Perhe Mariannela, osa 1: Voi Markus

Meillä on nyt vauhti päällä, ja nyt on taas uuden perhe-esittelyn aika! Kasa teki myös hienon sivun, jonne on linkitetty kaikki mahdolliset osat ja muut blogijutut järkevästi. .-)


Mariannelan sukujuuret juontavat aivan ensimmäiseen simssiini. Laskujemme mukaan olemme luoneet kyseisen perheen jo kolmeen eri simssiin. Alkujaan he asuivat Veronalassa, mutta heidän kummallisuutensa johti heidät ajan saatossa Outolaaksoon. Perheeseen kuuluu aviopari Markus ja Mari. He pukeutuvat mariannekarkin värehiin: punaiseen ja valkoiseen. Lisäksi talossa asuu täplikäs Candy-koira, joka tekee mielellään koiruuksia. Perinteen mukaan Mariannelat ovat hankkineet niin monta lasta kuin suinkin on vaan mahdollista, mutta pätevätkö vanhat säännöt yhä?

Markus ja Mari olivat lopultakin saaneet unelmatalonsa sisätilat maalattua. Heillä oli ollut niin uniikki maku, että he olivat joutuneet tekemään koko urakan itse. Maali oli ikävä kyllä loppunut kesken, mutta se ei kaksikkoa haitannut. Niin he lösähtivät sängylle onnellisina.
- Voi Markus, nyt kun talomme on valmis, haluan tänne paljon lapsia juoksentelemaan, perhetavoitteinen Mari haaveili.
- Lapset tulevat sitten kun niiden aika on, Markus totesi.
Hänellä ei ollut mikään kiire laajentaa perhettä.

Vain keittiön toinen nurkka oli sisustettu, sillä Markus suunnitteli hakeutuvansa töihin ravintola-alalle, mistä hän tulisi saamaan urapalkinnoksi massiivisen suklaakoneen.
- Voi Markus, olen niin ylpeä, kun hankit meille teemaan sopivan urapalkinnon. Tosi hassua kyllä, että meidän pitää jo nyt jättää sille tilaa. Nurkka näyttää ikävän tyhjältä, Mari pohdiskeli.
- Hankin töitä ihan pian, älä huoli, Markus lupasi.

- Voi Markus, sinun ammattitaidollesi olisi nyt kyllä käyttöä. Sytytin tulipalon, Mari huomasi.
- Mitä? Markus karjaisi ja kääntyi katsomaan liekehtivää hellaa.

Marin oli pakko saada neljä roskista tuttipulloja ja symmetriaa varten. Candy kuitenkin ajatteli, että nythän hänellä on varaa hajoittaa yksi niistä, sillä niitä jäisi edelleen vielä kolme.

Candy ei syönyt mielellään eläinruokaa, vaan hänestä oli hauskempi käydä hörppimässä saastalammikoista nesteitä. Niinpä Candy oli tosi usein nälkäinen, ja naapurit tekivät laihasta  koirasta eläinsuojeluilmoituksia. Koira piti aina erikseen komentaa ruokakulholle, jos oikein tiukka paikka tuli.

Candy tykkäsi kaveerata myös haisunäätien kanssa, mutta ystävyys ei tehnyt hyvää Candyn hygienialle. Markus oli mielestään rakentanut tilavan vessan, mutta koiran kylvettäminen osoittautui siitä huolimatta niin ahtaaksi puuhaksi, että kylpyamme oli siirrettävä aina pihalle Candyn sotkuilujen siivoamiseksi.

Mariannelat alkoivat tulla kuuluisiksi roihuavista tulipaloistaan, ja kaikki naapurit kyseenalaistivat Markuksen ravintola-alahaaveet. Markus kuitenkin piti toivoa niin pitkään kuin pomo ei tiennyt asiasta. Eikö sitä paitsi ollut ovelaa sytyttää tulipalot kotona, jotta vastaavanlaisia virheitä voisi välttää työpaikalla?


Markus ja Mari molemmat saivatkin töitä. Kaikista huhuista huolimatta Markus aloitti uransa ihan hyvin. Mari haaveili poliisiurasta, ja hän halusi olla kuin elokuvien terästitaaninainen. Yllättäen ilmestyneet pahoinvointikohtaukset häiritsivät Marin työssäkäyntiä.


Ja vauvahan siellä oli tulossa. .-> Mari oli innoissaan tulevasta esikoisestaan! Ikävä kyllä hän ei enää mahtunut vanhaan pyjamaansa ja joutui valitsemaan väreihin sopimattoman venyvän mallin. Lasten takia Mari olisi kuitenkin valmis poikkeamaan värikoodista.

Mari sai pian huomata, että tuleva äitiys ja ura oli vaikea tasapainottaa. Hänen tuli opiskella paljon uusia tarvittavia taitoja uralle, mutta samalla sisällä kasvava vauva vaati lisäravinteita ja muuta huomiota. Markus oli kieltänyt hellan käytön odottavalta äidiltä turvallisuussyistä, (vaikka hän itse oli sytyttänyt suurimman osan tulipaloista). Joka tapauksessa Mari päätyi hörppimään purkkiherkkuja nälän päihittämiseksi.

Marin työpaikalla oli käytäntö, että vartijoiden pitää itse kustantaa univormunsa. Ikävä kyllä kaikki vaatekoot olivat liian pieniä Marin mahalle. Pomo yritti ehdotella naiselle äitiysvapaata, mutta Mari vastusti suuresti ajatusta. Niin pomo ei mahtanut muuta kuin antaa Marille erikoisluvan kulkea pinkissä pyjamassaan työaikana.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen Mari synnytti seuraavana aamuna esikoislapsen, Mikan. Markus sattui olemaan töissä, mutta onneksi Marilla oli muuta miespuolista yleisöä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Rafael, Urmas ja Eetu olivat helpottuneita, kun vauva lopulta putkahti maailmaan.

Mari oli aivan innoissaan uudesta vauvasta, ja hän oli aina ensimmäisenä kehdon luona tarkistamassa vauvan voinnin, jos Mika päästi pienenkin itkuäänähdyksen. Markus sen sijaan jäi vähän ulkopuoliseksi. Mies puolusteli asiaa sillä, että hän kävi töissä ja opiskeli paljon uralleen, mutta sisimmissään Markus oli hiukan kauhuissaan perhe-elämäajatuksesta.

Mari ei kuitenkaan huomannut miehensä poissaolevaa käytöstä, sillä hän oli aivan vauvan lumoissa. Hän oli vain mielissään, kun sai viettää Mikan kanssa aikaa. Mari oli hellä ja huolehtivainen äiti, jonka kanssa Mikan oli hyvä olla.

Aika vierähti vauhdilla, ja pian Mika oli jo taaperoiässä. Hänelle oli kasvanut äitinsä valkoiset pellavahiukset. Marin oli pakko päästä opettamaan Mikalle elämän perusedellytykset kuten puhumisen ja kävelemisen taidot. Marilla oli kärsivällisyyttä, ja opetushetket muodostuivat mukaviksi.

Mari kävi samalla myös töissä, vaikka olikin surullista jättää Mika kotiin töiden ajaksi. Mari oli ylentynyt vartijasta poliisikokelaaksi. Marin poissaolon ajaksi Mikaa saapui hoitamaan lastenhoitaja. Mari joutui kävelemään usein töihin myöhästyttyään kimppakyydistä, sillä hänellä oli tapana jäädä kertomaan lastenhoitajille yksityiskohtaisia ohjeita Mikan hoitoon liittyen.

Mika oli hurmaava taapero, josta lastenhoitajatkin pitivät kovasti. Mika käyttäytyi kiltisti ja siivosti, ja hänestä lastenhoitajan tekemä erikoisvelli oli maittavaa. Mika ei olisi millään malttanut lopettaa syömistä, mutta lastenhoitajan oli jo laitettava poika nukkumaan.

Mitä Markus puuhailee? Onko luvassa lisää lapsia? Miten Mari yhdistää perheen ja työn?

♦ Fiku & Kasa