Perhe Veijari, osa 110: Uudet vanhemmat

Olen kertoillut Veijareiden suvun seikkailuista blogissani, mutta nyt kun meillä on aktiivinen simsblogi päätin siirtää Veijarit tänne. Pelailen Veijareilla LC-haastetta, ja tällä hetkellä mennään jo yhdeksännessä sukupolvessa. Mahdollisten uusien lukijoiden ei tarvitse kahlata kaikkia menneitä osia läpi päästäkseen mukaan juoneen, sillä tässä osassa tarina saa uuden käänteen, miksi katsoinkin siirron eri blogiin sopivan hyvin juuri tähän väliin. Jos kuitenkin haluat vilkaista aiempia osia, seuraa alla olevaa linkkiä:

Aiemmat osat

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tapana listata Veijareiden osan alkuun kirjoituksen aikana soineet biisit joista voi halutessaan valita jotakin lukumusiikiksi. Tämä osa tuli kirjoitettua Hurtsin uuden levyn julkaisupäivänä, joten biisitarjonta on sen mukainen. ,->

Osa syntyi näiden biisien tahdissa:
Hurts - Hold On To Me --- Hurts -  Magnificent --- Hurts - Beautiful Ones --- Hurts - Ready To Go --- Hurts - People Like Us --- Hurts - Something I Need To Know --- Hurts - Thinking Of You --- Hurts - Wherever You Go --- Hurts - Chaperone --- Hurts - Boyfriend --- Hurts - Walk Away --- Hurts - Wait Up --- Hurts - Spotlights



Sininen auto ajeli pitkin Stadin katuja. Auton ohjaksissa oleva sosiaalityöntekijä pysäytti auton ja vilkaisi sivusilmällä takapenkillä istuvaa poikaa, joka oli istunut koko matkan hiljaisuudessa katsellen maisemia ikkunasta.
"Olemme perillä. Haluatko että saatan sinut sisälle?" sosiaalityöntekijä kysyi lapselta.

"Ei tarvitse", poika vastasi ja avasi auton oven. Lapsi katseli ympärilleen ja astui sitten varovasti ulos autosta. Pojan menoa seurannut sosiaalityöntekijä sammutti auton ja nouti tavaratilassa olleet pojan vähäiset tavarat.

"Näkemiin, Jimi!" sosiaalityöntekijä huusi pojan perään lapsen lähestyessä uutta kotiaan. Poika, jota sosiaalityöntekijä oli äsken Jimiksi kutsunut ei vaivautunut vastaamaan naiselle mitään. Adoptiossa vietetty aika ei ollut todellakaan parasta aikaa ja hän oli tyytyväinen päästessään viimein pois sossujen valvovien silmien alta. Jimi ei tiennyt adoptiovanhemmistaa juuri mitään, mutta ainakin talon pihamaalla olevat pihalelut kiinnittivät pojan huomion positiivisesti - joskin vaaleanpunainen väri ei ollut niinkään Jimin mieleen.

Jimi koputti oveen ja hänen adoptiovanhempansa riensivät avaamaan oven. Hanna ja Lasse olivat Veijareiden suvun aiempien sukupolvien jälkeläisiä ja kuullessaan perijätontilla sattuneesta tragediasta he halusivat auttaa ja ottaa orvoksi jääneen Jimin hoiviinsa.
"Tervetuloa kotiin!" Hanna huudahti pirteästi ja säntäsi halaamaan Jimiä, mutta poika torjui eleen.
"Älä koske, en mä tunne sua", Jimi tokaisi ja perääntyi.

(Hannan isä on Harri, ja Lasse on puolestaan alien-Lailan jälkeläinen.)

Hanna katsahti toivottamana aviomieheensä, joka päätti kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.
"Jimi on oikeassa, mutta tutustumme varmasti nopeasti. Olemme uudet vanhempasi, Lasse ja Hanna", Lasse selitti.
"En tahdo uusia vanhempia, haluan vanhaan kotiini", Jimi protestoi.
"Ymmärrän sen hyvin. Mutta ehkä sinua kiinnostaisi nähdä huone jonka olemme valmistelleet sinua varten", Lasse ehdotti ja sai pojan seuraamaan häntä.

"Sosiaalityöntekijä kerto että keltainen on lempivärisi", Hanna selitti Jimin silmäillessä uutta huonettaan. Jimi ei vastannut mitään adoptioäidilleen, jolloin Lasse ehdotti että he antaisivat Jimin kotiutua rauhassa. Lassen ja Hannan poistuttua paikalta Jimi istahti sängylle ja yritti saada koti-ikävän pois mielestään. Hän tiesi ettei entiseen ollut enää paluuta, joten kaipa sopeutumista olisi yritettävä.

Lasse ja Hanna olivat istahtaneet keskustelemaan adoptioasioista olohuoneen sohvalle.
"Onkohan tämä sittenkään hyvä idea? Jimi ei pidä minusta", Hanna huokaisi.
"Anna hänelle aikaa. Ei ole helppoa sopeutua täysin uuteen tilanteeseen ja uusiin vanhempiin", Lasse huomautti.
"Hyvähän sinun on sanoa. Poika sentään kuuntelee sinua", Hanna mutisi.

Samassa Jimi asteli paikalle, jolloin Hanna vaikeni.
"Piditkö huoneestasi?" Lasse kysyi.
"Joo, mutta sieltä puuttuu yksi juttu. Haluaisin oman pelikoneen", Jimi ilmoitti. Hanna oli tokaisemassa ettei heidän taloudessaan harrastettu videopelejä, mutta Lasse ilmoitti että Jimi saisi haluamansa pelikoneen.
"Meidän on tehtävä hänen olonsa mukavaksi", Lasse selitti Hannan valittaessa asiasta.

Pelikoneen saapumista odotellessa Jimin oli kerrytettävä harrastustaan shakkipelin voimin. Vanhemmat kysyivät useaan otteeseen saisivatko he osallistua peliin, mutta Jimi halusi pelata yksin omakeksimillään säännöillä.

Adoptioon joutuessaan moni Jimin kaveri oli lakannut pitämästä yhteyttä, sillä adoptiossa oli rajoitetut ajankohdat puhelimen käyttöön liittyen. Nyt Jimi yritti saada ystäviään takaisin, mutta moni ei ollut halukas herättelemään hiipunutta ystävyyttä. Lasse kuunteli lehtelä lukiessaan pojan puheluita ja mietti miten voisi auttaa poikaa jottei tämä jäisi aivan yksin.


Jimin ensimmäisen päivän kunniaksi Hanna päätti tehdä illalliseksi hampurilaisia. Lasse ja Jimi alkoivat hassutella heittelemällä ruokaa toistensa päälle, jolloin Hanna tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hän kadehti miestään joka tuntui heti luoneen siteen poikaan.

Jimi lupautui tiskaamaan astiat aterian jälkeen. Poika halusi heti mukaan arkisiin rutiineihin uudessa kodissaan, jotta hänestä ei tuntuisi kuin olisi vain väliaikaisesti kyläilemässä adoptiovanhempien luona.

Lasse oli kertonut Hannalle Jimin puheluista, ja Hanna päätti auttaa poikaa tutustumaan uusiin ikäisiinsä lapsiin. Hanna kutsui kylään ystävättäriään ja näiden lapsia, ja rohkaisi Jimiä juttelemaan muille lapsille.


Sattuipa käymään niin, että Hannan ja Lassen ollessa kaupungilla vampyyri-Kreivi hyökkäsi Hannan kimppuun ja muutti tämän vampyyriksi puremalla tätä kaulaan. Vampyyriksi muuttunut Hanna ei halunnut pelästyttää Jimiä ulkomuodollaan, ja kun poika heräsi aamulla riensi Hanna piileskelemään vampyyriarkkuunsa siihen asti kunnes Jimi menisi nukkumaan.


Jimi ei osannut aavistaa mitään adoptioäitinsä salaisuudesta, sillä poika vietti koko iltapäivän leikkimällä ulkona uuden koulukaverinsa kanssa. Jimi oli joutunut vaihtamaan koulua uuden asuinpaikkansa vuoksi, mutta onneksi hänet oli otettu hyvin vastaan uudessa koulussa.


Illan tullessa Hanna päätti ettei moinen piileskely voinut jatkua loputtomiin, joten niinpä hän päätti kutsua avukseen ennustajaeukon, jolla huhuttiin olevan myynnissä erilaisia taikajuomia. Ennustajalta ostettu juoma teki tehtävänsä, ja eukon tähyillessä näkymiä kristallipallostaan Hanna ihaili normaaliksi muuttunutta peilikuvaansa tyytyväisenä.

Tällaisen pienen kiertotien kautta saatiin siis Veijarit jatkumaan! Jimin mukana kulkee Veijareiden geenit, joten mielestäni tämä on ihan kelpo tapa jatkaa suvun etenemistä vaikkei ihan LC:n sääntöjen mukainen konsti olekaan.

♦ Kasa