sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Veijareiden tilastoja

Lukaisin kaikki Veijareiden osat uudestaan läpi, ja sen lisäksi että tuli ikävä vanhaa paremmin simssiä pyörittänyttä konetta ja aiempien sukupolvien jäseniä kirjasin ylös pieniä tilastoja/laskureita yms. näiden kymmenen sukupolven varrelta:
  • Adoptiot: 2
  • Vahinkokuolemat: 10 (+9 Viikatemiehen ylipuhuminen)
  • Kaksoset: 5 (+2 kolmoset, +1 neloset)
  • Murtovaras: 8
  • Rehtorin vierailua: 9 (+5 epäonnistunut: joko reksi jumibugasi tai ei ollut tyytyväinen vierailuun)
  • Kuolleista herääminen: 4
  • Yrityksiä: 5
  • Muutto aka pelin uudelleenasennus: 3
  • Lomamatkaa: 6
  • Alienkaappaus: 3
  • Sossun viemät lapset: 4
Kun noita kuolema/pelastus -lukemia vertaa huomaa että anelun selviämismahdollisuudet näyttäisi olevan aikalailla 50/50, tosin suuri kuolleisuus johtuu NPC-simeistä joita simini eivät tunteneet ja pelastus ei sen takia onnistunut. Onnistuneet rehtorin vierailut & murtovaraslukematkin ovat aika samaa luokkaa, ei mikään ihme että näitä kahta nähtiin niin monesti saman osan aikana. Kai se sitten on niin kuin Jade totesi: Rehtorin limusiinit rahoitetaan varkaiden saaliilla. XD Sossumokoma meni viemään jopa neljä lasta (johtui mm. vanhemmat tappaneesta tulipalosta 8-9 sukupolven aikana), muuten en muista että sossu olisi tuhmaillut sitten nolojen simssin peluun alkuaikojen (ellei lasketa sitä kun en jaksanut kutsua lastenhoitajaa paikalle kun aattelin koulusta saapuneiden lasten selviävän 3 simtuntia itsekseen, mutta se ei mennytkään sitten niin..)

Jade totesi joskus että Veijareiden osamusiikeista pitäisi koota soittolista, joten tartuin haasteeseen ja keräilin osien alkuun useimmin linkatuista biiseistä (+ muutama oma mielivaltainen valintani) soittolistan, jota pääsee kuuntelmaan täältä!

Lisäksi Veijareiden sukupuu on viimein päivitetty ajantasalle, sitä voi kurkkia täältä. .-)

Jaaaa sit teen niin kuin FS:n lukion loppuessa ja ilmoitan, että vaikka LC tuli nyt päätökseen ei se tarkoita Veijareiden loppumista, vaan Eero lähtee seikkailemaan vielä toisenlaisen haasteen merkeissä. Jätän tähän loppuun muutaman kuvan tutkittavaksi Veijareiden tulevista käänteistä. ,--)

  

♦ Kasa

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Veijari, osa 136: Hyvästien aika

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Metro Station - Shake It --- Gym Class Heroes ft. Patrick Stump - Cupid's Chokehold --- Hurts - Nothing Will Be Bigger Than Us --- Conor Maynard - Take Off --- Critika & Saik - Solo Juega Un Corazón --- Mika - Talk About You --- We The Kings - Don't Speak Liar --- Fall Out Boy - Jet Pack Blues --- Robbie Williams - She's Madonna --- Jonas Brothers - Tonight --- Hellogoodbye - Here (In Your Arms) --- The Pussycat Dolls ft. Busta Rhymes - Don't Cha --- Justs - Heartbeat --- Lovex - Die A Little More --- Disco - Tahdon meidät viedä


Aloitellaan osaa Jimin treffilaskuria kerryttämällä: Lehtori 37.

Enni 38.

Crazy Daisy 39.

Gunnel 50. Ja pieni loikka kymmenen askelta eteenpäin, en näemmä ihan kaikista treffeistä muistanut napata kuvaa. Kun ensitreffit oli saatu kokoon päätti Jimi seuraavaksi toivoa 50 unelmatreffejä.......

Unelmatreffejä lähdettiin kerryttämään Jimin rakastetun Annikan-noidan kanssa. Annika oli odottanut jo pitkään Jimin ottavan häneen yhteyttä, ja nainen utelikin mitä Jimi oli oikein nämä kuluneet viikot tehnyt kun hänestä ei ollut kuulunut mitään. Eihän Jimi tietenkään voinut paljastaa käyneensä treffeillä muiden naisten kanssa, joten hän sepitti nopeasti olleensa kiireinen työasioiden kanssa.

Jimiä ilmeisesti kyllästyttää vain yhden simin treffailu, sillä yhtäkkiä papan toiveet olivat luokkaa "ruoanlaitto taitotaso 8", joten Jimi nappasi oppikirjan käteensä ja Annika istahti tämän viereen sohvalle odottamaan taitopisteen kertymistä.

Uskomatonta mihin suuntaan kaveruus voi kehittyä jos sille antaa mahdollisuuden. Lapsuudesta saakka toisiaan inhonneet Eero ja Aleksanteri olivat vähitellen tulleet läheisemmiksi ja lopulta jopa ystävystyneet.

Teinit jutustelivat kaikessa rauhassa, mutta yhtäkkiä koko ilmapiiri kylmeni. Pojat kääntyivät katsomaan Jimiä, ja Eero huomasi kauhukseen Viikatemiehen lähestyvän isäänsä. Eero puhkesi kyyneliin, tämä ei voinut olla mahdollista. Aleksanteri huokasi syvään. Hän ei tuntenut Jimiä, mutta tuntui ikävältä nähdä ystävä tällaisessa tilassa.

Vähitellen kaikki kylässä olleet vieraat saapuivat seuraamaan Jimin astumista tuonpuoleiseen. Suru paistoi monen muunkin kuin pelkän Eeron kasvoilta, ja varsinkin Annikalla oli vaikeuksia pitää itsensä koossa. Jimi oli vasta ottanut häneen yhteyttä, ja nyt Annika menettäisi hänet taas - tällä kertaa lopullisesti. Jimi lähti mielellään Viikatemiehen matkaan, sillä hän oli kokenut hienon ja hyvän elämän, ja hän toivoi pääsevänsä kohtaamaan tosirakkautensa Toinin kuolemansa jälkeen.


Aleksanteri vietti Jimin kuoleman jälkeisen yön Eeron seurana ettei tämän tarvitsisi olla yksin. Aleksanteri suostui jopa pelaamaan jalkapalloa Eeron toiveesta vaikkei pallon käsittely kuulunut edelleenkään hänen vahvuuksiinsa. Aleksanteri tiesi kokemuksesta miltä tuntui seurata vierestä oman isän kuolemaa, sillä myös hän oli menettänyt isänsä Januksen ollessaan vielä lapsi.


Eero ei osannut pukea suruaan sanoiksi, joten hän toteutti itseään ja tuntemuksiaan vähän erikoisemmalla tavalla. Tehtyään kieron lumiukon Eero sai kasvoilleen hetkeksi aikaa vähän tyytyväisemmän ilmeen siirrettyään rakennusvaiheessa sisällään kytevät tuntemuksensa lumiukolle.

Eero yritti surusta huolimatta käydä koulussa normaalisti, mutta usein saapuessaan bussilla kotiin poika tajusi ettei ollut taaskaan kuunnellut tunnilla opetusta. Eero tunsi itsensä niin orvoksi menetettyään ainoan sukulaisensa, eikä tyhjään kotiin palaaminen helpottanut asiaa.

Vähitellen Eeron vuorokausirytmi alkoi edetä ihan omaa tahtiaan. Joskus poika kömpi vuoteesta ylös vasta puolenpäivän jälkeen ja tajusi missanneensa taas sen päivän oppitunnit. Eeron ei tarvinnut kuitenkaan stressata poissaoloista, sillä ilman huoltajaa hän sai kuitata ne itse, ja vähitellen tästä muodostui lintsaamisen kierre.

