Mikaliini, osa 16: Opintoja, angstia ja ihastusta

Tämä onkin Simsseilyjen sadas julkaistu postaus!

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.


Vaikka Mika ei työskennellytkään enää aiemmassa armeijatyössään kaipasi mies vähän lisää mekaniikkaa elämäänsä, ja siksi hän päätti aloittaa pieneksi värkkäilyprojektikseen autonromun ehostuksen. Karo vähän epäili voisiko Mika oikeasti saada tuosta romukasasta toimivan auton kokoon, mutta ainakin oli hauskaa saada Mika ulos seuraksi samalla kun Karo oli hyönteisjahdissa (mitä Mika puolestaan piti kummallisena ajanvietteenä).

Saapuessaan töistä kotiin Miiko huomasi pikkuveljensä vähän epäilyttävänoloisien simien seurasta. Nämä pukeutuivat Mion tapaan kovistyylisiin tummiin ja revittyihin niittivaateisiin, ja olivat vielä kaiken lisäksi selvästi Mioa vanhempia. Miiko toivoi ettei pikkuveli ollut sekaantunut mihinkään hämärähommiin ja päätti pitää tätä vaivihkaa silmällä kaiken varalta.

Taka-koira haukkua räksytti äkäisesti Olivia Vainajalalle, joka oli juuri napannut sanomalehden Mikaliinien pihalta ja valmistautui syöksymään karkuun vanhusjaloillaan. Teko ei ollut jäänyt Miraltakaan huomaamatta, mutta ujo tyttö ei viitsinyt nostaa asian takia mitään isompaa meteliä vaan käänsi tilanteelle selkänsä ja marssi juuri saapuneeseen työkyytiinsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kun Karo palasi supersankarityöpäivänsä päätteeksi kotiin odottikin häntä portaiden edustalla suloinen yllätys: Nanna ja Jake olivat saaneet pentuja! Pikkuiset perivät isänsä tummat värit, mutta lyhyempi karvoitus oli puolestaan Nannan peruja. Vaikka Karo oli päivän aikana tehnyt jo monia sankaritekoja odotti häntä vielä yksi tehtävä, nimittäin nostaa vastasyntyneet pennut vaikeiden portaiden yli.

Ja Karo ei tietenkään voinut tehdä sitä yhtään turvallisemmin vaan roikotti pentuja miten sattui selatessaan samalla romaania. Mahtaakohan kirja olla joku Karon kirjoittamista romaaneista, omia tekstejäänhän sitä jaksaa aina lukea läpi uudestaan ja uudestaan, tai näin ainakin itsellä usein tuppaa menemään. .-D Noh, pennuilla näytti olleen ihan hauskaa tämän hullunkurisen kuljetuksen aikana.

Koiranpennut valloittivat heti kaikkien perheenjäsenten sydämet, ja pentujen luona olikin jatkuvasti joku silittelemässä. Pennut nimettiin näiden vanhempien nimikirjaimia väännelleen (alkukirjaimet vaihtoivat paikkaa) Nakeksi ja Jannaksi. Kumarruttuaan tarjoamaan Jannalle herkkupalaa Miiko tajusi astuneensa pentujen pissilätäkköön. Kiroten poika riensi hakemaan siivoustarvikkeita sotkun hoitamista varten.

Muista Mikaliinien lapsista poiketen Miiko tykkää kerryttää musiikkiharrastustaan soittamisen sijaan balettia tanssimalla. Sopivasti onkin pojalla tuollainen balettiasu urheiluvaatteena, vai meniköhän se juuri niin päin että asun takia ohjasin Miikon balettitangon ääreen?

Vaikka Mira yleensä olikin ujo poikien seurassa on hän onnistunut tekemään tuttavuutta Aarton kanssa. Opettaja määräsi heidät tekemään koulussa parityön, ja jutun työstämisen ohessa kaksikko vähitellen ystävystyi ja vietti nykyään aikaa yhdessä vaikka paritehtävä oli saatu valmiiksi jo viikkoja sitten. Mielellään Mira oli Aarton seurassa, varsinkin kun hän saattoi tuntea poikaa kohtaan pientä ihastusta.

Miran mielipaikaksi oli muodostunut parvekkeella oleva poreallas, ja tyttö tykkäsi usein tulla koulun jälkeen lillumaan lämpöiseen veteen. Mira saattoi istuskella altaassa omissa ajatuksissaan jopa useamman tunnin. Tytön mietteissä pyöri koulun ja pääsykokeiden lisäksi kukas muukaan kuin hänen ihastuksensa Aarto.

Työnhakuaan jo kauan pitkittänyt Mio oli jollakin ihmeellä onnistunut saamaan työpaikan. Haastattelussa poika ei peitellyt motivaation puutettaan, mutta hyvä ansioluettelo ja musiikkiin liittyvä harrastuneisuus nousivat korkeammaksi arvostelukriteereiksi ja Mio sai paikan tanssiryhmän ohjaajana. Hän piti tanssitunteja muutamana päivänä viikossa paikallisessa musiikin ja tanssin harrastusseuran tiloissa.


Ainaisen haaveilun sijaan Mira yritti pitää itseään kiireisenä. Koulun, töiden ja opiskelun lisäksi Mira mahdutti päiviinsä pianotunteja sekä koirien kouluttamista. Vaikka tekemistä riitti ei Mira silti onnistunut karistamaan Aartoa kokonaan ajatuksistaa, päinvastoin ihastuminen tuntui syvenevän entisestään. Mutta uskaltautuisiko ujo Mira keskustelemaan Aarton kanssa tunteistaan?

Karo näpytteli jatkoa elämänkerralleen, kun hänen kustantajansa pöllähti aivan odottamatta paikalle juhlatamineissaan. Kustantaja kertoi Karon kirjojen yltäneen bestseller-listalle, ja että hän oli sopinut täksi illaksi tapahtuman mihin myös Karoa odotettiin paikalle. Karo oli hieman hämillään odottamattomasta tilaisuudesta ja mieluummin hän olisi jättänyt moiset juhlinnat väliin, mutta kustantaja ei aikonut joustaa tässä tapauksessa.

Karo saapui juhlista kotiin niin myöhään että muu perhe oli jo nukkumassa. Karokin olisi mielellään painunut pehkuihin, mutta jonkun vieraan mukanaan tuoma kissa oli vallannut hänen sänkypaikkansa. Hieman närkästyneenä Karo hätisteli kissaa pois (miksi, oisitte hyvin mahtuneet molemmat nukkumaan vierekkäin..). Karo oli ärsyyntynyt, sillä kustantaja oli julistanut juhlissa Karon seuraavan romaanin julkaistavan ensi viikolla, eikä tekstiä ollut vielä läheskään tarpeeksi. Tästä tulee kiireinen viikko...

Miten Mio onkin aina niin närkästyneen näköinen jokaisessa kuvassa? Perheen kuopuspoika tuntuu kärsivän kaikkien yhdeksän muun lapsen edestä teini-iän angstista, mikä ilmeni näkyvimmin kapinointina ja yllättävinä mielialan vaihteluina. Poika ei panostanut kunnolla kouluun tai työhön, ja kotona hän lähinnä tiuski muille perheenjäsenille ja saattoi mököttää tuntikausia jos jokin asia ei mennyt niin kuin hän olisi toivonut.

Janna ja Nake kasvoivat hujauksessa pienistä pennuista täysikokoisiin mittoihinsa. Koirista ei tullut täysin mustakarvaisia niin kuin pentuvaiheessa oli näyttänyt, vaan karvoitukseen saatiin mukavaa rusehtavaa säväytystä. Mika alkoi heti haaveilla mahdollisesta koirasuvun jatkamisesta ja pohti, onnistuisiko Jannan ja Takan saaminen pennuntekopuuhiin.

Aarto vietti jälleen iltaa Mikaliineilla Miran kutsutta ystävänsä kylään. Kaksikko teki yhdessä koulutehtäviä Karon ja Mikan makuuhuoneessa, josta olin ajan saatossa muodostunut lasten yleinen läksypiiripaikka. Kun kaikki tehtävät oli saatu valmiiksi kaksikko nousi ylös lattialta ja Aarto sujautti läksyvihkonsa housun taskuun valmistautuessaan kotiinlähtöä varten, mutta yllättäen Mira tarttui ihastustaan kädestä ja paljasti tykkäävänsä hänestä. Aarto hymyili ja kertoi tuntevansa samoin Miraa kohtaan. Tunteista kertominen kannatti!

Miikon lukiosta valmistumisesta ei ehtinyt kulua montaakaan viikkoa kun poika sai postissa opiskelijaksi hyväksymiskirjeen hakemastaan journalismikoulusta. Muutto kampusalueelle järjestettiin pian, eikä aikaakaan kun Miikon lähtöpäivä koitti. Mika, Taka-koira sekä pihapiiriin pyörimään saapunut johtajasusi olivat ainoat jotka tulivat ovelle vilkuttelemaan Miikon loittonevalle selälle.

Pikkukuvista pääseekin vähän tihrustelemaan, millaisissa merkeissä Miikon opinnot yliopistolla käynnistyvät yliopistolla. ,-)

Juonipaljastuksia Mikaliinien seuraavasta osasta:

  

♦ Kasa