maanantai 25. maaliskuuta 2019

Mikaliini, osa 16: Opintoja, angstia ja ihastusta

Tämä onkin Simsseilyjen sadas julkaistu postaus!

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Vaikka Mika ei työskennellytkään enää aiemmassa armeijatyössään kaipasi mies vähän lisää mekaniikkaa elämäänsä, ja siksi hän päätti aloittaa pieneksi värkkäilyprojektikseen autonromun ehostuksen. Karo vähän epäili voisiko Mika oikeasti saada tuosta romukasasta toimivan auton kokoon, mutta ainakin oli hauskaa saada Mika ulos seuraksi samalla kun Karo oli hyönteisjahdissa (mitä Mika puolestaan piti kummallisena ajanvietteenä).

Saapuessaan töistä kotiin Miiko huomasi pikkuveljensä vähän epäilyttävänoloisien simien seurasta. Nämä pukeutuivat Mion tapaan kovistyylisiin tummiin ja revittyihin niittivaateisiin, ja olivat vielä kaiken lisäksi selvästi Mioa vanhempia. Miiko toivoi ettei pikkuveli ollut sekaantunut mihinkään hämärähommiin ja päätti pitää tätä vaivihkaa silmällä kaiken varalta.

Taka-koira haukkua räksytti äkäisesti Olivia Vainajalalle, joka oli juuri napannut sanomalehden Mikaliinien pihalta ja valmistautui syöksymään karkuun vanhusjaloillaan. Teko ei ollut jäänyt Miraltakaan huomaamatta, mutta ujo tyttö ei viitsinyt nostaa asian takia mitään isompaa meteliä vaan käänsi tilanteelle selkänsä ja marssi juuri saapuneeseen työkyytiinsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun Karo palasi supersankarityöpäivänsä päätteeksi kotiin odottikin häntä portaiden edustalla suloinen yllätys: Nanna ja Jake olivat saaneet pentuja! Pikkuiset perivät isänsä tummat värit, mutta lyhyempi karvoitus oli puolestaan Nannan peruja. Vaikka Karo oli päivän aikana tehnyt jo monia sankaritekoja odotti häntä vielä yksi tehtävä, nimittäin nostaa vastasyntyneet pennut vaikeiden portaiden yli.

Ja Karo ei tietenkään voinut tehdä sitä yhtään turvallisemmin vaan roikotti pentuja miten sattui selatessaan samalla romaania. Mahtaakohan kirja olla joku Karon kirjoittamista romaaneista, omia tekstejäänhän sitä jaksaa aina lukea läpi uudestaan ja uudestaan, tai näin ainakin itsellä usein tuppaa menemään. .-D Noh, pennuilla näytti olleen ihan hauskaa tämän hullunkurisen kuljetuksen aikana.

Koiranpennut valloittivat heti kaikkien perheenjäsenten sydämet, ja pentujen luona olikin jatkuvasti joku silittelemässä. Pennut nimettiin näiden vanhempien nimikirjaimia väännelleen (alkukirjaimet vaihtoivat paikkaa) Nakeksi ja Jannaksi. Kumarruttuaan tarjoamaan Jannalle herkkupalaa Miiko tajusi astuneensa pentujen pissilätäkköön. Kiroten poika riensi hakemaan siivoustarvikkeita sotkun hoitamista varten.

Muista Mikaliinien lapsista poiketen Miiko tykkää kerryttää musiikkiharrastustaan soittamisen sijaan balettia tanssimalla. Sopivasti onkin pojalla tuollainen balettiasu urheiluvaatteena, vai meniköhän se juuri niin päin että asun takia ohjasin Miikon balettitangon ääreen?

Vaikka Mira yleensä olikin ujo poikien seurassa on hän onnistunut tekemään tuttavuutta Aarton kanssa. Opettaja määräsi heidät tekemään koulussa parityön, ja jutun työstämisen ohessa kaksikko vähitellen ystävystyi ja vietti nykyään aikaa yhdessä vaikka paritehtävä oli saatu valmiiksi jo viikkoja sitten. Mielellään Mira oli Aarton seurassa, varsinkin kun hän saattoi tuntea poikaa kohtaan pientä ihastusta.

Miran mielipaikaksi oli muodostunut parvekkeella oleva poreallas, ja tyttö tykkäsi usein tulla koulun jälkeen lillumaan lämpöiseen veteen. Mira saattoi istuskella altaassa omissa ajatuksissaan jopa useamman tunnin. Tytön mietteissä pyöri koulun ja pääsykokeiden lisäksi kukas muukaan kuin hänen ihastuksensa Aarto.

Työnhakuaan jo kauan pitkittänyt Mio oli jollakin ihmeellä onnistunut saamaan työpaikan. Haastattelussa poika ei peitellyt motivaation puutettaan, mutta hyvä ansioluettelo ja musiikkiin liittyvä harrastuneisuus nousivat korkeammaksi arvostelukriteereiksi ja Mio sai paikan tanssiryhmän ohjaajana. Hän piti tanssitunteja muutamana päivänä viikossa paikallisessa musiikin ja tanssin harrastusseuran tiloissa.


Ainaisen haaveilun sijaan Mira yritti pitää itseään kiireisenä. Koulun, töiden ja opiskelun lisäksi Mira mahdutti päiviinsä pianotunteja sekä koirien kouluttamista. Vaikka tekemistä riitti ei Mira silti onnistunut karistamaan Aartoa kokonaan ajatuksistaa, päinvastoin ihastuminen tuntui syvenevän entisestään. Mutta uskaltautuisiko ujo Mira keskustelemaan Aarton kanssa tunteistaan?

Karo näpytteli jatkoa elämänkerralleen, kun hänen kustantajansa pöllähti aivan odottamatta paikalle juhlatamineissaan. Kustantaja kertoi Karon kirjojen yltäneen bestseller-listalle, ja että hän oli sopinut täksi illaksi tapahtuman mihin myös Karoa odotettiin paikalle. Karo oli hieman hämillään odottamattomasta tilaisuudesta ja mieluummin hän olisi jättänyt moiset juhlinnat väliin, mutta kustantaja ei aikonut joustaa tässä tapauksessa.

Karo saapui juhlista kotiin niin myöhään että muu perhe oli jo nukkumassa. Karokin olisi mielellään painunut pehkuihin, mutta jonkun vieraan mukanaan tuoma kissa oli vallannut hänen sänkypaikkansa. Hieman närkästyneenä Karo hätisteli kissaa pois (miksi, oisitte hyvin mahtuneet molemmat nukkumaan vierekkäin..). Karo oli ärsyyntynyt, sillä kustantaja oli julistanut juhlissa Karon seuraavan romaanin julkaistavan ensi viikolla, eikä tekstiä ollut vielä läheskään tarpeeksi. Tästä tulee kiireinen viikko...

Miten Mio onkin aina niin närkästyneen näköinen jokaisessa kuvassa? Perheen kuopuspoika tuntuu kärsivän kaikkien yhdeksän muun lapsen edestä teini-iän angstista, mikä ilmeni näkyvimmin kapinointina ja yllättävinä mielialan vaihteluina. Poika ei panostanut kunnolla kouluun tai työhön, ja kotona hän lähinnä tiuski muille perheenjäsenille ja saattoi mököttää tuntikausia jos jokin asia ei mennyt niin kuin hän olisi toivonut.

Janna ja Nake kasvoivat hujauksessa pienistä pennuista täysikokoisiin mittoihinsa. Koirista ei tullut täysin mustakarvaisia niin kuin pentuvaiheessa oli näyttänyt, vaan karvoitukseen saatiin mukavaa rusehtavaa säväytystä. Mika alkoi heti haaveilla mahdollisesta koirasuvun jatkamisesta ja pohti, onnistuisiko Jannan ja Takan saaminen pennuntekopuuhiin.

Aarto vietti jälleen iltaa Mikaliineilla Miran kutsutta ystävänsä kylään. Kaksikko teki yhdessä koulutehtäviä Karon ja Mikan makuuhuoneessa, josta olin ajan saatossa muodostunut lasten yleinen läksypiiripaikka. Kun kaikki tehtävät oli saatu valmiiksi kaksikko nousi ylös lattialta ja Aarto sujautti läksyvihkonsa housun taskuun valmistautuessaan kotiinlähtöä varten, mutta yllättäen Mira tarttui ihastustaan kädestä ja paljasti tykkäävänsä hänestä. Aarto hymyili ja kertoi tuntevansa samoin Miraa kohtaan. Tunteista kertominen kannatti!

Miikon lukiosta valmistumisesta ei ehtinyt kulua montaakaan viikkoa kun poika sai postissa opiskelijaksi hyväksymiskirjeen hakemastaan journalismikoulusta. Muutto kampusalueelle järjestettiin pian, eikä aikaakaan kun Miikon lähtöpäivä koitti. Mika, Taka-koira sekä pihapiiriin pyörimään saapunut johtajasusi olivat ainoat jotka tulivat ovelle vilkuttelemaan Miikon loittonevalle selälle.

Pikkukuvista pääseekin vähän tihrustelemaan, millaisissa merkeissä Miikon opinnot yliopistolla käynnistyvät yliopistolla. ,-)

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Veijari, osa 126: Vaaleanpunaiset raskausvaatteet

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Anna Eriksson - Maailma Palelee --- Adam Lambert - Naked Love --- Adam Lambert - Underneath --- Happoradio - Che Guevara --- Stepa - Lastenlaulu --- HSM 3 - Scream --- Lovex - Bleeding --- Fergie ft. Q-Tip, GoonRock - A Little Party Never Killed Nobody --- Adam Lambert - Pick U Up --- Twaimz - The Crush Song --- Good Charlotte - I Don't Want To Be In Love --- Eric Saade - Someone New --- Felipe Santos ft. Cali & Dandee - Olvidarte


Vaikka Jimin oli alunperin tarkoitus viettää raskausaikaa kotona oli perheen rahatilanne kuitenkin sen verran alhainen että Jimin täytyi välillä poiketa töissä. Työtoverit ja oppilaat suhtautuivat kuitenkin Jimin miesraskauteen hyvin. Ruokatunnit olivat Jimistä parasta kun hän ja Sanelma täyttivät lautasensa kukkuroilleen ruokaa ja keskustelivat vauvajutuista.

Månster suhtautui aluksi vähän nihkeästi perheen uuteen koiraan ja saattoi murista Siirille jos tämä leikki Månsterin lempipuruluulla tai tunki päänsä liian lähelle koirien kilpaillessa vastatäytetystä ruokakulhosta. Toini piti kuitenkin huolen siitä ettei koirakaksikon välille tullut mitään suurempaa eripuraa komentamalla koiria välillä leikkimään keskenään.

Jimi käveli hermostuneena edestakaisin pihalla. Tämä olisi tärkeä päivä, sillä hän ja Toini menisivät pian naimisiin! Jimi asteli jännittyneenä palmun viereen asetetun vihkikaaren luokse, ja samassa mies huomasi maassa rehottavan valtavia rikkaruohoja. Jimi kumartui niin alas kuin raskausmaha vain jousti ja sai nyppäistyä rumat piikkikasvit pois pilaamasta maisemaa. Kaiken täytyi olla tänään täydellistä.


Juhlavieraiden viimein saavuttua oli aika aloittaa häätoimitus. Jimi seisoi vihkikaaren alla, ja hetkeä myöhemmin Toini liittyi miehen rinnalle. He katsoivat toisiaan hymyillen ja aloittivat sitten vihkivalojensa lausumisen. Vieraat taputtivat kohteliaasti Jimin ja Toinin vaihtaessa sormuksia.

Jimi väsähti täysin vihkitoimituksen aikana, ja mies ilmoitti kömpivänsä yläkertaan pienille päiväunille. Olisi tietysti ollut hauska jäädä juttelemaan vieraille ja ennen kaikkea juhlia yhdessä Toinin kanssa heidän hienoa päiväänsä, mutta maha-asukki oli vienyt kaikki Jimin voimat (ja silläkin saattoi tietysti olla jotain tekemistä, että Jimi oli jännityksissään valvonut koko edellisen yön odottaessaan hääjuhlia).

Jimin mentyä häävieraiden viihdyttäminen jäi siis kokonaan Toinin vastuulle. Vanhus paikansi vieraiden joukosta hyvän ystävänsä Lindan, joka oli alkujaan saattanut Jimin ja Toinin yhteen järjestettyään heidät sokkotreffeille. Linda onnitteli ystäväänsä ja Toini jaksoi yhä kiitellä ystäväänsä siitä että Linda oli aikoinaan esitellyt hänet Jimille.

Jimi havahtui päikkäreiltään hereille vasta auringon laskettua. Hän olisi muuten jatkanut uniaan, mutta nälkä kurni vatsassa jo sen verran että mies päätti käydä katsomassa olisiko juhlista jäänyt jotain ruuantähteitä hänelle syötäväksi. Laskeutuessaan portaita alakertaan Jimi huomasi Toinin hoitavan jotain asiaa puhelimen välityksellä.

Jimi nappasi jääkaapista salaattilautasen, ja Toini liittyi miehen seuraan lopetettuaan puhelun.
"Arvaas mitä! Minä varasin meille häämatkan", Toini ilmoitti hymyillen leveästi. Jimi ei kuitenkaan ollut asiasta niin innoissaan, sillä heillä ei ollut paljoa rahaa, ja raskauskin verotti niin paljon miehen voimia...
"Älä sure, matka on vasta parin viikon päästä. Lennotkaan eivät maksaneet paljoa kun varasin liput etukäteen", Toini selitti, mikä sai Jimin hieman rauhoittumaan.

"Toivotaan vielä että vauva ehtii ennen lomaa synt..." Jimin lause jäi kesken miehen tuntiessa polttavaa kipua vatsassaan. Jimi kompuroi tuolilta ylös mahaansa pidellen ja arveli synnytyksen käynnistyneen, juuri kun hän oli asiasta puhunut. Toini antoi Jimin hoitaa synnytyksen itsekseen, ja vanhus jatkoikin kaikessa rauhassa salaattinsa syömistä Jimin ulvoessa kivusta.


Toini sai lautasensa tyhjäksi samaan aikaan kun Jimin käsivarsille tupsahti pieni vihreä vauva, joka tuijotti isäänsä suurilla mustilla silmillään. Jimi katseli ihmeissään vauvaa, isäksi tuleminen oli jotain aivan uskomattoman hienoa. Alienvauva nimettiin Eeroksi.

Jimi ihastui pieneen vauvaansa ensisilmäyksellä. Hän painoi Eeron rintaansa vasten ja silitti hennosti vauvan paljasta selkää ja päälakea. Pikkuinen kuolasi ja jokelsi tyytyväisenä tuntiessaan olevansa hyvissä käsissä.

Jimi halusi pitää Eeron lähellä, joten pikkuisen kehto sijoitettiin samaan makuuhuoneeseen missä Jimi ja Toinikin nukkuivat. Toini ei tosin ollut niin mielissään kun Eero alkoi parkua keskellä yötä, mutta Jimi oli aina valmiina rientämään hoitamaan pikkuista.

Toini ei saanut enää unta, joten hän päätti nousta ylös lukemaan kirjaa. Muutenkaan ei menisi enää kauaa kun heidän lentokenttäkyytinsä saapuisi. Toinin järkytykseksi Jimi kuitenkin ilmoitti harkitsevansa jättävänsä lomamatkan väliin, sillä Eero oli vielä kuitenkin niin pieni ettei Jimi olisi halunnut jättää tätä lastenhoitajan käsiin.

Toini onnistui kuitenkin ylipuhumaan Jimin hullut puheet. He todellakin olivat ansainneet pienen irtioton arjesta, eikä loma sitä paitsi kestäisi kuin muutaman päivän verran. Toini istui jo taksin kyydissä Jimin vielä huudellessa lastenhoitajalle ohjeita vauvan hoitoon liittyen. Eero oli Jimin mielessä vielä taksille kävellessä ja miehen olisi koko ajan tehnyt mieli kääntyä takaisin, mutta lopulta hän pakotti jalkansa astumaan taksiin.

Monen tunnin lentomatkan jälkeen Toini ja Jimi olivat viimein saapuneet lomakohteeseensa vuoristoon. Jimi kaivoi heti kiikarit esiin toiveenaan tehdä mielenkiintoisia lintubongauksia Toinin tallustaessa vuokramökin avaimen lunastuspaikkaa kohti.

Toini astui puiseen mökkiin ja kilautti vastaanottotiskillä olevaa kelloa. Hetken päästä paikalle asteli vastaanottovirkailija, joka pyysi Toinilta allekirjoituksen mökin vuokrausta koskevaan asiakirjaan. Toini raapusti nimmarinsa vastaanottovirkailijan osoittamaan kohtaan, ja vastapalvelukseksi mies ojensi vanhukselle vuokramökin avaimen.


Toini asteli reippaasti ulos mökistä malttamattomana heidän majapaikkansa näkemisestä. Jimi oli puolestaan saanut jo tarpeekseen lintujen tarkkailusta, ja nyt hän jutusteli paikallisen miehen kanssa. Mies opetti parhaillaan Jimille paikallista tervehdystapaa, johon kuului kova karjaisu ja rinnan takominen. Jimi oli innoissaan oppimastaan taidosta, nyt hän tekisi paikallisiin varmasti vaikutuksen!

Kerrankin Veijareilla nähdään jotain muutakin matkailua kuin pelkkää Twikkii-saarta. Ensi osassa on sitten enemmän lomakuulumisia, kuten juonipaljastuksistakin näkee. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Camp Rock, osa 6: Rokkiprinsessa

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Aamu valkeni, ja aurinko tunki sisälle rokkileiriläisten mökkeihin valaisten jokaisen huoneen pienen yksityiskohdankin. Kaunis kesäpäivä oli alkamassa kaikessa hiljaisuudessaan.

Rauhallisen tunnelman voi pilata vain yksi katala esine - herätyskello. Yllättäen ja odottamatta se pirahtaa soimaan jättäen mieleen vain sen viheliäisen piipityksen.

Mitchie avasi silmänsä laiskasti heräten todellisuuteen unimaailmoistaan. Hetken mielijohde kehotti häntä unohtamaan velvollisuutensa ja jatkamaan uniaan. Että saattoikin väsyttää! Eilen yö oli jatkunut uskomattoman pitkälle valveilla kukkuillessa ja uusiin ystäviin tutustuessa.

Mitchie paiskasi kätensä kellon päälle saaden pirinän hiljentymään. Hetkessä hän muisti taas tarkasti tämänhetkisen olinpaikkansa. Mitchie siristeli silmiään kirkkaassa auringonvalossa katsellessaan ympärilleen, ja hänen onnekseen kukaan muu huonetovereista ei ollut herännyt hänen lisäkseen kellon soimiseen.

Vaikka silmät eivät meinanneet pysyä sekuntiakaan aukinaisina, Mitchie tiesi, ettei voisi jäädä sänkyyn lepäilemään ja pidentämään herätystään. Noustessaan istualteen sänky narahti kovaäänisesti, mikä sai Mitchien liikkumaan varovammin. Sänky oli selvästikin elänyt onnistuneimmat hetkensä ja kärsi nyt vanhana ja raihnaisena.

Päästessään seisaalleen Mitchie kääntyi katsomaan vieressään nukkuvaa Tessiä, joka ei selvästikään ollut kuullut äänähdystäkään herätyskellosta. Mitchie huokaisi helpotuksesta, onneksi hän omisti uneliaat mökkitoverit!

Mitchie tallusteli sängyn laidalla sijaitsevan laukkunsa luokse. Mitchie oli pakannut sinne vaatteensa valmiiksi jo illalla, jotta huomaamaton lähtö mökistä olisi mahdollinen. Vaatteiden vaihto olisi lisännyt huomattavuusriskiä lähdöstä keittiöhommiin. Tess ystävineen ei saisi missään tapauksessa saada selville Mitchien pienistä rahaongelmista johtuvia keittiötöitä, hehän nauraisivat! Lisäksi silloin paljastuisi, ettei Mitchien äiti olisikaan kuuluisa, kuten hän oli eilen väittänyt.

Nostettuaan laukkunsa olalleen Mitchie lähti kävelemään ripeästi ulko-ovea kohti. Epähuomiossa hän kuitenkin kolautti jalkansa melko lujaa nukkuvan Ellan sänkyyn. Totuttomuus paikkaan lisäsi kömpelyyttä.

Huonoksi onnekseen Mitchie huomasi Ellan pään nousevan vaivalloisesti pystyyn.
-Mitä ihm... Mitchie? Ella sopersi unisena.

Mitchie käveli Ellan luokse mietiskellen hätääntyneenä, mitä tälle oikein selittäisi. Tullessaan lähemmäksi Mitchie kuitenkin huomasi Ellan olevan todella uninen, tuskin silmätkään edes pysyivät auki. Samassa Mitchien päähän kehittyi melko sekava idea.

-Sinä näet unta. Olet oikea rokkiprinsessa, Mitchie selitti mitä kummallisemmalla äänellä.

-Hyvä on, Ella otti käskyn vastaan sulkien silmänsä ja painaen päänsä takaisin tyynylle.

-Minä rokkaan, hän vielä lisäsi näyttäen tyytyväiseltä tilanteeseensa. Hetkessä Ella oli taas unissaan.

Mitchie siirtyi kuistille vaihtaakseen nopeasti vaatteensa. Niin varhain oli tuskin ketään liikkeellä, joten Mitchie uskalsi pukeutua pelkäämättä tirkistelyä. Kun Mitchie oli täysin pukeissaan, hän pisti juoksuksi kohti keittiötä, jossa työt alkaisivat.

---


Aika kului työn touhussa, ja viimein kaikki ruoka oli esillä. Mitchie kiitti onneaan, ettei hänen tarvinnut olla yksi aamiaispöydän kattajista, joku leiriläinenhän olisi voinut huomata asian ja laverrella eteenpäin. Valmiin työn katseleminen oli kuitenkin upea tunne, joskus jopa katettu aamiaispöytä voi tuntua taideteokselta.

Pian keittiöön alkoi virtaamaan nälkäisiä leiriläisiä, joiden puhe täytti koko ruokalan. Huomaamatta ja erittäin vaivihkaa Mitchie soluttautui yhdeksi ruokailijaksi muiden joukossa. Vasta silloin hän tajusi alkaa miettimään, mitä aamiaiseksi haluaisi syödäkään. Suuri pöytä notkui herkkuja.

-Täällä on tilaa, mi amore, Barron huikkasi eräälle ohikulkijalle.
-Hyi. Ajat hänet pois, Lola nuhteli.
-Kuten aina, Caitlyn naurahti.

Mitchie kuunteli Caitlynin ja hänen kavereidensa pöydästä kuuluvia keskusteluja, nähtävästi nämä toimivat tiiviinä kaveriporukkana ja takana on jo vuosien tuntemus ja edessä uusia ja entistä hienompia kokemuksia. Mitchie mietti, miten hienoa olisi kuulua samankaltaiseen joukkoon.

Mitchie etsi silmiinsä itselleen samasta pöydästä tyhjän paikan, ja huomaamattomasti hän lähti kävelemään sinne päin.
-Huomenta, Caitlyn toivotti.
-Hei, Mitchie tervehti myöskin istahtaessaan.
-Hei, Caitlyn vastasi kohteliaana.

-Miten menee? Mitchie kysäisi.
-Sitä siis köyhäillään, Caitlyn totesi välinpitämättömästi vastaamatta Mitchien antamaan kysymykseen.

-Mitä? Mitchie kummasteli, hän ei ymmärtänyt, mistä Caitlyn oikein puhui.

Samassa Mitchie huomasi Tessin, Peggyn ja Ellan kävelevän hänen ohitseen.
-Hei, Mitchie. Tänne, Tess komensi.

-Paras mennä. Kuningatar odottaa, Caitlyn kehotti.
Mitchie henkäisi harmistuneena, hän oli jo ehtinyt ihan unohtaa, etteivät Caitlyn ja Tess tulleet toimeen. Nyt Mitchie ei voisikaan viettää aikaa molempien kanssa toisen hermostumatta. Caitlyn oli oikeassa, olihan Tess suositumpi, eli hänen luokseen pitäisi mennä. Siksi Caitlyn oli puhunut "köyhäilystä".

Mitchie nousi rivakasti tuoliltaan ehtiäkseen Tessin porukan perään.

Yllättäen myös Caitlyn nousi tuoliltaan ylös.

-Onko musiikistasi mihinkään? Caitlyn kysäisi kiinnostuneena.

-En tiedä. Ehkä jollain tapaa, Mitchie sopersi. Hän ei mielellään kehunut itseään, mutta Tessin eiliset rohkaisevat sanat olivat saaneet Mitchieen itsevarmuutta, hänestä saattoi olla vaikka mihin!

Caitlyn vilkuili ympärilleen, minkä jälkeen hän asetti kätensä suunsa eteen estääkseen muita kuulemasta asiaansa.
-Pieni neuvo. Jos haluat olla ystävä Tessin kanssa, älä ole hyvä, Caitlyn totesi neutraalisti.

Mitchien pieni hymy muuttui hämmennykseksi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Mitä Caitlyn oikein tarkoitti? Hän oli käyttäytynyt erittäin oudosti heti aamusta alkaen. Ehkä Caitlyn oli vain kateellinen Mitchien uudelle ja suositulle ystäväpiirille, minkä vuoksi nytkin laukoo ilkeyksiään.

-Mitchie, Tess karjaisi kovaan ääneen uudelle ystävälleen. Häntä ärsytti suunnattomasti Mitchien viettämä aika Caitlynin seurassa.

-Nähdään, Caitlyn vilkutteli yllättäen, aivan kuin hän olisi ihan halunnut Mitchien lähtevän luotaan.

Mitchie ei jäänyt enempää kyselemään, vaikkei tilanteesta mitään ymmärtänytkään. Mitchie heivasi ajatukset pois mielestään ja päätti keskittyä ilonpitoon Tessin, Ellan ja Peggyn kanssa. Mitchie vetäisi naamalleen jälleen perushymynsä kävellessään kohti ystäviensä varaamaa pöytää.

Mitchie istahti tyhjälle paikalle. Hän ei ehtinyt hengähtääkään vielä, kun Tess jo kysyisi happamana:
-Mitä sinulle tapahtui aamulla?
Mitchie huokaisi, tänään kaikki tuntuivat kyselevän häneltä kaikkea. Mitchie yritti pyörittää jonkinlaista järkevää vastausta päässän.

-Olen aamuvirkku, Mitchie keksi nopeasti syyn varhaiselle heräämiselleen. Keittiössä työskentely tulisi tosiaan tuomaan ongelmia myöhemmässäkin vaiheessa. Silti Mitchie ajatteli selviävänsä niistä, totuuden kertominen ei tulisi kuuloonkaan!

Hetkessä Mitchien silmiin osui pelastava ystävä: ruokalautanen
-Nam. Paahtoleipää! Mitchie hihkaisi napaten nopeasti yhden itselleen.

Hän tunki sen suuhunsa, jolloin saisi vältettyä mahdolliset lisäkysymykset: ruoka suussa ei saa puhua! Mitchie huokaisi syödessään, koko aamu oli tuntunut menneen pipariksi. Mitähän seuraavaksi olisi edessä?

---


Eräässä toisessa mökissä kuitenkin vallitsi vieläkin aamuinen hiljaisuus...

...kunnes joku saapuu rikkomaan rauhan. Ilkeä ja julma käsi kiskaisi peiton pois nukkujan päältä.
-Mitä? uninen Shane huokaisi, kuka kehtasi tulla häiritsemään hänen kauneusuniaan?

Shane kohotti katseensa nähdäkseen paremmin häiriköijän, joka osoittautui Brown-sedäksi. Shane huokaisi, mitä setä hänestä taas halusi? Aina sen sitten pitikin puuttua joka asiaan.
-Ulos ja ylös, supertähti, Brown karjaisi julistavalla äänellä. Shanea moinen ei kuitenkaan houkutellut, pikemminkin yökötti. Poika huokaisi äänekkäästi painuen takaisin tyynyjen väliin. Shanea ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä asiaa Brownilla jälleen olisi.

-Älä pakota minua, Shane, Brown sanoi kuullessaan jälleen pojan kuorsauksen korvissaan.
-Mene pois, Shane ärähti. Kova ja huono patja haittasi nukkumista jo ihan riittävästi ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Kun Brown ei muutakaan keksinyt, hän nappasi hetken mielijohteesta yöpöydällä olevan kukkamaljakon ja kaatoi vedet Shanen päälle.

-Hei! Shane ärähti. Vesi valui hänen hiuksiaan pitkin yöpaidalle, ja niin tyynyt kuin patjakin olivat kastuneet aivan märiksi.
-Anteeksi. Älä väitä etten varoittanut, Brown virnisti tyytyväisenä.
-Okei, olen hereillä... poika murahti.
-Hyvä, sillä meillä molemmilla on tunnit pidettävänä. Omasi alkaa viiden minuutin kuluttua, Brown tiedotti saaden Shanen entistä vihaisemmaksi. Hän ei ollut suostunut osallistumaan mihinkään leiriohjelmaan, saati sitten toimimaan opettajana.

Brown tallusti jo kohti mökin ovea poistuakseen paikalta, mutta hän ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen:
-Kannattaa muuten viedä patja ulos kuivumaan, toista et nimittäin saa. Ja laitatko lisää vettä maljakkoon, sillä kukkat näyttävät nuutuneilta.
Shane oli niin turhautunut ettei vaivautunut edes vastaamaan mitään sedän nälvinnöille, vaan poika painoi päänsä takaisin märälle tyynylle.
-Neljä minuuttia! Brown vielä huikkasi muistutukseksi oppitunnin alkamisesta ennen kuin ovi sulkeutui.

---


Sillä välin musiikkiluokassa oli meno villeimmillään. Kaikki olivat menneet kokeilemaan hienoja soittimia tai tanssimaan ja laulamaan. Penkeillä istuvatkaan eivät jääneet kylmiksi, vaan taputtivat musiikin tahdissa käsiään yhteen.

Kaikki olivat niin eläytyneitä puuhiinsa, ettei kukaan huomannut Brownia, joka saapui luokkaan.

Brown oli soittavinaan kitaraa muiden mukana. Hän oli mielissään aktiivisista ja oma-aloitteisista oppilaista, joilla selvästi oli rytmi hallussa.

Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan, niin tälläkin kertaa, kun Brown käski väkeä hiljenemään.
-Seis! Jos luokka näin rokkaa, niin ope pokkaa, Brown vitsaili.

Kaikkia nauratti Brownin vitsit, tämä oli niin hauska ja rento opettaja! Lopulta leiriläiset jättivät soittimet rauhaan ja luokka hiljeni.

-Antaa kuulua, millaisia kykyjä täällä tänä vuonna on. Kuka haluaa laulaa ensimmäisenä? Brown huudahti.

Monta innokasta kättä nousi sillä sekunnilla pystyyn. Jokainen halusi olla ensimmäinen esiintyjä ja näyttää taitonsa.
-Herranen aika, Brown hämmästeli käsien paljoutta.

Mitchietä hermostutti hirvittävästi, hän ei ainakaan haluaisi ensimmäisenä laulaa kaikkien edessä. Niinpä hän yrittikin näyttää mahdollisimman huomaamattomalta, mikä tosin oli hankalaa, sillä hän istui juuri Brownin nenän alla. Mitchie toivoi, että opettaja katsoisi nokkaansa pidemmälle ja valitsisi jonkun takarivistä esiintymään.

Brown ei osannut millään päättää esiintyjää, joten hän tyytyi vanhaan kunnon arvontaleikkiin:
-Entten, tentten, teelika-sinä, Brownin silmiin osui Mitchie.
-Minäkö? Mitchie varmisti ujosti yrittäen vilkuilla taakseen, jospa Brown tarkoitti jota kuta muuta.

-Sormi määrää, Brown sanoi ilkikurisesti heilutellen etusormeaan.

-Minä laulan! Tess huudahti nostaen kätensä uudemman kerran pystyyn aktiivisuuden merkkinä. Mitchie huokaisi samaan aikaan helpottuneena mutta pettyneenä. Oli kuitenkin parempi, että Tess laulaisi, tuskin Mitchie yksin edes uskaltaisi!

Brown pysyi kuitenkin kovana ja jatkoi Mitchien suostuttelemista torjuen Tessin ehdotuksen:
-Et. Sormi valitsi hänet.

-Tuota... Hyvä on, Mitchie kohautti olkapäitään. Peggy siirsi katseensa Tessiin, joka oli äskeisestä iloisuudestaan huolimatta tehnyt kasvoilleen erittäin ärjyn ilmeen. Silloin Peggy ymmärsi, ettei tästä voinut seurata mitään hyvää.

Mitchie käveli luokan eteen kädet ja jalat täristen - varmasti kaikki tajuaisivat, kuinka hermostunut hän oli!

-Antaa palaa, Brown ilmoitti, kun Mitchie oli seisoskellut paikoillaan jo tovin.

-Siis päätän sen, mä millainen...
Mitchie lopulta aloitti laulun vedettyään syvään henkeä.

Samassa hänet kuitenkin keskeytettiin.
-Laulat niin hiljaa, että en kuule. Ota vähän kovemmalla äänellä, Brown pyysi virnistellen.
Mitchietä hävetti, luokastakin kuului pari tirskahdusta. Hetken hänen mielessään välähti kuvitelma, jossa Mitchie juoksisi pois luokasta kaikkien nauraessa, ei hän tähän pystyisi! Mitchie kuitenkin pudisti päätään. Joskus unelmien eteen täytyi kokea pelottaviakin asioita.

Mitchie aloitti laulunsa huomattavasti kovempaa kuin äsken - laulu kantautui varmasti pihallekin asti!
-Siis päättää sen, mä millainen oon ja muiden tuomioista piittaa en!

-Kun tiedän sen mä pystyn kai mihin vaan

-Ja päätän sen, et tällainen tulevaisuus mua täynnä toivoo oottaa

-Mä olen kuka haluan ja itse saan mä päättää sen

-Mä päätän sen, Mitchie lopetti laulunsa jättäen iloisen ja onnistuneen hymyn kasvoilleen, ei se ollutkaan niin kauheaa! Monet olivatkin innostuneet esityksestä, ja luokasta alkoi kuulumaan kaikenlaista positiivista kuisketta:
-Hän on loistava!
-Se oli hienoa!
-Tosi upeaa!

-Ei hassumpi. Ei ollenkaan hassumpi. Oliko kappale itse kirjoittamasi? Brownkin liittyi ylistäjien joukkoon.

-On se minun, mutta... Mitchie selitteli, kunnes hänet keskeytettiin.

-Ei muttia. Se on hyvä. Läppää kättä, Brown huudahti kehuvasti. Mitchie ei voinut kuin hymyillä ja toimia, miten Brown oli käskenyt. Mitchie tunsi itsensä jo nyt voittajaksi, ehkä hänestä sittenkin tulisi jotain suurta ja upeaa!

Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä; Tess näytti entistäkin nyrpeämmältä. Häntä inhotti, kun joku aloittelija vei hänen paikkansa Brownin keskipisteenä olemisesta, ja tilanne saattaisi vielä pahentua. Mitä jos Shanekin innostuisi tytöstä, joka ei edes Tessin mielestä pärjännyt hänelle itselleen! Jotain olisi tehtävä ja pian ennen loppukisaa.

♦ Kasa