perjantai 3. marraskuuta 2017

Michael, Saade, Wentz, Zelmerlöw, osa 2: Yllätysvieras kaukomailta

Jatkoa julkkisperheelle! Jos edellinen osa jäi lukematta, vilkaise se ennen tätä!


Miehet olivat päättäneet lähteä pienelle rentoutumislomalle Twikkii-saarelle. Måns, Eric ja Pete riensivät heti uimaan Georgen jäädessä vielä kuivalle maalle. Uiminen meren aallokossa huuhteli pois arjen huolet.

George oli lähtenyt lentokentälle suoraan töistä, joten hänellä oli vielä työasu yllään. Hurja tulitanssija vei heti Georgen huomion, ja hän jäi tuijottelemaan ihmetyksissään moista esitystä.
- Opetatko tuon minullekin? George kysyi paikalliselta mieheltä.
- ใช่, mies vastasi.

Georgen harjoitukset kestivät niin kauan, että Måns ja Eric ehtivät kyllästyä jo uimiseen. Eric halusi itselleen kauniin rusketuksen, joten hän levitti vilttinsä ja jäi makoilemaan aurinkoon. Måns ei malttanut pysyä paikallaan niin pitkää aikaa, joten hän kaiveli rantahiekkaa toiveenaan löytää jokin mukava matkamuisto.

Eric ajatteli, että matkamuistot voi ostaa pienistä kojuista, eikä tarvinnut itse kaivella tuntikausia rantahiekkaa toivoen, että sieltä jotain tulisi vastaan. Ruskettunut Eric kuitenkin kalpeni hiukan, kun Måns kertoi kaivaneensa esiin aarrearkun. Sellaisia ei voinut kaupasta ostaa, joten Eric jäi ilman.

Georgekin sai loman aikana rusketuksen itselleen ja Pete paloi, mutta Månsiin puolestaan aurinko ei juuri tehnyt vaikutusta. Maan kaivelun ja matkamuistojen etsimisen lisäksi Pete halusi ikuistaa loman ottamalla eksoottisia valokuvia. Pete halusi ehdottomasti salakuvata heidän retkioppaansa.

Måns ja Pete vaihtoivat rooleja valokuvaamisen ja kaivelun välillä. Pete oli kateellinen Månsin upeasta aarrearkusta, ja hän halusi itsekin löytää sellaisen. Ikävä kyllä sellaista ei vain tullut vastaan, niin Peten tuuria! Måns yritti saada Georgen ja Ericin yhteiskuvaan, mutta kummatkin vain käänsivät selkänsä rientäessään muihin puuhiin. Eric oli kovasti innostunut paikallisesta ruoasta.

Illan viiletessä lämmin kuuma lähde lämmitti mukavasti, joten Pete ja Eric suuntasivat paikallisen naisen seuraan höyryävään veteen. Nainen nauroi hyväntahtoisesti Peten palaneelle iholle ja harmitteli tämän kohtaloa. Naisella ja Petellä riitti juttua, joten Eric päätti poistua paikalta.

Ericin vastaan tuli hurmaava Tarmo-niminen nainen, jonka kanssa Eric tunsi yhteyttä. Hän ei ollut kuullut Mira Eläimestä aikoihin eikä enää ollut varma, mitä heidän välillään oli, vai oliko mitään koskaan ollutkaan. Niinpä Eric kuherteli hyvillä mielin uuden tuttavuuden kanssa, ja he sopivat pitävänsä yhteyttä myös silloin, kun Eric palaisi kotimaahansa.

Loman jälkeen Månsin luovuus kukoisti. Hän oli saanut paljon uutta inspiraatiota musiikille, jota hän ei ollut pitkän aikaan enää soittanut. Måns osti jopa uudet liekkirummut innostuttuaan taas kehittämään luovuutta.

Måns oli saanut myös uutta puhtia elämäntavoitteelleen, ja niinpä hän adoptoi Messille Lindan koiravaimoksi. Eläinvirkailija kuitenkin sekosi henkilöistä ja luuli Peteä Månsiksi. Pete kuitenkin oikaisi virheen ja otti uuden koiran ilolla vastaan.

Messi otti uuden tulokkaan avosylin vastaan. Hän oli ollut hiukan yksinäinen koira sillä välin, kun omistaja Måns ja muut perheenjäsenet olivat lomalla ilman Messiä. Niinpä uroskoirasta oli hauskaa, kun hän oli saanut leikkikaverin.

Talven pakkaset lähensivät koirien välejä entisestään. Kun oli oikein kylmä, oli lämpimämpää nukkua samassa kopissa yhtä aikaa. Månsin ei tarvinnut odottaa edes kauaa, kun Linda oli jo raskaana. Kaikki tapahtui melkein ihan itsestään.

Lindan saapumisen jälkeen Månsin huoneen lattia alkoi lainehtia. Sisäsiisteys oli Lindalle outo asia, ja Messikin innostui kierimään lätäköissä sotkien samalla itsensä ja huoneen. Måns ei kuitenkaan jaksanut murehtia uudesta tilanteesta, sillä talossa käyvä siivooja kyllä luuttusi lätäköt päivittäin.

Peten ura oli lähtenyt voittoisalle nousulle. Hänen työpanoksensa vihdoinkin alettiin nähdä, ja ylennyksiä satoi kuin lunta taivaalta. Kerrankin Pete saattoi kävellä kimppakyydistä ulos pystypäin mukavan työpäivän jälkeen.


Lindan tulon jälkeen Månsin huone kävi hiukan ahtaaksi. Onneksi Messi nukkui mielellään Månsin vierellä, niin Lindalle jäi makuualusta. Kuinka he mitenkään mahtuisivat huoneeseen, kun vielä pennut saapuvat maailmaan?

Måns teki tuttavuutta tavalliseen tapaansa myös muiden kulkueläinten kanssa. Nämä olivat aina kovin nälkäisiä, joten Måns oli alkanut kanniskella ulkotakkinsa taskussa makoisia herkkupaloja eläinystäville. Herkkujen avulla eläimet oli myös helppo houkutella tekemään lähempää tuttavuutta.

Måns törmäsi Ericin yllätysvieraaseen Tarmoon kävelemässä paljain jaloin lumisella terassilla. Tarmolle oli tullut ikävä Ericiä eikä hän lentoa varatessaan osannut aavistaa, että Stadissa olottaisi luminen maa.
- Eric on töissä, mutta tule ihmeessä sisälle lämpimään, Måns kehotti.

Illalla Måns päätti järjestää juhlat, jonne hän kutsui myös kaikki eläinystävänsä sekä ystävät, joilla oli eläimiä. Tällaisiin ystäviin kuuluivat Tsaarisen siskokset Karo ja Iikku. Karo koitti epätoivoisesti pyöriä Månsin ympärillä odottaen tervetulotoivotusta, mutta Måns kumartuikin Mitteriä silittelemään.

Karo päätti kiinnittää Månsin huomion laulutaidoillaan. Karo ja Tokko olivat laulaneet karaokea niin paljon, että Karo oli kehittynyt luovuudessa melkoisesti. Hän saikin simit hurraamaan ja joraamaan, mutta ei ollut tietoakaan, missä Måns oli.
Right here on the dance floor is where you gotta let it go / Don't stop movin' / Can you feel the music?

Myös Iikku oli löytänyt tiensä sisälle, missä hän heti ensimmäisenä huomasi tanssivan Peten. Mies kyllä on aina ollut hänen nuoruuden idolinsa, mutta nyt kun Pete seisoi suoraan hänen edessään, ei Iikku osannutkaan sanoa hänelle mitään.

Niin Iikku käytti muutamat seuraavat tunnit stalkaten Peteä. Hän teki kaikkia hölmöjä juttuja saadakseen miehen huomion itseensä, mutta Pete näki Iikun käytöksen vähän pakkomielteisenä ja päätti pysyä simistä mahdollisimman kaukana.

Kun Måns oli silitellyt ja halaillut kaikkia eläimiä, havahtui hän yhtäkkiä kaikista paikalla olevista simeistä. Niinpä Måns tuli lopulta halaamaan ystäväänsä Karo, kyseli taas Mitterin pennuista ja takasi, että heidän välinsä olivat kunnossa, jotta Månsilla olisi jatkossakin pääsy Mitterin luokse.

Iikku oli päättänyt hakea itselleen hiukan juhlajuotavaa, kun hänen ystävänsä Eric käveli ohitse. Juuri töistä kotiin tullut Eric ihmetteli sim-paljoutta ja mietti tulisiko urapisteiden opiskelusta mitään tällaisessa hälinässä.
- Eric! Iikku kiljaisi.

Eric riensi halaamaan ystäväänsä tervehdykseksi.
- Ohhoh Iikku, edellisestä Stadi-reissusta onkin jo aikaa. Milloin nähdään taas porukalla? Eric kysäisi.
- Minä ja Toni ollaan tykätty viettää aikaa nykyään kahdestaan. Ehkä sinun ja Mirankin pitäisi kokeilla, Iikku ehdotti.
Eric jäi mietteliääksi.

Alakerrassa Måns leikki jälleen Mitterin kanssa.
- Iikku, juuri sinut halusinkin nähdä, Måns riemastui Iikun astellessa portaita alas.
- Ai niinkö! Iikku innostui.
- Saisiko Mitteri jäädä meille yökylään? Måns kysyi.
- Ai pelkkä Mitteri? Ettei minua ja Karoa? Iikku varmensi.
- Niin, Måns vahvisti.
- Kaipa se käy, Iikku lupasi ja oli hieman pettynyt ja hämmentynyt.


Mitteri jäi oikeasti hengaamaan yön yli taloon, kun Karo ja Iikku olivat lähteneet jo kotiin. Vieraassa talossa oli paljon jännittäviä paikkoja tutkittavaksi, ja Mitteri viihtyi hyvin.

Ainoa miinuspuoli olivat talon koirat, jotka olivat vähän kateellisia kissan saamasta huomiosta. Niinpä eteenkin Messi kiusasi Mitteriä paljon silloin, kun Måns ei ollut katsomassa.

Bilevieraiden lähdettyä Eric saapui opiskelemaan. Hän oli vaihtanut työvaatteet seuraavalle päivälle jo valmiiksi, sillä hänen oli opiskeltava urapisteitä koko yö, ja aamulla hän vaan voisi lähteä suoraan töihin. Eric luuli olevansa yksin, mutta yhtäkkiä Tarmo istahti hänen viereensä.

- Tarmo, mitä sinä teet täällä? Eric huudahti. Hänellä ei ollut mitään tietoa yllätysvierailusta.
- Minä ajatella että minä muuttaa tänne, mennä sinun kanssa naimisiin ja hankkia lapsia, Tarmo paljasti suunnitelmansa.
Ericin suu loksahti auki. Vastahan he tapasivat. Olihan Ericillä ollut hauskaa lomalla Tarmon kanssa, mutta ei hänellä ollut mitään odotuksia yhteiselle tulevaisuudelle.

Onneksi Måns tuli pelastamaan ahdistavan tilanteen. Hän oli nähnyt Ericin ahdingon sivulta.
- Tule Tarmo, mennään pallottelemaan ulos. Ericillä on nyt paljon opiskeltavaa uralle, Måns ehdotti.
Månsin ja Tarmon lähdettyä Eric jäi miettimään, eikä opiskelusta tullut enää mitään. Ensin Iikku oli muistutellut Miran olemassaolosta, ja sitten Tarmo tupsahti hänen eteensä. Eric ei yhtään tiennyt, mitä hän halusi.

Kenet Eric valitsee? Millaisia pentuja Linda ja Messi saavat? Onnistaako Peteä vihdoin uran kanssa?

♦ Fiku & Kasa

tiistai 31. lokakuuta 2017

Halloween 2017

Muokkasinpa Halloweenin kunniaksi tällaisen kuvasen. .-) Kuvassa on katkeroitunut tulipalossa kuollut Tanja Haaveinen, joka ei pidä miehensä uudessa avioliitossa syntyneestä lapsesta. Toivottavasti oli mukava Halloween!



♦ Fiku ja Kasa

maanantai 30. lokakuuta 2017

Perhe Veijari, osa 110: Uudet vanhemmat

Olen kertoillut Veijareiden suvun seikkailuista blogissani, mutta nyt kun meillä on aktiivinen simsblogi päätin siirtää Veijarit tänne. Pelailen Veijareilla LC-haastetta, ja tällä hetkellä mennään jo yhdeksännessä sukupolvessa. Mahdollisten uusien lukijoiden ei tarvitse kahlata kaikkia menneitä osia läpi päästäkseen mukaan juoneen, sillä tässä osassa tarina saa uuden käänteen, miksi katsoinkin siirron eri blogiin sopivan hyvin juuri tähän väliin. Jos kuitenkin haluat vilkaista aiempia osia, seuraa alla olevaa linkkiä:

Aiemmat osat

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tapana listata Veijareiden osan alkuun kirjoituksen aikana soineet biisit joista voi halutessaan valita jotakin lukumusiikiksi. Tämä osa tuli kirjoitettua Hurtsin uuden levyn julkaisupäivänä, joten biisitarjonta on sen mukainen. ,->

Osa syntyi näiden biisien tahdissa:
Hurts - Hold On To Me --- Hurts -  Magnificent --- Hurts - Beautiful Ones --- Hurts - Ready To Go --- Hurts - People Like Us --- Hurts - Something I Need To Know --- Hurts - Thinking Of You --- Hurts - Wherever You Go --- Hurts - Chaperone --- Hurts - Boyfriend --- Hurts - Walk Away --- Hurts - Wait Up --- Hurts - Spotlights



Sininen auto ajeli pitkin Stadin katuja. Auton ohjaksissa oleva sosiaalityöntekijä pysäytti auton ja vilkaisi sivusilmällä takapenkillä istuvaa poikaa, joka oli istunut koko matkan hiljaisuudessa katsellen maisemia ikkunasta.
"Olemme perillä. Haluatko että saatan sinut sisälle?" sosiaalityöntekijä kysyi lapselta.

"Ei tarvitse", poika vastasi ja avasi auton oven. Lapsi katseli ympärilleen ja astui sitten varovasti ulos autosta. Pojan menoa seurannut sosiaalityöntekijä sammutti auton ja nouti tavaratilassa olleet pojan vähäiset tavarat.

"Näkemiin, Jimi!" sosiaalityöntekijä huusi pojan perään lapsen lähestyessä uutta kotiaan. Poika, jota sosiaalityöntekijä oli äsken Jimiksi kutsunut ei vaivautunut vastaamaan naiselle mitään. Adoptiossa vietetty aika ei ollut todellakaan parasta aikaa ja hän oli tyytyväinen päästessään viimein pois sossujen valvovien silmien alta. Jimi ei tiennyt adoptiovanhemmistaa juuri mitään, mutta ainakin talon pihamaalla olevat pihalelut kiinnittivät pojan huomion positiivisesti - joskin vaaleanpunainen väri ei ollut niinkään Jimin mieleen.

Jimi koputti oveen ja hänen adoptiovanhempansa riensivät avaamaan oven. Hanna ja Lasse olivat Veijareiden suvun aiempien sukupolvien jälkeläisiä ja kuullessaan perijätontilla sattuneesta tragediasta he halusivat auttaa ja ottaa orvoksi jääneen Jimin hoiviinsa.
"Tervetuloa kotiin!" Hanna huudahti pirteästi ja säntäsi halaamaan Jimiä, mutta poika torjui eleen.
"Älä koske, en mä tunne sua", Jimi tokaisi ja perääntyi.

(Hannan isä on Harri, ja Lasse on puolestaan alien-Lailan jälkeläinen.)

Hanna katsahti toivottamana aviomieheensä, joka päätti kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.
"Jimi on oikeassa, mutta tutustumme varmasti nopeasti. Olemme uudet vanhempasi, Lasse ja Hanna", Lasse selitti.
"En tahdo uusia vanhempia, haluan vanhaan kotiini", Jimi protestoi.
"Ymmärrän sen hyvin. Mutta ehkä sinua kiinnostaisi nähdä huone jonka olemme valmistelleet sinua varten", Lasse ehdotti ja sai pojan seuraamaan häntä.

"Sosiaalityöntekijä kerto että keltainen on lempivärisi", Hanna selitti Jimin silmäillessä uutta huonettaan. Jimi ei vastannut mitään adoptioäidilleen, jolloin Lasse ehdotti että he antaisivat Jimin kotiutua rauhassa. Lassen ja Hannan poistuttua paikalta Jimi istahti sängylle ja yritti saada koti-ikävän pois mielestään. Hän tiesi ettei entiseen ollut enää paluuta, joten kaipa sopeutumista olisi yritettävä.

Lasse ja Hanna olivat istahtaneet keskustelemaan adoptioasioista olohuoneen sohvalle.
"Onkohan tämä sittenkään hyvä idea? Jimi ei pidä minusta", Hanna huokaisi.
"Anna hänelle aikaa. Ei ole helppoa sopeutua täysin uuteen tilanteeseen ja uusiin vanhempiin", Lasse huomautti.
"Hyvähän sinun on sanoa. Poika sentään kuuntelee sinua", Hanna mutisi.

Samassa Jimi asteli paikalle, jolloin Hanna vaikeni.
"Piditkö huoneestasi?" Lasse kysyi.
"Joo, mutta sieltä puuttuu yksi juttu. Haluaisin oman pelikoneen", Jimi ilmoitti. Hanna oli tokaisemassa ettei heidän taloudessaan harrastettu videopelejä, mutta Lasse ilmoitti että Jimi saisi haluamansa pelikoneen.
"Meidän on tehtävä hänen olonsa mukavaksi", Lasse selitti Hannan valittaessa asiasta.

Pelikoneen saapumista odotellessa Jimin oli kerrytettävä harrastustaan shakkipelin voimin. Vanhemmat kysyivät useaan otteeseen saisivatko he osallistua peliin, mutta Jimi halusi pelata yksin omakeksimillään säännöillä.

Adoptioon joutuessaan moni Jimin kaveri oli lakannut pitämästä yhteyttä, sillä adoptiossa oli rajoitetut ajankohdat puhelimen käyttöön liittyen. Nyt Jimi yritti saada ystäviään takaisin, mutta moni ei ollut halukas herättelemään hiipunutta ystävyyttä. Lasse kuunteli lehtelä lukiessaan pojan puheluita ja mietti miten voisi auttaa poikaa jottei tämä jäisi aivan yksin.


Jimin ensimmäisen päivän kunniaksi Hanna päätti tehdä illalliseksi hampurilaisia. Lasse ja Jimi alkoivat hassutella heittelemällä ruokaa toistensa päälle, jolloin Hanna tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hän kadehti miestään joka tuntui heti luoneen siteen poikaan.

Jimi lupautui tiskaamaan astiat aterian jälkeen. Poika halusi heti mukaan arkisiin rutiineihin uudessa kodissaan, jotta hänestä ei tuntuisi kuin olisi vain väliaikaisesti kyläilemässä adoptiovanhempien luona.

Lasse oli kertonut Hannalle Jimin puheluista, ja Hanna päätti auttaa poikaa tutustumaan uusiin ikäisiinsä lapsiin. Hanna kutsui kylään ystävättäriään ja näiden lapsia, ja rohkaisi Jimiä juttelemaan muille lapsille.


Sattuipa käymään niin, että Hannan ja Lassen ollessa kaupungilla vampyyri-Kreivi hyökkäsi Hannan kimppuun ja muutti tämän vampyyriksi puremalla tätä kaulaan. Vampyyriksi muuttunut Hanna ei halunnut pelästyttää Jimiä ulkomuodollaan, ja kun poika heräsi aamulla riensi Hanna piileskelemään vampyyriarkkuunsa siihen asti kunnes Jimi menisi nukkumaan.


Jimi ei osannut aavistaa mitään adoptioäitinsä salaisuudesta, sillä poika vietti koko iltapäivän leikkimällä ulkona uuden koulukaverinsa kanssa. Jimi oli joutunut vaihtamaan koulua uuden asuinpaikkansa vuoksi, mutta onneksi hänet oli otettu hyvin vastaan uudessa koulussa.


Illan tullessa Hanna päätti ettei moinen piileskely voinut jatkua loputtomiin, joten niinpä hän päätti kutsua avukseen ennustajaeukon, jolla huhuttiin olevan myynnissä erilaisia taikajuomia. Ennustajalta ostettu juoma teki tehtävänsä, ja eukon tähyillessä näkymiä kristallipallostaan Hanna ihaili normaaliksi muuttunutta peilikuvaansa tyytyväisenä.

Tällaisen pienen kiertotien kautta saatiin siis Veijarit jatkumaan! Jimin mukana kulkee Veijareiden geenit, joten mielestäni tämä on ihan kelpo tapa jatkaa suvun etenemistä vaikkei ihan LC:n sääntöjen mukainen konsti olekaan.

♦ Kasa