Koulukavereista vähitellen etääntynyt Eero jätettiin lopulta lähes yksin, ainoastaan Aleksanteri kävi häntä tapaamassa. Eero säpsähti puhelimen piristessä yllättäen, koskahan joku oli hänelle edes viimeksi soittanut? Luurin toisessa päässä oli pojan yllätykseksi Ilmatar, joka pyysi Eeroa kanssaan kaupungille. Kutsu oli vähän outo, sillä kaksikko ei ollut pitänyt yhteyttä eronsa jälkeen, mutta lopulta Eero päätti lähteä.

Eero saapui kymmenisen minuuttia sovittua ajankohtaa myöhemmin puistoon, ja hän huomasi Ilmattaren heittävän tikkaa. Pojan saavuttua Ilmattaren luokse tyttö halasi häntä tiukasti.
"Kuulin mitä isällesi tapahtui. Susta ei ole kuulunut aikoihin, joten mun oli pakko ottaa yhteyttä jotta näkisin oletko kunnossa", Ilmatar selitti.
"Kiitos huolenpidosta", Eero sanoi hiljaa. Tuntui kuin hän ja Ilmatar eivät olisi edes erossa koskaan olleetkaan, niin luonnoliselta tytön seura taas tuntui.

Kaksikko vietti koko päivän yhdessä puistossa, ja illan pimennyttyä he siirtyivät lammen rannalle sytytetyn kokon luokse lämmittelemään.
"Minulla on ollut hauskaa kanssasi", Eero sanoi ja tarttui Ilmattaren käsistä kiinni. Pojan harmiksi Ilmatar vetäisi kuitenkin kätensä irti ja tiedotti ettei tämä tapaaminen tarkoittanut heidän seurustelunsa jatkumista, vaan Ilmatar halusi olla vain ystävä. Eero nyökkäsi haikeana. Hetken aikaa hän oli vain toivonut kaiken palanneen ennalleen heidän välillään.

Yllättäen puistossa alkoi sataa vaikka taivas oli aivan pilvetön, joten teinit päättivät lähteä kotiin. Taksitolpalle saapuessaan Eero tajusi sateen johtuneen paikalle saapuneen noidan loitsusta. Eero kumartui silittämään noidan vihreänä hehkuvaa taikalemmikkiä. Oma lemmikki toisi taatusti tyhjään kotiin vähän eloa, mutta Eero epäili olisiko kykenevä huolehtimaan eläimestä kun omankin elämän ylläpitäminen oli välillä niin vaikeaa.


Eräänä rauhallisena iltana kirjaa selaillessaan Eero sattui kiinnittämään huomiota televisiossa pyörivään ohjelmaan, jossa kerrottiin alienkaappauksista. Sarja käsitteli kaappauksia seuranneita miehillä ilmenneitä raskaustapauksia, ja yhtäkkiä Eero tajusi miksei isä ollut koskaan puhunut hänen äidistään, sillä toinen hänen vanhemmistaan oli ilmeisesti avaruusolento!


Eero kiinnostui kaappausdokumentin katsottuaan, ja hän alkoi etsiä aiheesta lisää tietoa vanhoista sanomalehdistä ja internetin syövereistä. Kävi ilmi, että Outolaakso-nimisessä naapurustossa asusti ilmeisesti enemmänkin Eeron kaltaisia vihreitä olentoja, alieneiden lapsia. Eero päätti, että heti kun hän kasvaisi aikuiseksi hän matkustaisi Outolaaksoon etsimään kaukaisia sukulaisiaan. Kenties hän yrittäisi joskus itsekin avaruusmatkailua?

---

Se olisi nyt sitten siinä, Veijarit ovat saavuttaneet kymmennen sukupolven ja tulleet täten haasteen päätökseen! Huh, varsin pitkäaikainen tämä projekti olikin, ensimmäisen osan julkaisin vuoden 2013 helmikuussa, joten ehti tässä vierähtää yli seitsemän vuotta Veijareiden parissa. Tai peliosuudet sain muistaakseni hoidettua jo vuoden 2017 lopussa, mutta tämä kirjoittaminen on aina vähän jäljessä. XD

Kiitokset kaikille lukijoille kun jaksoitte seurata Veijareiden käänteitä näiden kymmenen sukupolven aikana! Erityiskiitos Jade Essencelle, joka on kommentoinut tunnollisesti jokaiseen lukemaansa osaan. <3 Väsäsin sinulle palkinnoksi erityisen Veijari-arvomerkin (kuvassa ovat Varma ja Klaara kakkossukupolvesta!) .-D

Julkaisen tässä lähipäivinä vielä pienen tilastopläjäyksen Veijareihin liittyen, mutta muuten tämä LC alkaa olla paketissa.

♦ Kasa

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Mikaliini - Miika, osa 2: Kiira Korppi

Heipsistä, tässä ehti olla melkein kolmen kuukauden tauko simssailuista, mutta nyt olen taas alkanut availla peliä päivittäin, joten voisi varmaan laittaa näitä valmiiksi kirjoitettuja vanhoja osia ulos kun pelatessa kertyy koko ajan lisää materiaalia. .-D

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.



Miika ja Klaara saivat hankittua tilavamman asunnon juuri sopivasti ennen vauvan syntymää Klaaran ollessa viimeisillään raskaana. Uusi asunto oli paljon isompi entiseen kopperoon verratessa, ja paria jännitti hiukan miten heidän rahansa tulisivat riittämään, mutta pienen lainan turvin he saivat maksetuksi takuuvuokran ja muut kulut asunnon ostamisen yhteydessä. Hetkessä kaikki tuntui kääntyvän paremmaksi, sillä uuden asunnon hankkimisen jälkeen Miika pääsi takaisin toimittajatyöhönsä, joten parin ylennyksen päästä raha-asiat olisivat taas mallillaan. Samassa kerrostalossa asui myös Miikan veli Miiko, joka on myös saanut toimittajan töitä, ja nyt meillä on tässä talossa sitten kaksi lähes identtistä simiä työtamineissaan. .-D


Miikan ollessa töissä vietti Klaara päiviä yksin kotona opiskellen. Nainen ei vieläkään tiennyt mihin alaan lähtisi erikoistumaan. Logiikka ja ruoanlaitto olivat hänen mielipisteitään, ja luovuus oli kehittynyt harrastuksen myötä, mutta missä työssä Klaara pääsisi hyödyntämään osaamistaan? Synnytyksen käynnistyessä perheeseen saapui pieni tyttövauva, joka on aivan isänsä kopio tällä hetkellä, Klaaran tummia geenejäkin ois ollut ihan kiva saada mukaan. Tyttövauva sai nimekseen Kiira. Eräänä yönä nukkumassa olleen pariskunnan huoneeseen kantautui naapuriasunnosta älämölöä, ja Klaara meni suutuksissaan paukuttamaan seinää.
"Et viitsisi riehua, pian me saamme valituksia meluamisesta", Miika rauhoitteli vaimoaan. Kumpikaan ei ollut enää uninen, joten nukkumattia odotellessa ehdittiin puuhastella jotain muuta.


Jotenkin kummasti Mika ja Karo keksivät molemmat saapua kutsumatta kylään, liekö sana uudesta lapsenlapsesta kiirinyt heidän korviinsa jotakin kautta? Oli kyllä ilmiselvää minkä takia kaksikko oli kylään saapunut, sillä heti pikaisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen isovanhemmat riensivät lastenhuoneeseen Kiiraa katsomaan. Mika ilmoittautui vapaaehtoiseksi lastenhoitajaksi, joten Klaaralla oli aikaa jutustella Karon kanssa. Kiira tosin tuntui jostain syystä kiukuttelevan ukin sylissä.


Ennen Kiiran synttäreitä sattui vähän vaarallisempi läheltä piti -tilanne Miikan säätäessä keittiössä niin että tulipalo pääsi syttymään. Onneksi paikalle saatiin nopeasti palomies, jota Klaara kiittelikin vuolaasti. Taaperoksi kasvun jälkeen Kiira vastusti potalla istumista, ja aluksi vaippoja kului samaan tahtiin kuin tytön vauva-aikoinakin. Vaihtaessaan jälleen kerran Kiiralle puhdasta vaippaa Miika pysähtyi katselemaan seinällä olevia valokuva, jotka oli otettu yliopistolla. Hänen ja Klaaran yhteiskuvien lisäksi seinällä oli myös kuva Ruususta, ja Miika mietti ettei ole kuullut aikoihin vanhasta ystävästään vaikka he tulivat aiemmin hyvin juttuun ja nytkin Ruusu asui ihan naapurissa, mutta milloinkaan he eivät sattuneet kohtaamaan rappukäytävässä.


Miikan ja Klaaran romanttinen tanssituokio keskeytyi naapuriasunnosta kuuluvan mekkalaan.
"Ihan oikeasti, tämä on jo ties kuinka mones kerta kun naapurissa metelöidään!" Klaara kimpaantui. Miika asteli lähemmäs seinää aikeenaan käskeä naapurissa asuvaa Ruusua ja Miroa pitämään pienempää ääntä, mutta kuunnellessaan seinän läpi Miika erotti aivan selvästi nyyhkäyksen. Oliko naapurissa jokin hätänä? Miika näppäili Ruusun numeron puhelimeen, mutta puhelin tuuttasi tyhjillään, ja hetken päästä vastaaja-palvelu pyysi jättämään viestin.
"Outoa, kukaan ei muka ole kotona vaikka selvästi kuulin äsken jotain", Miiko mietti. Hän päätti ottaa asian seuraavana päivänä puheeksi veljensä Miikon kanssa kaksikon kävellessä yhtä matkaa rappukäytävässä, ja tämäkin selitti ettei Ruusu ollut pitänyt aikoihin yhteyttä.


Ruusun miettiminen jäi kuitenkin taka-alalle, sillä Miikan piti keskittyä omaan perheeseensä. Kiira oli viimein alkanut sisäistää pottailun salat, tosin vain silloin kun isä oli paikalla opettamassa. Miikan keskittyessä potta-oppitunteihin päätti Klaara opettaa tyttärensä puhumaan. Miikan kaksin kappalein tienaamat urapalkinnot (=tarpeita nostava kirjoituspalkinto) vaikutti niin hyvin että Miika ja Klaara pystyivät opiskelemaan olohuoneessa yötäpäivää, ja nukkumatta saattoi selvitä useamman vuorokauden putkeen, mikä kiihdytti taitojen maksimointia.


Pikkuinen Kiira oli kehittynyt ksylofonillaan niin taitavaksi soittajaksi että onnistui tienaamaan salaisen musiikkikerhon jäsenyyden jo taaperoikäisenä. Lapseksi kasvamisen jälkeen vauvojen lyömäsoitin vaihtui viuluun, ja hän tykkäsi myös harjoitella golfputteja isän vanhalla urapalkinnolla, joka oli sijoitettu Kiiran vihreään huoneeseen. Monipuolisista harrastusväineistä huolimatta Kiira ei kuitenkaan tuntunut löytävän omaa harrastusta johon syventyisi.


Miika saavutti viimein toimittajatyön huippunimikkeen kohotessaan mediamoguliksi, ja seuraavaksi mies alkoi toivoa 20 eläinystävän hankkimista. Vaikka Miikalla ei omia lemmikkejä ollut pääsi hän hyvin alkuun samassa kerrostalossa asuvan siskonsa Miian urakoiriin tutustumalla. Harmaa Tassu-koiruli kuitenkin vastusteli eikä suostunut vastaanottamaan silityksiä, mutta pienen herkkupalalahjonnan jälkeen Miika sai tutustuttua tähänkin hauvaan paremmin. Miika hyödynsi myös ystäviään joilla tiesi olevan lemmikkejä ja vihjaili kavereita kylään kutsuessa "lemmikeidenkin olevan tervetulleita". Isän eläininnostusta hyväksikäyttäen Kiira onnistui suostuttelemaan vanhempia hankkimaan hänelle oman papukaijan. Harmaa papukaija sai nimekseen Korppi.


Sinne meni sohva... Klaara oli viimein keksinyt kutsumuksensa: Hän aikoisi pyrkiä julkkiskokiksi! Työt lähtivät ihan hyvin käyntiin ravintolakokkina, mutta taitopisteiden puute alkoi nopeasti hidastaa uranousua. Miika teki parhaansa auttaakseen Klaaraa ruoanlaittopisteiden kerryttämisessä, sillä jostain syystä Miika hallitsi vaimoaan paremmin suklaakoneen salat, ei ilmeisesti ollut turhaa toimia yliopistolla kokin korvikkeena! Tuli ylennyksiä tai ei, Kiira juoksi joka kerta töistä palaavaa äitiään vastaan, ja tytärtään halatessa Klaara tuli automaattisesti hyvälle mielelle vaikka töissä olisi sattunut sinä päivänä jotain ikävää.


Kiira oli koulussa kaikkien kaveri, ja usein koulupäivän päätteeksi osa hänen ystävistään saapui jatkamaan leikkejä Kiiran luokse. Tytön paras ystävä oli hänen samanikäinen serkkunsa Enni, ja tämä kaksikko keksi yhdessä jatkuvasti uusia temppuja ja pieniä kepposia muiden päänmenoksi. Miika jatkoi eläimiin tutustumista. Mies polvistui ensiksi silittelemään ystävänsä Apinamiehen mukana tuomia kissoja Pelleä ja Pekkaa sen sijaan että olisi vaihtanut kuulumisia kaverinsa kanssa. Kimppakyytikin sai turhaan tööttäillä, sillä eihän Miika voisi lähteä töihin kun kulkukoirakamu Vimpulan kanssa oli leikit kesken!


"Isi", Kiira lausui hunajaisella suostutteluäänellään kesken lukutuokion. "Haluaisin kissanpennun."
"...mutta vastahan sinulle hankittiin se papukaijakin, ja... oikeastaan kissanpentu voi olla hyvä idea minunkin elämäntavoitteeni kannalta", Miika hoksasi samassa. Sinä iltana tyttö selitti sänkyyn kömpiessään huoneessaan vapaasti lentelevälle Korpille tämän saavan pian uuden leikkitoverin. Korppi tuskin näkee asiaa aivan niin... Seuraavana päivänä pieni kissanpentu saapui, ja nimestä päättänyt Kiira sotkee jälleen eläinlajeja, tämä kissa on nimittäin nimeltään Kilppari.


Kiira todellakin on kaikkien kaveri ulkonäöstä tai pukeutumistyylistä riippumatta: Hän ei kaihda edes kummallisessa uima-asussa julkisilla paikoilla liikkuvia simejä. Miika piti puolestaan enimmäkseen yhteyttä niihin kavereihinsa joiden talouksissa oli lemmikkejä, ja kuullessaan siskonsa Mirkan pentuprojektista sai isosisko heti kutsun. Valitettavasti Mirka ei tuonut pentuja mukanaan, eikä Miika niihin edes pystyisi olemaan jatkossa yhteydessä kun pennut annettaisi kasvun jälkeen Jonaseille. Klaaran uraputki takkusi pahasti taitopisteiden puuttumisen vuoksi, ja vaikka nainen tuntui käyttävän kaiken energiansa opiskeluun ei hän milloinkaan tuntunut saavan pisteitä kokoon ennen työvuoron alkamista, ja sama kaava oli toistunut jo useiden päivien ajan. Onneksi Kiira sai aina äitinsä suupielet nousemaan hymyyn. Tyttären positiivisuus valoi Klaaraankin uutta uskoa, ja hetkessä hän palasi taas uudelleen motivoituneena jatkamaan romaaninsa kirjoittamista.

Kiira oli utelias äidin suklaakonesta, joka aina välillä otettiin esille vanhempien makuuhuoneeseen. Miika lupasi näyttää kiinnostuneelle tytölle konvehtien valmistamisen salat, ja siinä samalla Kiiran ruoanlaittotaidotkin kehittyivät! Pian Kiiran synttärit koittivat, ja kasvettuaan tyttö ilmoitti isälleen haluavansa tämän tapaan hankkia 20 lemmikkikaveria. Miika lupasi jakaa kontaktiensa puhelinnumeroita auttaakseen tytärtään alkuun ensimmäisessä elämäntavoitteessaan. Ihan aluksi Miika johdatti Kiiran naapurissa olevien Miian urakoirien kanssa kaveeraamaan.


Välillä vanhemmat olivat niin kiireisiä etteivät ehtineet antaa tyttärelleen oppitunteja urapalkintojen kanssa, mutta onneksi kylässä sattui olemaan karismaattinen Miikan veli Mikko, joka opasti teiniä mielellään puttipelissä. Maksimoituaan kaikki taitopisteet Miika päätti keskittyä savivalannan ansiomerkkien kerryttämiseen. Vihreä lautanen sopiikin mitä parhaiten Kiiran huoneeseen koristeeksi! Alemmissa kuvissa näkyykin Kilpparin muodonmuutos kisun kasvettua pennusta täysikasvuiseksi. Turkkikuvioinnin perusteella leopardi olisi ollut kuvaavampi nimi. Kilpparin mielimakuupaikka on rappukäytävän lattia.


Vihdoin Klaaran uurastus tuotti tulosta ja ravintola-alan huippu saavutettiin. Työpaineisiin lopen kyllästynyt nainen päätti ettei lähtisi tavoittelemaan enää toisia uria, ja Klaara marssikin suoraa päätä kissan kanssa leikkivän tyttärensä puheille ja ilmoitti haluavansa saada kuusi lastenlasta. Kiira ei ollut kovin innoissaan äidin toiveesta, kuuden lapsen hankkimisessa olisi mahdoton homma! Kun Kiira ei näyttänyt äitinsä haaveille vihreää valoa alkoi Klaara nipottaa tyttärensä määränpäättömästä elämänrytmistä: tyttö ei opiskellut kunnolla vaan leikki vain kaikki päivät eläinten kanssa, mikä sekoitti kaiken huipuksi vielä nuoren unirytmin.
"Hän on vielä nuori, antaa tytön rauhassa etsiä itseään. Olen varma että hän hoitaa koulunsa kunnialla ja keksii pian unelmiensa ammatin", Miika puolusti tytön elämäntapaa, sillä yhteisen elämäntavoitteen myötä mies ymmärsi Kiiraa paremmin.


Kun uranhuippu oli saavutettu vietti Klaara päiviä opiskellen. Arki tuntui tylsältä, sillä hänen haaveilemiaan lapsenlapsia ei syntyisi vielä vähään aikaan. Työ aiheutti stressiä vieläkin, sillä huipulle päässyt Klaara alennettiin pian. Klaara ei kuitenkaan lannistunut, ei sillä niin välilä mitä työtä tekisi kunhan rahaa riitti elämiseen. Eläinkamujen lisäksi Kiiran kaveripiiri laajeni entisestään lukion aloittamisen jälkeen. Neljännessa kuvassa näette myös etukäteen spoilerin siitä miltä Enni näyttää teiniksi kasvettuaan. ,-)


"Kappas, olet jo jalkeilla", Klaara ihmetteli törmättyään tyttäreensä keittiössä aamulla.
"Itse asiassa... En vielä ehtinyt nukkumaan", kulkueläinten kanssa yömyöhään leikkinyt Kiira tunnusti Klaaran pyöritellessä silmiään. Taas tyttö oli valvonut koko yön, ja tänään olisi vielä kouluakin..! Pian Klaara sai kuitenkin uutta ihmeteltävää havaittuaan olevansa raskaana. Klaara ilahtui kovasti, lapsenlapsia odotellessa hän saisi hoivata tätä tulokasta. Raskauden myötä Klaara tuntui saaneen kokonaan uudenlaisen näkemysmaailman, ja Kiira yllättyi koulusta tullessaan löytäessään äitinsä leikkimästä kulkukoiran kanssa.
"Näin tämän karvaturrin pihalla pyörimässä ja ajattelin viihdyttää sitä siihen saakka että sinä saavut koulusta", Klaara selitti. Vaikka Klaara oli sinut uuden vauvan saamisesta Miikaa isäksi tuleminen vanhemmalla iällä vähän jännitti, joten hän keskusteli asiasta siskonsa Mirkan kanssa, joka oli myös paraikaa raskaana (jopas tulee spoilereita Mirkan perheen tulevista kuulumisista).


Kiira ei aina meinannut löytää aikaa läksyille, ja suoraan sanottua tehtävien tekeminen turhautti tyttöä. Kiira yrittikin tarjota läksyvihkoaan Kilpparin raadeltavaksi, mutta kissa teroitti kynsiään tylsän tunnollisesti omaan raapimispuuhunsa. Klaara oli innostunut treenaamaan raskausaikanaan, minkä takia ei ollut ihmekään että synnytys käynnistyi kerrostalon kuntosalilla, ja vuokraisäntä ja naapurit säntäsivät seuraamaan synnytystä, jonka päätteeksi Klaara piteli käsissään pientä tyttövauvaa. Saatiin sittenkin Klaaran geeninen vauva! Tyttö sai nimekseen Maarit.


Teini-iän saavuttaminen oli saanut jo lapsina yhdessä keppostelleet kaverukset Kiiran ja Ennin jatkamaan pientä teinikapinointia öisin uloslivahtelun muodossa. Kiiran hiippaillessa takaisin kotipihalle tyttö huomasi kauhukseen isän leikkimässä kulkukoiran kanssa. Kiira jäi tietenkin kiinni ja sai kuulla Miikalta pitkän luennon. Seuraavana aamuna Kiira jäi pois koulubussin kyydistä löydettyään pihalta soman kulkukissan. Pari tuntia myöhemmin Miika oli tulossa omalle kimppakyydilleen ja hämmästyi nähdessään Kiiran yhä kotona. Miika hätisteli tytön saman tien kouluun hoitamaan oppivelvollisuuttaan, mutta Kiiran mentyä mies päätti itsekin jäädä silittelemään Ruusu-kisua hetkeksi aikaa ennen omien töidensä alkua.


Valittuaan perhetavoitteen lisätavoitteekseen Kiira ei enää vieroksunut niin paljon äitinsä haaveita kuudesta lapsenlapsesta, vaikka Kiira ei edelleenkään aikoisi ryhtyä moiseen hommaan, mutta onneksi urakan voisi jakaa puoliksi pikkusiskon kanssa kun tämä ensin vähän kasvaisi. Kiira suostui mielellään Maaritin hoitoon eikä häntä haitannut jakaa huonetta pikkusiskon kanssa. Kiiran serkku Kari (hehe, sitä ollaan taas vähän kasvettu...) kyllästyi odottelemaan Kiiran ja Maaritin leikkihetken päättymistä ja menikin mieluummin tekemään tuttavuutta alientytön kanssa.
"Hmm, tästä on hyötyä elämäntavoitteeni kannalta", Kari suunnitteli tyytyväisenä. Moni Kiiran ikäisistä serkuista suunnitteli yliopistolle lähtöä, mutta Kiira ei kokenut olevansa vielä valmis jatkamaan opintoja, ja siksi hän kysäisikin kissaleikkien ohessa isältään, olisiko ok jos hän jäisi vielä toistaiseksi kotiin. Miika ymmärsi tytön eläinystäviin tutustumisen olevan helpompaa kotoa käsin, joten hän antoi luvan, vaikka Klaara ei asiasta ollutkaan yhtä mielissään. Hän päättikin kouluttaa perheen kuopustytöstä Maaritista kunnon kansalaisen joka hoitaisi koulunsa kunniakkaasti.

Hehhe, just aamulla pelasin Maaritilla yliopistoa, ainakin tällä hetkellä Maarit on hoitanut opintojaan hyvin, joten ei huolta Klaara. ,-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa