torstai 20. tammikuuta 2022

Mikaliini - Karoliina, osa 2: Viikatemiehen vierailuja

Päästän teidät jälleen Mikaliinien pariin! Mulla on sellainen mielikuva että näiden kakkososien julkaisujärjestykseen liittyi jokin temppu mutten muista enää mikä, joten toivotaan ettei tässä nyt ilmene mitään hämminkiä ja epäloogisuuksia. .-D

Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.



Mikael ei vastustellut Viikatemiehen saapuessa noutamaan häntä kuolleiden paratiisisaarelle, mutta Karoliina ja Karola olivat suruissaan asian takia. Karola sai onneksi muuta ajateltavaa saadessaan Yrjänältä retkikutsun. Karolalla oli hauskaa Outolaakson vanhustuneiden valmissimmiehien kanssa, ja sen illan aikana hän sai edistettyä treffielämäntavoitettaan hyvin. Oikeastaan Mikaelin kuolema helpotti muiden miesten tapailua, kun treffiseuralaisia ei enää tarvinnut peitellä kumppanilta tai muilta perheenjäseniltä, ja nykyään Karola saattoi viettää vapaasti aikaa miesten kanssa vaikka keskellä olohuonetta.


Kristofferilla ja Eerolla ei kummallakaan ollut kovin paljoa kavereita, ja ehkä juuri tämän yhdistävän seikan vuoksi pojat päätyivät viettämään aikaa keskenään. Mitään sydänystäviä he eivät olleet, mutta tuntui hyvältä kun samalla luokalla oli edes yksi tuttava, jonka seurassa hengata välituntisin ja ketä pyytää pariksi kouluprojekteihin. Kristoffer oli vakuuttunut siitä että hänen sänkynsä alla asui kummitus, minkä vuoksi pojan yöunet jäivät vähäisiksi. Joonatan onnistui aiempien potkujen jälkeen palaamaan uudelleen lääketieteiden pariin, ja toisella yrittämällä uraputki lähti etenemään paljon paremmin. Karoliina neuvoi miestä toisinaan urapisteopeissa, vaikka naisen arkkitehtuuriset mekaniikkataidot saattavat hieman poiketa Joonatanin työn mekaanisista nikseistä.


Urheilulehden selailun ohessa Karo kiinnitti huomiota poikansa kasvamaan läksypinoon, mutta hän ei osannut epäillä Kristofferin kärsivän oppimisvaikeuksista, kunhan oletti että koulun eri aineisiin liittyi paljon tehtäviä. Onneksi viikonlopun koittaessa Kristoffer sai läksypinonsa kuriin. Joonatanin kaikki aika meni työasioiden parissa, sillä jokaisen uuden ylennyksen myötä miehen piti hankkia lisää taitopisteitä, joten vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Kanelin pentu Piltti kasvoi, turkkikuviointi on melko erilainen kuin isällä, mutta kyllä nämä kaksi tunnistaa sukulaisiksi. Karola innostui edistämään treffitavoitettaan yhteisötontilla, mutta välillä sopivaa seuralaista joutui odottamaan aika kauankin.


Joonatanin elämä on kirjaimellisesti tätä: opiskele -> käy vessassa -> opiskele -> syö -> opiskele -> käy vessassa -> opiskele -> nuku -> opiskele -> mene töihin -> opiskele jne... Taitopisteet maksimoineella Karoliinalla oli sen sijaan vapaa-aikaa koko iltapäivä asianajaja-töiden jälkeen, ja hän tykkäsi kehittää ansiomerkkejä kampaajan ja lelurakennuksen parissa. Kristoffer täyttää vuosia, ja ehkä hieman yllättäen pojalle tuli suosiotavoite vaikka hänellä ei kovin paljon kavereita olekaan. Poika selvästi etsii itseään, sillä hänen urheilu-lookinsa, haaveet rokkarina olemisesta ja tiedeharrastus eivät käy jotenkin ollenkaan yksiin, tai sitten tämä nuori mies haluaa yksinkertaisesti kokeilla vähän kaikkea sen sijaan että rajaisi kiinnostuksen kohteitaan.


Vielä teiniksi kasvamisenkin jälkeen Kristofferin yöunet jäivät vähäisiksi, sillä poika pelkäsi edelleen sänkynsä alla olevaa kummistusta - tai sit kaikki johtuu tuosta halvasta sängystä josta ei saa yhtään energiaa. Karola ja Joonatan kulkivat yhdessä töihin Karolan bisneskopterilla. Helikopteri oli kieltämättä nopea kulkuväline kun kiireelliset tohtorityöt kutsuivat. Koirat karkailivat jatkuvasti naapuritaloihin, ja yleensä kutsun ne kotiin pakottamalla kylpyyn, ja niinpä näitä karkailijoita sai olla melkein koko ajan pesemässä... 
"Eikös tuo kuvakirja ollut sinulla käytössä ala-asteella?" Karola huomasi Kristofferin läksypinon pohjalta löytyneen tonttukirjan. Teinillä on edelleen hieman rästitehtäviä.

Karoliinan uraputki jatkui asianajajan töistä pelisuunnittelijaksi. Hauskasti nämä pelialalla työskentelevät Karoliina ja yläkerran Onni suuntaavat töihin yhtä aikaa, vähän erilaisilla kyydeillä vain. Kristoffer astui kerrankin bussista hymyillen, sillä hänen uurastuksensa näkyi viimein todistuksessa. Eivät numerot vieläkään olleet kymppejä, mutta sietää 8½ olla myös ylpeä. Lassi ja tämän ihastus Viivi saapuivat yhtä aikaa kylään, ja Kristoffer rohkaisi kaveriaan lähestymään tyttöä.

Elinpäivien käydessä vähiin Karola oli joutunut jo useampaankin otteeseen turvautumaan elämäneliksiiriin. Tiimalasin vihreä litku näyttää loppuneen, joten toivottavasti nämä viimeiset kulaukset riittävät. Tieteestä ja tähtitaivaasta kiinnostunutta Kristofferia nähtiin usein teleskoopin äärellä ja logiikka olikin hänen vahvin taitonsa. Karola taitaa tosiaan stressta elämäntavoitteensa kanssa, sillä hän veti valtavat raivarit tyttärelleen Karoliinalle joka oli vahingossa rikkonut tietokoneen. Kone taisi olla kovilla Karoliinan näpyteltyä kiireessä työhakemusta, sillä hän tavoitteli vielä yhdelle uralle pääsyä ennen vanhustumista. Lopulta Karola sai kaikki ensitreffinsä kokoon, ja sitä seurasikin unelmateffien tavoittelu. Karola oli käynyt ensitreffeillä pelkällä kaveripohjalla, mutta nyt hän otti yhteyttä Joulupukki-nimiseen pappaan jonka kanssa salamat mätsäsivät parhaiten. Selväähän se oli ettei mummeli ehtisi kaikkia viittäkymmentä treffiä kokea, mutta yrittäköön nyt edes. .-D
Koiria alkaa olla tässä taloudessa jo ruuhkaksi asti, kun yläkerran koirakasvattamolta saatiin uudeksi asukkaaksi mustaruskea Will-hauveli, joka on jotain kautta sukua koko poppoolle (en ole ihan varma mitä. xD) Kristofferin keskiarvo kohosi pikkuhiljaa, ja lopulta hän saattoi juosta koulun jälkeen esittelemään ylpeänä hyvin mennyttä koetta mummolle tai äidille (isän kanssa hän ei ole jostain syystä väleissä). Viikonloppuna uurastus palkittiin bileillä, ja Kristoffer sai kutsua teinikavereitaan yökylään. Poika varautui tilaamalla ruokakaupasta tuhdin ostoskorillisen ruokaa, josta nuoret sitten valmistivat itselleen aterian. Ohjelmaan sisältyi myös tanssia ja videopelejä.

Karoliinan ja Joonatanin urakuviot etenivät mukavasti. Karoliina oli nopeasti päässyt jyvälle uudesta urheilu-urastaan ja ylennyksiä sateli. Joonatan lähestyi puolestaan koko ajan kauan havittelmaansa sairaalanjohtajan virkaa. Töiden jälkeen vietettiin aikaa kollegojen kanssa! Karoliina vanhustui, ja etsiessäni hänen uuteen asuunsa sopivaa hattua päädyin tuohon noitapäähineeseen. .-D Karola on varmaan jo muumio kun hänen tyttärensäkin ehti harmaantua ennen tämän kuolemaa. Viikatemiestä ei voi kuitenkaan loputtomiin pakoilla, ja Karolan treffikaverit tuntuvat olevan enemmän järkyttyneitä Karolan menehtymisestä kuin Karoliina, äidin ja tyttären välit eivät olleet kovin lämpimät. Mummokoira Kinuski seurasi pian Karolaa tuonpuoleiseen.
Kaikki taidot maksimoineella Karoliinalla ei ollut ongelmaa puuttuvien urapisteiden kanssa, joten hän pystyi käyttämään vapaapäivänsä miten lystäsi. Uusimpana tavoitteena mummelilla on mestariteoksen myyminen, joten vuosien takaiset arkkitehdin piirtotaidot ovat nyt hyödyksi. Liikunnallinen Karoliina hölkkäsi aina urheiluautokimppiksensä kyytiin! Kristofferin työt pianonvirittäjänä eivät sujuneet toivotulla tavalla ja poika sai potkut työstään. Tietysti asia harmitti, sillä Kristoffer ei oikein loistanut koulumenestyksellään eikä taitopisteitäkään ollut stipendikriteereihin nähden riittävästi koossa, joten hän ei kovin suuria raha-avustuksia taida saada yliopistolle lähtiessään. Kinuski kuoli ja Kanelikin on jo harmaantunut, joten talouteen päädyttiin hankkimaan uusi koira, pikkuinen Boi. Piltti ja Boi tulivat hyvin juttuun, ja voikin olla että näille saadaan pentue aikaiseksi!

Vähän lyhyempi osa tällä kertaa, pitäisi varmaan koittaa kuvata kaikki saman sukupolven osat etukäteen niin kuvat voisi jakaa tasaisemmin osien kohti.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta: 


♦ Kasa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti