Mikaliini, osa 2: Häähumusta vaippa-arkeen

Edellisen osan löydät täältä.


Karo oli taas tuttuun tapaansa töistä palaavaa Mikaa vastassa. Mika saapui kotiin normaalia myöhemmin, ja Karo oli ehtinyt jo pelätä että miehelle olisi sattunut jotain sotilastyössään. Mikan kotimatka olikin hieman venynyt, sillä mies oli käväissyt korukaupassa ja hankkinut kihlasormuksen. Niin Mika polvistui häntä vastaan juosseen Karon eteen sormusta tarjoten, ja Karo tietenkin suostui kosintaan.

Kihloihin mehon jälkeen arki tuntui Karosta jotenkin paljon loisteliaammalta. Hänellä oli upea mies rinnallaan ja kaikki oli juuri nyt hyvin. Yövartijan pestistä parempiin töihin ylennetty Karo asteli kimppakyytiin reippaasti uudessa työasussaan. Hän odotti jo että voisi esitellä sormusta työkavereilleen!

Karon palatessa töistä oli Mika nyt vuorostaan saapunut naista vastaan. Mika tarttui Karoa käsistä ja kehotti tätä vaihtamaan juhlavaatteet päälle.
"Älä vaan sano että sinä..!" Karo huudahti yllättyneenä.
"Kyllä, vihkikaari on ostettu ja vieraat kutsuttu", Mika tiedotti.

Hetkeä myöhemmin kaksikko seisoi vihkikaaren alla valmiina vaihtamaan sormukset. Karon hääasun ruusunauha oli tismalleen samaa sävyä vihkikaaren vaaleanpunaisten kukkien kanssa eikä Karo voinut kuin ihmetellä miten Mika oli osannut laittaa kaiken niin kauniiksi. Paikalla olevat juhlavieraat eivät olleet kovin läheisiä Mikaliinien kanssa, mutta vaikka he vähän kyllästyneinä seurasivat hääseremoniaa taputti porukka kuitenkin kohteliaasti hääparin vaihtaessa sormuksia auringon laskiessa.

Hääseremonian jälkeen Karo ja Mika riensivät viihdyttämään juhlavieraita. Kesken kaiken Karo kuitenkin tunsi kummaa myllerrystä vatsassaan, ja hän tajusi olevansa raskaana. Valkea hääpuku kiristi sen verran ikävästi vatsan kohdalta että Karo päätti käydä vaihtamassa löysemman juhla-asun ylleen.

Kiristävien vaatteiden lisäksi orastava raskaus alkoi heti näkyä Karon kasvaneessa ruokahalussa, ja nainen olikin onnessaan kun vieraille jutustelun jälkeen siirryttiin sisätiloihin leikkaamaan hääkakkua. Juhlavieraatkin olivat innoissaan kun ruokapuoli tuli esille, kukapa nyt ei saapuisi juhliin pelkän tarjoilun vuoksi?

Karo oli juuri päässyt istahtamaan kakkulautasensa kanssa pöytään kun valtava väsymysaalto kulki naisen lävitse. Silmiä oli mahdoton pitää auki puhumattakaan niinkin rankasta käsityöstä kuin haarukan käsittelystä. Haarukka kilahti pöydälle Karon pään alkaessa nuokkua. Kaikkien pöydässä olijoiden katseet kääntyivät naista kohti, ja Mika saattoi vaimonsa makuuhuoneeseen lepäämään.

Vieraat uhohtivat nopeasti sattuneen välikohtauksen rientäessään hakemaan lisää ruokaa, mutta Mika oli vähän huolissaan Karon jaksamisesta. Mitä jos raskaana olevalle vaimolle sattuisi jotain Mikan pitkien työpäivien aikana?

Pian hääjuhlat olivat ohi ja vieraat kaikkosivat nopeasti paikalta. Mika jäi istumaan yksin autioon keittiöön ja päivitteli juhlista aiheutunutta sotkua. Kakkulautasia oli pitkin pöytää, ja jotkut vieraat olivat jopa laskeneet käytetyt astiat lattialle. Mika säilöi ylijääneet kakkupalat ja riensi sitten nukkumaan vaimonsa vierelle.

Raskaus eteni, ja Mikalla oli aina töistä tullessa kiire varmistamaan että Karolla ja vauvalla olisi kaikki hyvin. Karo ei enää tulla ulos vastaan, sillä Mikalla oli niin kiire juosta sisälle katsomaan perhettään ettei Karo ehtinyt muuta kuin nousta tuolilta ylös kun Mika oli jo saapunut hänen vierelleen.
"Menehän suihkuun siitä, kyllä me pärjätään", Karo hätisteli haisevaa miestä.

Raskausaika hujahti vauhdilla, ja pian Mikan ja Karon pieni esikoispoika jo syntyikin. Vauva nimettiin Mikaeliksi, ja innokkaat vanhemmat suorastaan kilpailivat pojan hoitovuoroista. Vastasyntynyttä vauvaa ei olisi millään raaskinut laskea kehtoon, mutta tokihan vanhemmat ymmärsivät että Mikaelin täytyi saada nukkua rauhassa.

Mikaelin syntymästä ei ollut kulunut kovin kauaa kun Karo havaitsi jo olevansa uudelleen raskaana. Karo ja Mika olivat tulevasta pikkuisesti innoissaan, vaikka uusi raskaus ilmenikin yllättävän nopeasti edellisestä synnytyksestä.

Seuraavat kuukaudet ajankulkua saattoi seurata sekä Mikalin pituuskasvusta että Karon raskausmahan levenemisestä. Mikaelista kasvoi touhukas taapertaja, joka halusi tutkia kaikkea näkemäänsä. Mikael oppi nopesti nousemaan jaloilleen, mutta askeleita poika ei vielä osannut omin avuin ottaa.


Karo jatkoi työssäkäyntiä raskaudesta huolimatta. Tällä kertaa Mika antoi Karon lainata autoaan ettei nainen joutuisi väsyttämään itseään kävelemällä töihin. Karo oli sijoitettu raskausajaksi rauhallisiin toimistotöihin mikä oli Mikasta hyvä, sillä hän oli vähän huolissaan vaimonsa poliisityön turvallisuudesta.

Raskauden ollessa viimeisimmillään joutui Karo kuitenkin ottamaan vapaata töistä, ihan vaan jo senkin takia että joku olisi kaitsemassa Mikaelia kotona. Karo ja Mika eivät halunneet turvautua lastenhoitajan apuun, joten jompi kumpi käytti aina lomapäiviä työvuorojen osuessa päällekkäin.

Ensimmäisen illan ateria ei ole todellakaan jäänyt ainoaksi ruuaksi joka kärähti, Mikaliineilla tuntuu nimittäin ruuan pohjaan polttaminen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus harvemmin hella syttyi jopa tuleen (tykkään siitä miten soppakauha on jäänyt jumiin Karon käteen <3). Ehkä Karon ja Mikan ei pitäisi ihan heti kokeilla uusimpia oppimiaan reseptejä, tai sitten valmistaa vain sellaisia aterioita joihin ei tarvitse uunia.


Rauhallinen opiskelutuokio sai yllättävän kääteen Karon synnytyksen käynnistyessä. Paikalla olleet vieraat säntäsivät äänekkäästi parkuvan naisen luokse, mutta kuntopyörältä noussut Mika sen sijaan ihaili lihaksiaan ennen kuin riensi vaimonsa avuksi.

Kaikki vieraat seurasivat synnytystä loppuun asti, ja kun vastasyntynyt poikavauva vihdoin lepäsi äitinsä käsivarsilla puhkesi katsojajoukko riemukkaisiin hurraahuutoihin leveät hymyt huulillaan. Poikavauva sai nimekseen Mikko.

Uupunut Karo ojensi vastasyntyneen vauvan Mikalle, joka otti mielellään pikkuisen Mikon käsivarsilleen. Karoa heikotti äskeisen synnytyksen jäljiltä sen verran että hänen oli istuttava alas, ja Karon työkaveri Johanna istahti myös tämän seuraan ja onnitteli vuolaasti ystäväänsä uuden perheenjäsenen syntymän johdosta.

Yllätyin positiivisesti siitä miten Mikko eroaa Mikalista, sillä odotin että kaikista Mikaliinien lapsista tulisi toistensa kopioita. Mikon silmienväri on ruskea, kun taas aiemmin syntynyt Mikael peri äitinsä harmaanvihreät silmät.

Kuten varmaan huomasitte rupeaa tarinan tempo kiihtymään ja jatkossa edetään vielä lujempaa vauhtia ja vauvoja syntyy sellaisella syötöllä ettei mukana meinaa pysyä, varoitan jo näin valmiiksi. .-D

Juonipaljastuksia seuraavasta Mikaliinien osasta:

  

♦ Kasa