Perhe Heinäpelto, osa 1: Siskoksista suosituin

Heinäpelto oli ensimmäinen perhe, jonka loimme Kaunialaan ja nykyiseen simssiin. Talouteen kuuluvat sisarukset Crazy Daisy ja Kukka Kökkö, joista edellä mainittu on aina jotenkin mystisesti onnekkaampi. Nautintotavoitteinen Crazy Daisy viihtyy bileissä ja tahtoo saavuttaa löysäilyuran huipun. Kukka Kökkö viettää mielummin aikansa omassa rauhassa taitoja opiskellen, ja jonain päivänä hän haluaa olla kaupunkisuunnittelija.

Ennen suurta muuttobuumia Crazy Daisy ja Kukka Kökkö aiheuttivat saapumisellaan suurta mielenkiintoa paikallisten silmissä. Niinpä heidät kutsuttiin milloin mihinkin Stadi-retkille. Lopulta kävi kuitenkin niin, että Crazy Daisy viihdytti kaikkia simejä yhtä aikaa, ja Kukka Kökkö sai syödä kakkupalansa yksin.

Kun alkuhuuma ehti tasaantua, vietti Crazykin enemmän aikaa ihan vain kotonaan erilaisia pelejä pelaten. Pelit ja sisäinen nörtteys olivat nousseet esiin Crazy Daisysta, ja kotoa löytyikin erilaisia pelikonsoleita flippereistä tietokonepeleihin shakkia unohtamatta (, vaikka shakki oli enemmänkin Kukka Kökön juttu). Crazy Daisy kuitenkin pyysi myös ystävänsä pelaamaan kanssaan, joten hän ei syrjäytynyt täysin ulkomaailman menosta toisin kuin siskonsa.

Daisy löysi työn itselleen nopeasti, ja hän sai ylennyksiä ripeään tahtiin omalla mahtavuudellaan. Sen takia hänen pitikin priorisoida elämäänsä ja laittaa työasiat ja opiskelut ystävien edelle. Hän valvoi öitä ja päiviä kirjojen ja luovuusvälineiden parissa. Ripeän ylenemistahdin ansiosta Crazy Daisy tienasi lyhyessä ajassa mukavan summan simoleoneja.

Jossain vaiheessa ystävien puute koitui kuitenkin Crazy Daisyn uraetenemisen esteeksi. Pomo antoi Crazyn tehtäväksi kutsua 20 simiä julkkisjuhliin, mutta hänellä ei ollut niin paljon yhteystietoja. Niinpä Daisy keksi passittaa sisarensa, joka ei muutenkaan tehnyt mitään järkevää, tutustumaan uusiin tyyppeihin puolestaan. Kukka Kökkö ensin vastusti ideaa, mutta kun hän vain laittoi itsensä esille, monet simit olivatkin kiinnostuneita tutustumaan häneen.

Kukka Kökön yllätykseksi jotkut randomit alkoivat flirttailla hänen kanssaan. Pienet ihailut eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään suurempaan, sillä Kukka ei ollut kiinnostunut tapailemaan miehiä. Crazy Daisylle ei millään löytynyt hyvää yhteensopivuutta kenenkään kanssa, kun taas Kukka Kökölle miehiä olisi riittänyt.

Syksy oli kiireistä aikaa Crazy Daisyn hankkiessa ylennyksiä toisensa perään. Kukka Kökkö oli tapansa mukaan epäonninen, eikä hän onnistunut löytämään töitä unelma-alaansa koko syksyn aikana. Se vähän harmitti Kukkaa, mutta sentään hän ehti opiskella paljon hyvillä mielin ilman paineita.

Crazy Daisy alkoi olla jo niin rahoissa, että hän sai ostettua itselleen upean pinkin auton, jolla hän saattoi ylpeänä ajaa työpaikalle ja juhliin. Vaikka ura olikin vienyt häneltä paljon aikaa, oli omilla rahoilla ostettu auto merkkinä siitä, että ahkerointi oli palkitsevaa. Oli maailman ihanin tunne ajella näyttävällä autolla ja herättää ohikulkijoiden huomio.

Syksyn jälkeen Crazy Daisy päätti pitää pienen hengähdystauon hektisestä työstään. Hän oli kuitenkin nautintotavoitteinen ja halusi ottaa rennosti. Kuka väitti, että löysäily-ura on löysäilyä? Kovaa työntekoa sekin voi olla, jos niin asennoituu. Crazy Daisy oli oppinut arvostamaan elämän perustarpeita kuten nukkumista aivan uudella tavalla sen jälkeen, kun hän oli elänyt vajailla unilla pitkän aikaa.

Vaikka Kukka Kökön talviasu oli hyvin peittävä, tunnisti tosi-ihailija Joonas Karsta naisen todellisen identiteetin silti. Joonas oli perustanut vähän aikaa sitten oman yrityksen, ja koska hän tarvitsi luotettavaa työvoimaa ja Kukka Kököstä oli tullut hänelle tärkeä ystävä, tarjosi hän töitä Kukalle. Nainen vastasi, ettei etsijän työ ollut hänen unelmansa, mutta hän voisi olla töissä Joonaksella niin pitkään, kunnes löytäisi arkkitehtuuritöitä.


Vaikka Kukka Kököllä olikin nyt työpaikka, halusi hän silti investoida aikaa unelmauransa taitojen kehittämiseen. Crazy Daisy keksi siskonsa maalausta katsellessa, että hänestä oli ehdottomasti maalattava kaunis muotokuva seinää koristamaan. Niinpä Kukka Kökkö tavalliseen tapaansa suostuikin siskonsa ehdotukseen, mutta saatuaan taulun valmiiksi hän maalasi myös itsestään kuvan. Sillä välin Crazy Daisy pelasi pelikonsolillaan.

Crazy Daisy sattui tapaamaan Phil Lesterin, joka oli myös kiinnostunut peleistä. Niinpä kaksikolla oli ensitapaamisestaan asti ääretön määrä juteltavaa pelien kiehtovasta maailmasta. Heillä oli aina hauskaa yhdessä, ja kaikki vain toimi täysin mutkattomasti näiden ystävysten välillä. Crazy Daisy piti Philistä, mutta hänen tappiokseen Phil tapaili jo Lulu Bilehileä, joten suhde jäisi ystävyystasolle.

Philin kautta Crazy Daisy pääsi tutustumaan myös muihin viiksiniekkoihin. Aiemmin hän oli joutunut hankkimaan ystäviä vain työtään varten, mutta nyt hänellä oli enemmän aikaa tutustua syvemmin simeihin ja rakentaa muitakin kuin pinnallisia ihmissuhteita. Pasi oli hurjanhauska heppu, ja yhdessä he naurivat.

Philin tapaamisen jälkeen Crazy Daisy joutui hurjaan vaaratilanteeseen tietokoneen kanssa. Daisy luuli ymmärtävänsä koneita paremmin, mutta silti sähköisku voi yllättää mekaniikkaa harjoittaneenkin simin. Vaikka tilanne näytti varsin vakavalta, selvisi Crazy Daisy pelkällä säikähdyksellä. Epäonnistumisen jälkeen Crazy pomotti siskonsa korjaamaan koneen puolestaan.

Kukka Kökkö toi töistä joka päivä lapsen työkaverina, mikä oli aika outoa. Joonaksen mielestä lapset olivat parhaita salatyöläisiä, sillä heitä kukaan ei osannut epäillä. Joka tapauksessa Kukasta ja lapsesta tuli nopeasti parhaita kavereita, sillä he kummatkin olivat kiinnostuneet värkkäilystä ja taiteesta. Joonas oli vähän pettynyt siitä, että joku pikkupoika oli tullut hänen ja Kukan väliin.

Kevään koittaessa Crazy Daisy teki vihdoin paluun työelämään, mutta tällä kertaa hän oli päättänyt ottaa rennosti. Sen työ mahdollistikin aika hyvin, sillä Crazy Daisyn nykyinen työnkuva oli aika monipuolinen. Välillä hän järjesti juhlia julkkiksille, ja siinä samalla saattoi itsekin nauttia drinkeistä työkavereiden kanssa töiden päätyttyä. Nykyisin hän oli vahvasti mukana myös filmiteollisuusprojekteissa, missä Crazy Daisy saattoi päästää hullun luovuutensa valloilleen.

Kummatkin Heinäpellot olivat joutuneet lehtimyyjien mainospuheiden pauloihin, minkä seurauksena he olivat päätyneet tilaamaan monia erilaisia harrastuslehtiä halvalla. Crazy Daisy luki mielellään kaikki uudet peliarvostelut, kun taas Kukka Kökkö oli kiinnostunut erilaisista nikkarointiohjeista.

Kevään ilma oli tosi pitkään kylmä, mutta siitä huolimatta takapihan appelsiinipuut tuottivat hienon sadon. Crazy Daisy viihtyi luonnossa auringon valossa. Töissä hän nimittäin ravasi tunkkaisilla klubeilla tai oli koko päivän pimeässä editointihuoneessa, joten luonnossa vietetty aika tasapainoitti hänen elämäänsä.

Oikeastaan Crazy Daisy vähän hurahti puutarhan hoidosta. Ilmojen lämmetessä hän istutti takapihalle tomaatintaimia, joista kasvoi hyvän hoidon ansiosta hetkessä isoja ja terveitä yksilöitä. Kukka Kökkö ei vaivautunut käymään ulkona kovin usein, joten puutarha oli oikeastaan kokonaan Crazy Daisyn harteilla.

Juonipaljastuksia seuraavasta Heinäpeltojen osasta:
  

♦ Fiku & Kasa

Mikaliini, osa 3: 5/10 saavutettu

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Karon ja Mikan parisuhde oli tähän asti edennyt kummallekin mieluisassa yhteisymmärryksessä, mutta nyt lastenhoitovuorot olivat alkaneet aiheuttaa riitoja kaksokon välille. Karon mielestä hänen pitäisi mennä töihin, sillä lainvalvonta oli hänen kutsumuksensa ja raskausajat verottivat työssäkäyntiä jo muutenkin. Mikasta Karon kuului olla kotona, sillä tällä oli enemmän palkallisia vapaapäiviä.

Pienet kärhämät eivät kuitenkaan muuttaneet sitä tosiasiaa että Mika ja Karo rakastivat pieniä poikiaan. Tietenkin he olisivat halunneet viettää kaiken ajan kotona lasten kanssa, mutta jostain talouteen oli rahaakin saatava. Mika keskittyi Mikaelin opettamiseen, kun taas Karo huolehti perheen pienimmästä Mikko-vauvasta.


Aika riensi ja lapset kasvoivat. Mikaelin ja Mikon synttärit sattuivatkin samalle päivälle. Ikäerosta huolimatta veljekset tykkäsivät askarrella yhdessä puuhapöydän kanssa. Mikaelia tosin välillä ärsytti kun pikkuveljen täytyi jättää hampaanjälkensä jokaiseen värikynään ja palikkaan.

Mika oli saanut jatkaa työssäkäyntiä, ja hän oli jo ansainnut urapalkintonsa. Karolla ja Mikalla olikin tapana treenata yhdessä kun molempien urilla hyvää kuntoa edellytettiin. Mika suoritti esteradan leikiten, mutta Karolla oli välillä pieniä ongelmia aidan yli kiipeämisessä. Mika tietenkin pysähtyi auttamaan vaimoaan vaikeissa paikoissa.

Jonkin ajan päästä tuli taas havahduttua siihen että Karo oli raskaana. Karo yritti tilastaan huolimatta jaksaa hoitaa Mikkoa, mutta nälkäisenä ja väsyneenä ollessaan Karolta meinasi välillä mennä hermot, kun Mikko ehti kastella yöpukunsa juuri ennen kuin Karo ehti laskea taaperon potalle. Raskausaika hujahti ohi hetkessä, ja pian taloon syntyikin jo kolmas poikavauva, joka nimettiin Miskaksi.


