Saatiinpas pitkästä aikaa eloa tämän blogin puolelle! Ajastan nyt yhdellä kertaa useamman osan julkaisun, niin lukemista on lähiaikoina luvassa hieman säännöllisemmin. ,-)
Aiemmat Mikaliinien osat löytyvät täältä.
Miia uhmasi vointiaan niin paljon että oli päättänyt vetää muutaman piruetin yläkerrassa olevalla balettitangolla kuntoa kohottaakseen, mutta kesken harjoitusten maha-asukki päätti pyrkiä ulos. Jaska sattui olemaan viereisessä kylppärissä karismaharjoituksissa ja oli paikalla heti ensimmäisen ulvaisun päästyä ilmoille.
"Et sitten yhtään ahtaanpaa synnytyspaikkaa valinnut", Jaska totesi mittaillessaan katseellaan käytävää, jonka Miia tukki mahoineen.
"Ole hiljaa niin olet enemmän hyödyksi", Miia tokaisi supistusten välissä.
Ponnistukset tuottivat lopulta tulosta, ja uusi poikavauva saatettiin turvallisesti maailmaan.
"Hänellä on sinun silmäsi ja ihosi, ja hiukset tulevat puolestaan minulta", Miia luetteli vauvan piirteitä tutkaillessaan pojan kasvoja.
"Aika hyvännäköinen ilmestys siis!" Jaska vislaili ylpeänä ja huomautti sitten, että heidän pitäisi vielä keksiä nimi.
"Jami, siinä on kaksi ensimmäistä kirjainta kummankin nimestä", Miia kaavaili, ja Jaskakin piti tästä nimen kekseliäästä alkuperästä.
Uudenvauvanhuuman hälvetessä Miia huomasi kuinka uupunut olikaan synnytyksestä, ja kun pienokaisen piirteet oli tarkastettu ja nimi päätetty tyrkkäsi Miia Jamin miehensä syliin.
"M-mutta en tiedä mitään vauvoista", Jaska hätääntyi ja teki parhaansa saadakseen pojasta tukevan otteen.
"Aika opetella! Minä kannoin häntä mukanani viimeiset yhdeksän kuukautta, nyt on sinun vuorosi", Miia perusteli laskeutuessaan portaita. Hyvää kannatteluasentoa sai hapuilla hetken, mutta kun vauva nukahti isänsä käsivarsille koki Jaska tehneensä ainakin jotain oikein. Ylpeänä hän kuvitteli jo mielessään pojasta kasvavan itsensä kopion, jolle isä opettaisi kaikki elämässä tarvittavat taidot!
Jaskalla oli niin kiire hoitaa isän velvollisuuksia ettei hän ehtinyt enää Mikan laulukaveriksi niin usein kuin pappa olisi toivonut. Ymmärsihän Mika kymmenen lapsen isänä lastenhoidon vievän aikaa, mutta ei yhden lapsen pitäisi hänen mielestään viedä kaikkea vapaa-aikaa. Aada lupautui sentään ukkinsa laulupariksi, mutta ensimmäisen laulunäytteen jälkeen Mika katsoi tyttöä tuimasti ja julisti ettei tästä tulisi laulajaa. Aada ei kuitenkaan ottanut suoraa tokaisua itseensä, olihan hän itsekin huomannut etteivät vanhempien musikaaliset lahjat olleet periytyneet eteenpäin, vaan Aadaa kiinnostivat muut jutut.
Miialle oli kertynyt raskauden aikana opetusrästejä lemmikkien koulutuksen suhteen, joten nyt kun jaksamista taas riitti oli aika käydä käsiksi opetusurakkaan. Kesti tovin ennen kuin Miia pääsi taas kärryille siitä minkä tempun opettelusta kunkin eläimen yleneminen oli kiinni, mutta vähitellen vanhoihin opetusrutiineihin pääsivät kiinni niin Miia kuin lemmikitkin.
Lauluseuran puutteessa Mika ylläpiti harrastustaan soittimia hyödyntäen. Talosta löytyikin monipuolinen kattaus soittimia flyygelistä rumpuihin, joten valinnanvaraa ainakin riitti. Hauska huomata miten Mika on uskollinen pinkille tyylilleen ihan pelin arpomien vaatteidenkin perusteella. .-D
Aadan vauhdikkaasti heittämä pallo lipesi Jaskan käsistä ja pompahti uhkaavan lähelle uima-altaan reunaa, mutta mies onnistui nappaamaan pallon hyppysiinsä viime hetkellä. Aada ei voinut olla nauramatta toisen säädölle, mutta valpastui kuitenkin nopeasti siltä varalta että Jaska heittäisi hänelle kostoksi vinon heiton. Jaska ja Aada ovat viimein löytäneet yhdistävän tekijän, kumpikin piti nimittäin urheilusta, ja yhdessä pallotellessa he myös pääsivät tutustumaan toisiinsa paremmin. Aadasta Jaska oli mukavan rento tyyppi, ja oli vapauttavaa kun tämä ei yrittänyt tuppautua tytölle miksikään varaisäksi.
Jaska yritti sinnikkäästi löytää töitä liiketalouden saralta, mutta koskaan mitään siihen liittyvää ei tuntunut olevan tarjolla, ei edes alkeellisimpia huonopalkkaisia pestejä joiden kautta olisi voinut päästä alkuun. Miia kannusti kumppaniaan pysymään positiivisena ja huomautti, että sopivaa työpaikkailmoitusta odotellessa tällä olisi aikaa opiskella alalla tarvittavia taitoja, ja sitten hän tekisi välittömästi vaikutuksen uusiin työnantajiinsa kun paikka lopulta irtoaisi. Jami ei ymmärtänyt mistä vanhemmat puhuivat, mutta osallistui kuitenkin keskusteluun iloisesti jokeltaen.
Päivisin miesten ollessa töissä naisväki pyöritti talon asioita kotosalla ja hoiti tietenkin myös Jamia. Varsinkin innokas isoäiti varasi usein mielellään tämän uusimman lapsenlapsensa hoitovuoron, sillä vauva oli heti alusta alkaen ollut Karon mieleen ja tämä uskoi, että pikkuisesta kasvaisi kunnon poika. Jamin synttärit olisivatkin tänään!
Miia järjesteli asioita vauvan synttärijuhlia varten ja kutsui paikalle entisiä kerrostalonaapureitaan, joihin yhteydenpito oli jäänyt vähemmän puoleiseksi muuton jälkeen. Paikalle saapuivat Miian pikkuveli Mio sekä Senni, jonka Miia oli tuntenut jo vauvasta asti toimiessaan naapurissa lapsenvahtina. Vaikka teinityttö ei enää lapsenvahtia tarvinnutkaan oli kaksikko tutustunut sen verran hyvin että yhteyksissä oltiin yhä. Mio vaikuttaa hieman epäröivän portista sisään astumista, ei kai lapsuudenkoti palauta mieleen muistoja hänen ankeasta teini-iästään?
Illan hämärtyessä synttärikakun kynttilät sytytettiin ja Karo sai kunnian johdattaa lellilapsenlapsensa uutta ikävaihetta ja tulevia konttauksia kohti. Aadaa lukuun ottamatta koko perhe kokoontui seuraamaan nuorimman perheenjäsenen kasvua. Kutsuvieraiden lisäksi ympärillä pörräävien hurraajien joukossa oli myös Mikan työkaveri. Karo puhalsi kynttilät vauvan puolesta, ja niin Jami pääsi kasvamaan!
Aada saapui paikalle myöhässä kakkukestien ollessa jo käynnissä, sillä hän oli lämmitellyt porealtaalla uutta tuttavuuttaan Simppaa. Mies oli reilusti Aadaa vanhempi, mutta tyttö valmistautui jo tulevaan ja aikoi ystävystyä aikuisten miesten kanssa, jotta saisi näistä helposti rakastettuja itselleen kunhan ensin kasvaisi. Jos joka päivä hankkisi yhden uuden ystävän, olisi yliopiston alkaessa koossa jo ihan lupaava haaremi! Täytyy myöntää että Aada saattoi vitkutella juhliin osallistumista myös siksi ettei hänelle järjestetty vauvana ja taaperona isoja juhlia, ja Aada oli ehkä hivenen kateellinen pikkuveljen saamasta huomiosta.
Simpan huomion siirtyessä pöydällä nököttävään synttärikakkuun Aadan oli etsittävä juttuseuraa muualta, ja tällä kertaa hän päätyi puheille samanikäisen Sennin kanssa. Tytöillä riitti yhteistä puheenaihetta urheiluharrastuksesta lemmikkeihin, ja jonkin verran tuli myös juoruiltua pojista. Aada supatti tutustuneensa ruokapöydässä olevaan mieheen, ja Senni kertoi puolestaan suhdesäädöistään eräiden kaksospoikien kanssa.
Kuten yleensäkin Mikaliinien hurjat synttärijuhlat päättyivät poliisin saapuessa paikalle, ja juhlahumun hälvennyttyä oli jälleen siirryttävä vastuuntuntoisten aikuisten rooliin. Miia yritti opettaa Jamille ensimmäisiä askeleita, mutta taapero konttasi paljon mieluummin olohuoneen mattoa pitkin. Jaska pänttäsi puolestaan ruuanlaittoa, sillä hänellä olisi töissä eräs ravintola-arvosteluun liittyvä artikkeli kirjoitettavana. Vaikka toimittaja ei hänen unelmien ammatti ollutkaan, opiskeli mies tunnollisuuttaan tarvittavia pisteitä, joten ties vaikka hän saa ylennyksen jos seuraavasta artikkelista tulee hyvä!
Jami sai oikein erityishyvää huolenpitoa, ja hän ehti oppimaan yhdessä yössä puhumaan ja kävelemään kun aina uusi opettaja korvasi väsähtäneen paikan. Aamun valjetessa Mika arveli taaperon olevan jo levon tarpeessa, joten hän tarjoili Jamille ison tuttipullollisen maitoa ja kiikutti vauvelin sitten kehtoon. Mika ja Karo saisivatkin nyt huolehtia lapsista kahdestaan, sillä Miia ja Jaska suuntaavat lomamatkalle!
Pariskunta oli innoissaan tulevasta lomasta, joka korvaisi samalla myös missatun häämatkan. Ikuisuudelta tuntuneen lentomatkan jälkeen he olivat viimein saapuneet kaukoidässä sijaitsevaan Takemizu-kylään. Hotellihuonetta varatessa kummankin kärsivällisyys oli koetuksella, kun olisi jo tehnyt mieli syöksyä seikkailemaan kaikkiin lomakohteen eksoottisiin nähtävyyksiin.
Sillä välin kun Jaska hoiti hotellihuoneen varausasiat kuntoon Miia katseli ympärilleen ja huomasi sitten sieväään kimonoon pukeutuneen paikallisen tytön. Lentomatkan aikana Miia oli lukenut jostakin esitteestä kumartamisen olevan paikallinen tervehdystapa, ja hän halusi heti tehdä vaikutuksen oikeaoppisella eleellä. Miian kumartuminen vaikutti kuitenkin paikallisten mielestä varsin kömpelöltä yritykseltä, ja naureskellen kimonotyttö näytti mallia.
Sillä välin kun Jaska hoiti hotellihuoneen varausasiat kuntoon Miia katseli ympärilleen ja huomasi sitten sieväään kimonoon pukeutuneen paikallisen tytön. Lentomatkan aikana Miia oli lukenut jostakin esitteestä kumartamisen olevan paikallinen tervehdystapa, ja hän halusi heti tehdä vaikutuksen oikeaoppisella eleellä. Miian kumartuminen vaikutti kuitenkin paikallisten mielestä varsin kömpelöltä yritykseltä, ja naureskellen kimonotyttö näytti mallia.
Kun hotellihuone oli saatu varatuksi yllättävä väsylaiskuus iski kumpaankin, ja äskeinen intoilu nähtävyyksien kiertämisestä vaihtui hetkessä rentoutumishetkeen hotellin kylpylätiloissa. Jaska otti kaiken ilon irti hieronnasta, ja Miialla oli puolestaan outo hinku saunaan - ei niinkään löylyjen puolesta, vaan höyrysauna sopi hänen mielestään mainioksi pelehtimispaikaksi, että semmoisia lomakokemuksia.
Kiihkeän saunakokemuksen jälkeen pariskunta hipsi punastellen takaisin oman hotellihuoneensa puolelle peseytymään. Miia varasi itselleen kylpyammeen ja nautti lämpimässä vedessä loikoiluta, kun taas Jaska käväisi mieluummin vain nopeassa suihkussa. Ensimmäinen lomapäivä oli jo ehtinyt kääntyä illan puolelle, ja kumpikin mietti, pitäisikö lähteä etsimään jotain kivaa paikallista ruokapaikkaa vaiko viettää ilta hotellilla ja tyytyä huonepalvelun antimiin.
Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:
♦ Kasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti