytti kieltä ja vannoi, ettei enää ikinä saapuisi Ilkiöiden taloon vierailemaan.

Taisteluhuumassa Katala meni ärjymään satunnaiselle vastaantulevalle simille Simppa Kuuselalle. Mies ei ollut mielissään Ratalan asenteesta.
- Minä olenkin töissä kalustevarastolla, ja tästä lähtien joudutte maksamaan kaikesta ylihinnan, Simppa ilmoitti.
- No mitä väliä, kun meillä on jo kaikki kalusteet, Ratala ei ollut moksiskaan.

- Kiitti kyydist, juuri bussista noussut Kamala Amala tokaisi väkinäisen hymyn kera.
- Kamala Amala! Ei bussikuskeja kiitetä! Ratala järkyttyi.
- Mut ope sanoi että bussikuskia pitää kiittää, Amala perusteli.
- Älä kuuntele moista puhetta! Eivät aikuiset niin toimi, ei varmasti edes opettajasi, Ratala kertoi elämän totuuksia.
- Ok, Kamala sanoi.

Katala Ratala pakotti lapsensa tekemään läksyt heti koulun jälkeen ihan oman valvovan silmän alla.
- Oletko sinä nyt ihan tyhmä? Ei 42:7-2=3! Laskehan se nyt heti uudestaan, Katala Ratala raivosi.
Läksyjen kanssa meni joskus myöhään, kun Katala Ratala puuttui jokaiseen yksityiskohtaan, mutta ainakin Amalalle tuli virheettömät kotitehtävät.

Riita-Rita nukkui mielellään omistajansa kanssa sängyllä yöt. Katala Ratalalla ei sattuneesta syystä ollut miestä, joten koiralla oli tilaa nukkua hänen vieressään. Rita kuitenkin heräsi aina vähän ennen Katalaa, sillä ei voinut tietää, missä mielentilassa tämä oli aamuisin. Välillä Ratala otti hänen läsnäolonsa hyvin, mutta toisinaan koiran kuratassut tekivät naisen hulluksi.

Kiero Kielo oli ottanut tavakseen äksyillä ennen töihin menoa. Kun hänen ärsyttämiskiintiönsä oli täynnä, oli helpompi esittää mukavaa työpaikalla ja olla pomon mieliksi.
- Laama? Tosi typerä nimi sinulla, Kiero pilkkasi Marko Laamaa.
- Onpa röyhkeää! Marko järkyttyi.

Sillä välin kun muut perheenjäsenet olivat töissä ja koulussa, Ratalalla oli koko päivä aikaa tehdä jotain. Niinpä hän oli pystyttänyt jalkapallomaalit ja potki päivät palloa. Urheiluharrastuksen vasta aloittaneesta Katalasta oli helpompi potkia palloa tyhjään maaliin, ja siltikin meni välillä ohi. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

Pian Kamala Amala tulikin jo koulusta, ja hän oli lopulta saanut kympin keskiarvon todistukseensa. Kerrankin Katala Ratala kehui tyttöä. Hän oli aivan varma, että hänen pitämänsä läksysessiot olivat olleet avainasemassa hyviin arvosanoihin. Niinpä Ratala näki aiheelliseksi taputtaa omaa olkapäätänsä.
- Nyt kun sinulla on kympin todistus, voitkin tulla kanssani urheilemaan, Ratala keksi.

Urheilu ei ollut Amalan lempiharrastus, mutta hän ei voinut sanoa Ratalalle mitään vastaan. Ratala halusi pistää tällä kertaa lapsensa tekemään maaleja, sillä monen tunnin harjoittelun jälkeen hän tiesi sen olevan haastavaa. Toisen epäonnistuessa hänelle itselleen tuli parempi mieli. Yllättäen Kamala potkikin pallot suoraan maaliin, ja hidasrefleksinen Ratala tavoitteli palloa aivan väärästä suunnasta. Katalaa ärsytti kun hänen lapsensa olikin niin hyvä, eikä hän päässyt haukkumaan.

Vihansa Katala Ratala meni purkamaan seuraavaksi vastaantulevaan simiin, joka sattui olemaan opettaja Jaana, Kammokoulun perustaja. Tietystä syystä Ratalalla oli ongelma opettajia kohtaan.
- Sinä olet aivan surkea, epäonnistunut, huono opettaja! Luuletko että kukaan koulusi oppilaista valmistuu määräaikaan mennessä? Olette kaikki tuhoon tuomittuja, Ratala karjaisi.

Ratalan paha mieli oli tiessään, ja hän lähti itsevarmana sisälle taloon haukkaamaan jotain. Urheillessa tuli nälkä. Sen sijaan opettaja Jaana jäi vollottamaan pihalle hyvin järkyttyneenä saamastaan kritiikistä. Eivät hänen oppilaansa täydellisiä olleet, eikä hän itsekään osannut aina toimia kaikkien parhaaksi, mutta Ratalan syytökset olivat aivan kohtuuttomia.

Juonipaljastuksia seuraavasta Ilkiöiden osasta:
  

♦ Fiku & Kasa