lauantai 6. tammikuuta 2018

Perhe Mikaliini, osa 1: Vastarakastuneiden lempeä

Tällä kertaa tutustutaan erääseen Kasan sooloperheeseen. .-)


Pelihistoriaani on mahtunut monta Mikaliini perhettä, jolla on joka kerta ollut sama määränpää: kaksi perhetavoitteista simiä pyrkii saamaan kymmenen lasta. Mikaliinit saivat alkunsa Mika-laulajan fanitusajoiltani, ja loinkin suvun aloittajiksi aina itseni ja Mikan. Nyt intouduin vanhoja perinteitä kunnioittaen pitkästä aikaa luomaan ties kuinka monennen Mikaliini-perheen, joten eiköhän mennä katsomaan miten kaksikon elo lähtee käyntiin!


Outolaakson karu hiekkamaaperä sai pientä piristystä Mikaliinien vaaleanpunaisen talon valmistuttua. Seurusteleva pariskunta Mika ja Karo eivät kuitenkaan suunnanneet heti sisälle, sillä he odottivat vielä yhtä perheenjäsentä saapuvaksi.


Mika ja Karo olivat päätyneet adoptoimaan seurakseen lemmikkieläimen, ja eläinten adoptiopalvelusta vastaava työntekijä saapui pian tuomaan Nappi-nimisen kissan Mikaliinien tontille. Nappi kotiutui nopeasti uuteen paikkaan.

Musikaalinen Mika tykkäsi laulaa, ja mies onnistui houkuttelemaan Karon lauluseurakseen vaikka naisella ei mitään erityisiä laululahjoja ollutkaan. Tarvitseeko toisaalta kotona karaokea laulellellessa mikään kultakurkku edes olla kun kukaan ulkopuolinen ei ole kuulemassa?


Musiikki oli Mikalle laulamisen lisäksi muullakin tavalla mieluisa harrastus, ja Mika sävelsi pianolla omia kappaleita. Poliisiuran taitopisteitä päntätessään Karo ihmetteli miten Mikalle jäi aikaa musisoinnilleen, eikö tämänkin kannattaisi opiskella valitsemaansa sotilasuraa varten? Mika kuitenkin perusteli asian sillä ettei hänellä ollut kiire ylentyä urallaan, sillä se ei ollut hänen elämäntavoitteensa.


Jee, tehkää hyvä vaikutus naapureihin tarjoamalla palanutta ruokaa, voitte olla varmoja että tämän jälkeen kukaan ei vastaa illallisjuhlakutsuihinne myöntävästi. .-D Mika ja Karo eivät kuitenkaan välittäneet toisten yökkäilystä vastarakastuneen parin keskittyessä ruokapyödässä vain toisiinsa.

"Onko sinun pakko mennä?" Karo marisi ja kiersi kätensä tiukemmin miehen niskan taakse estääkseen tätä lähtemästä töihin.
"En tee pomoon hyvää vaikutusta jos olen ensimmäisenä päivänä myöhässä", Mika huomautti ja suikkasi nopean suukon Karon poskelle hyvästiksi. Lehteä tuomaan saapunut postipoika katseli hiukan vaivaantuneena terassia toisissaan roikkuvaa paria ja mietti olisiko soveliasta astella paikalle juuri nyt.

Mikan huristettua töihin perheen pinkillä autolla jäi Karo hetkeksi aikaa tuijottamaan miehen perään haaveillen omiaan, mutta pian hän palasi kuitenkin taas takaisin nykyhetkeen ja päätti kompostoida eilispäivän sanomalehden. Luontoa rakastava Karo suunnitteli perustavansa pienen kasvimaan talon edustalle kunhan kompostimultaa ensin kertyisi lannoitteeksi.

Mikan ollessa töissä Karon aika kävi todella pitkäksi eikä hän oikein tiennyt mitä tekisi yksinollessaan. Urapisteiden opiskelu olisi ainakin hyväksi, joten Karo päätti yhdistää huvin ja hyödyn hankkimalla kuntoa uimalla. Vaikka oltiinkin jo syksyssä tarkeni ulkona hyvin uiskennella.

Karo ei ilmeisesti saanut uimatreeneissä vedestä tarpeekseen, sillä seuraavaksi hän päätti ottaa pitkän vaahtokylvyn.

Mika oli Karon mielessä pitkin päivää eikä nainen olisi malttanut millään odottaa miehen työpäivän päättymistä voidakseen olla taas Mikan kanssa. Karo oli juuri haukkaamassa valmistamaansa leipää huomatessaan ikkunasta Mikan kaartaessa viimeinkin pihatielle.


Karo säntäsi miehen syliin heti Mikan saapuessa keittiöön.
"Oli ikävä", Karo tunnusti vaikka he olivat olleet erossa toisistaan vain muutaman tunnin. Mikakin kertoi ajatelleensa Karoa pitkin päivää. Voi näitä vastarakastuneita.

Mika kävi suihkussa pesemässä työpäivän aikana kertyneet armeijaliat irti itsestään. Puhdistauduttuaan Mika liittyi Karon seuraan köllöttelemään makuuhuoneen parivuoteelle, eikä mennyt aikaakaan kun rauhallinen kuhertelutuokio eteni vaatteiden vähenemiseen.

Karo joutui kuitenkin kiskomaan vaatteet takaisin päälle muistaessaan että tänään oli hänen ensimmäinen työvuoronsa yövartiana. Karo asteli virallisissa työtamineissaan ulkona tööttäilevään kimppakyytiin, sillä Mika ei antanut naisen lainata pinkkiä autoaan edes silloin kun työvuorot eivät olisi olleet päällekäin.

Seuraavana aamuna Karo nukkui pitkään edellisiltaisen työvuoronsa jäljiltä, ja kun hän viimein pääsi jalkeille oli Mika jo lopettelemassa aamiaistaan. Mika oli kattanut pyötään murokulhon myös Karoa varten, joten nainen saattoi istahtaa suoraan syömään.

"Onneksi heräsin ennen kuin ehdit lähteä töihin", Karo sanoi silitellessään Mikan pöydälle laskemaa kättä. Mies hymyili ja jäi vielä toviksi istumaan ruokapöytään vaikka oli ehtinytkin jo tyhjentää oman murokulhonsa.

Puhelimen pirahtaessa soimaan kaksikko havahtui takaisin todellisuuteen pilvilinnoistaan ja Mika nousi pöydästä mennäkseen vastaamaan puhelimeen. Karo oli juuri haukkaamassa ensimmäistä lusikallista annoksestaan kun odottamaton pahoinvointikohtaus iski. Vatsaansa pidellen Karo päätti palata makuuhuoneeseen ja käydä hetkeksi pitkäkseen josko olo siitä paranisi.

Saatuaan puhelun päätökseen Mika päätti vielä korjata aamiaisastiat pois pöydältä ennen töihin lähtöä. Hän kummasteli kun Karo oli jättänyt ruuan kokonaan syömättä ja poistunut huonovointisenoloisena paikalta. Mistä pahoinvointi voisi oikein johtua?

Niin, mistäköhän. .-D Laitan tähän loppuun muutaman juonipaljastuskuvan siitä mitä tuleman pitää:

  

♦ Kasa

4 kommenttia:

  1. Hehee, tulin tämän osan nyt lukemaan. .--) Mä mietin kanssa, että miten sä jaksat aina luoda tuon saman Mika-perheen, mutta kai siinäkin on jokin tärkeä juttu. .--D Ihana että sä oot säilyttäny noi vanhat hiukset ja kaikki! .-D Tosi kivoja kuvia, iloisia. Jotenkin tosi rento tarina. .-)

    Kyllähän Karolla on laulunlahjoja! Ja nam, miten mulle tuli Steve mieleen Mika noissa armeijavarusteissa. .-o <3 Nappi on ihana maumau! <3 Tosi hauska että Karo ajatteli Mikaa päivällä yksin ollessaan. .--DD Oo, innoissani odotan että pääsen lukemaan lisää ja kuka vauva sieltä ekana syntyykään! Oot tosi hyvä tekemään näitä tarinoita. .--) <-.

    Sas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa iloista kun kommentoit! Eihän mulla nyt ennen tätä ole ollut Mikaliini-perhettä vuosiin, joten tällaisen taukoulun jälkeen jaksoi kyllä hyvin ja pelatessa tuli kivan nostalginen olo. <3 Vanhaa ja ei-ladattua on juu, huomasithan että hiusten lisäksi valitsin myös ei-korvaavat kulmakarvat? ,-) Enpä noista laulutaidoista tiedä, oltiin kyllä Mikan kanssa saman tasoisia kummankin aloittaessa luovuus nollassa. .-D Mika näyttää kyllä ihan Steveltä, toi tukka ja kaikki. Steve-Mika. .-D Karon tärkeät ajatukset. .-D Haa, voisit tuolta luonnoksista käydä seuraavan osan lukemassa paitsi jos haluat olla kunnon kansalainen ja lukea vasta sitten kun kaikki muutkin pääsee lukemaan. .-D SAS. .-)

      Poista
  2. Perinteitä kannattaa kunnioittaa, varsinkin simsissä ;) Olen aina tykännyt Outolaaksosta (vaikka välillä kaipaakin vaihtelua siitä omasta naapurustosta ;) ) ja Nappi on varsin suloinen ensimmäinen perheenlisäys :3 Pariskunnalla on varsin hieno talo jos takapihalla on uima-allaskin, aavikolla sitä tarvitaankin.
    Juonipaljastuskuvista päätellen on bileitä tiedossa ehkä useammatkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, simsperinteet kunniaan! Outolaakso on kyllä kiva naapurusto, itseäni on aina kiehtonut siellä ne alienit. .-3 Nappi on kyllä ihana kisuli!! Oo, kiva kuulla että pidät talosta! Mä inhoan yleensä talon rakennusta ja sisustamista mut jotenkin innostuin panostamaan Mikaliinien taloon, saattoi auttaa kun mulla oli eräänlainen valmis visio päässä aiemmilta Mikaliiniperheiltäni. .-) Haha, joo, Outolaakson aavikoilla uima-allas on kätevä! Bileitä näyttäisi tosiaan olevan edessä. ,-) Kiva kun jätit kommenttia! .-)

      Poista