Mikaliini, osa 37: Romantiikkaa loman täydeltä

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.

Laitettuaan pisteen avioliitolleen Jaskan kanssa Miia pakkasi mukaansa välttämättömimmät tavaransa ja suuntasi lentokentälle. Matkan määränpää oli lomakohde vuoristossa, ja päästyään hotellin pihaan Miia veti keuhkot täyteen raikasta viileää ilmaa ja suorastaan tunsi, miten syystuuli käänsi uuden sivun auki hänen elämäntarinassaan. Mutta Miiapa ei saapunut lomareissulle yksin, vaan taksista purkautui tämän vanavedessä kunnon mieslauma.

Miia aikoi omistaa tämän lomamatkan elämäntavoitteelleen, ja siksi hän oli kutsunut mukaan juuri sopivan määrän seuralaisia, joiden avulla hän saisi toivomansa pelehdyskerrat kokoon. Hommat pistettiin käyntiin heti kun hotellihuoneet oli saatu varattua. Miian ensimmäiseksi uhriksi päätyi Johannes, ja jostain syystä muutkin miehet pyörivät samanaikaisesti jaloissa vissiin omaa vuoroaan kärsimättömästi odotellen. .-D

Päätettyään treffit Johanneksen kanssa Miia suuntasi paikalliseen kylpylään Lehtorin kanssa, ja he viipyivät siellä iltaan asti. Tunnelman kuumetessa kuumilla lähteillä Miia ehdotti että he siirtyisivät seuraavaksi saunan puolelle. Mitä enemmän rakastettuja kertyi sitä varovaisempi piti olla, joten oli parempi järjestää kahdenkeskisiä tapaamisia yhteisötonteilla. No, ainakin samalla tutustui lomakohteeseen monipuolisesti!

Tämä karvaisen herran mökki oli riippumaton ansiosta ainoa yhteisötonttipaikka, jossa oli mahdollista hankkia normipelehdysmuisto, joten Sasquatchin asumus tuli erittäin tutuksi Miian ravatessa jokaisen miesseuralaisensa kanssa siellä. Miia pelkäsi Sasquatchin näkemistä, joten hänen piti vain rivakasti juosta oviaukolla päivystävän pedon ohi katse maassa jotta kohtaamiselta vältyttiin.

Seuraavaksi oli Voiton vuoro, ja hänet Miia johdatti vilkkaalle markkinatorille, missä rakastavaiset saattoivat istahtaa vieretysten penkille ja nauttia toistensa seurasta katsellen ympärilleen. Yhtäkkiä Miia sai villin idean ja houkutteli miehen kanssaan vaatekaupan sovituskoppiin.

Aamun valjetessa kainalossa oli taas jo uusi mies. Miian ja Joulupukiksi itseään kutsuvan papparaisen oli tarkoitus ihailla valtavan puun kiehtovia vuosirenkaita, mutta kun homma alkoi maistua puulta Miialla oli onneksi konstit kohottaa tunnelmaa, ja vuosirenkaat jäivät totaalisesti kakkoseksi parin suukotellessa.

Toistuvien vierailujen (/ kotirauhan rikkomisten) myötä Miian Sasquatch-pelko laantui niin, että nainen uskalsi jo tulla vähän lähemmäs petoa ja lopulta jopa juttelemaan tämän kanssa! Miia koki ehdottoman tärkeäksi ikuistaa matkamuistokuviinsa karvaisen hyypiön vatsalihakset! Jep, tällaisiin asioihin romantiikannälkäinen Miia selkeästi kiinnittää huomionsa kun asettui kuvanottoa varten kyseiseen paikkaan. xD

Miia oli varannut matkaa varten kokonaisen viikon, mutta lomapäivistä ei oltu käytetty edes puolia kun hänen treffilistansa hipoi jo loppua. Viimeisenä oli jäljellä Riku, jonka Miia johdatti jo tutuksi tulleeseen vaatekauppaan. Miia virnisteli peilikuvalleen tyytyväisenä, sillä 20 pelehdintämuistoa oli nyt koossa! Pelikerrasta on sen verran aikaa etten tähän hätään osaa sanoa, mikä mahtoi arpoutua hänen uudeksi elämäntavoitteekseen.

Viiden rakastetun kanssa saman katon alla hengaaminen johti arvatenkin siihen ettei kaikkia suhteita onnistuttu pitämään salassa, ja mustasukkaiset miehet haastoivat toisiaan tappeluihin kilpaillessaan Miian huomiosta. Moinen räyhääminen ei kuitenkaan vaikuta olevan Miian mieleen, ja hän seurasi mäiskintää ennemminkin kauhuissaan kuin ihaillen.

Nyt kun elämäntavoite oli toteutunut eikä tarvinnut enää salailla yhteisötontteja kierrettiin porukalla, ja kohteeksi valikoitui Jätti-Jussin puisto, mistä löytyi kaikenlaista kivaa tekemistä. Megapatsaan kädessään kannattelema pannarilautanen sai veden kielelle, joten Miia suuntasi ensimmäiseksi ruokakojulle Riku ja Johannes vanavedessään.

Kun vatsa oli täynnä pannareita Miia koki olevansa yhden lomakokemuksen rikkaampi, mutta tekeminen ei tosiaan loppunut vielä siihen, sillä puuhapuisto tarjosi kaikkea muutakin tekemistä. Aiemmin urheilu-uralla työskennelleeltä Miialta sujuivat maksimissa olevien kuntopisteiden myötä leikiten niin kirveenheitto kuin tukinpyörityskin. (Ja Joulupukki ei näemmä ole saanut vuosirenkaista tarpeekseen ollessaan jälleen puun äärellä. xD)

Miia päätti keskeyttää loman suunniteltua aiemmin, sillä pelehdinnät olivat jo koossa ja hän oli käytännössä eri yhteisötonteilla pyöriessään jo nähnyt kaiken kyseisestä lomakohteesta. Kotiin palattuaan Miiaa oli vastassa lumiset maisemat, mutta hänen matkakumppaneidensa jälkikäteen kuskaamat treffikimput lämmittivät hieman mieltä. Miia vilkutteli miekkosille hyvästiksi.

Miia oli ennen matkalle lähtöä kehottanut eksäänsä etsimään uuden asuinpaikan hänen poissaollessaan, ja Jaska olikin muuttanut yhteen uuden naisystävänsä kanssa (mikäli seuraatte epäperijäosia pääsette lukemaan Jaskan seikkailuista tarkemmin kunhan niitä osia nyt valmistuu). Jaskalla oli tietenkin oikeus käydä tapaamassa tytärtään Miljaa. Jami oli ottanut vanhempien eron vastaan rakentavasti, mutta asia oli nuoremmalle teinille paljon vaikeampi hyväksyä.

Vanhempien ero ja isän poismuutto vaikuttivat teinitytön mielialaan, ja tavallisesti rauhallisesta ja hyväkäytöksisestä tytöstä tuli suorastaan räjähdysherkkä pommi, ja ihan pienetkin vastoinkäymiset saattoivat saada hänet kiehumaan yli. Esimerkiksi aamiaismuroja valmistaessa yksi perheen kissoista sai kuulla kunniansa vallattuaan keittiön ainoan vapaan työtason, ja kisu-polo luikki korvat luimussa alas säikähtäessään Miljan ärinää.

Piirtopöydän äärellä teinille tuli kuitenkin parempi mieli hänen saadessaan keskittyä itselleen mieluisaan tekemiseen, ja tällöin Miljan kasvoilta saattoi bongata jopa pienen hymyn. Ehkä Milja koki samalla myös isänsä olevan läsnä silloinkin kun hän ei ollut käymässä, sillä piirtopöytä oli Jaskan entinen urapalkkio. Samasta ammatista haaveileva tyttö jaksoi uskoa unelmiensa toteutumiseen aina kun tarttui kynään ja veteli viivoja paperille.

Karon extremet luontoharrastukset. .-D Karo onnistui jotenkin keskellä talvea saamaan ampiaisparven peräänsä, ja vielä kummallisemmaksi tilanne meni kun Karo päätyi kesken pakomatkansa laskemaan liukua. Valitettavasti ampparit seurasivat häntä veteen asti. Myöhemmin Karo palellutti itsensä kiikaroidessaan lintuja lumisateessa pelkät alusvaatteet yllään, ei kovin järkevää.

Miian makuuhuoneessa pyöri miesvieraita vielä elämäntavoitteen toteutumisen jälkeenkin, sillä verkkokaveri oli järjestänyt hänelle sokkotreffit erään poliisimiehen kanssa. Samassa huoneessa tietokoneen äärellä romaaniaan naputtelemassa ollut Karo hätisteltiin pois paikalta.

Illalla ennen nukkumaanmenoa Mika ja Karo keskustelivat huolistaan Miian toimintaan liittyen.

"Tyttäremme miesseura vaihtuu tiheään tahtiin. Moinen pilaa Mikaliinien pääsuvun maineen", Karo jupisi huolestuneena.

"Totta. Ei ollut hyvä idea päästää häntä perijäksi. Meidän on syytä muuttaa perijä-äänestystaktiikkaa", Mika pohti vakavana.

Miia ei ollut tietoinen vanhempiensa keskusteluista, ja tuskimpa hän olisi toimintaansa näiden toiveiden mukaiseksi muuttanut vaikka häntä olisi käsketty, sillä Miia oli ylpeästi sitä mitä halusi ilman pelkoa "huonosta maineesta". Rakastettujen hankkiminen oli niin koukuttavaa, että Miia päätti jatkaa miesten hurmailua kerryttäen rakastettujensa kokoelmaa aina vain suuremmaksi.

Hilluessaan vähissä vaatteissa ulkosalla Miialle kävi sama moka kuin Karollekin, eli hän paleltui. Kiiruhdettuaan sisälle Miia seisahtui eteisen peilin eteen katsomaan kuvajaistaan. Kalpea iho yhdessä harmaantuneiden hiuksien kanssa sai hänet näyttämään suorastaan elottomalta. Nainen avasi lipastolla olevan korurasian ja pujotti lomamatkalta ostamansa kaulakorun kaulaansa. Miia hymyili kuvajaiselleen ja suuntasi sitten sänkyyn peiton alle lämmittelemään.

Tätä osaa oli mukava kirjoitella, ja haluaisin jo päästä tuohon Mikan mainitsemaan perijä-äänestykseen, mutta ennen sitä pitää julkaista vielä muutama osa. 

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa

Mikaliini - Oona, osa 2: Kuoleman kielissä

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.

Ennen kuolemaansa Onni halusi jakaa noitavoimansa perintönä lapsenlapselleen Oliverille. Teini oli hieman kummissaan uudesta ulkomuodostaan, sillä hän ei ihan välttämättä olisi toivonut noitavoimien perimistä... Onni oli sen sijaan iloinen saatuaan siirrettyä oppinsa eteenpäin ja lähti jopa ihan mielellään Viikatemiehen matkaan. Harmaakaapua nähtiin paikalla usein, sillä hän saapui noutamaan myös vanhan Memi-koiran, ja Oliver pääsi hengestään haamu-onnettomuudessa. Oona oli samalla hetkellä töissä, joten kukaan ei saapunut anelemaan Oliverin puolesta.


Onneksi Oonan työvuoro päättyi vain pari tuntia myöhemmin, joten sossu ei ehtinyt noutaa yksinään jäänyttä taaperoa. Heti työkyydistä noustessaan Oona huomasi isänsä hautakiven, mutta Oliverin uurnan löytäminen oli järkytys. Kukaan ei ansaitse kuolla nuorena, joten Oona pyysi lampunhenkeä tarjoamaan pojalleen vielä toisen mahdollisuuden. Oliver siis selvisi, mutta Oonan iltaan mahtui vielä yksi ikävä välikohtaus, kun Miskan kihlattu Hanna saapui raivoamaan Miskan viekottelusta. Oonan oli kuitenkin vaikea suhtautua Hannan vihapuheisiin vakavasti, sillä naisen kasvoilla oleva eriskummallinen meikki loi varsin huvittavan tunnelman. Oonan rakastettu Kristo halusi tarjota naiselle sokkotreffiseuralaisen, ja paikalle pelmahtanut Lehtori tuli mustasukkaiseksi Kristosta kaksikon flirttaillessa, että melkoista suhdesekoilua. .-D

Oskar juhlistaa synttäreitään taputtamalla itselleen. .-) Noidaksi ryhtymisen myötä Oliverin elämä tuntui olevan pelkkää opiskelua, kun aamupäivä meni koulussa, iltapäivä läksyissä ja jos jäi ylimääräistä aikaa piti kehittää noitataitoja loitsukirjaa lukemalla. Oliveria hieman mietityttivät ilkeän noidan voimat, ja hän halusikin mieluummin suuntautua kultaisen keskitien loitsuihin. Oliverin ja Leilan välit olivat viilenneet ajan saatossa, sillä Leila ei oikein suhtautunut innoissaan poikaystävänsä noituuteen. Oliveria eivät kuitenkaan yhdet pakit lannistaneet, ja Leila korvattiin pian Elisalla.


Mitä suotta kutsua rakastettuja soittamalla kylään kun naapurin miehet ovat vain ovikellon pimputuksen päässä. Tällä kertaa sänkyseuraksi saatiin Kristoffer, jonka kanssa Oonalla oli ollut pientä säpinää jo yliopistolla. Oskar ottaa ihanan rennosti, ja koulubussista poistuttuaan lapsi hautasi läksykirjansa lumen alle ja jäi ulos tekemään lumienkeleitä. Oona kohosi illuusioiden mestariksi, ja sen jälkeen lähdettiin tavoittelemaan rokkistaran pestiä.

Ovat nämä haamukoirat kyllä ketkuja, sillä Oliver menehtyi jo toistamiseen haamusäikähdyksen takia. Oona oli töissä, joten Oskar riensi hädissään soittamaan isän ovikelloa, eikä Miska voinut tällä kertaa vältellä isän vastuutaan. Oliverin pelastamista varten Oona pyyteli jälleen apua lampunhengeltä, kumpaakin selvästi alkaa jo pitkästyttää nämä samalla kaavalla toistuvat tilanteet. .-D Haamukoiria onkin öisin liikkeellä lähes ruuhkaksi asti, ei olisi pahitteeksi löytää jotakin toista leposijaa hauva-haamuille.

Oskaria vaivasi erittäin sitkeä yskä, ja hän veti oikein dramaattisen ja pitkän köhimisputken, hetken jo luulin hänen tukehtuvan. Kuolleista heräämisten myötä menevästä Oliverista on tullut ujo hissukka, en ole koskaan nänyt yhtä vaisua tanssijaa, voi toista. </3 Vaikka Oliver ei ollutkaan tanssilattioiden kuningas tuli hän sentään hyvin juttuun naisten kanssa. Teinin tavoitteena oli hankkia kontakteja kokoon ja hankkia näistä rakastettuja sitten yliopistolla. Oona oli töissä Oskarin palatessa koulusta, joten lapsi kipaisi suljetun oven läpi naapuriasuntoon isänsä luokse näyttämään todistustaan. Miskaa ei juuri kiinnosta.

Oskar vietti yksin synttäreitään, ja pojasta kasvoi ulkoisesti aika kovis, mutta oikeasti hän on kirjoja rakastava nörtti, joka suunnittelee yrittäjäksi ryhtymistä. Hauska miten kummatkin teinit ovat ulkoasultaan niin tummia, mutta koulun jälkeen ei jäädä rettelöimään vaan tullaan kotiin ja tehdään kiltisti läksyt - siis mikäli hupia riittää, Oliverilla tuntuu olevan hupi punaisena jatkuvasti. Osku mainitsi kiinnostuksestaan yksityiskouluun liittyen, ja Oona pääsi niin hyvään alkuun pelkästään rappukäytävää esitellessään, että tarjolle otettiin vähän minimaalisempi annos muroja. Niistä tuli kuitenkin ihan hyvät pinnat, muistaakseni 21! Oliverin ja naapurin Mintun välillä on vahvat salamat - ainoa vaan että Oliver seurustelee tällä hetkellä Mintun siskon Leilan kanssa... Se ei kuitenkaan estänyt teinejä tapaamasta salaa.

Musiikkiuran huipun saavuttamisen jälkeen Oona oli mielestään loman tarpeessa, joten hän pakkasi uikkarit matkalaukkuun ja oli täten valmis suuntaamaan aurinkomatkalle! Teinit saivat jäädä keskenään pitämään taloa pystyssä kun Oona valitsikin poikiensa sijasta matkaseuraksi serkkunsa Elinan. Hiekkarannat kutsuivat, ja Oona onnistui löytämään rantahiekasta kivan simpukkakaulakorun. Hän yritti etsiä jotain Elinallekin, mutta matkamuistot hankittiin shoppailemalla sen jälkeen kun Oona joutui rapuhyökkäyksen kohteeksi. Pieni haava sormessa ei kuitenkaan pilannut lomaa, ja kun sormi oli saatu paikattua laastarilla Oona alkoi ottaa aurinkoa.

Naiset leikkivät merirosvoleikkiä turisteille tarkoitetussa haaksirikkoutuneessa laivassa, ja Elina ohjasi urheasti laivaa myrskyisässä aallokossa Oonan huitoessa sivummalla. Kapteenin kajuuttaa oli tutkittu niin monesti tuloksetta että aloin epäillä kapteenin haamua urbaanilegandaksi, mutta saatiinhan se irvihammas esille. Haamu opetti naisille merirosvolaulun, jota Oona ja Elina kailottivat kovaan ääneen yhdessä laivan kannella. Hotellilla Oona tilasi itselleen illallista, mutta Elina murtautui hänen hotellihuoneeseensa ja söi annoksen sillä aikaa kun Oona oli suihkussa. Oona päätti tilata itselleen paremman hummeriaterian, ja Elinalle iski ilmeisesti annoskateus kun siinä vieressä murjottaa. Oona oli innokas lomakuvien ottaja, ja Elina sai jatkuvasti hoputtaa serkkuaan.

Oona uhrasi kolikon lähteeseen muinaisilla raunioilla, mutta Elina päätti kokeilla jotain muuta ja lisäsi veden joukkoon saippuaa. Saippuakuplien sijasta vesi muuttuikin yllättäen laavaksi. Elina seurasi näkyä kauhistuneena, mutta Oona iloitsi onnistuessaan kaivamaan aarrekartan maasta. Kaksikko päätti livistää paikalta ennen kuin selviäisi heidän aiheuttaneen laavakriisin raunioilla. Naiset seurasivat karttaan merkittyä polkua, joka johdatti heidät syrjäisen mökin luokse. 
"Tämäkö nyt on muka jokin arvokas aarre? Kartta on varmaan pelkkä väärennös," Elina tuhahti pettyneenä.

"Käydään edes kysymässä onko mökissä vessaa", jalat ristissä seisoskeleva Oona ehdotti, ja kaksikko alkoi kiivetä talolle johtavia portaita ylös.

Vessa löytyi, ja mökissä heitä odotti myös mystinen poppamies rikkinäisten kodinkoneiden kanssa, ja käsistään kätevät naiset lupasivat rempata paikat kuntoon miehen puolesta. Vaivannäkö palkittiin, sillä poppis lahjoitti Oonalle hienon voodoo-nuken, joka otettiin heti testiin: Lomaromanssista haaveileva alien ei ollut löytänyt hiekkarannoilta ketään mieleistä seuralaista, mutta voodoo-nukke nopeutti suhteiden luomista. Loman viimeinen ilta sujahti hetkessä tulitanssiharjoituksien parissa ja oli aika palata kotiin.

En tiedä mitään Harry Potterista, muuten voisin heittää Oliverin "lennä kouluun" -käskyyn liittyen jonkin HP-sitaatin. Oona on alkanut harmaantua vanhuuttaan, mutta ikä ei kuitenkaan hidasta reipasta alienia, joka oli lomamatkansa jälkeen niin hyvässä terässä että ansaitsi päivittäin uusia ylennyksiä lakityössään. Oona teki jo teininä tuttavuutta hovimestari Pietarin kanssa, mutta villien opiskeluvuosien jälkeen hän oli koko aikuisikänsä enemmän kiinnostunut työn teosta ja luontoharrastuksesta, eikä rakastettujen kokoelmaa oltu juuri kerrytetty. Ehkä hänen piti vain odottaa omaa vanhustumistaan huomatakseen heillä vuosia palvelleen hovimestari Pietarin hurmaavuuden? Oli miten oli, Pietarin työpäivän jälkeen ehdottama "haluaisitko viettää aikaa kanssani nyt kun työt on tehty?" johti lopulta Oonan makuuhuoneeseen. Oskar halusi päästä aloittamaan bisneselämäntavoitettaan jo teininä, joten Oona rahoitti pojalle pienen kioskitontin. Paikka sijaitsi syrjäisellä maaseudulla ja oli muutenkin omalla tavallaan maalaisromanttinen ilmestys (tai alkukantainen, miten sen nyt haluaa kukin katsoa).


OK-koira oli saanut pentuja toisessa perheessä asustavan Ella-hauvan kanssa, ja kaksi pentua Ellen ja Allan lahjoitettiin isänsä luokse. Pentujen kantaminen neljänteen kerrokseen kesti ikuisuuden, kun sairaiden simien piti moneen otteeseen pysähtyä yskimään. Enpä jostain syystä ollut tietoinen että noidat pystyvät matkustamaan erilliselle noidille tarkoitetulle yhteisötontille. .-o Siistin näköinen tämä häijyjen noitien linnake! Oliverin retkikavereita hieman arvelutti jo portilla synkkään linnaan meneminen eikä linnaa isännöivä Ruut-noitakaan arvostanut kun paikkaa esiteltiin noin vain taviksille. 

Oskarin bisnekset kioskilla sujuivat muuten hyvin, mutta teini ei kyennyt tekemään kunnolla useampaa asiaa yhtä aikaa ja hyllyt olivat usein tyhjillään ja kassajono pitkä. Hänen isänsä poikkesi sattumalta kauppaan ostoksille ja tarjoitui avustamaan Oskua hyllyjen täytössä ja kirjanpidossa. 

"Ihme että Miska ryhtyi moiseen, sillä yleensä sitä miestä kiinnostaa vain oma napansa. Hän on selvästi muuttunut isyyden myötä ja välittää sinusta", Oona tuumi kun Oskar mainitsi yritystontin tapahtumista ruokailun ohessa. Toisten ruokapöytäkeskustelua sivummalta kuunteleva Oliver oli hieman kade veljelleen kun ei tuntenut omaa isäänsä. Oona oli joskus kertonut hänen isänsä olevan "joku laama", ja Oliver aikoisi etsiä isänsä yliopiston maskottien joukosta. Pietarista muovautui Oonan vakituinen yövieras, eikä alien juuri muita voinut enää tapaillakaan kun Pietari oli päivisin paikalla.

Leilan kasvun jälkeen Oliver oli viimein päässyt tapailemaan julkisesti tämän nuorempaa siskoa Minttua, jonka kanssa salamayhteensopivuus olikin aivan maksimissa, sillä Minttu pitää noidista. Leila ei kuitenkaan katsonut siskonsa ja entisen poikaystävän suhdetta hyvällä vaikka heillä oli nykyään ikäeroa sen verran ettei tapailu olisi enää edes mahdollista. Koko naapurin perhe järkyttyi sisaria ja vanhempia myöten, kun kesken Oliverin ja Mintun treffien Leila rupesi riehumaan väkivaltaisesti. Yhden rakastetun menettäminen ei kuitenkaan Oliveria haitannut, sillä kiinnostavia naisia riitti nuorukaisen tuttavapiirissä tulevia yliopiston lemmenseikkailuja varten. Miska ja koko tämän perhe olivat nykyään tiiviisti mukana Oskarin elämässä, ja hän on erittäin hyvää pataa uuden pikkuveljensä Markuksen kanssa.

Oliverin taitopistemenestys oli kehnommasta päästä, sillä pisteitä hävisi aina jonnekin hänen aiempien kuolemiensa myötä, mutta viimeisenä iltana ennen yliopistoon lähtöä hän sai hankittua menettämänsä luovuuspisteet takaisin, ja yksityiskoulun urheilutoiminnassa saatu kuntopiste kannusti häntä hankkimaan myös stipendin edellyttämät kuntopisteet kokoon, että ihan tyhjin taskuin ei joudu aloittamaan opintoja. Koiranpennut kasvoivat: Allanista tuli isänsä kopio, ja Ellen on väreiltään hieman haaleampi ja hänellä on puudelikorvat. Pitihän se arvata ettei Miskan avuliaisuus kestäisi ikuisesti, ja tämän lähdettyä löysäilytöihin hyllyttäminen jäi taas Oskarin vastuulle. Pääsi käymään kamala vahinko ja Oona jäi kiinni syrjähypystä, se siitä hänen ja Pietarin rakkaustarinasta. He vieläpä näkivät päivittäin kun Pietari kävi töissä, ja nähdessään Oonan muiden pappojen seurassa muisto toisen syrjähypystä oli tuoreessa muistissa jatkuvasti.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa