Aiempi osa löytyy täältä.
Mira oli täynnä typerää työtään. Muut työntekijät olivat aina pahalla päällä, ja sai aina olla varovainen siitä, mitä uskalsi päästää suustaan. Työ oli hektistä, ja Miran olisi täynyt hoitaa miljoona asiaa yhtä aikaa. Lisäksi hänet oli siirretty kaupungin syrjimpään sairaalaan työskentelemään, minkä takia työmatkat olivat liian pitkiä.
Kolme marsua olivat Miran valonpilkahdus elämässä. He olivat aina niin suloisia eivätkä tajunneet mistään mitään. He vain söivät. Se oli niiden elämän tarkoitus. Oli miellyttävää olla hyvin ravittu ja lihava.
Mira oli saanut tarpeekseen sen hetkisestä elämästä; inhottavasta työstä ja vaikeista ihmissuhteista. Niinpä hän halusi ottaa pienen irtioton arjestaan ja lähteä matkalle Takemizu-kylään. Loman aikana hän voisi kerätä taas voimia ja selvittää päätään. Niinpä Mira varasi huoneen itselleen yleellisestä hotellista, jossa hän tulisi viettämään parit seuraavat päivät.
Ensiksi Mira päätyi johonkin turistikohteeseen, josta hän osti itselleen kauniin kaulakorun ja matkamuiston. Mira valitsi tornin, sillä nukke oli hänestä hieman pelottava tyhjine silmineen. Maksettuaan ostokset Mira meni heti peilin eteen sovittamaan koruaan ja vaihtoi samalla työvaatteet pois.
Täällä päin simit olivat paljon ystävällisempiä ja kohteliaampia kuin kotimaassa. Mira teki nopeasti tuttavuutta kahden ihanan naisen kanssa: mustahiuksisen Leelian ja punapää Heidin seurassa oli hauska olla. Kaksikko opasti Miran maan tavoille, ja oli iloista saada kansainvälisiä kavereita. Töiden takia Miralla ei ollut aiemmin pahemmin ollut aikaa ystävystyä simeihin, joten oli hauskaa juoruilla ja nauraa toisten kanssa.
Miraa kehotettiin kokeilemaan kivipuutarhan haravoimista, ja ahkerana Mira tietenkin haravoi koko alueen tasaiseksi. Mira oli kaivanut maasta myös innokkaasti aarteita, ja hän oli löytänyt jo aarrekartan salaiseen temppeliin. Mira näytti karttaa Leelialle, ja tämä kertoi paikan olevan ihan lähellä. Siellä olisi kuitenkin käytävä jokin toinen päivä, sillä Miran selkä tuli kipeäksi kovasta työskentelystä kivipuutarhalla kumarrellessa.
Onneksi Leelia tiesi loistavan hierojan, jonka luona Mira kävi opettelemassa akupainantahieronnan. Hieroja tosiaan osasi tehtävänsä, ja hän sai avattua monta ongelmakohtaa Miran selästä. Hieroja lupasi, että tästä lähtien Miran elämästä tulisi paljon helpompaa, kun hänen energiakanavansa kulkivat nyt esteettömästi.
Hieronnan jälkeen Leelia vei Miran kuumille lähteille, missä löhöily paransi ennestään jumiutuneita lihaksia. Mira haaveili ajatuksesta, että hänellä olisi hierontapöytä ja kuuma lähde omalla takapihallaan. Sitten hän voisi rentoutua jokaisen työpäivän jälkeen ja olla hyvällä mielellä.
Seuraavana aamuna Mira päätti lähteä tutkimaan löytämäänsä karttaan merkattua salaista aluetta. Paikalla oli viisas mies, joka opetti Miralle tai chita. Ensin oli vähän vaikea pysyä miehen liikkeissä mukana, ja Mira meinasi kaatua monta kertaa. Lopulta harjoittelun jälkeen Mira oivalsi liikkeet, ja viisas mies sanoi hänen olevan nyt valmis.
Mies alkoi kertoa tarinaa lohikäärmeen tarusta. Mira kuunteli kiinnostuneena ja uteliaana, sillä hänestä lohikäärmeet olivat ihania. Mira oppi, että hänenkin sisällään oli lohikäärmeen voima, ja sitä käyttämällä hän pystyisi selviytymään jokaisesta esteestä, jonka hän elämässään kohtaisi. Mira oli hyvin inspiroitunut kuulemastaan!
Monen tunnin tai chi -harjoittelun jälkeen Miran vatsa kurni ruokaa. Niinpä Leelia vei hänet paikalliseen ruokapaikkaan, jossa Mira sai maistella etnisiä ruokia mahan täydeltä. Mira oli myös innostunut paikallisesta tervehdystavasta, ja niinpä hän kumarteli kaikille vastaantuleville simeille.
Viimeiseksi teokseen Mira kävi vielä uhraamassa kolikon pyhälle temppelille. Kolikon heittämisen jälkeen kolosesta nousi kauniin vihreää savua, mikä oli hyvä enne. Mira tiesi, että tästä lähtien hänen elämänsä muuttuisi parempaan suuntaan. Tämä loma oli kaikki, mitä Mira oli tarvinnut päästäkseen eteenpäin elämässään.
Heti kotiin päästyään Mira painui pehkuihin, mutta unien jälkeen hän kävi tervehtimässä rakkaita marsujaan. Jyrsijät olivat selvinneet hyvin ilman hoitajaa Miran loman aikana! Mira antoi paluunsa kunniaksi makoisia herkkupaloja marsuille ja puhdisti jokaisen häkin huolella.
Mira päätti ruokkia myös itsensä. Oli vähän surullista palata arjen tavallisiin spaghettiaterioihin, kun loman aikana oli saanut syödä vatsan täydeltä eksoottisia makuelämyksiä. Sentään ruoanlaittoa oli helpottamassa tehosekoitin, jonne saattoi heittää kaikki ainekset murskaantumaan. Käsivoimat säästyivät.
Loman aikana Mira oli saanut simeistä niin hyvän vaikutelman, että hän uskaltautui avoimemmin mielin tekemään tuttavuutta myös kotimaan väen kanssa. Niin Miran piha täyttyi joraavista naislaumoista. Seura oli omalla tavallaan ihan mukavaa, mutta eniten Mira olisi halunnut viettää aikaa Eric Saaden kanssa...
Mira onnistui saamaan töissä ylennyksen, minkä ansiosta työt muuttuivat mukavimmiksi. Jatkuvalta opiskelulta Mira ei kuitenkaan voinut välttyä, vaan hänen täytyi kehittää loogisia kykyjään. Mira päätti vähän stalkata Ericin talon pihaa saadakseen selville tämän kuulumisia. Ikävä kyllä Mira näki vain Månsin tanssiasussa leikkimässä kulkueläinten kanssa.
Hetken päästä Mira huomasi selkänsä olevan aivan jumissa, ja hän päätti opiskelleensa aivan tarpeeksi tältä päivältä. Niinpä Mira päätti pitkästä aikaa mennä lillumaan ihanaan poreammeeseensa. Mummelit aina valtasivat sen, eikä Miralla ollut tilaa kylpeä siellä itse. Hypätessään ammeeseen Mira yllättyi ihan ääneen, sillä hän ei ollut muistanut, miten ihanaa paljussa oli olla.
Mira piti nimensä mukaisesti kaikista eläimistä, ja Månsin inspiroimana hän päätti itsekin tervehtiä ja silitellä mukavaa Nuudeli-kulkukissaa. Kissan vanhoja luita kolotti, ja Nuudelista oli ihanaa päästä välillä sisälle lämmittelemään. Hauskaa että joku välitti! Lisäksi hän vähän haaveili Miran lemmikkimarsuista.
Juonipaljastuksia seuraavasta Eläimen osasta:
♦ Fiku & Kasa
