Camp Rock, osa 3: Diiva

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Viimein koitti se odotettu päivä, kun oli aika saapua Camp Rock -leirille. Connie ajoi paikalle ruokafirmansa autolla, jonka kyljessä luki isoin kirjaimin Connien pitopalvelu. Mitchiestä tuntui edelleenkin uskomattomalta, hänen unelmansa olivat käymässä toteen! Mitä lähemmäs he tulivat leirialueetta, sitä enemmän Mitchien mielenkiinto kasvoi. Pian pitkä ajomatka oli ohi, ja Mitchien eteen ilmestyi temmeltäviä leiriläisiä ja ohjaajia, kaikki olivat yhtä intona, aivan niin kuin Mitchiekin!

Connien suuri halppisauto ei ehkä erottunut edukseen kaikkien hienojen ja kalliiden autojen rinnalla, mutta se ei Mitchietä haitannut! Hän tulisi mielellään auttamaan äitiään keittiössä, kuten oli sovittu. Tärkeintä oli, että he olivat nyt täällä! Lopulta Connie pysäytti auton, ja äidin ja tyttären katseet kohtasivat.

-Täällä ollaan! Mitchie kiljaisi onnekkaana, kun ei muutakaan osannut sanoa. Riemua ei ollut niin helppo pukea sanoiksi.

-Jännittääkö sinua? Connie kysyi kiinnostuneena. Hänestä oli niin ihana nähdä Mitchien olevan onnellinen.

-Vähän. No, kovasti, Mitchie totesi puhuen hiukan sekavia. Kaikki oli niin hienoa, etteivät ajatuksetkaan kunnolla toimineet.
-Okei, ihan hurjasti! Kiitos äiti. Tästä tulee tosi hauskaa! Mitchie täydensi melkein saman tien ja kiitteli jälleen kerran kernaasti.

Mitchie käänsi päätänsä voidakseen seurata, mitä muut leiriläiset puuhailivat pihalla. Yllättäen hänen silmiinsä osui kovin säihkyvä näky.

-Jestas, Mitchie ihaili.
Hänen silmiinsä osui eräs tyttö, joka oli aivan selvästi tullut rikkaista piireistä. Tyttö astui sirosti pois kultaisen hehkuvasta autostaan, jossa oli aivan selvästi oma kuskikin!

Valo kimmelsi tytön kauniissa ja tuuheissa hiuksissa, aivan kuin tulija olisi ollut joku elokuvatähti tai vastaava. Tyttö jäi seisomaan autonsa eteen, ja virnuili tyytyväisen näköisenä tiiraillessaan Camp Rock -aluetta. Itsevarmuutta tältä ei puuttunut! Tyttö on varmasti hyvin suosittu.

-Jestas! Mitchie henkäisi uudelleen suu täysin auki.
Juuri tuollainen hän haluaisi itsekin olla, käyttää kalliita muotivaatteita, kulkea hienoilla limusiineilla ja olla suosittu, tietenkin. Samassa Mitchie muisti olevansa jälleen kerran vain kokin tytär, eikä hänellä olisi mahdollisuuksia edes haaveillakaan ylellisestä elämästä.

Vaikka Mitchien olisikin tehnyt mieli seurata rikkaan tytön toimia, oli silti kaikki alkuvalmistelut hoidettava ensin alta. Niinpä Connie johdatti heidät kivalle pikkuiselle hökkellille, joka oli tarkoitettu heidän asuinpaikakseen leirin ajaksi. Huone sijaitsi aivan keittiön vieressä, ja siitä olikin sitten kätevää siirtyä aina keittiölle ja takaisin. Pitkän tuumailun jälkeen, Connie avasi viimein oven.

-Asetutaan sitten taloksi, hän sanoi astellessaan mökin ovesta sisälle Mitchie kannoillaan. Kaksikko silmäili huonetta, jossa saisivatkin viettää paljon aikaansa.

Mitchie ei tietenkään pystynyt olemaan aloillaan, vaan lähti heti juoksentelemaan riemuisesti ympäri huonetta. Connie jäi seurailemaan tyttönsä puuhia vierestä onnellisena. Oli hienoa, miten Mitchie suhtautui tähän kaikkeen!

-Asetuttu on, Mitchie ilmoitti päästyään varaamalle pedilleen. Hän pomppasi heti pötköttelemään, ja haaveilemaan jälleen kaikkea tulevasta leiristään.

Hetken päästä ovi kolahti auki, sisälle selvästikin oli tullut joku. Connie kääntyi nähdäkseen tulijan paremmin.

-Loistavaa. Olen Brown Cesario, leirin johtaja ja White Crows -bändin perustaja ja basisti, mies esitteli itsensä rivakkaan tahtiin kätellen samalla Connieta.
-Sinä olet varmaan Connie Torres, uusi kokkimme, Brown jatkoi heti perään, ennen kuin Connie oli ehtinyt sanoa sanaakaan.

-Kyllä vain, Connie myönsi vaatimattomasti.

-Ja tässä on tyttäreni... Connie sanoi kääntyen esitelläkseen Mitchien, mutta tyttö ei enää köllötellytkään sängyllään.

Samassa kuului vain oven kolahdus, ja Connie arvasi, mitä oli tapahtunut. Mitchie oli ehtinyt livistää jo pihalle.

-...joka lähti jo, Connie perui puheensa harmistuneen näköisenä. Olihan tilanne kieltämättä nolo, Mitchie oli lähtenyt esittäytymättä leirin johtajalle!

-Ei hätää. Hän varmaankin halusi mennä sinne, missä tapahtuu, jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Musiikin kutsuun on vastattava, Brown alkoi pölisemään jälleen juttujaan. Onneksi mies ei ollut sentään suuttunut, häntä ei nähtävästi haitannut yhtään.

-Haluan sinun tapaavan hänet. Hänellä on upea ääni! Connie huudahti innoissaan, kun tajusi "vaaran" olevan ohi.
-Ja tässä minä jo kehuskelen, Connie höpisi tirskahtaen. Mitäköhän Brown juuri tällä hetkellä ajatteli "hulluista" Torreseista.

-Kehu pois vain. Opin sen Micksteriltä, Jaggerilta, Brown sanoi rennosti.
-Tunnetko Mick Jaggerin? Connie kysäisi ihmeissään.

-Tunnen. Soitin vuosia hänen bändissään. Hyviä aikoja, hyviä aikoja...! Brown kertoi muistoistaan ääneen.

-...Mutta eivät yhtä hyviä kuin Aerosmithin kanssa, Brown sanoi yrittäen keksiä mahdollisimman hyvää lesoamisen aihetta.
-Tunnetko Aerosmithin? Connie kysyi yllättyneenä, tämä mieshän tunsi kaikki hienot tyypit!
Hetken päästä Brownin puheen sorina täytti huoneen, eikä Connie kohteliaana kehdannut pysäyttää miehen juttuja, kun tämä näytti niin innostuneelta saadessaan kertoa kaikenlaista. Niinpä Connie tyytyikin nyökkäilemään Brownin villeille nuoruusmuistoille, vaikka pitäisi saada se illallinenkin jo alulle.

 ---


Kun Connie sai kuunnella uuden pomonsa juttusia, oli Mitchie jo päässyt leiritunnelmaan kiinni. Hän oli seikkaillut pihalla, ja löytänyt paikan, jonne kaikki tulevat leiriläiset ilmeisesti kokoontuivat. Mitchie vilkuili vieläkin ympärilleen ihmeissään, kohta kaikki alkaisi. Tästä tulisi mahtavaa!

Mitchie kuunteli ympäriltä kantautuvia ääniä. Hän kuuli kaikkialla joko kauniisti sointuvaa laulua tai soittimien pauketta. Mitchie ei ollut ikinä nähnyt niin paljon lahjakkuutta yhdessä paikassa. Kaikki kuulosti niin hyvältä, Camp Rock ei todellakaan ollut keillekään amatöörille! Mitchie päätti rentoutua täysin, hän sulki silmänsä alkaen hyräillä erästä kepeää biisiään.

Pahaksi onnekseen Mitchie tunsi törmäävänsä johonkin. Hän avasi salamannopeasti silmänsä nähden kauniit kutrit naamallaan. Mitchie tarkkaili tyttöä johon oli törmännyt tajuten samalla tämän olevan se sama, jota hän oli katsellut ja ihaillut Camp Rockiin saapuessa!

-Anteeksi! En huomannut sinua! Mitchie huudahti kauhuissaan. Olihan nyt aika noloa törmärä toiseen! Ja vielä nolommaksi sen teki muiden paikalla olleiden leiriläisten tyrmistyneinä tuijottavat kasvot heidän ympärillään.

-Ilmeisesti et, tyttö tiuskaisi happamasti pistäen kätensä puuskaan ja huokaisten äänekkäästi.
Mitchie ei osannut tehdä muuta kuin vain odottaa, mitä tyttö seuraavaksi tekisi.

Mitchien ihmeeksi tyttö ei tehnyt enää mitään välien selvittämiseksi, vaan lähti matkoihinsa kuin mikäkin huonosti kohdeltu huippumalli. Mitchie ei ymmärtänyt enää ollenkaan, hän jäi vain tuijottamaan paikoilleen suu auki.

-Tuo on Tess Tyler, leirin diiva, ilmoitti lavan reunalla istuva tyttö, ilmeisesti hän oli nähnyt äskeisen törmäyksen. Mitchie kääntyi tyttöön päin, ja astui pari askelta lähemmäksi.

-Onko hän hyväkin? Mitchie kysyi, kun ei mielenkiinnoltaan muutakaan voinut.

-Hänellä on yritystä olla hyvä. Ymmärrettävää, onhan hänen äitinsä TJ Tyler, tyttö kertoi melko välinpitämättömästi.

-Se TJ Tyler? Hän on saanut triljoona Grammya! Mitchie karjaisi ihmeissään. Kuvitellakin, Camp Rockissa käyvät jopa kuuluisuuksien lapset, paikka ei todellakaan ollut mikään turha tämänkään perusteella!

-Triljoona ja yksi, luulen, Caitlyn kommentoi vitsikkäästi.
Tytöt siirsivät katseensa Tessin porukkaan, jotka näyttivät johtavan koko leirin suosiollisuus-paikkoja, kelpaisi kunnia Mitchiellekin. Kiinnostus näitä tyttöjä kohtaan nousi entisestään.

-Hei, minä olen Caitlyn. Tänään leiriläinen, huomenna musiikin huipputuottaja, Caitlyniksi esittäytynyt tyttö ilmoitti yllättäen, milloin Mitchie kääntyi takaisin uuden tuttavuutensa suuntaan. Mitchie hymyili tälle, Caitlyn vaikutti erittäin mukavalta tytöltä!

-Kuuntele tätä, Caitlyn sanoi alkaen näpytellä lavalla ollutta kannettavaansa, josta alkoi hetken päästä kuulua mitä omaperäisintä musiikkia, jossa oli hauskoja sointuja.

-Upeaa. Olen Mitchie, Mitchie esittäytyi Caitlynin noustessa seisomaan. Samassa tyttö oli jo ehtinyt kasata soittokoneensa pois.

Samassa lavalle hipsi hilpeänoloinen nainen, joka ilmeisesti oli yksi leirin ohjaajista. Kaikki liikkuivat lavaa kohti, jokin ohjelma oli selvästikin alkamassa parhaillaan.

-Hei kaikki. Olen Dee La Duke, Camp Rockin musiikillinen johtaja! nainen huudahti päästessään suunnilleen lavan keskelle samalla, kun porukkaa kasaantui yhä enemmän ympärille.

-Hei, Dee, leiriläiset tervehtivät.
-Täällä Camp Rockissa lauletaan. Otetaan uusiksi! Dee komensi leikkisästi kiusoitellen.
-Hei, Dee, leiriläiset toistivat sanansa tällä kertaa laulaen.

-Hyvältä kuulostaa. Pieni epäpuhtaus korjataan loppukisaan mennessä, Dee totesi nyökytellen päätänsä hyväksyen.

Yleisön haukotuksista päätellen ketään ei kiinnostanut kuunnella Deetä, joten kaksi pirtsakkaa poikaa päättivät kepeyttää tunnelmaa hakeutuen väkijoukon keskeltä lavan reunustalle. Samassa nämä jo pomppasivat riemuikkaasti lavalle.

-Hei! Tultiin näyttämään, mitä osataan. Ja loppukisa varmasti täällä voitetaan! pojat alkoivat räppäämään tehden hienoja sanoituksiin sopivia liikkeitä.

-Holla!
-Holla!
-Kädet ilmaan!
Dee ei selvästikään ollut mitään vakavaa tyyppiä, vaan parhaansa mukaan yritti pysyä poikien liikkeessä mukana. Ikävä kyllä Dee ei hallinnut esiintymisliikkeitä yhtä hyvin kuin pojat, joten esitys jäi epävireiseksi. Myös muu yleisö alkoi jammailla mukana innoissaan.

-Hei, hei! 
-Kädet ilmaan!
-No niin. Rauhoittukaa. Nyt menee liian lujaa, Dee komensi väsyttyään poikien kanssa hyppelyyn ja ties mihin muuhun.

Pojat lopettivat leikkinsä suosiolla, ja he lähtivät kävelemään poispäin lavalta.
-Tämä kesä ei ole vain pelkkää loppukisaa, Dee sanoi mahdollisimman vakavasti, jotta saisi edes hiukan rauhoiteltua villiintynyttä porukkaa.

-Meidän on myös tehtävä töitä. Opitte uusia taitoja, löydätte oman äänenne ja luotte oman tyylinne, Dee luetteli kaikenlaisia leirillä käytäviä asioita.

-Holla! Dee huudahti yhtäkkiä lainaten sanonnan poikien äskeisestä esityksestä keventääkseen liian vakavaksi mennyttä tunnelmaa.
-Ja päätätte, millaisia taiteilijoita haluatte olla, mutta ennen kaikkea pitäkää hauskaa! Dee jatkoi tehden mitä kummallisenpia ilmeitä.

-Wohoo! yleisö karjaisi innoissaan, hauskaa täällä todellakin tultaisiin pitämään!

-Rummut, saanko pyytää, Dee sanoi katsellen erästä poikaa kutsuvasti.
Poika tulikin kaivaen rumpukapulat housujensa taskusta. Hän alkoi paukuttaa lavaa ja sopivassa kohdassa siirtyi taas taakse lopettaen rumpusoolonsa.

-Ensimmäistä kertaa meillä on leirillä mukana erityinen julkkisohjaaja! Dee huudahti samalla, kun yleisö yritti pidätellä innostustaan.

Kukakohan se julkkisohjaaja mahtaa olla? ,-)

♦ Kasa

Mikaliini, osa 7: Valinnanvaraa

Toiminpas taas järkevästi kun kopioin + kumitin tämän osan kuvat muiden Mikaliinien kuvien joukosta, mutta unohdin liittää kuvat takaisin ja sitten niitä sai keräillä takaisin sekavasta imgurin kansiosta... Noh, sentään kaikki kuvat löytyivät lopulta, järjestyksestä en tosin ole ihan varma, mutta mennään tällä. .-D

Aiemmat osat löytyvät täältä.



Naistenhurmailija Miska jatkoi rakastettujen keräilyä elämäntavoitettaan varten. Miska ei ollut valikoiva seuralaistensa suhteen, joten hänen luonaan kävi simejä opiskelijoista vanhuksiin ikähaarukan välillä.

Postilaatikkoon tulvi rakkauskirjeitä useammin kuin laskuja Miskan ihailijoiden kirjoitellessa kiitosviestejä mukavien treffien päätteeksi. Jotkut toimittivat jopa ruusukimppuja asuntolan ovelle Miskaa varten. Moni Miskan treffailuseuralaisista ilmaisi kiinnostusta toiseen tapaamiseen, mutta Miska otti harvoin yhteyttä samaan naiseen uudelleen.

Iltaisin ja öisin Miska piti taukoa treffeillä käymisestä ja vietti aikaa tiedeharrastuksensa parissa. Miskan harmiksi Mikael ehti aina varaamaan ulkona olevan teleskoopin logiikkaharjoituksiinsa, joten Miskan täytyi tyytyä tarkkailemaan tähtitaivasta paljain silmin. Toki tähtiä oli mukava katsella näinkin, ja Miska onnistui toisinaan jopa bongaamaan tähdenlentoja.

Mikko ei tiennyt vieläkään miten lähestyisi ihastustaan huutosakkityttö-Sirjaa, joten hän oli alkanut harjoitella erilaisia hurmausliikkeitä ja -sanastoa löytääkseen itselleen luonnollisen tavan ilmaista tunteitaan. Miska pyöritteli silmiään nähtyään veljensä juttelemassa omalle peilikuvalleen. Hänen mielestään naisten reaktiot näki helpommin kun heille meni juttelemaan suoraan eikä hionut jokaista lausetta erikseen peilin edessä.

Veljeksistä vanhimman Mikaelin asioiden tärkeysjärjestys ei kattanut naisiin tutustumista, vaan hän halusi kehittää taitopisteitään mahdollisimman pitkälle yliopiston aikana. Ravintola-alalle tähtäävä Mikael oli jo maksimoinut ruoanlaiton ja luovuuden, joten enää jäljellä oli logiikka. Välttääkseen tirkistelysyytökset Mikael yritti käyttää öisin niin paljon aikaa kuin suinkin teleskoopilla taivaalle tähyillen, eikä hän antanut luonnonolojen kuten palelemisen keskeyttää logiikkaharjoituksiaan.

Kun Mikael valtasi aina teleskoopin oli puhelin puolestaan useimmiten Miskan käytössä tämän pitäessä yhteyttä rakastettuihinsa ja hankkiessa uusia naiskontakteja. Mikko toivoi malttamattomana veljensä vapauttavan pian puhelimen, sillä hänelläkin olisi eräs soitto tehtävänä. Mikko istahti puhelimen vieressä olevalla tuolille ja meinasi tulla hulluksi kuunnellessaan Miskan lemmenlurituksia, mutta lopulta odotus palkittiin ja Mikko sai puhelinvuoron.

Mikko oli pitänyt nettituttavansa Nerissan kanssa yhteyttä sekä netissä viestejä näpytellen että puhelimessa keskustellen, mutta kasvokkain kaksikko näki nyt ensimmäistä kertaa kun Mikko päätti kutsua ystävänsä kylään. Nerissa oli kauniimpi kuin Mikko oli osannutkaan odottaa, ja yhtäkkiä mies ei enää tiennytkään pitikö enemmän huutosakki-Sirjasta vaiko Nerissasta.


Erään naisen kanssa Miska kävi poikkeuksellisen usein treffeillä. Seija-niminen zombi ei ollut suosittu kampuksella, sillä useimmat opiskelijat kammosivat tätä paranormaalia olentoa vaikka oltiinkin Outolaaksossa missä erilaisuus ja outous on normaalia. Miskan oli helppo hurmata Seija, sillä hyljeksitty zombi sai niin harvoin kiintymyksen osoituksia muilta että hän oli suorastaan otettu saadessaan nyt huomiota. Miska ei tohtinyt hylätä Seijaa vaikka olikin jo saanut tältä haluamansa. Seijan soittoihin vastaamatta jättäminen tuntui tällä kertaa väärältä, vaikka Miska oli monen aikaisemman naisen onnistunut unohtamaan helposti.

Mikaelin viimeiset hetken kampuksella lähestyivät, ja enää olisi loppukoe suorittamatta ennen valmistumista. Tenttikirjoista päänsärkyä saadessaan Mikael arveli lukeneensa tarpeeksi, ja odotellessaan kokeen alkua Mikael kulutti aikaa rakentamalla asuntolan pihalle lumiukon. Mikaelin pyöritellessä lumipalloja asteli pingviini asuntolarakennuksen ohi, mutta työntouhussa oleva Mikael ei huomannut koko asiaa.

Loppukokeen jälkeen Mikael saattoi astella ylpeänä takaisin asuntolalle, sillä koe oli mennyt nappiin, ja Mikael valmistui huippuarvosanoin yliopistosta! Mikaelin ennen loppukoetta rakentama lumiukko oli ehtinyt jo luhistua kasaan, mutta Mikael ei jäänyt moista asiaa suremaan ollessaan niin ylpeä hyvästä opintosuorituksestaan.

Mikaelilla ei ollut kiinnostusta jäädä kampuksella yhtään ylimääräiseksi ajaksi, joten hän pakkasi vähät tavaransa mukaan aikeenaan suunnata aloittamaan elämä aikuisena. Mikko ja Miska saattoivat Mikaelin taksille, ja mies vilkutti veljilleen ennen kuin sulki taksin oven. Nyt Mikko ja Miska jäisivät kaksin asuntolalle.

Mikkoa harmitti isoveljen valmistuminen, sillä hän olisi halunnut keskustella Mikaelin kanssa mieltään painavista naisasioista. Nyt kun Mikael oli jo lähtenyt ei Mikon auttanut muu kuin kääntyä ongelmansa kanssa Miskan puoleen.
"Sinä kun olet oikea naisekspertti niin pystyt varmaan neuvomaan minua. Olen tavannut kaksi kiinnostavanoloista naista, ja nyt en tiedä kumman heistä valitsisin", Mikko selitti tilanteen paljastamatta kuitenkaan naisten henkilöllisyyttä.
"Minä tapailisin molempia, mutta useammat rakastetut eivät taida olla sinun heiniäsi. Kumpaan ikinä päädytkään voin minä luvata, ettei valitsematta jäänyt nainen jää yksinäiseksi", Miska lupasi.
"Ärn, unohda koko juttu. Miksi edes pyysin sinulta apua?" Mikko mutisi. Hän ei todellakaan halunnut Nerissan tai Sirjan päätyvän Miskan pelinappuloiksi.

Mikko kaipasi taukoa naisongelmistaan, joten hän yritti selvittää päätään keskittymällä urheiluharrastukseensa. Lumikinosten sulettua kevään koittaessa Mikko oli päättänyt hakea kampuksen amerikkalaisen jalkapallon pelaajien joukkueeseen, joten hän treenasi ahkerasti pallon käsittelyä ja pyyteli jatkuvasti muuta asuntolan väkeä kopittelukaverikseen.

Mikko treenasi iltaan asti, ja kun hän saapui nälkäisenä keittiöön haukkaamaan välipalaa järkyttyi mies huomatessaan Miskan jutustelevan Sirjan kanssa. Mikko mietti tekikö Miska tämän tahallaan, mutta sitten hän muisti ettei ollut naisasioistaan avautuessaan maininnut naisten nimiä, joten nyt Miska ei tiennyt tekevänsä tuttavuutta toisen Mikon ihastuksen kanssa. Mikko haki ruokalautasen ja asettui syömään yhteen ruokalan nurkkapöydistä mahdollisimman kauas Miskasta ja Sirjasta.

Mikon helpotukseksi Miskalla alkoi luento, ja kehnompia arvosanoja saanut Miska päätti kerrankin käväistä luennollaan jos siitä olisi apua keskiarvon nostamiseen.
"En huomannutkaan että olet täällä", Sirja huudahti ilahtuneena Mikon nähdessään ja istui tämän seuraan.
"Et niin varmaan kun sinulla vaikutti olleen niin hauskaa Miskan kanssa", Mikko mutisi.
"Miska ei oikein ole tyyppiäni, pidän sporttisemmista kundeista", Sirja paljasti saaden Mikon sydämen läpättämään kiivaammin. Mikko saattoi vain jäädä pohtimaan, oliko tarpeeksi sporttinen Sirjan makuun.


Koska Miska ei saanut Sirjalta vastakaikua, päätti hän keskittyä muihin naisiin. Ei yhden naisen torjuminen hänen maailmaansa romahduttaisi, kun rakastettuja oli koossa ihan mukava lukema valmiiksi. Miska oli ehkä hitusen uhkarohkea ottaessaan tässä vaiheessa kohteekseen samassa asuntolassa asuvan Aurin, sillä muiden naisten tapailu olisi vaikea pitää salassa samassa asuntolassa asuvalta naiselta. Miska onnistui kuitenkin ajoittamaan muiden naisten tapailut Aurin luentojen ajoille, joten kaikki oli ainakin tällä erää kunnossa.

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

Veijari, osa 120: Viesti haudan takaa

Aiemmat osat löytyvät täältä.

Osa syntyi näiden biisien soidessa:
Avril Lavigne - Hot --- Samuli Edelmann - Kaikki tahtoo --- Joe Jonas - Lighthouse --- Natalia Kills - Kill My Boyfriend --- Danny - Radio --- Mika - I See You --- Take That - Love Love --- Queen - Don't Stop Me Now --- Annika Eklund - Minä ja hän --- AJ McLean - Useless --- Lovex - Guardian Angel --- Eric Saade - Say It --- Redrama ft. AJ McLean - Clouds --- Måns Zelmerlöw - Work Of Art --- Westlife - I Did It For You --- Camp Rock 2 - Fire --- Happoradio - Ottaisitko silti minut --- Fall Out Boy - Jet Pack Blues (x2) --- AJ McLean - Gorgeous --- Camp Rock 2 - Introducing Me --- Mika - Love Today --- Mika - My Interpretation --- Backstreet Boys - She's A Dream --- Fall Out Boy - American Beauty/American Psycho


Jimi oli viettänyt muutaman yön Veijareiden perijätontilla, ja hän sai melko pian huomata, että Mantan aiemmat kertomukset haamujen liikuskelemisesta talossa yöaikaan pitivät toden totta paikkansa. Haamut eivät onneksi olleet säikytelleet Jimiä, mutta niiden läsnäolo ei tehnyt miehen oloa kovinkaan mukavaksi, ja hän muisti yhä miten oli lapsena kammoksunut talossa riehuvia kummituksia.

Jimi yritti olla kuin ei huomaisikaan haamujen läsnäoloa ja keskittyi muihin puuhiin. Pari karismapistettä puuttui vielä kaikkien urapisteiden maksimoinnista, joten Jimi harjoitteli läpi yön erilaisia hurmausliikkeitä peilin edessä. Jimi tiesi että hänen olisi jatkettava sukua jossain vaiheessa, ja koska miehellä ei juuri ollut tuuria naisten kanssa arveli Jimi hurmauoppien auttavan kumppanin löytämisessä.

Vaikka Jimi olikin aluksi suhtautunut vähän nihkeästi hänen adoptiokotiinsa hankittuun Purrfect-Perfectiin oli Jimi nykyään enemmän kissojenkin ystävä, ja mies tykkäsi silitellä tontin ohi kuljeskelevia kulkueläimiä. Lemmikkieläin toisi eloa tyhjään taloon, mutta Jimi epäili ettei hänelle myönnettäisi adoptiolupia aiempien tontilla tapahtuneiden koirien huostaanoton jälkeen.


Jimi törmäsi yllätyksekseen työpaikallaan biologiseen äitiinsä Mantaan. Hän ei ollenkaan muistanut että Mantakin työskenteli luonnontieteiden parissa. Jimi kutsui Mantan työpäivänsä jälkeen kylään, mutta valitettavasti äskettäin vampyyriksi muuttunut Manta ei voinut jäädä pitkäksi aikaa auringonvaloon. Jimi suunnitteli pyytävänsä Mantan joskus yökylään, niin hän saisi vähän seuraa tyhjään taloon.

Jimi mutusteli kala-ateriaansa kaikessa rauhassa, kunnes hän yhtäkkiä havaitsi biologisen isänsä Väinämön haamun istahtaneen hänen vieressään olevalle tyhjälle tuolille.
"I-isä?" Jimi lausahti hieman peloissaan.

"Sinusta on kasvanut hieno mies", tulipalonpunainen haamu lausahti hymyillen. Jimin täytyi nipistää itseään varmistaakseen ettei hän uneksinut. Eihän haamujen kanssa pystynyt tavallisesti keskustelemaan tällä tavalla.
"Kuulehan poikani, voitsitko tehdä minulle palveluksen? Toivoisin että herättäisit henkiin Elna-nimisen simin haudantakaimella", Väinämö sanoi ja katosi tämän jälkeen näkyvistä.

Jimillä ei ollut hajuakaan kuka ihme oli Elna, mutta hän päätti kunnioittaa Väinämön toivetta kun taloudesta kerran haudantakain löytyi. Jimi oli tienannut pari ylennystä, joten mammonaa riittäisi hyvin Viikatemiehen kanssa neuvotteluun.

Jimin tehtyä diilin Viikatemiehen kanssa ilmestyi hänen eteensä raskaana oleva nainen.
"Oh, sinun täytyy olla Väinämön poika, olet aivan isäsi näköinen", kuolleista herännyt Elna totesi.
"Mistä tunnet isäni?" Jimi tiedusteli ihmeissään.
"Olimme läheisissä väleissä vuosia sitten, ja minä odotan hänen vauvaansa", Elna kertoi. Silloin Jimille valkeni että tämä oli se nainen, jonka takia hänen biologiset vanhempansa olivat eronneet. Miksi Väinämö oli toivonut hänet takaisin henkiin? Vauvan takiako?

"Voi anteeksi, en edes kiittänyt sinua kun herätit minut kuolleista henkiin! Hartiasi näyttävät vähän jäykiltä, annahan kun hieron niitä", Elna lupasi ja kiepautti Jimin ympäri.
"Ei sinun todellakaan tarvitse", Jimi jarrutteli, mutta ei voinut sitä kieltääkään etteikö selkähieronta tehnyt hyvää kun töissä oli koko päivän saanut istua epämukavilla laboratorion tuoleilla mikroskooppiin tuijotellessa.

Saatuaan hieronnan päätökseen Elna ei kuitenkaan päästänyt irti miehestä vaan tarrasi tätä kädestä ja alkoi suukottaa hennosti Jimin olkapäätä lähestyen vähitellen samalla miehen karvaista kaulaa. Jimi suorastaan jähmettyi Elnan yllättävistä eleistä. Naiset eivät olleet koskaan lähestyneet häntä, ja nyt Elna tuntui olevan valmis kiskomaan labratakin pois miehen päältä. Vaikka Jimi nautti saamastaan huomiosta tiesi hän ettei tämä ei olisi missään nimessä sopivaa. Elna oli sentään raskaana hänen isälleen ja odotti Jimille sisarusta unohtamatta sitä että tämä nainen oli syypää Mantan ja Väinämön eroon.

Jimi kääntyi nopeasti ympäri ja työnsi hellästi naisen kauemmaksi.
"Kuule, tämä ei taida olla kovin hyvä ajatus", Jimi sanoi.
"Ai miten niin?" nainen katsoi Jimiä kirkkaanpunaisilla silmillään.
"Odotat kuitenkin isäni lasta, ja..." Jimi hiljeni loppua kohden, sillä hän olisi ehkä kaikesta huolimatta ollut kuitenkin kiinnostunut jatkamaan keskeyttämäänsä tilannetta pidemmälle.

"Väinämö on kuollut, ei tässä minun mielestäni ole mitään väärää", Elna lausahti. Totta, Väinämö oli ehkä kuollut, mutta Manta oli jälleen elossa, ja Jimi tiesi ettei tämä arvostaisi jos Jimi lyöttäytyisi yhteen biologisen äitinsä avioliiton pilanneen naisen kanssa.
"Noh, jos kerran olet sitä mieltä. Minä taidan valmistautua jo nukkumaan, hyvää yötä", Elna sanoi ja päästi viimein irti Jimin kädestä.
"Odotan hetken aikaa, jos vaikka muutat mielesi", Elna huikkasi vielä makuuhuoneen ovelta Jimille.

Elnan mentyä Jimi marssi kirjahyllylle ja nappasi sieltä ensimmäisenä käteen osuneen kirjan. Jimi istahti sohvalle ja alkoi selailla kirjaa saadakseen ajatuksensa muualle, mutta tekstin tilmäilyn sijaan Jimin katse harhaili koko ajan sulkeutuneen makuuhuoneen oven suunnalla. Jimi tunsi yhä Elnan äskeiset kosketukset eikä voinut mitään sille että nainen pyöri hänen päässään koko ajan. Miksi kaikki kielletty houkutteli juuri kaikista eniten? Ilmi-haamukaan ei näytä pitävän meneillään olevasta tilanteesta.

Lopulta Jimi pisti kirjan syrjään ja marssi koputtamatta makuuhuoneeseen. Mies jähmettyi paikoilleen huomattuaan Elnan lepäilevän sängyllä alusvaatteisillaan.
"Tulithan sinä lopulta", Elna hymyili ja taputti vieressään olevaa tyhjää makuupaikkaa. Jimi ei saanut katsettaan irti naisen paljaasta vartalosta astellessaan huoneen poikki asettuakseen makaamaan vuoteelle.

Heti kun Jimi oli asettunut makaamaan vuoteelle kävi Elna hänen kimppuunsa ryhtyen availemaan miehen päällä olevan labratakin nappeja. Jimi oli täysin kokematon "tällaisissa tilanteissa", mutta päälimmäisenä makaava Elna ohjasi miehen kädet oikeisiin paikkoihin eikä Jimin tarvinnut tehdä juuri muuta kuin nauttia kyydistä.

Elnan nukahdettua Jimi noukki alusvaatteensa lattialta ja puki ne päälleen ennen kuin hiippaili pois makuuhuoneesta. Mielellään hän olisi jäänyt naisen vierelle makoilemaan, mutta koska ihmissudet eivät kaivanneet unta olisi aika käynyt lopulta pitkäksi, joten oli parempi nousta ylös kuluttamaan ylimääräistä energiaa.

Vaikka kello oli jo reilusti yli puolenyön, oli yksi Jimin aiemmin päivällä tervehtimistä vieraista yhä kylässä pelipöydän ääressä. Jimi päätti ottaa osaa peliin ja kahmaisi itselleen muutamia pelimerkkejä.
"Sinulla on kyllä maailman surkein pokerinaama kun hymyilet tuolla tavalla ja paljastat että sinulla on huippukortit", Armas kommentoi.
"Eh, ei tämä sitä ole, minulla on ihan surkeat kortit. Olen vain niin onnellinen, sillä taidan olla rakastunut", Jimi paljasti.

Arki Elnan kanssa sujui hyvin. Jimi tuli lopulta siihen tulokseen että hän voisi tapailla Elnaa, vaikka hänen biologinen isänsä seurusteli aikoinaan saman naisen kanssa. Ehkä tämä oli ollut Väinämön tahto kun hän kerran oli pyytänyt Jimiä herättämään Elnan henkiin? Mantalle Jimi ei kuitenkaan uskaltanut esitellä uutta naisystäväänsä...

Jimi kuuli kimppakyydin tööttäilevän jo pihalla, joten hän nousi ylös sohvalta noutaakseen labratakkinsa. Samaan aikaan Elna alkoi parkua huoneen toisessa päädyssä, ja Jimi arvasi synnytyksen käynnistyneen. Nyt Jimi olikin kahden vaiheilla: Menisikö hän kimppakyytiin vai jäisi auttamaan Elnaa synnytyksessä? Lopulta Jimi päätyi juoksemaan ulos ilmoittamaan kimppakyydin kuskille, ettei hän tulisikaan tänään samassa kyydissä, sillä hänen naisystävänsä synnytti paraikaa.

Lopulta Elnan käsivarsilla komeili pieni poikavauva, joka nimettiin Akiksi. Jimi vilkutteli pikkuveljelleen, joka oli aivan samannäköinen piirteiltään kuin Jimikin. Yhdennäköisyys oli oikeastaan ihan hyvä juttu, sillä nyt kylään saapuville simeille voisi vain väittää Jimiä isäksi, sillä homma menisi liian oudoksi jos Jimi ja Elna esittäytyisivät pariskuntana joka kasvatti yhdessä Jimin pikkuveljeä.

Kun synnytys oli ohi, pääsi Jimi viimein sonnustautumaan työasuunsa. Perheen auto oli huollossa, joten hän joutuisi nyt kävelemään töihin kun kerta kimppakyyti oli jo mennyt menojaan. Ainakin Jimillä olisi hyvä selitys töistä myöhästymiselle.

Mun ei pitänyt parittaa Jimiä ja Elnaa, vaan tarkoitus oli herättää Elna henkiin vain Väinämön vauvan takia, mutta eikös Elna heti ensimmäiseksi toivonut "Jimi ja flirttituokio", enkä voinut vastustaa. .--D Jimi ei ole pelissä oikeasti sukua Akille, sillä adoptio katkaisi sukulaisuuden hänen biologisiin vanhempiinsa, mistä johtuen Jimillä salamoi myös Mantan kanssa, mutta heitä en rupea parittamaan ettei mene liian oudoksi nämä sukulaisuussuhteet...

Juonipaljastuksia seuraavasta Veijareiden osasta:

  

♦ Kasa