Tsaarinen, osa 4: Vaaleanpunainen tie

Aiemmat osat löytyvät täältä.


Karo oli viimeisimmillään raskaana, ja äitiysloman päivät menivät syödessä ja nukkuessa. Maha oli aivan valtava, ja Karo oli pyjamassaan kuin pinkki possu. Karo toivoi että vauva syntyisi pian, ja hän pääsisi palaamaan normaaliin arkeen. Karo oli nimittäin jäänyt ihan jälkeen urakehityksessä Iikkuun verrattuna.

Vauva päätti syntyä yllättävän nopeasti Karon toivomuksen jälkeen. Seuraavana yönä Karo oli juuri menossa väsyneenä nukkumaan, kun synnytys yhtäkkiä käynnistyikin. Viereisessä huoneessa nukkuva Iikku ei herännyt Karon huutoihin, vaikka naisten huoneiden välissä olevan vessan ovet olivat sepposen selällään.

Niin Karo lopulta synnytti toivomansa poikavauvan. Nimeä ei tarvinnut miettiä, sillä Karo oli aina haaveillut Mika-nimisestä lapsesta. Hän olisi voinut melkein nimetä tytönkin Mikaksi. Karo ihaili vastasyntynyttä vauvaa, joka oli perinyt äitinsä silmät.

Ylpeänä Karo suuntasi pimeille käytäville, sillä hän ei halunnut tuhlata sähköjä laittamalla valoja päälle. Ei kai sitä portaissa nyt tulisi kompuroitua, kun niitä samoja rappuja oli kävelty ennenkin?  Karon aikeina oli syöttää Mika keittiössä. Ihan parasta että Karo oli saanut pojan, jonka oli voinut nimetä Mikaksi!

Karon huoneeseen hankittiin vaaleanpunainen kehto, sillä Karo halusi opettaa Mikan pinkille tielle jo ihan pienestä lähtien. Mika oli ihana vauva. Hän oli ystävällinen, kiltti ja viihtyi simien seurassa. Suurimman osan ajasta Mika kuitenkin nukkui rauhallisesti kehdossaan.

Ainoa huono puoli oli se, ettei Mika saanut unta öisin, ja hän herätti Karon jokaikinen yö. Tietenkin Karo heräsi aina hoivaamaan lasta, vaikka jatkuva yöheräily alkoi väsyttää pidemmän päälle. Se oli kuitenkin äidin velvollisuus.

Mika tykkäsi olla kylvyssä. Hänestä oli hauskaa roiskia vettä Karon silmiin, mikä huvitti häntä kovasti. Kylpyhetkinä koko talossa raikui Mikan iloinen kikatus. Karo harkitsi uimalasien hankkimista voimakkuuksilla.

Vauvan hoitaminen yksin oli melkoinen haaste Karolle, ja valvotut yöt saivat hänet nukahtamaan jopa ruokalautasen äärelle. Sellaisina hetkinä Karo toivoi, että Mikan isä Tokko olisi häntä auttamassa, mutta ikävä kyllä Tokon trooppinen paita ei kestäisi pian alkavaa talvea. Karo viivytti yhteydenottoa myös siitä syystä, ettei hän tiennyt miten kertoa vauvan olemassaolosta.

Iikku ei osallistunut vauvan hoitamiseen, sillä se ei hänen mielestään kuulunut hänen vastuualueeseensa. Hänen päänsä oli täynnä omia ura-asioitaan, ja vapaa-ajallaan hän halusi rentoutua pelaten pelikoneella ja tietokoneella.

Lisäksi Iikun täytyi opiskella paljon pisteitä töitä varten, sillä hänelle tarjottiin jatkuvasti ylennyksiä. Niin Iikku valvoi yötä-päivää kehittääkseen tarvittavia taitoja. Tosin hän huomasi toisinaan aikansa menneen siihen, että hän oli piirtänyt laaman kuvia. Iikku käyttikin sanaa "laamasin", kun hän maalasi laaman.

Ajan kanssa vauva-arki tasaantui, ja Karo sai voimansa takaisin. Niinpä hän innostuikin opiskelemaan Iikun kanssa uralle vaadittavia pisteitä. Ylemmällä uratasolla olevalla Iikulla oli hyviä vinkkejä Karolle töihin, ja hän osasi ohjata, miten Karon tulisi keskittää energiansa saadakseen ylennyksiä.

Pian Karo oli valmis palaamaan äitiyslomalta töihin uudella tarmolla. Niinpä he Iikun kanssa alkoivat taas entisen tapansa mukaan ajaa työpaikalle samalla kyydillä ja puhua samalla omia hienoja oivalluksiaan.
- Hei mä tajusin tässä vähän aikaa sitten, että kun rattia kääntää, niin vaan ne eturenkaat kääntyy! Karo selitti innoissaan.
- !! Oho, niinpä. En kyllä oo tajunnut sitä ennen, Iikku yllättyi.

Mikaa jäi hoitamaan palkattu lastenhoitaja, jonka seurassa hän ei tuntenut oloaan kovin turvalliseksi. Lastenhoitaja oli äkäinen ja huusi, mikä synnytti Mikalle paljon traumoja. Karolle ja Iikulle lastenhoitaja esitti kuitenkin mukavaa saadakseen rahaa.

Mikan suruksi Karo kuitenkin jatkoi lastenhoitajan palkkaamista myös muihin menoihinsa. Joku Katri pyysi Karon teinikavereidensa kanssa retkelle Stadiin, mikä oli hyvää vaihtelua. Olisihan Karolla ollut varmaan mukavampaa kotona, mutta toisaalta oli kiva nähdä välillä muita simejä. Tehdä jotain spontaania ja uutta.

Retken jälkeen Karon katse kiinnittyi kaupan elektroniikkaosaston ämppään. Karosta oli vihdyttää, kun Sims2 oli niin vanhanaikainen, että siellä myytiin vielä niinkin vanhanaikaisia tuotteita kuin mp3-soittimia ja kännykkäkapuloita! Niin Karo sai itselleen musiikkisoittimen, johon hän voisi siirtää lempibiisinsä.

Pian oli jo Mikan aika siirtyä taaperoikään. Karo oli ostanut pinkkikynttiläisen kakun, sillä leipominen oli aivan liian vaikeaa. Iikku tuli heiluttamaan mökähärveliä kakkupalan toivossa, ja myös naapurin Enni sattui olemaan talossa juhlamielellä. Mika ihmetteli ympärillään olevaa hälinää.

Mikasta kasvoi hyvin isänsä näköinen pienokainen, ja aina lapsen kasvot nähdessään Karon mieleen muistui Tokko. Karo ei vieläkään tiennyt, miten voisi ilmaista Mikan olemassaolosta. Hyvin he tulisivat toimeen kahdestaankin. Iikku nimittäin hoiti taloustyöt, joten Karolle jäi aikaa opettaa ja hoitaa Mikaa.


Iikku sai paahdetut leivonnaiset valmiiksi ja kutsui Karon pöytään. Karo jätti Mikan ksylofoni-lelun ääreen ja istahti siskonsa viereen ruokailemaan. Kaksikko naureskeli omille vitseilleen, ja he mietiskelivät työasioita koodipätkien muodossa. Mika säesti keskustelua musiikinlahjoillaan.

Juonipaljastuksia seuraavasta Tsaaristen osasta: