Mitchie käveli kakkulautasensa kanssa ympäri ruokalaa. Hän ei tiennyt, mihin voisi käydä istumaan, sillä kaikki viesittivät välinpitämättömällä olemuksellaan Mitchietä kohtaan, ettei hän ollut toivottu vieras heidän pöytäänsä. -Niinhän minä sanoin, kaikui kovaääninen karjaisu pöydästä, jossa Caitlyn ystävineen oli ruokailemassa. Mitchien olisi kovasti tehnyt mieli mennä Caitlynin luokse, mutta hän ei ollut varma, miten tämä suhtautui häneen nykyään.
Lopulta Mitchie rohkaistui yrittämään Caitlynin pöytään pääsemistä. Hän seisahtui pöydän päähän, mutta muut eivät tuntuneet huomaavankaan häntä, vaan jatkoivat omaa jutusteluaan:
-Tosi hauskaa.
-Haluan tehdä sen.
-Voinko istua sinun viereesi? Mitchie lopulta heitti kysymyksensä muiden keskustelun väliin. 
Kaikki kääntyivät katsomaan Mitchietä, ja tyttö katui tuppautumistaan. Mitchien yllätykseksi Caitlynin reaktio ei ollutkaan niin negatiivinen.
-Kyllä kai. Mutta se maksaa tuon kakun, Caitlyn ilmoitti osoittaen Mitchien lautasella nyhjöttävää namikakkua. 
-Selvä, Mitchie huudahti helpottuneena ja laski kakkulautasen Caitlynin eteen. Tuntui hyvältä huomata, että kaikesta huolimatta vielä jotkut hyväksyivät hänet mukaan porukkaan.
Vaikka Caitlyn olikin antanut Mitchielle luvan istuutua, eivät kaikki pöydässä olijat oleet samaa mieltä hänen kanssaan.
-Keittiöapulaisen vieressä istumisesta menee maine, Barron hätääntyi.
-Mikä maine? pojan vieressä istuva Lola tuhahti. 
Juuri sillä hetkellä toisesta pöydästä kantautui kaikkien korviin Tessin ärsyttävän kuuloinen kikatus tämän nauraessa kovaan ääneen jollekin.
-Uskokaa pois, tuskin se on noin hauskaa, Caitlyn huokaisi ja ahmaisi suuhunsa puolet Mitchien antamasta kakusta. Hänestä oli käsittämätöntä, että Tess halusi aina kuuluttaa olemassaoloaan kaikilla tempuillaan.
Hetken päästä Tess ystävineen nousi pöydästä ja tuli kohti pöytää, jossa Mitchie istui. Tess katsoi tyttöä ivallisesti ja käveli valppain askelin. Perässä tulevat Ella ja Peggy kävelivät vaitonaisesti perässä miettien samalla, olisiko välikohtausta välttämätöntä toteuttaa.
-Kana oli kuivahkoa. Voisitko pyytää äitiäsi olemaan huolellisempi? Tess ärähti niin kovaa, että varmasti kaikki ruokailijat kuulisivat sen. Tess piti suupieliään alhaalla korostaakseen inhoaan samaan aikaan, kun Mitchie siirsi katseensa tiukasti pöytään. 
Lyhyiden sanojen jälkeen Tess käänsi suuntansa ja kohotti iloisen hymyn kasvoillensa. Tessistä Mitchien kaltaista säälittävää otusta oli mahdottoman hauskaa kiusata. Mitchie katsoi joukon loittonevia askelia, ja samalla hän mietti, miksi hän ja kaikki muutkin antavat Tessin pompottaa heitä. Vihan aiheuttamasta hetken mielijohteesta Mitchie pinkaisi ylös ja karjaisi kovaan ääneen:
Lyhyiden sanojen jälkeen Tess käänsi suuntansa ja kohotti iloisen hymyn kasvoillensa. Tessistä Mitchien kaltaista säälittävää otusta oli mahdottoman hauskaa kiusata. Mitchie katsoi joukon loittonevia askelia, ja samalla hän mietti, miksi hän ja kaikki muutkin antavat Tessin pompottaa heitä. Vihan aiheuttamasta hetken mielijohteesta Mitchie pinkaisi ylös ja karjaisi kovaan ääneen:
-Tess!
-Lakkaa puhumasta minulle noin. Ja kaikille muille, Mitchie huusi aidosta raivosta kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.
-Olen ehkä kokin tytär, eikä isäni ole rikas, mutta olen parempi ihminen kuin se, jonka hyvä mieli tulee siitä, että hän pahoittaa muiden mielen. Enkä vaihtaisi paikkaa kanssasi, Mitchie jatkoi keräten itseensä yllättyneitä katseita eri puolilta ruokasalia.
Tessin iloinen virnistys valahti nopeasti. Tess ei pitänyt siitä, että joku yritti nolata häntä tahallaan. Tämän Mitchie vielä saisi maksaa.
-Ellei asia ole jo selvä, niin olet ulkona porukasta, Tess kivahti, kun hän ei keksinyt parempaakaan sanottavaa. Sen jälkeen hän kääntyi ja jatkoi matkaansa nopeasti pois tilasta.
Mitchie oli itse jäänyt vielä pystyyn, ja hän oli erittäin tyytyväinen juuri sanomiinsa lauseisiin. Hän oli tehnyt sen, mitä ei ollut kukaan muu leiriläinen koskaan rohjennut tekemään.
Mitchie oli itse jäänyt vielä pystyyn, ja hän oli erittäin tyytyväinen juuri sanomiinsa lauseisiin. Hän oli tehnyt sen, mitä ei ollut kukaan muu leiriläinen koskaan rohjennut tekemään.
-Perustetaan oma porukka, Caitlyn totesi hymyillen. Sillä hetkellä Mitchie tiesi viimeinkin tehneensä sen, mitä hänen olisi pitänyt tehdä heti tultuaankin Camp Rockiin. Hän ja Caitlyn soittaisivat jotain omaa loppujameissa!
---
---
Seuraavien päivien aikana Camp Rockissa kävi melkoinen kuhina kaikkien leiriläisten valmistautuessa omilla tahoillaan jännittäviin loppukisoihin:
--- 
---
Elettiin viimeistä päivää ennen loppukisojen alkamista, minkä takia kaikki olivat aivan jännityksestä sekaisin. Caitlyn ja Mitchie olivat saapuneet valmistamaan päivällistä leiriläisille, ja jos he suorittaisivat kaikki tehtävänsä nopeasti, he pääsisivät vetämään loppukisaesityksensä vielä kerran läpi. Sen vuoksi tytöt toimivatkin ripeästi, mutta samalla tietenkin pidettiin hauskaa! 
-Mikähän tässä on niin kiehtovaa? Caitlyn pohti kiepauttaessaan puolivalmista leipää ympäri ilmassa.
-Et tee sitä oikein, Mitchie kertoi totuuden naurun lomassa. 
-Olen ammattilainen, Caitlyn huudahti, sillä hän ei hyväksynyt Mitchien näkemystä. Tytöt naureskelivat jälleen, ja ihan vatsasta otti. Kun Mitchie ja Caitlyn olivat alkaneet kaveerata, tytöillä oli yllättäen ollut hauskempaa kuin ikinä aiemmin kenenkään kanssa, ja kaikkien kurjien kokemusten jälkeen Mitchie tunsi itsensä jälleen iloiseksi. 
-Varo sitä makaronia, Mitchie äkkiä kiljaisi ja perääntyi taaksepäin, ettei Caitlyn olisi osunut juustomakarooniseokseen lennättäessään leipää. 
Mitchien ja Caitlynin iloinen hetki keskeytyi kuitenkin yllättävästi, kun Tessin ääni kantautui kuuluviin. Hetken päästä Tess saapuikin keittiöön Brown mukanaan, jolloin Mitchie ja Caitlyn miettivät, mitä Tess oli tällä kertaa keksinyt.
Mitchien ja Caitlynin iloinen hetki keskeytyi kuitenkin yllättävästi, kun Tessin ääni kantautui kuuluviin. Hetken päästä Tess saapuikin keittiöön Brown mukanaan, jolloin Mitchie ja Caitlyn miettivät, mitä Tess oli tällä kertaa keksinyt.
-Heillä varmasti on se, Tess puhui vaativasti Brownille. 
-Nyt hän on virallisesti menettänyt järkensä, Caitlyn huudahti leikkimielisesti kääntyen paremmin tulijoita kohten. Mitchietä huvitti Caitlynin juuri sanovat sanat, ja hän asettui hiukan ystävänsä taakse nauramaan. Mikähän asia heillä oikein olisi? 
-En ole menettänyt mitään. Te varastitte sen, Tess kiljaisi raivokkaasti kuultuaan Caitlynin sanat. Tess näytti kovin syyttävältä, mutta hän ei vieläkään sanonut suoraan, mikä hänellä oikein oli hätänä. 
-Mitä? Mitchie reagoi Tessin syytökseen hämmästyneenä. Hän ei ainakaan ollut koskenut Tessin omaisuuteen, eikä Mitchie uskonut Caitlyninkään alentuneen niin alas vihassaan Tessiä kohtaan. Aivan vieressä oleva Connie ei voinut olla kuulematta keittiössä käytävää keskustelua.
-Mitä täällä on tekeillä? Connie kysyi keskeytettyään työnsä. 
Brown, joka oli seisonut vaitonaisena taustalla, rykäisi kuuluvasti saaden räyhäävän Tessin lopulta hiljenemään.
-Tess epäilee Mitchien ja Caitlynin varastaneen hänen rannekorunsa, Brown kertoi. 
-Mitä? Mitchie ja Caitlyn huudahtivat yhteen ääneen järkyttyneinä. He eivät voineet ymmärtää, mistä Tess oli saanut moisen pähkähullun ajatuksen mieleensä. Olihan Tess ennenkin tehnyt Caitlynille ja Mitchielle kiusaa, mutta tämä oli jo aivan päätöntä! 
Connie huomasi tyttöjen hämmästyneisyydestä, etteivät nämä varmasti olleet osallisia varkauteen. Nainen asettui Mitchien ja Connien taakse valmiina puolustamaan heitä. Hän oli varma, että saisi puhumalla Browninkin vakuuttuneeksi asiasta.
-Anteeksi vain, mutta nämä tytöt eivät tekisi mitään sellaista, Connie ilmoitti. 
Brown sai vihaisen mulkaisun Tessiltä, joka kertoi, ettei juttua voisi noin vain sivuuttaa. -Selvitetään tämä asia, Brown tokaisi.
-Mutta... Mitchie yritti puuttua keskusteluun siinä kuitenkaan onnistumatta Tessin päästessä ääneen.
-Tiedän, että se oli hän. Hän valehteli koko kesän, kuka hän on. Kuka tietää, mitä muuta hän valehteli? Tess laukoi syytöksiä Mitchietä kohti. Viha alkoi kiehumaan Mitchien sisällä. 
-Hetkinen vain, Connie yritti kommentoida Tessin väitteitä, mutta Mitchie hiljensi tämän kädenheilautuksellaan.
-Äiti, älä. Jos hän haluaa etsiä, etsiköön. Tämä on typerää, Mitchie huudahti luoden vihaisen katseen Tessiä kohti. 
Brown astui muutaman askeleen eteenpäin silmäillen erilaisten kokkaustarvikkeiden täyttämiä työtasoja.
-Minä haravoin vähän täällä ja kurkistan sitten teidän mökkeihinne. Sopiiko? Brown ehdotti.
-Hyvä, Mitchie tokaisi. Hän ajatteli syytösten loppuvan siinä vaiheessa, kun Brown olisi hoitanut tarkastuksensa, eikä löytäisi mitään.
-Ihan sama, Caitlyn murahti. Hänestä koko etsinnät olivat aivan turhat, sillä näkihän Tessistä, että tämä oli keksinyt koko jutun kiusatakseen häntä ja Mitchietä. 
Kaikkien katseet seurasivat vaitonaisena Brownia, joka siirteli työpöydillä olevia tavaroita ja kurkki astiakaappeihin korua etsiessään. Lopulta Mitchie päätti heittää väliin kommenttinsa:
Kaikkien katseet seurasivat vaitonaisena Brownia, joka siirteli työpöydillä olevia tavaroita ja kurkki astiakaappeihin korua etsiessään. Lopulta Mitchie päätti heittää väliin kommenttinsa:
-Et löydä mitään, koska en... 
Mitchien lause jäi kesken tämän saatua tuiman katseen Brownilta. Mies oli keittokirjapinoa siirtäessään huomannut kirjojen välissä jotain kiiltävää, joka paljastui rannerenkaaksi. Brown huikkasi löydöstään Tessille, joka tuli katsastamaan korua. 
Mitchien lause jäi kesken tämän saatua tuiman katseen Brownilta. Mies oli keittokirjapinoa siirtäessään huomannut kirjojen välissä jotain kiiltävää, joka paljastui rannerenkaaksi. Brown huikkasi löydöstään Tessille, joka tuli katsastamaan korua.
Tess asteli hämmentyneiden Mitchien ja Caitlynin ohi varmoin askelin, ja hymy alkoi loistaa tytön kasvoilla Brownin osoittaessa kirjojen välistä putkahtavaa esinettä kohti.
-Siinä se on. Se on rannekoruni, Tess hihkaisi voitonriemuisena. 
Connie ei voinut uskoa Tessin väitöksiä edelleenkään todeksi, vaikka korun olinpaikka viestitti aivan muuta.
-Tässä on jokin erehdys, nainen huudahti väliin. 
Tess ei pitänyt siitä, että alhainen kokki yritti astua hänen varpailleen.
-Kuten mikä? Hiivin keittiöön ja... Tess kyseenalaisti Connien väitettä, kunnes Brownin vihaisenmöreä ääni sai hänet vaikemaan. 
-Minä hoidan tämän. Onko selvä? Brown määräsi, jolloin Tesskään ei enää uskaltanut panna vastaan. Tyttö asettui Brownin taaksi, mutta ylläpiti edelleen ylävästä asemaansa seisten nokka pystyssä.
-Olen ihan äimänä, Brown lopulta alkoi puhumaan. 
-Niin mekin olemme, Mitchie kiiruhti sanomaan väliin. Hän ei voinut uskoa, miten Tessin rannekoru oli päätynyt keittiölle, sillä eihän kukaan sitä ollut sinne tuonut.
-Minä en, Caitlyn kuitenkin vastasi uhmakkaasti. Hän tiesi tasan tarkkaan, millaista peliä Tess pelasi halutessaan tuhota vastustajansa. 
Brown ei kuitenkaan välittänyt toisten vastustelusta, sillä hänellä oli jo oma toimintasuunnitelma valmiina.
-Säännöt ovat sääntöjä, ja koska leiri päättyy kohta, en voi muuta. Minun on kiellettävä teiltä osallistuminen leirin toimintaan loppukisan päätöksen saakka, Brown langetti tuomion. 
Mitchiestä oli aivan kohtuutonta, että heitä rangaistaisiin moisella tavalla rikkeestä, johon he eivät edes olleet osallisia. Koko leiri menisi aivan hukkaan, jos Mitchie ei pääsisi näyttämään kykyjään loppukisassa!
Mitchiestä oli aivan kohtuutonta, että heitä rangaistaisiin moisella tavalla rikkeestä, johon he eivät edes olleet osallisia. Koko leiri menisi aivan hukkaan, jos Mitchie ei pääsisi näyttämään kykyjään loppukisassa!
-Teemme mitä vain. Hän valehtelee! Mitchie huusi hätääntyneenä. 
-Voitko todistaa sen? Brown kysäisi antaen Mitchielle vielä mahdollisuuden puhdistaa maineensa.
-En, mutta... Mitchie aloitti jälleen hätääntyneen kertomuksensa, mutta Brown keskeytti hänet.
-Olen pahoillani. Käteni ovat sidotut, Brown kertoi. Connie seurasi sivusta harmistuneena ja mietti samalla, kuinka joku kehtaa lavastaa niin mukavat tytöt kuin Mitchie ja Caitlyn syyllisiksi. Vaikka Mitchie olikin valehdellut aikaisemmin, Connie uskoi tytön puhuvan nyt totta. 
-Loppukisan päätökseen saakka, Brown toisti dramaattiset sanansa. Pikkuhiljaa Tessin kiihtynyt ilme alkoi saada hymynpoikasta. Hän oli onnistunut suunnitelmissaan ja saanut Mitchien pois tieltä vahingoittamasta hänen voittomahdollisuuksiaan. Mitchie ja Caitlyn katsahtivat toisiinsa ja ajattelivat, ettei tällaista voi tapahtua. Äsken heillä oli niin hauskaa, mutta nyt kaikki mureni Tessin itsekkyyden takia. 
Sen jälkeen Brown lähti huoneesta sanaakaan sanomatta, ja Tess seurasi miestä. Juuri kun Tess oli poistumassa ovelta, hän käänsi vielä katseensa nopeasti nähdäkseen köyhän keittiöväen säälittävät katseet. Entistä iloisempi hymy kohosi Tessin huulille, ja hetken päästä tyttö käveli tiehensä. Sen sijaan Mitchie, Caitlyn ja Connie jäivät vain seisomaan paikoilleen masentuneina.
---
Vaitonaisen hetken jälkeen ruoka-aika viimein oli alkamaisillaan, ja Mitchie sai Caitlynin kanssa tehtäväksi tuoda ruoat esille. He katsoivat toisten leiriläisten innokkaita katseita. He olivat niin jännittyneitä tulevan loppukisan saapumisesta, mutta Mitchieltä ja Caitlyniltä oli riistetty sekin ilo väärinkäsityksen takia. Tytöt jäivät seisomaan paikoilleen, sillä heillä ei ollut yksinkertaisesti innostusta liikkua mihinkään. 
Samassa Brown saapui paikalle. Mitchie käänsi päänsä pois Brownin suunnalta unohtaakseen edellisen kohtauksen, mutta eihän se tietenkään auttanut.
-Leirikaverit ja -kaverittaret. Minulla on tässä loppukisan esiintymisjärjestys, Brown karjaisi kuuluvasti, ja samassa kaikki leiriläiset havahtuivat omista puuhistaan siirtäen katseensa tarkkaavaisesti Browniin päin. 
-Laitan sen seinälle. Päästäkää minut ulos ensin ja tulkaa sitten katsomaan, Brown sanoi kiinnittäessään listaa seinälle. Tessin porukka viestitti katseillaan seuraavan suunnitelmansa. 
Hetkessä kaikki ruokasalissa olijat lähtivät juoksuun. Kaikki halusivat nähdä oman esiintymisvuoronsa ensimmäisenä, eikä kukaan malttanut pysyä rauhallisena. Kuului ilonkiljahduksia ja lattialankkujen rytinä, kun niin monta malttamatonta jalkaparia loikki esiintymislistan luokse. Huonoksi onnekseen Brownkin huomasi leiriläisten saartavan hänet.
Hetkessä kaikki ruokasalissa olijat lähtivät juoksuun. Kaikki halusivat nähdä oman esiintymisvuoronsa ensimmäisenä, eikä kukaan malttanut pysyä rauhallisena. Kuului ilonkiljahduksia ja lattialankkujen rytinä, kun niin monta malttamatonta jalkaparia loikki esiintymislistan luokse. Huonoksi onnekseen Brownkin huomasi leiriläisten saartavan hänet.
-No niin! Varokaa! Brown huusi, mutta kukaan ei ollut kuulevinaankaan. 
Mitchie ja Caitlyn saivat seurata tilannetta vierestä, eikä se kohottanut heidän valmiiksi alhaisiaan mielialoja ollenkaan. Kunpa he saisivat itsekin juosta kilpaa muiden mukana ja osallistua loppukisaan.
Mitchie ja Caitlyn saivat seurata tilannetta vierestä, eikä se kohottanut heidän valmiiksi alhaisiaan mielialoja ollenkaan. Kunpa he saisivat itsekin juosta kilpaa muiden mukana ja osallistua loppukisaan.
-Tosi epäreilua, Mitchie huokaisi ja kääntyi Caitlynin puoleen.
-Niin on, Caitlyn vastasi harmistunein mielin.
♦ Kasa