Ää, en kestä kuinka Mikael on tuollainen miniversio Mikasta noissa hänelle arpoutuneissa vaatteissa. .-3 Ulkonäön lisäksi isässä ja pojassa on yhteistä myös kiinnostus musiikkiin. Mikael seurasi kiinnostuneena isänsä pianonsoittoa ja alkoi itsekin harjoitella yksinkertaisten kappaleiden pimputtamista. Pian Mikael huomasikin musiikin olevan hänelle mieluisin harrastus.

Mikael joutui toimimaan usein itsenäisesti vanhempien päähuomion ollessa perheen pienimmissä Mikossa ja Miskassa. Tietysti vanhemmilta liikeni pojalle aikaa tämän pyytäessä apua läksyissä, ja Mika osti jopa pojalle oman basson jota Mikael voisi sitten teiniksi kasvettuaan soittaa. Kun vanhemmat eivät ehtineet olla Mikaelin kaikissa tekemisissä läsnä jutteli poika asioita siniselle lelunallelleen jolla oli aina aikaa kuunnella.

Tässäpä on nyt ensikertaa näytillä Miska, joka on ehtinyt jo kasvaa taaperoksi. Geenisekoilu jatkuu, sillä Mikaelista Mikosta poiketen Miska sai tummemman ihosävyn. Jeij, tähän mennessä kaikki syntyneet lapset ovat olleet eri näköisiä!

Vuodet vierivät ja uusia lapsia syntyi lisää. Tässä Mika opettaa perheen ensimmäistä tyttölasta Mirkaa puhumaan, ja Karon käsivarsilla lepää juuri syntynyt Miika. Mirka sai Miskan tapaan tummemman ihonsävyn, mutta Miika on aiempien lasten tapaan vaaleampi.

Vaikka Miikon syntymästä ei ollut kulunut kovinkaan pitkää aikaa suunnittelivat Mika ja Karo jo uuden lapsen hankintaa. Kiireisen arjen keskelle ei kuitenkaan ollut aina helppoa sovittaa kahdenkeskistä aikaa, sillä kuhertelutuokio saattoi katketa vauvan parahdukseen tai lasten tullessa makuuhuoneessa olevalle tietokoneelle.

Ja kun kahdenkeskisen ajan löytäminen ei olisi ollut tarpeeksi työlästä ei Karo sitten meinannut millään tulla raskaaksi. Käydessään illalla nukkumaan Karo loi katsauksen yöpöydällä olevaan kristallipallo-lamppuun ja toivoi tulevaisuuden tuovan vielä paljon lapsia tullessaan.

Muidenkin lasten aloittaessa koulun oli Mikael saanut paremmin seuraa pikkuveljistään. Eniten hän vietti aikaa Mikon kanssa, ja tämä kaksikko tekikin melkein kaiken yhdessä. Mikael sai tietenkin isoveljen vallallaan valita leikit, ja välillä urheilusta kiinnostunutta Mikkoa harmitti kun Mikael määräsi heille aina jotain rallatteluleikkejä kun Mikko olisi kaivannut jotain toiminnallisempaa tekemistä. 

Jarkko ihailee seinällä olevia kuvia Mikasta. ,-)
(Selitin tästä kuvasiasta blogissani aiemmin, jos et tajunnut ja asia jäi vaivaamaan niin lukaise tuolta lisää.)


Perheen nuorimmainen Miikakin kerkesi kasvaa taaperoksi. Miika oli helppohoitoinen taapero, sillä tämä oivalsi nopeasti mihin pottaa käytetään. Miika viihtyi hyvin itsekseen eikä taapero aloittanut heti raivokohtausta jos hänet unohdettiin hetkeksi aikaa syöttötuoliin, vaan rummutteli tuttipulloa apuna käyttäen tuolia. Taitaa Mikan musiikkigeeni virrata tässäkin pojassa. ,-)

Pysyttekö vielä mukana vai joko menee lasten nimet sekaisin? Oli miten oli, lisää lapsia on vielä luvassa sillä mennään vasta puolivälissä kymmenen lapsen hankintatavoitteessa. .-D Meneepä nää osat hauskasti, eilen Mikaliineilla pelatessani Karo sai kirjoitettua kolmannen osan elämänkerrastaan, ja kirjan nimi oli 5/10: Mikael, Mikko, Miska, Mirka ja Miika, eli juuri samat lapset ketkä ovat nyt tähän kolmanteen osaan mennessä syntyneet. Mitä jos sim-Karo onkin kirjoittanut tämän osan enkä minä. .-o

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa

Tsaarinen, osa 4: Vaaleanpunainen tie

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Karo oli viimeisimmillään raskaana, ja äitiysloman päivät menivät syödessä ja nukkuessa. Maha oli aivan valtava, ja Karo oli pyjamassaan kuin pinkki possu. Karo toivoi että vauva syntyisi pian, ja hän pääsisi palaamaan normaaliin arkeen. Karo oli nimittäin jäänyt ihan jälkeen urakehityksessä Iikkuun verrattuna.

Vauva päätti syntyä yllättävän nopeasti Karon toivomuksen jälkeen. Seuraavana yönä Karo oli juuri menossa väsyneenä nukkumaan, kun synnytys yhtäkkiä käynnistyikin. Viereisessä huoneessa nukkuva Iikku ei herännyt Karon huutoihin, vaikka naisten huoneiden välissä olevan vessan ovet olivat sepposen selällään.

Niin Karo lopulta synnytti toivomansa poikavauvan. Nimeä ei tarvinnut miettiä, sillä Karo oli aina haaveillut Mika-nimisestä lapsesta. Hän olisi voinut melkein nimetä tytönkin Mikaksi. Karo ihaili vastasyntynyttä vauvaa, joka oli perinyt äitinsä silmät.

Ylpeänä Karo suuntasi pimeille käytäville, sillä hän ei halunnut tuhlata sähköjä laittamalla valoja päälle. Ei kai sitä portaissa nyt tulisi kompuroitua, kun niitä samoja rappuja oli kävelty ennenkin?  Karon aikeina oli syöttää Mika keittiössä. Ihan parasta että Karo oli saanut pojan, jonka oli voinut nimetä Mikaksi!

Karon huoneeseen hankittiin vaaleanpunainen kehto, sillä Karo halusi opettaa Mikan pinkille tielle jo ihan pienestä lähtien. Mika oli ihana vauva. Hän oli ystävällinen, kiltti ja viihtyi simien seurassa. Suurimman osan ajasta Mika kuitenkin nukkui rauhallisesti kehdossaan.

Ainoa huono puoli oli se, ettei Mika saanut unta öisin, ja hän herätti Karon jokaikinen yö. Tietenkin Karo heräsi aina hoivaamaan lasta, vaikka jatkuva yöheräily alkoi väsyttää pidemmän päälle. Se oli kuitenkin äidin velvollisuus.

Mika tykkäsi olla kylvyssä. Hänestä oli hauskaa roiskia vettä Karon silmiin, mikä huvitti häntä kovasti. Kylpyhetkinä koko talossa raikui Mikan iloinen kikatus. Karo harkitsi uimalasien hankkimista voimakkuuksilla.

Vauvan hoitaminen yksin oli melkoinen haaste Karolle, ja valvotut yöt saivat hänet nukahtamaan jopa ruokalautasen äärelle. Sellaisina hetkinä Karo toivoi, että Mikan isä Tokko olisi häntä auttamassa, mutta ikävä kyllä Tokon trooppinen paita ei kestäisi pian alkavaa talvea. Karo viivytti yhteydenottoa myös siitä syystä, ettei hän tiennyt miten kertoa vauvan olemassaolosta.

Iikku ei osallistunut vauvan hoitamiseen, sillä se ei hänen mielestään kuulunut hänen vastuualueeseensa. Hänen päänsä oli täynnä omia ura-asioitaan, ja vapaa-ajallaan hän halusi rentoutua pelaten pelikoneella ja tietokoneella.

Lisäksi Iikun täytyi opiskella paljon pisteitä töitä varten, sillä hänelle tarjottiin jatkuvasti ylennyksiä. Niin Iikku valvoi yötä-päivää kehittääkseen tarvittavia taitoja. Tosin hän huomasi toisinaan aikansa menneen siihen, että hän oli piirtänyt laaman kuvia. Iikku käyttikin sanaa "laamasin", kun hän maalasi laaman.

Ajan kanssa vauva-arki tasaantui, ja Karo sai voimansa takaisin. Niinpä hän innostuikin opiskelemaan Iikun kanssa uralle vaadittavia pisteitä. Ylemmällä uratasolla olevalla Iikulla oli hyviä vinkkejä Karolle töihin, ja hän osasi ohjata, miten Karon tulisi keskittää energiansa saadakseen ylennyksiä.

Pian Karo oli valmis palaamaan äitiyslomalta töihin uudella tarmolla. Niinpä he Iikun kanssa alkoivat taas entisen tapansa mukaan ajaa työpaikalle samalla kyydillä ja puhua samalla omia hienoja oivalluksiaan.
- Hei mä tajusin tässä vähän aikaa sitten, että kun rattia kääntää, niin vaan ne eturenkaat kääntyy! Karo selitti innoissaan.
- !! Oho, niinpä. En kyllä oo tajunnut sitä ennen, Iikku yllättyi.

Mikaa jäi hoitamaan palkattu lastenhoitaja, jonka seurassa hän ei tuntenut oloaan kovin turvalliseksi. Lastenhoitaja oli äkäinen ja huusi, mikä synnytti Mikalle paljon traumoja. Karolle ja Iikulle lastenhoitaja esitti kuitenkin mukavaa saadakseen rahaa.

Mikan suruksi Karo kuitenkin jatkoi lastenhoitajan palkkaamista myös muihin menoihinsa. Joku Katri pyysi Karon teinikavereidensa kanssa retkelle Stadiin, mikä oli hyvää vaihtelua. Olisihan Karolla ollut varmaan mukavampaa kotona, mutta toisaalta oli kiva nähdä välillä muita simejä. Tehdä jotain spontaania ja uutta.

Retken jälkeen Karon katse kiinnittyi kaupan elektroniikkaosaston ämppään. Karosta oli vihdyttää, kun Sims2 oli niin vanhanaikainen, että siellä myytiin vielä niinkin vanhanaikaisia tuotteita kuin mp3-soittimia ja kännykkäkapuloita! Niin Karo sai itselleen musiikkisoittimen, johon hän voisi siirtää lempibiisinsä.

Pian oli jo Mikan aika siirtyä taaperoikään. Karo oli ostanut pinkkikynttiläisen kakun, sillä leipominen oli aivan liian vaikeaa. Iikku tuli heiluttamaan mökähärveliä kakkupalan toivossa, ja myös naapurin Enni sattui olemaan talossa juhlamielellä. Mika ihmetteli ympärillään olevaa hälinää.

Mikasta kasvoi hyvin isänsä näköinen pienokainen, ja aina lapsen kasvot nähdessään Karon mieleen muistui Tokko. Karo ei vieläkään tiennyt, miten voisi ilmaista Mikan olemassaolosta. Hyvin he tulisivat toimeen kahdestaankin. Iikku nimittäin hoiti taloustyöt, joten Karolle jäi aikaa opettaa ja hoitaa Mikaa.


Iikku sai paahdetut leivonnaiset valmiiksi ja kutsui Karon pöytään. Karo jätti Mikan ksylofoni-lelun ääreen ja istahti siskonsa viereen ruokailemaan. Kaksikko naureskeli omille vitseilleen, ja he mietiskelivät työasioita koodipätkien muodossa. Mika säesti keskustelua musiikinlahjoillaan.

Juonipaljastuksia seuraavasta Tsaaristen osasta: