Perhe Tsaarinen, osa 1: Julkkisjahdissa

Loimme itsemme simeinä, ja tässä fiktiivisessä tarinassa seurataan meidän elämäämme.


Sisarukset Karo (vasemmalla) ja Iikku (oikealla) muuttivat kissansa Mitterin kanssa kaksikerroksiseen taloon Stadiin. Molemmat haaveilivat peliuran huipusta, sillä heillä oli sama maku, ja kummatkin olivat koko ikänsä pelanneet simssiä. Heillä oli siis optimaaliset mahdollisuudet menestyä! Sitä paitsi Karo oli käynyt pelialan koulutuksen. Siskokset olivat aina halunneet kissaa, ja vihdoin omaan kotiin muuttaessa heillä oli mahdollisuus hankkia Mitteri, joka rakasti muttereita.

Karo ja Iikku olivat tietoisia siitä, että Humble toisi heille sponsoroidun ilmaisen Sims3-koneen. Niinpä he eivät olleet ostaneet tietokonetta. Karo istahti odottamaan "yllätyslahjaa" omalle pinkille penkilleen. Seeprakuvioinen tuoli puolestaan oli varattu Iikulle. Kumpikin oli valinnut huonekalukaupassa mieluisan päälystyksen penkkiin.

Lopulta ovikello pärähti takaovella, mutta Karo ei mennyt avaamaan, sillä hän halusi välttää ihmiskontaktia. Karo stalkkasi ikkunasta, miten Humble poistui tontilta. Sitten hän kipaisi pihalle, missä odotti upouusi tietokone! ♥

Iikku oli asemissa tietokonepöydän luona, ja hän oli ehtinyt valita radiokanavan pinkistä radiosta. Kone oli valmiiksi asennettu, joten sen sai käyttöön nopeasti. Iikku katsoi vapaita työpaikkoja, mutta pelialalla oli tungosta.
-Me tehdään näin. Haetaan Kelalta tukia ja tehdään niin huonoja työhakemuksia, ettei kukaan ota meitä töihin. Näin meillä on aikaa etsiä unelmatyöpaikkaa, Iikku kertoi.

Ovikello soi uudelleen, ja tällä kertaa ulkona odottivat uudet naapurit, jotka olivat tulleet tervehtimään. Iikku huomasi heti ystävänsä Miran ja meni tervehtimään tätä jättäen Karon yksin täysin vieraiden Bilehile-perheen Lulun ja Lilan luo.
-Sulla on ihanan värikkäät vaatteet! Lila huudahti Karolle. Värien puolesta he ainakin tulivat toimeen.

Mira oli saanut monta unetonta yötä (väsyneenäkin) Iikun aiemmista sanoista*. Mira ei ollut työkiireiltään ehtinyt pitää yhteyttä Iikkuun, mistä tämä oli pahastunut ja jättänyt tylyn viestin Miran vastaajaan. Hyvähän työttömän oli arvostella toisen työkiireitä, mutta Iikku uskoi, ettei Mira oikeasti ollut niin kiireinen kuin väitti. Nyt kuitenkin Mira oli taas tässä, kaksikolla oli jälleen hauskaa, ja kaikki oli hyvin.
* tapahtui perhe Eläimellä.

Vieraat kutsuttiin sisätiloihin, ja kukin sai päättää tekemisistään. Esimerkiksi Mira päätti laulaa karaokea omasta vapaasta tahdostaan, (mistä hän myöhemmin sai päivän traumat). Iikun jutustellessa uusille simeille Karo teki olemattomilla ruoanlaittopisteillään vieraita varten ruokaa. Mitteri hyppäsi työtasolle ja tuijotti valmistuvaa ruokaa kinkun himossa.

Ruokailun jälkeen puhelin pirahti, ja Karo kipaisi vastaamaan. Iloiseksi yllätykseksi langan toisessa päässä oli Måns Zelmerlöw!, joka kysyi haluaisiko Karo lähteä viettämään iltaa Stadiin. Eihän Månsille voinut sanoa "ei", joten tapaaminen sovittiin Kirottujen koneiden kahvilaan.

-Måns pyysi mua Stadiin bilettämään, ja sinä tulet mukaan, Karo tiedotti.
-Måns!! Miten sä tunnet Månsin? Siistiä, me päästään bilettää Månsin kaa! Iikku iloitsi.

-Mä tapasin Månsin, George Michaelin ja Eric Saaden Veijareilla, Karo muisteli.
-Kaikki kolme?! Epistä, mä oon tavannut vaan Eric Saaden, Iikku harmitteli.

Pian taksi jo saapuikin, jolloin Karo ja Iikku kiirehtivät sen kyytiin. Kummatkin syöksyivät samaan aikaan ovesta sisälle, ja tuli hassu tilanne.
-Mitenhän taksia käytetään? Pitäiskö meillä olla jokin etukäteen hankittu lippu? Karon päähän pälkähti yhtäkkiä.
-Ei, simssissä taksit on ilmaisia! Iikku kertoi kokeneena taksin käyttäjänä.
-No hyvä. Mä käytän tästä lähtien aina taksia, enkä VR:ä. Rahaa säästyy, Karo innostui.

Taksi saapui määränpäähän. Tytöt huomasivat Månsin pyytäneen myös Eric Saaden vapaa-ajan ryhmän. Mukana oli myös joku kolmas tuntematon tyyppi, jonka kanssa ei ollut niin tärkeää olla tekemisissä. Karo meni parantamaan välejään Ericin kanssa, kun Iikku puolestaan meni tapaamaan Månsin.
-Moi Måns! Me ollaan käyty kaks kertaa sun keikalla, ja meillä on kolme sun levyä, Iikku selitti tohkeissaan.

-Minä en tee enää musiikkia! Nykyään olen kiinnostunut eläimistä. Kuka edes olet? Måns tokaisi.
-Mä olen Karon sisko, Iikku vastasi vaisusti Månsin tylyn vastaanoton jälkeen. Ajatella että keskustelu oli mennyt miinuksille mahtavan Månsin kanssa.
-Aa, toitteko kissaanne mukananne? Måns kysyi.
-Ei.

Siskokset siirtyivät yläkerrassa olevaan ravintolan puolelle ja varasivat seurueelle pöydän. Iikku oli huolissaan väleistään Månsiin:
-Se oli kiinnostuneempi meidän kissasta kuin musta.
-Ei hätää. Kyllä me tehdään siihen vielä vaikutus, Karo uskoi.

Seurue istahti pöytään, ja ruokien saapumista odotellessa Karo ja Iikku kertoivat pyrkivänsä pelialalle.
-Minä haluan saada 20 lemmikkiystävää, Måns tiedotti elämäntavoitteensa.
Se oli siis syy, miksi Måns oli ollut niin kiinnostunut kissasta.
-Mitteri saa muuten pentuja. Voit tulla katsomaan niitä joku päivä, Karo sanoi hetken mielijohteesta, ja Iikku oli tukehtua juomaansa. Eihän Mitterille mitään sellaista oltu suunniteltu!
-Ehkä minä tulenkin, Måns sanoi vaikuttaen kiinnostuneelta.

-Mitä sä haluat nykyään tehdä elämälläsi? Iikku esitti kysymyksen Ericille, joka oli ollut hiljaa lemmikkikeskustelun aikana.
-Minä... minä edelleen sitä musiikkia välillä, Eric kertoi vaisusti.
-Voisitte tehdä Månsin kanssa yhteiskiertueen. Karo ehdotti.
-Minä en enää tee musiikkia, Måns muistutti.

Ruoan jälkeen Karo ja Iikku jäivät keskustelemaan miesten kanssa. Iikku päätti kokeilla tällä kertaa juttuonneaan Ericin kanssa, sillä he olivat melkein kavereita.
-Oletko sä kuullut siitä Mirasta mitään? Olen yrittänyt tavoittaa häntä, Eric puhui vakavana.
-Mira on kiireinen niiden töidensä kanssa. Kävi se kyllä pyörähtämässä tänään meillä, Iikku kertoi angstisti. Häntä ärsytti olla välikäsi ensin kissan ja Månsin välillä sekä nyt Ericin ja Miran.

Karo huomasi että peliosastolla oli alennusmyynnit. Kouraan tarttui jokin jalkapallopeli, vaikkei urheilu aiheena ollutkaan Karosta kovin kiinnostava. Miksei kuitenkaan voisi kokeilla, kun hintakin oli kerran niin suotuisa?

Karo ja Iikku menivät vessaan juoruilemaan illasta.
-Mitä sä menit sanomaan, että Mitterille tulee pentuja? Eihän se ole totta, Iikku tiedusteli.
-Mun oli pakko sanoa jotain, että Måns kiinnostuisi tulemaan meille kylään, Karo vastasi.
-No mitä sitten, kun hän huomaa, ettei mitään pentuja olekaan? Iikku ärähti.
-Ei mietitä sitä vielä, Karo totesi huolettomasti.
-Pitäisköhän meidän lähteä jo kotiin. On likainen olo, Iikku valitti.

Måns ja Eric hyvästeltiin, ja siskot palasivat kotiin. Peiton alle kömpiessään Karo iloitsi sitä, että oli saanut parannettua välejään Månsiin. Sitä paitsi pentuhuijaus koituisi vielä voitokkaaksi!

Iikku ei halunnut mennä likaisena nukkumaan, toisin kuin Karo. Mitä väliä vaikka kello oli 3 yöllä? Ihan hyvä suihkuaika tämä oli.

Tuntia myöhemmin Iikku lopulta pääsi nukkumaan. Jopa Mitteri oli jo väsähtänyt, ja kisu kehräsi pedillä uneksien maukkaista linnuista. Hetken katseltuaan Mitteriä Iikun täytyi myöntää, että kissanpennut olisivat kyllä mukavia. Ei kuitenkaan ollut oikein käyttää heitä välineenä Månsin mielistelyyn.

Toimiiko pentuhuijaus? Näkevätkö Karo ja Iikku Månsia enää? Saavatko he töitä? Jännittävää. Jatkoa tulee vielä jonain päivänä. .--D

♦ Fiku & Kasa