Halloween 2017

Muokkasinpa Halloweenin kunniaksi tällaisen kuvasen. .-) Kuvassa on katkeroitunut tulipalossa kuollut Tanja Haaveinen, joka ei pidä miehensä uudessa avioliitossa syntyneestä lapsesta. Toivottavasti oli mukava Halloween!



♦ Fiku ja Kasa

Perhe Veijari, osa 110: Uudet vanhemmat

Olen kertoillut Veijareiden suvun seikkailuista blogissani, mutta nyt kun meillä on aktiivinen simsblogi päätin siirtää Veijarit tänne. Pelailen Veijareilla LC-haastetta, ja tällä hetkellä mennään jo yhdeksännessä sukupolvessa. Mahdollisten uusien lukijoiden ei tarvitse kahlata kaikkia menneitä osia läpi päästäkseen mukaan juoneen, sillä tässä osassa tarina saa uuden käänteen, miksi katsoinkin siirron eri blogiin sopivan hyvin juuri tähän väliin. Jos kuitenkin haluat vilkaista aiempia osia, seuraa alla olevaa linkkiä:

Aiemmat osat

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tapana listata Veijareiden osan alkuun kirjoituksen aikana soineet biisit joista voi halutessaan valita jotakin lukumusiikiksi. Tämä osa tuli kirjoitettua Hurtsin uuden levyn julkaisupäivänä, joten biisitarjonta on sen mukainen. ,->

Osa syntyi näiden biisien tahdissa:
Hurts - Hold On To Me --- Hurts -  Magnificent --- Hurts - Beautiful Ones --- Hurts - Ready To Go --- Hurts - People Like Us --- Hurts - Something I Need To Know --- Hurts - Thinking Of You --- Hurts - Wherever You Go --- Hurts - Chaperone --- Hurts - Boyfriend --- Hurts - Walk Away --- Hurts - Wait Up --- Hurts - Spotlights



Sininen auto ajeli pitkin Stadin katuja. Auton ohjaksissa oleva sosiaalityöntekijä pysäytti auton ja vilkaisi sivusilmällä takapenkillä istuvaa poikaa, joka oli istunut koko matkan hiljaisuudessa katsellen maisemia ikkunasta.
"Olemme perillä. Haluatko että saatan sinut sisälle?" sosiaalityöntekijä kysyi lapselta.

"Ei tarvitse", poika vastasi ja avasi auton oven. Lapsi katseli ympärilleen ja astui sitten varovasti ulos autosta. Pojan menoa seurannut sosiaalityöntekijä sammutti auton ja nouti tavaratilassa olleet pojan vähäiset tavarat.

"Näkemiin, Jimi!" sosiaalityöntekijä huusi pojan perään lapsen lähestyessä uutta kotiaan. Poika, jota sosiaalityöntekijä oli äsken Jimiksi kutsunut ei vaivautunut vastaamaan naiselle mitään. Adoptiossa vietetty aika ei ollut todellakaan parasta aikaa ja hän oli tyytyväinen päästessään viimein pois sossujen valvovien silmien alta. Jimi ei tiennyt adoptiovanhemmistaa juuri mitään, mutta ainakin talon pihamaalla olevat pihalelut kiinnittivät pojan huomion positiivisesti - joskin vaaleanpunainen väri ei ollut niinkään Jimin mieleen.

Jimi koputti oveen ja hänen adoptiovanhempansa riensivät avaamaan oven. Hanna ja Lasse olivat Veijareiden suvun aiempien sukupolvien jälkeläisiä ja kuullessaan perijätontilla sattuneesta tragediasta he halusivat auttaa ja ottaa orvoksi jääneen Jimin hoiviinsa.
"Tervetuloa kotiin!" Hanna huudahti pirteästi ja säntäsi halaamaan Jimiä, mutta poika torjui eleen.
"Älä koske, en mä tunne sua", Jimi tokaisi ja perääntyi.

(Hannan isä on Harri, ja Lasse on puolestaan alien-Lailan jälkeläinen.)

Hanna katsahti toivottamana aviomieheensä, joka päätti kokeilla toisenlaista lähestymistapaa.
"Jimi on oikeassa, mutta tutustumme varmasti nopeasti. Olemme uudet vanhempasi, Lasse ja Hanna", Lasse selitti.
"En tahdo uusia vanhempia, haluan vanhaan kotiini", Jimi protestoi.
"Ymmärrän sen hyvin. Mutta ehkä sinua kiinnostaisi nähdä huone jonka olemme valmistelleet sinua varten", Lasse ehdotti ja sai pojan seuraamaan häntä.

"Sosiaalityöntekijä kerto että keltainen on lempivärisi", Hanna selitti Jimin silmäillessä uutta huonettaan. Jimi ei vastannut mitään adoptioäidilleen, jolloin Lasse ehdotti että he antaisivat Jimin kotiutua rauhassa. Lassen ja Hannan poistuttua paikalta Jimi istahti sängylle ja yritti saada koti-ikävän pois mielestään. Hän tiesi ettei entiseen ollut enää paluuta, joten kaipa sopeutumista olisi yritettävä.

Lasse ja Hanna olivat istahtaneet keskustelemaan adoptioasioista olohuoneen sohvalle.
"Onkohan tämä sittenkään hyvä idea? Jimi ei pidä minusta", Hanna huokaisi.
"Anna hänelle aikaa. Ei ole helppoa sopeutua täysin uuteen tilanteeseen ja uusiin vanhempiin", Lasse huomautti.
"Hyvähän sinun on sanoa. Poika sentään kuuntelee sinua", Hanna mutisi.

Samassa Jimi asteli paikalle, jolloin Hanna vaikeni.
"Piditkö huoneestasi?" Lasse kysyi.
"Joo, mutta sieltä puuttuu yksi juttu. Haluaisin oman pelikoneen", Jimi ilmoitti. Hanna oli tokaisemassa ettei heidän taloudessaan harrastettu videopelejä, mutta Lasse ilmoitti että Jimi saisi haluamansa pelikoneen.
"Meidän on tehtävä hänen olonsa mukavaksi", Lasse selitti Hannan valittaessa asiasta.

Pelikoneen saapumista odotellessa Jimin oli kerrytettävä harrastustaan shakkipelin voimin. Vanhemmat kysyivät useaan otteeseen saisivatko he osallistua peliin, mutta Jimi halusi pelata yksin omakeksimillään säännöillä.

Adoptioon joutuessaan moni Jimin kaveri oli lakannut pitämästä yhteyttä, sillä adoptiossa oli rajoitetut ajankohdat puhelimen käyttöön liittyen. Nyt Jimi yritti saada ystäviään takaisin, mutta moni ei ollut halukas herättelemään hiipunutta ystävyyttä. Lasse kuunteli lehtelä lukiessaan pojan puheluita ja mietti miten voisi auttaa poikaa jottei tämä jäisi aivan yksin.


Jimin ensimmäisen päivän kunniaksi Hanna päätti tehdä illalliseksi hampurilaisia. Lasse ja Jimi alkoivat hassutella heittelemällä ruokaa toistensa päälle, jolloin Hanna tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hän kadehti miestään joka tuntui heti luoneen siteen poikaan.

Jimi lupautui tiskaamaan astiat aterian jälkeen. Poika halusi heti mukaan arkisiin rutiineihin uudessa kodissaan, jotta hänestä ei tuntuisi kuin olisi vain väliaikaisesti kyläilemässä adoptiovanhempien luona.

Lasse oli kertonut Hannalle Jimin puheluista, ja Hanna päätti auttaa poikaa tutustumaan uusiin ikäisiinsä lapsiin. Hanna kutsui kylään ystävättäriään ja näiden lapsia, ja rohkaisi Jimiä juttelemaan muille lapsille.


Sattuipa käymään niin, että Hannan ja Lassen ollessa kaupungilla vampyyri-Kreivi hyökkäsi Hannan kimppuun ja muutti tämän vampyyriksi puremalla tätä kaulaan. Vampyyriksi muuttunut Hanna ei halunnut pelästyttää Jimiä ulkomuodollaan, ja kun poika heräsi aamulla riensi Hanna piileskelemään vampyyriarkkuunsa siihen asti kunnes Jimi menisi nukkumaan.


Jimi ei osannut aavistaa mitään adoptioäitinsä salaisuudesta, sillä poika vietti koko iltapäivän leikkimällä ulkona uuden koulukaverinsa kanssa. Jimi oli joutunut vaihtamaan koulua uuden asuinpaikkansa vuoksi, mutta onneksi hänet oli otettu hyvin vastaan uudessa koulussa.


Illan tullessa Hanna päätti ettei moinen piileskely voinut jatkua loputtomiin, joten niinpä hän päätti kutsua avukseen ennustajaeukon, jolla huhuttiin olevan myynnissä erilaisia taikajuomia. Ennustajalta ostettu juoma teki tehtävänsä, ja eukon tähyillessä näkymiä kristallipallostaan Hanna ihaili normaaliksi muuttunutta peilikuvaansa tyytyväisenä.

Tällaisen pienen kiertotien kautta saatiin siis Veijarit jatkumaan! Jimin mukana kulkee Veijareiden geenit, joten mielestäni tämä on ihan kelpo tapa jatkaa suvun etenemistä vaikkei ihan LC:n sääntöjen mukainen konsti olekaan.

♦ Kasa

Perhe Mariannela, osa 1: Voi Markus

Meillä on nyt vauhti päällä, ja nyt on taas uuden perhe-esittelyn aika! Kasa teki myös hienon sivun, jonne on linkitetty kaikki mahdolliset osat ja muut blogijutut järkevästi. .-)


Mariannelan sukujuuret juontavat aivan ensimmäiseen simssiini. Laskujemme mukaan olemme luoneet kyseisen perheen jo kolmeen eri simssiin. Alkujaan he asuivat Veronalassa, mutta heidän kummallisuutensa johti heidät ajan saatossa Outolaaksoon. Perheeseen kuuluu aviopari Markus ja Mari. He pukeutuvat mariannekarkin värehiin: punaiseen ja valkoiseen. Lisäksi talossa asuu täplikäs Candy-koira, joka tekee mielellään koiruuksia. Perinteen mukaan Mariannelat ovat hankkineet niin monta lasta kuin suinkin on vaan mahdollista, mutta pätevätkö vanhat säännöt yhä?

Markus ja Mari olivat lopultakin saaneet unelmatalonsa sisätilat maalattua. Heillä oli ollut niin uniikki maku, että he olivat joutuneet tekemään koko urakan itse. Maali oli ikävä kyllä loppunut kesken, mutta se ei kaksikkoa haitannut. Niin he lösähtivät sängylle onnellisina.
- Voi Markus, nyt kun talomme on valmis, haluan tänne paljon lapsia juoksentelemaan, perhetavoitteinen Mari haaveili.
- Lapset tulevat sitten kun niiden aika on, Markus totesi.
Hänellä ei ollut mikään kiire laajentaa perhettä.

Vain keittiön toinen nurkka oli sisustettu, sillä Markus suunnitteli hakeutuvansa töihin ravintola-alalle, mistä hän tulisi saamaan urapalkinnoksi massiivisen suklaakoneen.
- Voi Markus, olen niin ylpeä, kun hankit meille teemaan sopivan urapalkinnon. Tosi hassua kyllä, että meidän pitää jo nyt jättää sille tilaa. Nurkka näyttää ikävän tyhjältä, Mari pohdiskeli.
- Hankin töitä ihan pian, älä huoli, Markus lupasi.

- Voi Markus, sinun ammattitaidollesi olisi nyt kyllä käyttöä. Sytytin tulipalon, Mari huomasi.
- Mitä? Markus karjaisi ja kääntyi katsomaan liekehtivää hellaa.

Marin oli pakko saada neljä roskista tuttipulloja ja symmetriaa varten. Candy kuitenkin ajatteli, että nythän hänellä on varaa hajoittaa yksi niistä, sillä niitä jäisi edelleen vielä kolme.

Candy ei syönyt mielellään eläinruokaa, vaan hänestä oli hauskempi käydä hörppimässä saastalammikoista nesteitä. Niinpä Candy oli tosi usein nälkäinen, ja naapurit tekivät laihasta  koirasta eläinsuojeluilmoituksia. Koira piti aina erikseen komentaa ruokakulholle, jos oikein tiukka paikka tuli.

Candy tykkäsi kaveerata myös haisunäätien kanssa, mutta ystävyys ei tehnyt hyvää Candyn hygienialle. Markus oli mielestään rakentanut tilavan vessan, mutta koiran kylvettäminen osoittautui siitä huolimatta niin ahtaaksi puuhaksi, että kylpyamme oli siirrettävä aina pihalle Candyn sotkuilujen siivoamiseksi.

Mariannelat alkoivat tulla kuuluisiksi roihuavista tulipaloistaan, ja kaikki naapurit kyseenalaistivat Markuksen ravintola-alahaaveet. Markus kuitenkin piti toivoa niin pitkään kuin pomo ei tiennyt asiasta. Eikö sitä paitsi ollut ovelaa sytyttää tulipalot kotona, jotta vastaavanlaisia virheitä voisi välttää työpaikalla?


Markus ja Mari molemmat saivatkin töitä. Kaikista huhuista huolimatta Markus aloitti uransa ihan hyvin. Mari haaveili poliisiurasta, ja hän halusi olla kuin elokuvien terästitaaninainen. Yllättäen ilmestyneet pahoinvointikohtaukset häiritsivät Marin työssäkäyntiä.


Ja vauvahan siellä oli tulossa. .-> Mari oli innoissaan tulevasta esikoisestaan! Ikävä kyllä hän ei enää mahtunut vanhaan pyjamaansa ja joutui valitsemaan väreihin sopimattoman venyvän mallin. Lasten takia Mari olisi kuitenkin valmis poikkeamaan värikoodista.

Mari sai pian huomata, että tuleva äitiys ja ura oli vaikea tasapainottaa. Hänen tuli opiskella paljon uusia tarvittavia taitoja uralle, mutta samalla sisällä kasvava vauva vaati lisäravinteita ja muuta huomiota. Markus oli kieltänyt hellan käytön odottavalta äidiltä turvallisuussyistä, (vaikka hän itse oli sytyttänyt suurimman osan tulipaloista). Joka tapauksessa Mari päätyi hörppimään purkkiherkkuja nälän päihittämiseksi.

Marin työpaikalla oli käytäntö, että vartijoiden pitää itse kustantaa univormunsa. Ikävä kyllä kaikki vaatekoot olivat liian pieniä Marin mahalle. Pomo yritti ehdotella naiselle äitiysvapaata, mutta Mari vastusti suuresti ajatusta. Niin pomo ei mahtanut muuta kuin antaa Marille erikoisluvan kulkea pinkissä pyjamassaan työaikana.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen Mari synnytti seuraavana aamuna esikoislapsen, Mikan. Markus sattui olemaan töissä, mutta onneksi Marilla oli muuta miespuolista yleisöä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Rafael, Urmas ja Eetu olivat helpottuneita, kun vauva lopulta putkahti maailmaan.

Mari oli aivan innoissaan uudesta vauvasta, ja hän oli aina ensimmäisenä kehdon luona tarkistamassa vauvan voinnin, jos Mika päästi pienenkin itkuäänähdyksen. Markus sen sijaan jäi vähän ulkopuoliseksi. Mies puolusteli asiaa sillä, että hän kävi töissä ja opiskeli paljon uralleen, mutta sisimmissään Markus oli hiukan kauhuissaan perhe-elämäajatuksesta.

Mari ei kuitenkaan huomannut miehensä poissaolevaa käytöstä, sillä hän oli aivan vauvan lumoissa. Hän oli vain mielissään, kun sai viettää Mikan kanssa aikaa. Mari oli hellä ja huolehtivainen äiti, jonka kanssa Mikan oli hyvä olla.

Aika vierähti vauhdilla, ja pian Mika oli jo taaperoiässä. Hänelle oli kasvanut äitinsä valkoiset pellavahiukset. Marin oli pakko päästä opettamaan Mikalle elämän perusedellytykset kuten puhumisen ja kävelemisen taidot. Marilla oli kärsivällisyyttä, ja opetushetket muodostuivat mukaviksi.

Mari kävi samalla myös töissä, vaikka olikin surullista jättää Mika kotiin töiden ajaksi. Mari oli ylentynyt vartijasta poliisikokelaaksi. Marin poissaolon ajaksi Mikaa saapui hoitamaan lastenhoitaja. Mari joutui kävelemään usein töihin myöhästyttyään kimppakyydistä, sillä hänellä oli tapana jäädä kertomaan lastenhoitajille yksityiskohtaisia ohjeita Mikan hoitoon liittyen.

Mika oli hurmaava taapero, josta lastenhoitajatkin pitivät kovasti. Mika käyttäytyi kiltisti ja siivosti, ja hänestä lastenhoitajan tekemä erikoisvelli oli maittavaa. Mika ei olisi millään malttanut lopettaa syömistä, mutta lastenhoitajan oli jo laitettava poika nukkumaan.

Mitä Markus puuhailee? Onko luvassa lisää lapsia? Miten Mari yhdistää perheen ja työn?

♦ Fiku & Kasa

Perhe-esittely: Bilehile, osa 1: Riitelyä rannoilla

Taas uusi perhe! Bilehileistä onkin ollut jo mainintoja edellisissä osissa, mutta nyt pääset syventymään tähän perheeseen paremmin. .-)


Perheseen Bilehile kuuluu kolme sisarusta: (vasemmalta oikealle) Lila, Lulu ja Lola. Juhlia rakastava kolmikko asettui elämään yöelämän keskipisteeseen Stadiin. He aikoivat pitää hauskaa, hurmata miehiä ja aiheuttaa kaaosta. Lilalla on aina ollut onnea matkassa, ja hän tuntuu pääsevän elämässä helpolla. Romantiikkatavoitteinen Lulu on oikea miesmagneetti, ja hän unelmoi olevansa joskus ammattimainen juhlavieras. Kenraaliksi pyrkivä Lola on sisaruskolmikon vastuuntuntoisin osapuoli, eikä hänelle kannata ryttyillä, sillä hän voittaa minkätahansa tappelun.

Lisäksi perheeseen kuuluu suloinen Nappi-kissa. Hän kiipeilee ennemmin keinotekoisissa puissa aitojen sijaan, joten kaupunkiasuminen sopii hänelle. Nappi on toisinaan vähän ärhäkkä, mutta suurimmaksi osaksi ajasta hän on ystävällinen silityksiä ja herkkupaloja kerjäävä kissa. Mau mau.

Bilehileiden oli tarkoitus tutustua stadilaisiin ja bilettää näiden kanssa yhteisötonteilla joka päivä, mutta jotenkin tilanne kääntyi niin, että kaikille kolmelle sisarukselle oli kertynyt vain mummobestis. Näin hurja Stadi-elämä osoittautuikin rauhalliseksi. Lilalla oli tapana kutsua Virpi kylään laulukaveriksi, sillä siskot eivät halunneet laulaa duettoja, eikä Virpillä ollut muuta kuin aikaa.

Lila löysi itselleen ravintola-alalta töitä ja eteni urallaan kovaa vauhtia. Hän oli alkanut sivubisneksenä myymään herkullisia suklaakonvehteja itsekeksimällään reseptillä. Pari kertaa suklaa ehti valua laitteesta yli, minkä seurauksena se takertui lopullisesti ruokailuhuoneen lattiamatolle. Tekevälle sattuu.

Ei ura ollut pelkkää konvehtien napostelua, vaan välillä täytyi opiskella taitopisteitä. Lila juoni hienoja pelistrategioita shakkinappuloilla, mikä sivisti hänen aivojaan arkielämän käytännöntilanteissa. Lola ja Lulu puolestaan opiskelivat yhdessä mekaniikkaa uriaansa varten.

Koska George Michael oli raivostunut Lulun viattomista treffeistä Jimin kanssa, vietti nainen nykyisin paljon aikaa toisen rakastettunsa Toni Lorulan kanssa. Hän ei halunnut sitoutua vaan pitää hauskaa, mikä sopi myös Tonille erittäin hyvin. Toki Lulua harmitti, kun Georgen kanssa välit katkesivat, mutta suurimmaksi osaksi se oli vain Georgen oma tappio. Lulu löytäisi itselleen uuttakin seuraa.

Tonin talossa saattoi hyödyntää kaikki luksuslaitteet, mitä kotiin ei ollut tullut ostettua. Poreallas oli Lulun suosikkiasia, sillä hän tykkäsi keikistellä bikineissä. Tonin luona oli usein myös muita naisia, eikä Lulun ollut kovin vaikea arvata miehellä olevan myös muita naisia. Näkihän sen jo Tonin kihlasormuksestakin. Lulu uskoi kuitenkin olevan kaikista Tonin naisista paras.

Toni kävi usein kylässä myös Lulun luona, ja kaksikko vietti aikaa Lulun värikkäässä huoneessa. Toni oli luvannut lähteä jo kotiin, ja Lulu lähti nukkumaan. Toni kuitenkin palasi vielä huoneeseen katselemaan rakkaansa unia. Vaikka Tonilla oli paljon naisia, oli Lulussa jotain erilaista.

Koska Bilehileet olivat raataneet töissä viime aikoina liikaa, kaipasivat he irtiottoa arjesta. Niinpä sisarukset varasivat loman huippukalliissa hotellissa, missä he voisivat rentoutua ja flirttailla täysin tuntemattomien miesten kanssa ilman kiinnijäämisen pelkoa.

- Lola, kato tänne.
- Mitä?
*RÄPS*
- No otit musta sit kuvan.

Lomaherkkujen mäyssyttely näkyi pian Lulun vyötäröllä, mistä hän oli aluksi vähän hermostunut. Hän ei uskaltanut ottaa peittäviä talvivaatteitaan pois ja liittyä muiden seuraan kuumalle lähteelle.

Ulkovaatteiden pitäminen pidemmän päälle kävi mahdottomaksi haasteeksi lämpimillä Twikkii-saarilla. Lulu luopui takista, mutta bikineihin hän ei uskaltanut vielä sonnustautua kuten hänen siskonsa.
- Tosi noloa Lulu tollanen lihominen, Lila naurahti ja pyörähti itse ylpeänä bikineissään.
- Ole siinä hiljaa, Lulu ärähti tiukasti.

Koska Lulusta ei saanut rantaseuraa, Lila suuntasi yksin palvomaan aurinkoa. Ihanaa kun sai vain makoilla ja olla tekemättä mitään paratiisisaarella.

Paikoillaan makaaminen alkoi olla pidemmän päälle tylsää, joten seuraavaksi Lila löysi itsensä kuumasta lähteestä. Hän rentoutui onnellisena ja jutteli myös paikallisille simeille.

Naiset ehtivät käymään myös muinaisilla raunioilla, jotka olivat varsinkin seikkailuista pitävän Lolan makuun. Hän kuvasikin innoissaan kaikkea näkemäänsä, kun taas väsynyt Lulu oli vain onnellinen päästessään pitkän kävelymatkan jälkeen istahtamaan muinaislähteen reunalle.

- Voi teitä heikkoja, minä olen sotilasurallani tottunut kävelemään pitkiä matkoja, Lola totesi heittäessään pientä uhrauskolikkoa lähteeseen.
- Mutta mulla onkin enemmän miehiä kuin sulla, Lulu lesosi.
Sisaruksilla oli tapana nälviä toisiaan kaikesta, joten he eivät ottaneet loukkauksia vakavasti. Sen sijaan se kannusti heitä kehittämään itseään vieläkin paremmaksi, jotta voisi taas lesoilla toisilleen saavutuksillaan.

Matkaopas halusi myös leuhkia urheiluharrastuksellaan ja venytteli tylsyyttään yleispuhelimen luona. Leppoisassa työssä olivat omat hyvät ja huonot puolensa.

Illan tullessa Lolan silmiin osui paidaton tulitanssija. Kun hän tekisi tuttavuutta tämän kiinnostavan miehen kanssa, saisi Lola siskonsa hetkeksi hiljaisiksi. Hänen seuraelämänsä tosiaan oli ollut olematon viime aikoina urapisteiden keräilyn vuoksi, mutta nyt oltiinkin lomalla.

Lola tarjoutui opettelemaan tulitanssin päästäkseen miehen juttusille. Tutustumisesta ei kuitenkaan tullut juuri mitään, sillä kaksikko ei ymmärtänyt toistensa kieltä. Kaiken lisäksi alkoi sataa vettä, eikä roimuava tuli enää pysynyt päällä.

Lolan harjoitellessa Lulu oli päättänyt rakentaa hiekkalinnan, ja paremman tekemisen puutteessa Lila saapui häntä auttamaan.
- Mä osaan tehdä tästä linnasta tosi hienon, koska mulla on niin paljon luovuuspisteitä, Lila ylpeili.
- Mä sainkin upean rusketuksen, kun sinä taas vain paloit, Lulu sanoi ja heitti hiekkaa siskonsa päälle.
Hiekkasodan alkaessa linnasta ei lopulta tullut kovin kummoista.

Lola ehti oppimaan jo tulitanssin, ja harjoittelun ohella hänelle oli syntynyt valtava nälkä. Niinpä Lola meni grillaamaan makkaroita hodareita varten. Ei ollutkaan ennen tullut syötyä rauhoittavan aallonpärskeiden äärellä.
- Nyt riitapukarit syömään! Lola komensi kovaan ääneen nolaten siskonsa.

Viimeisenä lomapäivänä siskokset lähtivät tutkimaan hylkylaivaa. Tai oikeastaan Lulua kiinnosti enemmän auringonottaminen. Häntä ei kiinnostanut katsastaa vuotavaa laivanromua. Lola ja Lila kuitenkin kipusivat laivan kannelle heti.

Lila tutki kapteenin kajuuttaa ja tapasi yllätyksekseen merirosvolaivan kapteenin haamun! Kapteenin mielestä Lila oli hurmaava ja hauska nainen, joten haamu halusi opettaa hänelle ikivanhan merirosvolaulun, jota kapteeni ja tämän miehistö olivat aina laulelleet yhdessä hurjien aarrejahtiretkien aikana.

Lulu ei halunnut jäädä siskoaan jälkeen, joten hänkin kiirehti kapteenin juttusille toiveenaan oppia itsekin merirosvolaulu. Syystä tai toisesta kapteeni ei ollut halukas laulamaan Lulun kanssa, mutta hänellä oli tälle toinen lahja: salainen aarrekartta. Lulu näytti innoissaan karttaa siskoilleen, ja he kaikki päättivät lähteä etsimään aarretta, vaikka Lola olikin nauttinut merirosvoleikeistä laivalla.

Kartan johdattamasta paikasta ei kuitenkaan löytynyt aarretta, vaan merkillisen miehen bambumaja. Lulu oli pettynyt siihen asti, kunnes poppamies lupasi antaa palkinnon henkilölle, joka korjaisi kaikki hajonneet nykyajan vempaimet miehen kotoa. Lulu tarttui haasteeseen ilomielin, sillä hän oli oppinut hyvin mekaniikkaa löysäilyurallaan.

Lola ja Lila olivat menneet vain syömään, kun Lulu korjaili moitteettomasti kaikki välineet. Poppamies tuli kiitollisena antamaan Lululle lahjaksi ikivanhan taikakalun, jolla hän pystyisi manipuloimaan simejä. Lulu oli utelias uudesta lelustaan!

Lola halusi taas ikuistaa paikkoja kamerallaan. Hän oli ihastunut kauniin vihreän vehreään seinään, josta oli pakko ottaa enemmän tai vähemmän taiteellinen kuva.

Viimeiseksi lomateokseen Lulun oli ehdottomasti kokeiltava taikakaluaan. Niinpä hän loihti Tarmosta itselleen ystävän. Lulun olisi ehkä kannattanut hoitaa taikapuuhansa muualla kuin suoraan kohteen edessä. Sitten olikin aika palata takaisin kotiin.

Mitä arki tuo tullessaan loman jälkeen? Onko Georgen ja Lulun suhde lopullisesti ohi vai korvaako Toni Georgen? Löytääkö Lola miesseuraa?

♦ Fiku & Kasa