Mikaliini, osa 38: Kuopus ei pääse helpolla

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.

Se tilanne kun erehdyt tarjoamaan yhdelle lemmikille herkkupalan ja sen jälkeen joutuu suorastaan piiritetyksi kun muutkin elukat tulevat kerjäämään namuja suuhunsa. Faarao, Herkku ja Galleo linnoittautuivat jääkaapin eteen eivätkä suostuneet päästämään Karoa ohi ennen kuin olivat saaneet tarpeeksi makupaloja.

Lopulta Karo onnistui raivaamaan tiensä eläinlauman läpi ja tarttui dramaattisesti kiinni jääkaapin ovenkahvaan kuin hänen henkiinjäämisensä olisi riippunut siitä. Karo istahti pöydän ääreen hörppimään purkkiruokaansa kun Mika pyyhälsi paikalle jälleen uusi koiranpentu kainalossaan. 

"Etkö voisi hieman hillitä tuota eläinpentujen adoptoimista? Talossa on eläimiä niin paljon ettei täällä mahdu kohta kulkemaan", Karo huomautti.

"Mutta kun nämä pikkuiset ovat niin suloisia! En voi vastustaa adoptoimista!" Mika tiedotti.

Ihmettelin kun Milja ei suostunut laskeutumaan portaita alas mennäkseen koulubussiin, mutta syyksi paljastui tai chi -harjoitukset aloittanut Mika, joka tukki rappusten alapään. Mika oli viimeistellyt keskeneräisen kukkakimpun ja keksinyt sen jälkeen omatoimisesti treenailla tai chita. Pappa on hyvässä kunnossa kun kykenee moisiin lattiakyykistymisiin ja pääsee sieltä vielä omatoimisesti ylöskin.

Vaikka kymmenen lapsen synnytyksestä oli kertynyt runsaasti vapaapäiviä Karo oli jollain ihmeellä saanut ne kaikki kulutettua, ja nyt joutui pitkästä aikaa palaamaan sankarin hommiin. Mikakin suuntaa töihin jostain syystä kimppakyydillä, miksiköhän hän ei käytä omaa pinkkiä autoaan..?

Iltapäivällä Mika ja Milja tulivat yhtä matkaa töistä, ja Mika oli ensimmäisen joka sai kuulla Miljan saavuttamasta ylennyksestä!

"Se oli jo toinen ylennys, eli nyt olen oikeutettu urastipendiin!" Milja hehkutti.

"Se on hieno saavutus! Käyhän saman tien lunastamassa stipendi", lisämammonatavoitteen omaava Mika hoputti lapsenlastaan.

Riisuttuaan muurarin vermeet yltään Milja soitti yliopistolle, josta ilmoitettiin kaikki hänen saamansa stipendit, joihin liittyi urastipendin lisäksi myös luovuus- ja kuntopistestipendi sekä tietenkin hyvien kouluarvosanojen myötä ansaittu simakatemian apuraha. Hymy oli korvissa asti, sillä Milja olisi nyt valmis aloittamaan yliopisto-opinnot. Hetken päästä hän tarttui puhelimen luuriin vielä uudemman kerran, sillä mielessä oli eräs sim, jolle hän halusi päästä heti kertomaan hyvät uutiset.

Puhelun päätyttyä Milja riensi ulos hyiseen talviseen iltaan odottamaan kylään kutsumaansa vierasta. Pian paikalle saapui hieman Miljaa vanhempi mies.

"Henrik! Ihanaa että pääsit tulemaan", Milja hihkaisi. Mies ei vastannut mitään vaan kumartui suutelemaan tyttöystäväänsä. Henrikin partakarvat kutittelivat hassusti Miljan kasvoja.

"Hih! Sulla ei kasvanut partaa silloin kun viimeksi nähtiin", Milja kikatti ja hän nojautui miehen rintakehää vasten hakeakseen lämpöä hyisessä talviyössä.

"Mitäs täällä on tekeillä?" Mikan kipakka kysymys sai parin hypähtämään erilleen toisistaan. Ennen kuin kumpikaan ehti sanoa mitään, Mika jatkoi:

"Hävytöntä että aikuinen mies käyttää hyväkseen pikkutyttöä vastoin tämän tahtoa!" Mika ärähti kiukkuisena.

"Ukki, ymmärsit väärin! Minä ja Henrik seurustellaan", Milja paljasti.

"M-mitä? Eihän moinen käy päinsä! Kappas, isäsi näkyy tulevan tuolta, mennäänpä puhumaan tästä vanhempiesi kanssa", Mika määräsi.

Mika järjesti paikalle Miljan vanhemmat Miian ja Jaskan, jotka silmäilivät sohvan toiseen päätyyn istutettua Henrikiä uteliaina.

"Nyt kun kaikki asianomaiset ovat paikalla haluaisin lausua muutaman sanan", Mika julisti, ja Milja pyöritteli silmiään ukin oikeudenkäyntiasianajajaa muistuttavalle kuvaukselle siitä, miten tuo iso paha mies oli ahdistellut heidän pientä tyttöään äsken pihalla.

"Minähän sanoin ettei kyse ollut mistään ahdistelusta! Me seurustellaan, eikä Henrik ole mua kuin vuoden vanhempi", Milja selitteli.

"Niin. Opiskelen parhaillaan ensimmäistä vuotta yliopistossa. Tutustuimme Miljan kanssa jo lukiossa", Henrik kertoi.

"Ethän sinä sitten edes ole kovin paljon tytärtämme vanhempi. Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa", Miia kommentoi hyväksyvästi ja tökkäsi sitten kyynärpäällään Jaskaa, joka myötäili olevansa samaa mieltä. Ehkä koska kumpikin oli elämänsä aikana tapaillut niin itseään vanhempia kuin nuorempia simejä, oli heidän helppo hyväksyä Miljan ja Henrikin pieni ikäero.

"Ai te olette tunteneet jo teini-ikäisistä asti ja hän on entinen koulukaverisi eikä mikään yhtäkkiä kimppuusi käynyt ahdistelija?" Mika vielä varmisteli Miljalta.

"No niinhän Henrik just sanoi. Voidaanko jo lopettaa tämä oikeudenkäynti?" Milja aneli tuohtuneena. Ukki oli tehnyt asiasta aivan turhan suuren numeron.

"Jos vanhemmillasi ei ole mitään tapailuanne vastaan niin kaipa se minullekin sitten käy", Mikan oli lopulta myönnyttävä.

Hymy levisi nuorten kasvoille, ja saatuaan kaikkien läsnäolijoiden siunauksen he syöksyivät toistensa käsivarsille. Miia ja Jaska katsoivat hymyillen nuorimman kuopustyttärensä onnea.

"Tuu, mennään yläkertaan pois näiden kyttäävien vanhusten luota", Milja kehotti tarttuen poikaystävänsä käteen ja kiskaisi tämän mukanaan.

"Mekö muka vanhuksia?" Jaska protestoi.

Teinien kaikottua paikalta kolme vanhusta jäi hieman hölmistyneinä paikoilleen. 

"Paras pitää heitä vielä vaihvihkaa silmällä. Kaikkihan tietävät mitä tuon ikäisten poikien mielessä liikkuu", Mika tuumi.

"Ihan yhtälailla tytötkin voivat olla kiinnostuneita siitä", Miia huudahti portaita kipuavan isänsä perään. Mikan olisi kuitenkin ilmeisesti pitänyt jäädä vahtimaan ennemminkin Miiaa ja Jaskaa, sillä yhtäkkiä Miia hivuttautui lähemmäksi eksäänsä.

"Pidettäisiinkö hauskaa vanhojen aikojen kunniaksi?" Miia ehdotti.

"M-mitä sinä nyt hulluttelet?" Jaska mumisi hölmistyneenä, mutta Miian suudelma keskeytti miehen puheen.

Sillä välin kerrosta ylempänä Milja halusi näyttää viimeisimmät piirustuksensa poikaystävälleen, joten he menivät yhdessä piirtopöydän luokse.

"Teinköhän huonon vaikutuksen vanhempiisi? Olisin toivonut että ensitapaaminen olisi tapahtunut hieman erilaisissa merkeissä", Henrik mietiskeli.

"Jos tässä joku nolasi itsensä niin se oli kyllä ukki! Älä suotta stressaa, vanhempanihan hyväksyivät meidän seurustelun. Sitä paitsi saamme olla ihan rauhassa kunhan aloitan opintoni", Milja huomautti.

"Lupaan esitellä sinulle kampuksen siisteimmät mestat heti kun saavut yliopistolle", Henrik sanoi silmää iskien.

"Kiinni veti!", Milja hihkasi.

---

Ei mennyt kauaakaan kun kampusasuntolan edessä seisoskeli uusi fuksiopiskelija. Milja jaksoi poseerata hetken kameran edessä, mutta sitten oli jo kiire sisälle, sillä tyttö tutisi vaaleanpunaisessa topissaan lumihiutaleiden leijaillessa alas taivaalta.

Yleensä uudet opiskelijat pääsevät aloittamaan omimalla yhden asuntolan huoneista omakseen, mutta jostain syystä asuntolan ainoa NPC-asukki oli linnoittautunut lukkojen taakse huoneeseensa eikä suostunut tulemaan avaamaan vaikka Milja kävi oven takana kolkuttelemassa. Milja mulkaisi viereisen huoneen ovessa komeilevaa Merin kuvaa ja mietti, miksi tällä oli oikeus asua perijäasuntolassa. Jos Meriä ei olisi Miljakin olisi voinut veljensä tapaan pyytää seurustelukumppaninsa samaan asuntolaan - tai saanut edes huoneen omaan käyttöönsä, sillä vaikutti siltä ettei huoneeseensa lukittunut opiskelija ollut aikeissa lähteä.

Koska Miljalle ei ollut huonetta tarjolla hän kuljetti matkatavaransa mukanaan opiskeluhuoneen maalaustelineen vierelle, sillä se tuntui tälle taiteelliselle simille kaikkein kotoisimmalta paikalta. Milja päätti tarttua aikansa kuluksi siveltimeen ja sutia värejä valkokankaalle. Lopputulos ei ollut kovin ihmeellinen, mutta Milja uskoi saavansa maalauksen myymällä edes muutaman simoleonin.

"Vau, tosi hieno maalaus!" tuntemattoman simin ääni kuului takaa.

Milja kääntyi hämmentyneenä ympäri. 

"Sä olet varmaankin Milja. Mukava tavata, olen Meri", nainen esittäytyi. Kaksikko jäi jutustelemaan ja Milja pääsi avautumaan huoneongelmastaan, ja juttutuokion hieman venyessä heidän suhteensa kasvoi lähes ystävyystasolle. Miljaa hieman kadutti miten hän oli aiemmin suutuspäissään ajatellut Meristä niin ikävästi, sillä nyt kun tämän oli päässyt tapaamaan oli hän paljastunut mukavaksi simiksi.

Seuraavaksi Milja tapasi veljensä Jamin ja tämän tyttöystävän Kiian pariskunnan pyytäessä häntä liittymään opiskelusessioon. Vanhemmat opiskelijat opastivat alokasta myös pääaineen valinnan ilmoittamiseen liittyvien virallisuuksien kanssa, mutta heilläkään ei ollut ratkaisua Miljan huoneongelmaan.

"Minun täytyy varmaan nukkua tässä opiskeluhuoneen sohvalla", Milja huokaisi, vaikka ajatus ei tuntunut kovin houkuttelevalta.

"Mitäpä jos kysyisit Aadalta? Hänellä on parivuode, joten voisitte nukkua yhdessä siinä", Jami keksi.

Milja suuntasi siltä seisomalta siskopuolensa puheille ja selitti tilanteensa. Aada antoi Miljalle luvan tulla nukkumaan viereensä, mutta vain sellaisina öinä kun hänellä ei ollut treffien jäljiltä muita yövieraita. Miljan onneksi Aada oli vihuliaisen flunssan kourissa eikä jaksanut tehdä juuri muuta kuin nukkua, joten sängyn toinen puoli oli vapaata riistaa. Milja oli helpottunut kun huoneongelma oli ratkennut edes väliaikaisesti.

Jami näpytteli tietokoneella lopputyötä yön pikkutunneille asti. Lähetettyään tiedoston viimein palautuslaatikkoon hän vasta havahtui miten nälkä kurni vatsassa, joten seuraavaksi askeleet veivät keittiöön. Ovella häntä olikin sopivasti kokki vastassa.

"Ah, hyvä että olet vielä täällä. Olisiko sinulla mitään syötävää?" Jami aneli.

"Pitäisihän sinun tietää ettei ruokaa ole tarjolla yöaikaan. Olin juuri lähdössä, joten saat joko odottaa aamuun tai tehdä sapuskasi itse", kokki tokaisi poistuessaan paikalta.

Hetken aikaa Jami hartkitsi odottavansa aamupalatarjoilua, mutta vatsa murahti niin vaativasti että Jami pelkäsi kuolevansa yön aikana nälkään jos ei saisi nyt heti mitään suuhunpantavaa. Ruuanlaitto ei ollut Jamin vahvuus ja oli suorastaan ihme, että paprikan pilkkomisen jäljiltä hänen kaikki kymmenen sormeaan olivat yhä tallella.

Psst! Jos teitä jäi kiinnostamaan Miljan ja Henrikin ensitapaaminen, niin siitä kuullaan tässä seuraavaksi julkaistavassa epäperijä-osassa (huiman yhden kuvan verran jeejee). Henrik on siis osana Mikaliinien sukua.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

♦ Kasa